Mikrosirutus ja tokoilua

Perupäivä pentulaatikossa: Äidin kanssa vietetään aikaa

 

Leikitään leluilla (Sisu)

kannetaan ruokakippoa (Laila)

 

Kiivetään syliin (pojat)

näytetään söpöiltä (Tripla ja Sisu)

 

nujakoidaan (tyttö päällä)

vuoron perään leikitään alistumista ja selättämistä (tyttö altavastaajana)

Eilen pennut saivat mikrosirut niskaansa, kun Arja, Lotta ja Silja kävivät meitä moikkaamassa. Tällä kertaa saakin pennut Kennelliiton rekisteriin aikaisessa vaiheessa, kun isänä on suomalainen uros ja mikrosirutkin laiettu jo viisiviikkoisille. Pojat hieman vingahtivat toimtusta, tyttö ei ollut millänsäkään. Ruokaa naperot syövät neljästi päivässä ja hyvin maistuu. Pullukoita ovat edelleen, varsinkin poijaat. Ruokailemaan kutsutaan taas kahdella napakalla pillin vihellyksellä ja hyvin toimii! Vauhtia löytyy pikkukansasta heti kun pillin vihellys kuullaan. Välillä saadaan jo sylissä keskustella pääseekö riehumisella pois sylistä vai ei (vastaus on aina ei). Hiljalleen alkaa olla aika jo lisätä pentujen reviiriä ja ottaa niitä muihin huoneisiin ja ulos maailmaan tutustumaan. Nämä mahtuvat niin hyvin pentuaitaukseen, kun niitä on vain kolme, että täytyy oikein muistutella itseään asiasta. Sisulla on toinen kives vasta laskeutunut, Triplalla ei kumpikaan. Täytyy vain toivoa, josko ne vielä ehtisivät paikoilleen ennen luovutusikää. Nappisilmien seuraaminen on vaan aika ihanaa! Tänään onkin tulossa taas paljon kyläilijöitä pentuja moikkaamaan. 

Jangas In Full Swing

eli Sisu

Jangas In The Mood

eli Tripla

Jangas In Blossom

Sama tyttö hieman epätarkassa otoksessa

Sisu pussaa siskoa

Eilen osallistuimme Raisan kanssa TOKO-kokeeseen pitkästä aikaa. Olin koko viikon nuhainen ja flunssainen (taas!), mutta olo helpotti sen verran, että pääsimme osallistua vaikka viimeisen viikon treenit olivat minimissä. Jäimme ilman tulosta, koska nollia kertyi kolme, joista yksi oli ihan odotettavissa, toinenkaan ei yllätys ja kolmanteen syynä oli lähinnä ohjaajan likinäköisyys. Kokeen tuomaroi erittäin mukava  uusi tuttavuus Ralf Björklund, eikä jännitykseni pilannut tällä kertaa suorituksiamme, vaan meillä oli mukavaa yhdessä kehässä ollessa. Pisteitä ei saanut ilmaiseksi tällä kertaa. Nollakin tulivat kaikki eri seteissä. Tässä taas kootut selitykset:

Aloitettiin paikalla istumisella, jossa Raisa oli valunut maahan = 0. Saatiin tästä viime syksynä onglema ja talvella paikalla istumiset lelun kanssa ovat onnistuneet hyvin ulkona kahdestaan, mutta ei olla vielä täysin saatua siirrettyä uutta viretilaa halliin, ryhmäliikkeisiin ja koemaisiin tilanteisiin, jossa en voi juuri ennen liikettä vingutella palloa muistutukseksi. 

Paikalla makaamisessa tarvittiin kaksi käskyä istumiseen, mutta hyvää oli ettei nyt reagoinut muiden käskyihin, vaikka oltiin maahanmenossa rivin neljäs. Puolen pisteen menetyksen syytä en nyt muista. 7,5

Ekassa setissä tehtiin seuraavat liikkeet:

Hyppynouto: 7 Raisa meni ehkä hieman liian innookkasti kapulalle ja palautti sen ravissa. Tosin niskaongelmien jälkeen tällaienne suoritus riittää minulle mainiosti. 

Tunnistusnouto: 7
Rauhallinen ja keksittynyt suoritus, nappasi oikean kapulan heti suuhunsa sen kohdalla, mutta haisteli vielä muut ja palasi takaisin noutamaan oikean. Lisäksi hieman suussa mälväystä. Tunnaria on harjoiteltu ihan käsittämättömän vähän, viimeksi varmaan kuukausi sitten, jos ei otetahuomioon kapulan pitämistä.

Ruutu meni nollille, koska merkki oli huonosti keksittynyt ja Raisa meni maahan. Ruutu ei tahtonut löytyä. Kummallisen epävarmaa toimintaa eli täytyy

Seuraaminen 7,5 oli mielestäni varsin hyvää, mutta muutama käännös vasemmalle oli taas huono, muistinkohan kääntää päätäni ajoissa ja ennakoida kunnolla? Yhdessä kohtaa hitaassa käynnissä jäi hieman jälkeen, mutta muuten hyvässä kontaktissa. 

Toisessa erässä tehtiin seuraavat liikkeet:
Luoksetulo: 6,5 
Kehään tullessa ilmeisesti taas jännityksestäni johtuen alku meni huolimattomaksi ja Raisa tarvitsikin kaksi käskyä maahanmenoon. Itse liike oli varsin hyvä!  Etenkin ottaen huomioon, ettei me oikein koskaan harjoitella koko liikettä. Hieman ehkä pysähdykset venyivät ja maahanmenosta tuli luokse ravaten. 

Zeta meni hienosti: 9
Olisikohan piste pudonnut siitä, ettei Raisa tee asentoja salamannopeasti, vaikka aloittaakin esim. mahanmenon heti. 

Kauko-ohjaus meni nollille ja muutenkin ihan pipariksi, koska käytössä oli elektroninen näyttötaulu, joka oli sijoitettu noin 20 metrin päähän (eli siis koiran taakse). Minun puutteellinen näkökykyni ei vaan riittänyt, koiran kuvat menivät silmissä sekaisin ja ilmeisesti etukumarainen siristelevä asentoni aiheutti Raisalle hämmennystä, koska asennon vaihdot olivat hankalia, mitä en muista tapahtuneen ikuisuuksiin. Pisteitä menetetään kyllä liikkumisesta, mutta nyt jäi joku käsky minulta kokonaan väliinkin, kun en vaan saanut selvää kuvista. Kaipaan selkeitä istu-maahan-seiso tauluja, joita liikkuri näyttää ohjaajan lähellä :) 

Ohjattu nouto oli päivän suurin ilonaihe. Raisa meni rauhallisesti merkille, pysähtyi minua tuijottaen (se oli tosin selkeästi merkannut oikean kapulan) ja lähti hienosti noutamaan, palautti ravissa. Ilmeisesti tuo ravilla palautus johtui hienoisesta epävarmuudesta, kun olen nyt palkannut oikealle kapulalle menosta ja palautuksesta heti Raisan tartuttua kapulaan. Pisteitä 7, mutta tämä oli meille voitto! 

  Kaikkiaan vain 153,5 pistettä eli jäimme ilman tulosta, mutta meiltä meni nollien takia jo 110 pistettä eli siinä suora selitys huonoon pistesaldoon. Vaikka kaikki muut olisivat olleet kymppejä, olisi tulos silti ollut vain kolmonen. Ruutu ja paikalla istuminen pääsevät siis ohjatun noudon lisäksi päivittäiseen ohjelmaan. Toivottavasti vaan olisin taas kunnossa, niin että todellakin päästäisiin päivittäin treenaamaan ja ainakin kerran viikossa myös hallille. Seuraavaan kokeeseen yritän saada meidät ilmoitettua helmi-maaliskuun vaihteeseen. Saisi vähän koemaista rutiinia, jotta ei tarvitsisi juosta koko aamupäivää vessassa jännittäessään niin pirusti.