lauantaina, huhtikuuta 01, 2017

Adoptioveljen seurassa

Taisin aiemmin mainitakin, että Sandyn mielestä pentue on niin pieni, että se kaipaisi isompaa katrasta. Niinpä Sandy adoptoi herra Porsaan. Tytötkin ovat tutustuneet sekä toisiinsa että Possuun. Olen siirtänyt possun lukemattomia kertoja pois pentulaatikosta, mutta aina se ilmestyy sinne takaisin. Toisinaan sitä raijataan mukana ihan ihmisten ilmoillekin. Valitettavasti se on myös Sissin mielestä hauska lelu.

Vessaosio on avattu pennuille sanomalehtipapereineen ja silppuineen.

Adoptioveljen kanssa

Anna mun nyt olla, äiti!

Mun!! Tuumaavat kummatkin.
Pennut ovat hereillä vain viitisen minuuttia kerrallaan, mutta sen ajan ne ovat jo mainioita seurattavia. Tänään Sandyn perheen Laura ja luka kävivätkin tapaamassa koiraansa, joka meinasi lähteä heidän mukaansa. Sissi istuu taas päivittäin pentujen kanssa ja halailee ja pussailee niitä määrätietoisesti, kun Sebastian lähestyy pentuja selvästi rauhallisemmin. Pentujen tilaakin on hieman lisätty, kun pentulaatikon väliosa on poistettu ja oma vessa on nyt käytössä. Sandy tosin edelleen hoitaa kaikkien jätösten poistamisen nopeasti ja tehokkaasti.


Hei sisko, sisko, sisko! Olet minun makuuni.

Äiti, vähänks noloo!





Ei kommentteja: