Meillä kävi suorastaan satumainen tuuri, kun huomasin HSKH: toko-ryhmässä muutamaa viikkoa ilmoittautumisajan päätyttyä, että oli suunnitteilla tiistaisin päiväkurssi tokosta ja kouluttajana jo viime talvena tutuksi tullut mukava ja pätevä Tiltu Antikainen. Lopulta kurssui toteutui ja päiviksi osui neljä kertaa viiden viikon hoitovapaani aikana :)
Olemme käyneet treenailemassa kahdesti ja vielä on kaksi kertaa jäljellä. Sissi-neiti hengaa mukana hallilla, joskus pirteänä eilen puolestaan ihan väskänä. Täytynee kirjata ylös opittuja asioita, ennen kuin ne unohtaa.
Essin kanssa on tehty noutoa Tiltun oppien mukaan jo viime talvena:
1) Aluksi harjoiteltiin kapulaan rauhallista suhtautumista eli nuuhkaisusta sai (naksun ja) namin, jos neiti yritti hotkaista kapulan kitaansa vietiin mokoma kepukka pois.
2) Sen jälkeen siirryttiin pitämisharjoituksiin: kapula rauhallisesti suussa sekunnin kaksi ja sitten namipalkka ja irrotus.
Tähän oltiin jäätykin junnaamaan ja kisamainen 5 sekunnin kapulan pito ei vaan meinannut onnistua. Onneksi Tiltulta löytyi hyvät neuvot:
3) Olen palkannut irrottamisesta ja nyt siirretään palkkaus pitämiseen ja ketjutetaan: kapula suuhen sekunniksi- pois- suuhun 2 sekunniksi - pois - suuhun 3 sekunniksi - pois ja vielä kerran suuhun 4 sekunniksi ja sen jälkeen kehut ja palkka. Hiljalleen aika aloitetaan kahdesta sekunnista, kolmesta, kunnes ensimmäinen pito on 6 sekuntia ja viimeinen kymmenen sekuntia
4) Sen jälkeen aletaan ketjuttaa koko noutoa eli pitämisestä kapulaan tarttuminen ja sen tuominen luokse. Ennen kuin päästän tähän, saadaan kuitenkin harjoitella 3)-pitämisharjoitukset huolella.
Essi on aikas huono käyttämään takapäätään seuraamisessa ja perusasennoissa. Vatitreeniä pitäisi Essinkin kanssa aloitella, mutta sen lisäksi voidaan seurata ympyrällä vastapäivään ja lopussa kääntyminen ympyrän keskikohtaa päin ja siitä perusasento. Perusasennosta siirtymisiä niin, että siirryn noin 45 astetta oikealle. Käsi toimii ohjurina, mutta ei liiku.
Raisan kanssa olin luvannut, että tokoilu loppuu neidin täyttäessä 10 vuotta. En kuitenkaan malttaisi, kun se on niin mainio :) Jumiutuva iäkkään koiran takapää aiheuttaa kuitenkin hiukan haasteita eikä heittämällä palkitseminen - niin tehokasta kuin se onkin - ole enää paras tapa. Aloimme katsoa ruutua ja kierto-ohjattu, jotka ovat ongelmallisimmat lähtöjen ja takapään rasituksen kanssa ja aloimme ketjuttaa niitä lopusta alkuun päin.
1) Raisa jätettiin ruutuun seisomaan ja namikippo Raisun taakse. Menin lähtöpaikkaan ja käskin neitokaisen maahan. Palasin ruutuun ja palkitsin Raisan taakse. Seuraava kerta samalla idealla, mutta teinkin koko loppu kävelyt ja kutsuin lopussa Raisan seuraamaan. Sitten jatkettiin ruutuun lähetyksenä ja siitä taas loppuun, josta palkka namikiposta takaa.
2) Eteen lähetys tyhjään tehtiin niin, että jätin lelun Raisan taakse ja menin 10-15 metrin päähän, josta vapautin sen lelulle.
3) Seuraavalla kerralla jätin Raisan samalla tavalla lelu takana 10-15 metrin päähän ja vapautin lelulle. Nyt kuitenkin Raisan tuotua lelun minulle, käskin Raisan eteen, pysäytin oikeaan kohtaan ja sitten kävin viemässä lelun RaiRain taakse ja vapautin taas alkupisteestä lelulle. Näin saatiin myös ajatusta siitä, että ensin juostaan poispäin ja käännytään katsomaan ja korjataan sijaintia suoraan ohjaajaaa kohti.
Myös kierto-ohjattuun saatiin hyviä vinkkejä, joita kokeillaan loppuviikosta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti