Nuppu palovammoilla

Juhannus oli Nupun perheessä ollut kaikkea muuta kuin riemukas, kun Nuppu pienen walesilaisen hurrikaanin tavoin oli keittiössä jalkoihin törmätessä saanut kiehuvan kuumat tiskivedet niskaansa. Palovammoja saanutta pentua oli lähdetty viemään Korppoon saaristosta Turkuun päivystykseen, jossa se oli saanut antibioottikuurin ja hoitoa palovammoihinsa. Onneksi pahin lienee jo ohi ja pentu on toipumassa.

TOKO- ja agilitytreenejä

Raisun kanssa on jatkettu tokoilua näin kesälläkin. Ja se on edelleen yhtä innostunut oppilas kuin aiemminkin.

Seuraamisissa on harjoiteltu perusasentoja, joissa se meinaa välillä jäädä hieman taakse ja vinoon ilman namia. Täytyy alkaa siihen kiinnittää huomiota entistä enemmän. Eilen aloitimme myös oikealle kääntymisen harjoittelun varsinaisesti eli palkka tiiviistä käännöksestä. Pidempi seuraaminen ilman kehuja ja palkkaa onnistuu toisinaan, joskus meinaa mielenkiinto vielä herpaantua hieman.

Luoksetulot ovat edelleen tosi hienot, pieni käsiavustus perusasennossa tarvitaan vielä. Paikallaolo alussa on huimasti parantunut. Usein annan lisä- paikallaolokäskyn ja pyörähdän ympäri ennen kuin kutsun naperon luokse. Ollaan jo siirrytty koemaiseen 15 metrin matkaan.

Liikkeestä pysähdykset ovat yleensä salamannopeita. Myös matkaa ja malttamista ollaan lisätty. Jossain vaiheessa taisin hieman kiirehtiä seisomisen kanssa, kun pikkuneiti hiippaili perässä pari askelta.

Kauko-ohjaus: viimein Raisa on oppinut pepun käytön istuminen-seisominen-istuminen liikkeessä. Se onnistuu jo hienosti sisällä namin kanssa. Seuraavaksi siirretään namin kanssa harjoittelu ulos ja häiriöllisiin paikkoihin. Istuminen ja maahanmeno sujuu lyhyen matkan (niin siis todellakin lyhyen eli puoli metriä) päästäkin ja palkkana olen käyttänyt namikippoa myös ulkona. Maahanmenot ovat tosi nopeita, mutta istuminen on vielä hankalaa ja hidasta. Istumaan nousemiseen pitää siis alkaa kiinnittää huomiota.

Paikallaolo sujuu aikas hyvin. Kotona parin minuutin paikallaolot piilossa käynteineen ei ole ongelma. Ulkona minuutin paikallaolo 5-10 metrin päästä tuntuisi jo sujuvan. Häiriötkään eivät enää tunnu vaikuttavan ihan niin pahasti kuin aiemmin.

Ruudun harjoittelu ollaan taas alettu. Raisa menee täyttä laukkaa ruutuun nähtyään, että sinne laitetaan lelu.

Koitan treenata Raisun kanssa lähes päivittäin ja vaihdella paikkaa (takapihan hiekkakenttä, nurmikenttä, Ojangon koulutuskenttä, kävelytiellä). Harjoittelemme kerralla 4-5 liikettä peräkkäin. Esimerkiksi eilen aloitettiin perusasennoilla, kauko-ohjaus istuminen-maahanmeno ja vapautus namikipolle. Sen jälkeen reippaat seuraamiset ja käännökset oikealle ja liikkeestä maahanmeno koemaisesti. Lopuksi Raisa odotti paikallaan maaten, kun laitoin ruudun paikalleen ja sitten otimme ruutu-harjoituksen kolmesti hiukan aina matkaa pidentäen.

Kävimme tiistaina myös agilitykentällä Raisan ja Nuppu-siskon kanssa. Neitokaisilla on niin kova vauhti, että kontaktiesteet pitää suorittaa remmissä ja yrittää hidastaa, jotta ne saavat pysähdyttyä kontaktille. Kujakeppejä harjoiteltiin ja ne menivät vauhdilla, palkka namikiposta. Putkea harjoiteltiin niin hiukan käyränä kuin U:n mallisenakin. Muutaman kerran tytöt temppuilivat, mutta yleensä meni tosi hyvin. Nuppu ja Riikka suorittivat hyppy-putki radan ja Raisan kanssa tehtiin hiukan enemmän. Aloitimme takaa puolenvaihdon harjoittelun: kaksi hyppyä vinosti ja sitten pentu putkeen, johon mennessä vaihdoin puolta takana. Jatkoimme kertaalleen myös 4 esteen sarjaan eli loppuun vielä puomi. Lisäksi harjoittelimme neljällä neliössä olevalla esteellä hyppyä ja esteen sivua takaisin tulemista ja taas hyppäämistä. Mahdoton vauhti tytsyllä, mutta onneksi se malttoi kuunella ja tuli vauhdilla suoraan käteen takaisin. Ihana päästä taas treenaamaan ;) Viime vuosi kun ollut taukoa agiliidosta.

Hämeenlinnan näyttely

Naperot pääsivät 8-kuukautis syntymäpäivän kunniaksi isolla porukalla nauttimaan näyttelypäivästä, hyvin tuloksin. Tuomarina näyttelyssä toimi Hannele Jokisilta.

Pisimmän korren sisarusparvesta veti näyttelyissä debytoinut Manteli eli Jangas Dimples, joka oli lopulta ROP-pentu! Kiitos Nummelinin Juhalle pentujen kuvaamisesta näyttelyssä ja Mantelin kuskaamisesta (ja koko perheelle treenamisesta) sekä Niinalle, joka esitti Mantelin tyylikkäästi.

Tässä Mantelin arvostelu: "Erinomaninen tyyppi. Hyvä pää ja ilme. Riittävä kaula, joka saa kuivua iän myötä. Hyvä selkälinja. Hyvä eturinta ikäisekseen. Riittävät etukulmaukset. Hyvä karva. Luonteeltaan saa vielä hieman reipastua. Liikkuu hyvin."

ROP-pentu Manteli (Jangas Dimples)

Ainoana uroksena Remu aka Jangas Direct Action sai KP:n ja oli siten VSP-pentu.

Tässä tuomarin kommentit: "Erinomainen tyyppi. Hyvä, valmis pää ikäisekseen. Oikeanmalliset, hieman suuret korvat. Kaula saisi olla hieman kuivempi. Tyypillinen selkälinja. Riittävät etukulmaukset. Hyvä luusto ja runko. Hyvät takakulmaukset. Erinomainen karva. Hyvä luonne. Liikkuu hyvin."

VSP-pentu Remu (Jangas Direct Action)

Raisa eli Jangas Duck Soup jäi Mantelille kakkoseksi, mutta palkittiin silti kunniapalkinnolla :)
Tällaista sanottiin Raisusta: "Erittäin hyväntyyppinen, femiininen pää, toivoisin hieman tummemmat silmät. Riittävä kaula, hyväselkälinja. Hyvä eturinta ikäisekseen. Olkavarsi voisi olla viistompi. Vahva luusto. Hyvä runko ja takaosa. Erinomainen karva. Hyvä luonne. Liikkuu hyvin."

PEK 2. KP Raisa (Jangas Duck Soup)

Tico eli Jangas Dirty Dancing valitettavasti hieman aristi toista takajalkaa, jonka se oli loukannut perjantain pentutreffeillä ja niin tyttö jäi ilman kunniapalkintoa.

PEK 3. Tico (Jangas Dirty Dancing)

Eppu-eno sai valitettavasti H:n.

Harjoittelimme myös paikallaoloa ja poseerausta ryhmässä. Ja uskokaa tai älkää - on nää vaan aika viksuja pentuja ;) Vasemmalta alkaen Manteli, Raisa, Tico ja Remu.

Manteli hoidossa

Manteli kävi kyläilemässä ja trimmattavana (kiitos Niina!) täällä Keravalla ja viipyi ilonamme keskiviikosta perjantaihin. Sisaruspari Raisa ja Manteli nauttivat toistensa seurasta suunnattomasti, vaikka tokihan kunnon sisarusten täytyy saada myös muutama riidanpoikanen aikaiseksi. Perjantaina käytiin agilitytreeneissä ja riehumassa myös Ticon ja Tarmon kanssa Ojangossa - ja kivaa oli. Myös Santtu-setä oli päässyt mukaan Tarmon kanssa. Nyt harjoiteltiin 2-3 esteen ratoja sekä tietysti kontaktiesteitä, vaikka A-este onkin vielä vauvaeste naperoille. Ticon kontaktille pysähtymiset ovat edelleen yhtä upeita ja Tarmo seuraa Sinttua kuuliaisesti, vaikka se saattaakin välillä tarkoittaa sitä, että poika palaa takaisin putkesta kuullessaan emäntänsä äänen. Raisakin alkaa osata ohjausta kummaltakin puolelta muutaman esteen ratoja ja sain harjoiteltua jopa valssauksia neitokaisen ollessa putkessa. Vauhtia on niin paljon, että meinaan jäädä kakkoseksi. Lopuksi otin myös lyhyet radanpätkät Mantelin kanssa ja yllätyksekseni se meni kuin vanha tekijä. Illalla Mantelia kotiin hakiessa Amanda tunnusti, että onhan Mantelikin saanut muutaman kerran hiukan treenata äitinsä jalanjäljillä. Amanda ja Täplä ovatkin nykyisin TSAUn junioriryhmässä koulutettavana agilityssa.

Manteli on selvästi vahvatahtoinen walesineito, joka kertoo kyllä selvästi mistä ja kenestä tykkää. Trimmaus ei olisi alussa fröken Mandelia oikein miellyttänyt. Tyypilliseen tapaan se haluaa kainaloon ja on kova tyttö myös pussailemaan. Ihanan tummat nappisilmät ovat vastustamattomat ja pentuvillasta kuoriuduttuaan siitä tuli oikein soma neito. Tico ja Manteli tuntuivat heti löytävän toisensa :) Tässä vielä kuvia pentujen leikkihetkestä:

MEJÄ-treenit

Lähdimme taas Kaisan, Jarkon ja sisarusten Raisan ja Remun kanssa verijälkeä harjoittelemaan Teiskoon. Remun jälki oli noin 400 metriä pitkä ja muutaman jäljen rutiinillä Remu sen suorittikin hienosti kuumasta päivänpaisteesta huolimatta. Myöskään kulma ei tuotanut ongelmia. Raisan kanssa oppia ikä kaikki. Raisulia ei saa yhtään kehottaa jäljellä tai se tulee eteeni istumaan silmät ymmyrkäisinä. Sen pysähtyessä ja kysyessä ohjeita ilmeellään pitää vain katsella metsän puita, niin aikas hyvin menee. Kaadosta neiti nokkela meinasi hiihdellä ohi. Kaiken kaikkiaan olimme varsin tyytyväisiä kakaroiden jäljestämiseen. Raisa selvitti kunnialla toisen jälkensä ja Remu jäljesti kivaa vauhtia ja epäröi vain yhdessä kohdassa. Liekö joku metsän eläin kulkenut juuri jäljen yli? Tarkoitus on harjoitella kesä ja ilmoittaa sisaruspari jo syksyn kokeisiin.

Remu ROP-pentu!

Tänään Remu eli Jangas Direct Action sai Mouhijärven ryhmänäyttelyssä seuraavat tulokset PEK 1. KP ja ROP-pentu!
Tuomarina toimi Vera Smirnova.

Tässä Remun arvostelu: "Erittäin hyvän tyyppinen. Ikäisekseen hyvin kehittynyt. Hyvä luusto. Kaunis ilmeikäs pää. Hyvä kaula ja selkälinja. Haluaisin enemmän eturintaa. Rintakehä saisi olla syvempi. Hyvä takaosa. Kaunis karva. Liikkuu hyvin."
Kuva: Janni Kröger