 |
| Pentulaatikko vaihtui pentuaitaukseen ja tila nelinkertaistui |
Kuluneella viikolla pennut täyttivät neljä viikkoa ja ne ovat kasvaneet ja kehittyyneet hurjasti. Keskiviikkona syntymäpäivää juhlistettiin Canex-matokuurilla ja jauhelihalla, jota on syöpötelty joka päivä. Perjantaista alkaen pennut ovat saaneet myös puuron ja jauhelihan seosta. Ruoka maittaa hyvin, vaikka alun perin minua hieman epäilytti kelpaako pullukoille ihan oikea ruoka laisinkaan. Pikaisesti uppoavat herkkupalat parempiin suihin. Ja Hertta seuraa portin takana huolestuneena, jättävätkö pennut emälleen mitään.
 |
| Maitobaarissa seisotaan tätä nykyä |
 |
| Oikeata ruokaa |
Eilen pentulaatikko suureni työhuoneen kokoiseksi pentuaitaukseksi. Nyt riittää tilaa kolmikolle leikkiä ja touhuta. Lelujen kantamiseen ne suhtautuvat hyvin innokkaasti, joten tuntuvat tuleen vanhempiinsa niin leikkisyyden kuin sosiaalisuudenkin suhteen. Pennut tulevat kovaa vauhtia syliin, heti kun joku menee aitaukseen istumaan. Olemme Sebastianin kanssa viettäneet paljon aikaa naperoiden seurassa ja tänään Sari, Markus ja lapsensa Neea ja Leevi kävivät auttamassa meitä pentujen leikittämisessä. Hertta on ihan arvauksemme mukaan äärettömän kiltti ja pitkäpinnainen emo, joka ei edes pentulaatikossa ruokaa syödessään murise pienokaisilleen.
 |
| Aidan kummallakinn puolen |
Pennut ovat alkaneet myös kokeilla pieniä piraijanhampaitaan paitsi leluihin myös toisiinsa, ihmisten vaatteisiin ja käsiin. Leikit saattavat jo tässä vaiheessa yltyä hurjiksi niiden repiessä toisiaan selästä tai jalasta. Narttupentu erottuu pojista selvästi pienenpänä ja kevyempänä, mutta luonnetta silläkin tuntuu löytyvän. Kuviakin on taas, josko niitä saisi vielä koneellekin.
 |
| Laila-tyttö leikkii |
Viikolla on treenailtukin:
Tiistaina kävin tyttöjen kanssa päiväseltään hallilla. Raisa tokoili varsin hyvin liikkeestä seisomisia, joihin se alkoi alkuviikosta tarjoilla istumista (mrr). Sen lisäksi tehtiin ruutua metrin päässä olevan merkin kautta pari kertaa haahuillen keskellä kenttää ja pari kertaa asiallisesti suoraan ruutuun. Ohjattu nouto onnistui tällä kertaa kolmen kapulan kanssa, joskin keskimmäinen oli viitisen metriä muita kauempana poissa linjalta. Näiden harjoitusten lisäksi tehtiin merkkkiä pari kertaa ja paikalla istuminen. Essi pääsi tekemään keppejä, hieman kontakteja ja esteitä minun valssatessani.
Essin kanssa osallistuttiin Juuson agilitytreeneihin keskiviikkona, vaikka tiukoissa käännöksissä (etenkin jos vielä valssaan samalla) meidän toistemme lukutaito ja kontakti meinaa rakoilla edelleen. Nyt harjoiteltiin alkuradan tiukkoja kurveja oikein urakalla.
Torstaina Raisan kanssa osallistuttiin tokokurssin loppukerran temppurataan ja se oli hauskaa: tuntui enemmän agilityltä kuin TOKolta ja saatiinkin kivasti pisteitä merkille lähetyksestä, kauko-ohjauksesta, agilityesteen kierrosta sekä kaksi pistettä noudosta ja yksi peruuttamisesta, joka meni osaltaan pyörimiseksi. Päästiin hopeapallille hienon walesimaisen katrillin ansiosta, kun walesit Raisa ja Nappi tekivät yhteissuorituksen vierekkäin seuraamisesta, kauko-ohjausta ja noutamista. Vähän haikeaa, kun toko-kurssi loppui, mutta Mirjamin oppiin päästään vielä parin viikon päästä omien ongelmien tienoilta. Hän jo arvasikin, että ohjattua noutoa olisi ohjelmassa. Ensi viikonloppuna saimme peruutuspaikan kokeeseen, joten saas nähdä kuinka paljon jännittämiselläni turmelen meidän liikkeitä tällä kertaa... En käsitä miten ihminen voi jännittää kuollakseen tottelevaisuuskokeita, kun agilityssä pientä jännityksen poikasta saa hakea skarpatakseen itseään. Tänään olisikin vielä tarkoitus kisailla iltamyöhällä agilityradalla, mutta hyppyrata saattaa jäädä välistä, kun rataantutustuminen on merkitty vasta aikaan 22.20.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti