torstaina, helmikuuta 22, 2024

Perinnölliset munuaissairaudet walesinspringerspanieleilla

Löysin loman kunniaksi blogista monta luonnosta, jotka ovat jääneet julkaisematta. Munuaisen vajaatoimintaa aiheuttava geeni löytyy taas MyDogDna-testipaneelissa, joten sitä voi taas testauttaa.
 
 
Walesinspringerspaneileilla munuaissairauksiin nuorena kuolleita koiria on harvakseltaan raportoitu niin Suomessa kuin Ruotsissakin. Rodussa tunnetaan ainakin kahden tyyppistä perinnöllistä munuaissairautta. Kumpikin sairaus puhkeaa nuorella iällä ja johtaa väistämättä kuolemaan. Kummastakin puhutaan kirjainyhdistelmillä ja toiseen on kehitetty geenitesti, joka tekee sen sairauden vastustamisen hyvin yksinkertaiseksi. Koitetaanpa siis hiukan avata mitä nämä kirjainyhdistelmät tarkoittavat.

Munuaissairauden oireet

Munuaiset tuottavat virtsaa ja poistavat virtsan mukana kuona-aineita elimistöstä. Ne säätelevät myös elimistön neste- ja elektrolyyttitasapainoa. Kun munuaiset eivät toimi – olkoon syynä sitten munuaisten kehityshäiriö, muu synnynnäinen vika tai myöhemmin ilmenevä krooninen vika – ovat oireet aina samantyyppisiä. Munuaisviasta kärsivä koira alkaa useimmiten oireilla juomalla ja virtsaamalla tavallista enemmän. Muita mahdollisia oireita ovat heikkokasvuisuus, oksentelu, ripulointi ja laihtuminen. Munuaisten vajaatoiminta johtaa vääjäämättä koiran kuolemaan ja sairastuneet yksilöt ovat yleensä nuoria. 


FN eli familiaalinen nefropatia = ARHN

Cockerspanieleilla pitkään tunnettu munuaissairaus Familiaalinen nefropatia (FN) tai toiselta nimeltään ”Autosomaalisesti resessiivisesti periytyvä nefropatia” (ARHN) on ollut pitkään tunnettu ja rodussa vastustettu sairaus.
Näin sairautta kuvaan cockerspanieleiden Jalostuksen tavoiteohjelmassa (JTO): ”Familiaarinen nefropatia johtaa munuaisten kuorikerroksen rappeutumiseen. Taustalla on munuaisen glomerulaarisen basaalimembraanin häiriö, joka johtuu tyyppi IV - kollageenin muutoksesta. Sairaus tulee esiin 6 kk iästä alkaen aina 2 vuoden ikään saakka. Koiralla on proteiinia virtsassa ja vähitellen etenevä krooninen munuaisten vajaatoiminta. Sairaus johtaa koiran menehtymiseen.”
FN-munuaissairauden aiheuttama mutaatio, IV collagen geneCOL4A4, löydettiin Teksasin yliopiston tutkimuksessa vuonna 2007 ja cockerspanieleilla siihen on kiinnitetty huomiota myös jalostuksessa. Sairaus periytyy autosomaalisesti resessiivisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että sairaus periytyy muussa kuin sukupuolisidonnaisessa X-kromosomissa ja vain kahden piilevästi sairautta kantavan koiran jälkeläinen voi sairastua. Kantaja on aivan terve yksilö eikä oirehdi mitenkään. Sairas yksilö on saanut viallisen geenin kummaltakin vanhemmaltaan. Sairaus puhkeaa sen verran aikaisessa vaiheessa, että käytännössä sairailla yksilöillä ei ehdi tulla jälkeläisiä.
Muutama vuosi sitten Genoscoperin MyDogDna-geenitutkimuksessa sama mutaatio löydettiin myös useilta erilinjaisilta walesinspringerspanieleilta. Tämän mutaation on todistettu aiheuttavan myös walesinspringerspanieleilla nuorena kuolemaan johtavan munuaissairauden, kun 10 kuukauden ikäisenä kuolleen pennun kummatkin vanhemmat voitiin todeta kantajiksi.

Ide-walesi (vaikkei kasvattini olekaan) kuoli nuorena munuaissairauteen. Se oli alusta alkaen pinikokoinen ja purentavikainen, mutta 1-vuotiaana alkoivat varsinaiset munuaissairauden oireet. Kuva: Marko Hovikorpi.
Miten voin tietää, onko koirani kantaja?
Koirasta voi lähettää poskisolunäytteen johonkin geenitestejä tekemään laboratorioon. Niitä löytyy ympäri maailmaa ja sairaus on mukana mm. suomanaisen Genoscoper-yrityksen testipaneelissa. Vastaus näkyy koiran tiedoissa kolmena vaihtoehtona: sairas, kantaja tai vapaa. Jos jalostuskäyttöön ajatellun koiran lähisukulaisissa on kantajia, tulisi koira testata tai astuttaa varmuuden vuoksi tutkitulla ja sairaudesta vapaalla partnerilla.

Miten kantajiin tulisi suhtautua jalostuksessa?
Kantajia saa ja tulisikin käyttää jalostuksessa, mutta niiden pariksi täytyisi etsiä geneettisesti sairaudesta vapaa yksilö, jotta ei syntyisi sairaita pentuja. Monesti geenitestit johtavat koko sairauden eliminointiin rodusta, mutta tämä ei ole järkevää geenipoolin pienenemisen kustannuksella. On kuitenkin hyvin tärkeää varmistaa, ettei sairaita yksilöitä syntyisi.
Kuvfassa keskellä ja oikealla olevat sisarukset Hertta ja Piko kantavat munuaissairauden geeniä, vaikka ovat itse täysin terveitä. Kuva: Jaana Jaakkola.  
 
Jalostustoimikunta on kerännyt listat geenitutkituista koirista ja ne julkaistaan yhdistyksen kotisivuilla sivujen uudistuksen jälkeen. Jos oman koiran lähisukulaisissa on tunnettuja kantajia, kannattaa omakin koira testata ennen jalostuskäyttöä tai käyttää pariksi testattua ja sairaudesta vapaata yksilöä.  Tällä hetkellä MyDogDna-testatuista walesinspringerspanieleista noin 12 % on sairauden kantajia.
Ohjenuorat jalostukseen:
-          sairasta koiraa ei voi käyttää jalostuksessa
-          kantajan voi astuttaa vain tutkitusti vapaalla koiralla
-          sairaudesta vapaan koiran voi astuttaa vapaalla, kantajalla tai tutkimattomalla yksilöllä
-          tutkimattoman saa astuttaa vapaalla tai toisella tutkimattomalla (jossa tietysti piilee riski, koska kummankaan kantajuudesta ei ole tietoa)


RD eli renal dysplasi = PNP
Ruotsissa walesinspringerspanieleilla perinnöllisestä munuaissairaudesta on aiemmin puhuttu nimellä PNP (juvenile progressive nephropathy), mutta nykyisin tapaukset kirjataan RD (Renal dysplasi) – nimen alle. Tätä ei kuitenkaan tule sekoittaa RD-silmäsairauteen. Renal dysplasi on nykytiedon mukaan perimältään familiaalisesta nefropatiasta eroava munuaissairaus, vaikka oireet ovatkin samanlaisia munuaisten tuhoutuessa kummassakin.
RD-munuaissairaus voidaan todeta kuolleen koiran munuaisen kudosnäytteen vaurioista eikä siihen ole kehitetty geenitestiä. Tässäkin on kyseessä munuaisen kuorikerroksen rappeuma ja diagnoosi voidaan tehdä virtsa- tai verikokeella, mutta juuri RD-diagnoosin varmistamiseen tarvitaan munuaisbiopsia eli mikroskooppinen tutkimus munuaiskudoksesta.
Ruotsissa on myös listattu diagnoosin saaneita koiria ja osa niistä on sukua suomalaisillekin waleseille.
Myös RD-sairaus periytyy ilmeisesti resessiivisesti, mutta geenitestin puuttuessa joudutaan laskemaan todennäköisyyksiä ja sulkemaan useimmiten jalostuksesta sairaan koiran vanhemmat ja käyttämään täyssisaruksia varauksella. Sairauden vastustaminen jalostuksessa on siis huomattavasti hankalampaa.

 
Jos walesini sairastuu munuaissairauteen?

Perheen rakkaan perheenjäsenen sairastuttua munuaissairauteen ja mahdollisesti menehdyttyä siihen, voi tuntua hyvin raskaalta toimia rodun parhaaksi. Kuitenkin yksittäinen koiranomistaja voi olla toiminnallaan auttaa, ettei muiden tarvitsisi kokea vastaavaa surua.
Jos walesinspringerisi sairastuu munuaissairauteen, olisi tärkeää tutkia kudosnäyte RD-munuaissairauden toteamiseksi ja toimittaa poskisolunäyte Genoscoper-laboratorioon.
Poskisolunäytteestä voidaan määrittää, onko kyseessä FN-munuaissairaus, johon on kehitetty geenitesti. Olisi ensisijaisen tärkeää toimittaa tieto sairaudesta myös jalostustoimikunnalle. Tämä onnistuu helpoimmin kotisivujen kautta ”Ilmoita koirasi sairaudesta” tai ”Terveyskysely”-lomakkeella. Jalostustoimikuntaan voi olla myös yhteydessä suoraan sähköpostitse. Voit myös kysyä neuvoa ja apua näiden tutkimusten tekemiseen jalostustoimikunnalta.
Jalostustoimikunnan kautta olemme saaneet sairaiden koirien ja niiden vanhempien FN-geenitestin ilmaiseksi Genoscoperilta, koska heille on yhtä lailla tärkeää tietoa varmistaa geenitestien toimivuus ja juuri tämän mutaation yleisyys rodussa. Tähän riittää poskisolunäyte eli ei tarvita edes verinäytettä. 
RD-munuaissairauden toteamiseksi tulisi lähettää kudosnäyte tutkittavaksi. Näitä tutkimuksia tekevät mm. Evira, suomalainen PatoVet ay ja ruotsalainen Biovet.

Lähteitä ja linkkejä:
RasDataan kirjatut RD (PNP)-tapaukset: http://www.rasdata.nu/welsh/pnp0000.htm
MyDogDna:n geenitestisivut ja tietoa FN-sairaudesta: https://www.mydogdna.com/crm/disorders/023_COL4A4/fi/023_COL4A4.pdf
Antagenen geenitestisivut ja tietoa FN-sairaudesta: http://www.antagene.com/en/no/familial-nephropathy-english-cocker-spaniel-breed
Maria Hurst, Lena Pelander, Katarina Tengvall, Astrid Hoppe ja Åke Hedhammar:  ”Terminologi, klinik, diagnostik, patologi och avelshänsyn: Renal dysplasi och andra progressiva nefropatier hos hund”, 1/2014 https://www.skk.se/contentassets/653aa3c2195a4da7934aec9a983ecbb4/renal-dysplasi-svt-1-2014.pdf  
Astrid Hoppe: ”Progressiivinen nefropatia (PNP) – monen koirarodun synnynnäinen munuaissairaus”, http://www.tiibetinspanielit.fi/images/artikkelit/pnp.pdf

Julkaistu Springeri-lehdessä 3/2017

Ei kommentteja: