maanantaina, joulukuuta 31, 2007

Onnellista Uutta Wuotta toivottaen!

Vanha vuosi kulkee viimeisiä tuntejaan eteenpäin. Mekin lähdemme Tampereelta kohti uutta asuntoa ja sieltä edelleen Espooseen tulevaa vuotta juhlistamaan.

Viime vuosi on tuonut mukanaan upeita tuloksia etenkin koerintamalla ja kasvattini ovat saaneet viettää pääosin hyvin tervettä ja monipuolista elämää. Suuret kiitokset kaikille kasvattien omistajille näiden walesien hyvästä hoidosta.

Tässä pikainen päivitys kasvattieni kuulumisista:

Eppu (J. Blame the Dog) ja Janni ovat loistaneet agilitykentillä ahkeroiden nollatuloksia oikein urakalla. Alkuvuodesta he saivat luokkanousuun oikeuttavat sijoitusnollat ja muutaman muunkin. Ekasta kolmosluokan kisasta tuli heti SM-0. Vuoden muihin hienoihin saavutuksiin kuuluu 3.-sijoitus Maxi-3 luokasta ja Springerspanielit ry:n agilitymestaruuden voitto. Alkuvuodesta herra sai vara-SERTin Turun KV-näyttelystä ja sijoittui hienosti Karkussa luokassaan ERI-palkinnolla.

Täplä (J. Behaving Badly) on toipunut D-pentueen aheuttamista koettelemuksista ja todenmnut saaneensa seurakseen erittäin vahavluonteisen tyttären. Täplä on päässyt treenaamaan agilitya Nummelinin perheen nuoremman tyttären Amandan kanssa ja kumpikin kuulemma nauttii uudesta harrastuksesta. Koirakon ekat kisat ovat toivottavasti ensi vuonna edessä. Täplä kun on kisannut vain kerran minun kanssani aiemmin.

Milla (J. Beauty Or Beast) elää edelleen täysipainoista koiranelämää Annan, Sakarin ja saksanseisoja Ellan kanssa Oulussa. Metsällekin Milla on päässyt, vaikka agility onkin tänä vuonna jäänyt vähemmälle Annan työkiireiden takia.

Yanga (J. Bending the Rules) elää oikein koiran paratiisissa Ahvenanmaalle seuraten Kaj-isäntää joka paikkaan niin venematkoille matkailijoiden joukossa kuin lintumetsällekin.

Elvis (J. Cola For Elvis) ja Reetta ovat myös ahkeroineet agilityn parissa ja saivat Maxi-2 oikeuttavat nousunollat vuoden aikana. 2-luokasta ehti parivaljakko napsia ekat tulokset. Syksyllä Elvis toimi hyvin metsällä pitäen perheen miesväen tyytyväisenä.

Hemuli (J. Cubic Butterfly) on harrastanut agilitya pääsemättä kisoihin, ja alkuvuodesta pojalle odotetaan jälkikasvua. Näyttelyitä kerääntyi vain yksi ja tulos oli EH. Lauri ja Kristina ovat loppuvuoden aikana hoitaneet Hemulia vuoronperään. Alkuvuodelle on suunnitteilla muutama agilitykisakin ja ensi kesälle taippari.

Aksu (J. Cordon Bleu) elää edelleen tyytyväisenä Mäenrannan perheen hoivissa ja on osallistunut loppuvuonna perheen Laura-tyttären kanssa näyttelyihin. Ensi vuodellekin lienee muutama näyttely tiedossa ja kenties taipparikin?

Pyry (J. Caledonian) elelee Jyväskylässä Mikan ja Jutan hoivissa ja tietääkseni toimii edelleen hyvin metsällä. Uudetkin kuulumiset olisivat toki tervetulleita.

Raisa (J. Duck Soup) on piristänyt minun ja Kati-mummun päiviä. Näytelmiin ja kokeisiinkin ollaan ehditty ja vieläpä hyvin tuloksin: ROP- ja BIS-2-pentu Karkussa, SERT, vara-SERT ja PN-2. Taipumuskoe läpäistiin muiden D-pentujen tavoin eka kerralla 10-kuisena ja TOKOsta saatiin vielä kaksi ALO1-tulosta ja luokkavoitto tuli kaupan päälle. Ensi vuodelle on suunnitelmissa TOKOilua avoimessa luokassa ja agilitykisauran aloitus. Harjoittelu ollaan aloitettu jo alkuvuodesta ja MEJÄäkin ollaan vähän aloiteltu. Lonkatkin kuvattiin A:ksi ja silmät oli terveet.

Remu (J. Direct Action) on ahkeroinut omistajiensa Kaisan ja Jarkon kanssa. Näyttelyistä ROP- ja VSP-pentu, SERT, vara-SERT, PU-2 ja PU-3. Kokeista hyväksytty taippari ja kaksi AVO2-tulosta MEJÄstä. Ensi vuodelle ohjelmassa ekat agilitykisat, TOKO-kokeet ja lisää MEJÄ-jäljestystä.

Paavo (J. Dirty Harry) on päässyt jo mukaan touhuun, kun Reetta on harrastanut pikkumiehen kanssa Elviksen ohella. Näyttelyistä pentuluokan KP ja PU-4 sijoitus kr-näyttelystä. Nuorisoleirillä Paavo oli Match Shown BIS. Taippari valitettavasti jäi, kun kokeeseen ei mahtunutkaan. Paavo on myös treenannut agilitya ja TOKOa, kokeisiin poika toivottavasti osallistuu ensi vuonna.

Tarmo (J. Da Vinci Code) ja Sinttu ovat innostuneet agilitystä ja ovatkin siinä tosi lupaavia. Kisat toivottavasti odottavat ensi vuonna. Taippari meni heti kerrasta läpi ja jäljestys luonnistui niin hyvin, että MEJästä tullee Tarmonkin harrastus.

Manteli (J. Dimples) elelee tyytyväisenä Nummelinin perheen luona ja läpäisi Minna-Riitan kanssa taipparin saaden myös kokeen nuorimmalle jaettavan Tiramisu Trophy-kiertopalkinnon. Lisäksi näyttelyissä neiti oli ROP-pentu ja palkittiin junnuluokassa ERIllä.

Tico (J. Dirty Dancing) ja Sari ovat ahkeroineet koulutuksissa tänä vuonna. Agilitykisat ja TOKO-kokeet ovat suunnitelmissa ensi vuodelle ja tänä vuonna Tico oli ROP-pentu ja selvitti taipparin saaden kokeen lupaavimmalle jaetun kiertopalkinnon. Lonkat kuvattiin, tulos A, ja silmät tarkastettiin terveeksi.

Nuppu (J. Dolce Vita) on kokenut kovia, kun se sai kesällä kiehuvaa vettä päälleen ja pahat palovammat. Nupun perhe muutti Irlantiin, tyttösen jäädessä vielä Suomeen. Ensi vuonna toivottavasti Nuppukin paremmalla onnella tapahtumiin.

perjantaina, joulukuuta 28, 2007

Tokoilua ja vanhenemista

Raisa pääsi tänään tokoilemaan syntymäpäiväni kunniaksi... Milläkö logiikalla nämä liittyvät toisiinsa? Enpä tiedä, mutta kivaa oli treenatessa.

Aloitettiin hosuvalla ja epätarkalla seuraamisella, joka parani loppua kohti. Pelkkien kehujen jälkeen jatkettiin liikkeestä maahanmeno (loistavaa osaamista) ja luoksetulo pysähtyen... tai noh. Hilattiin pysähtymisiä useampaan kertaan pallon kanssa ja ne onnistuu aikas hienosti alle 15 metrin matkalta, mutta sitä pidemmällä matkalla tuli ongelmia. Raisa ei siis meinannut seisahtua.

Pallon avulla onnistuneen pysäytyksen jälkeen jatkettiin liikkeestä seisominen (hyvin menee) ja välipalkatta heti noutaminen. Loistava nouto ja palautus laukaten suoraan perusasentoon, mutta Raisa lähti matkaan jo pienestä pään liikkeestäni käskyn sijaan...

Lopuksi kauko-ohjaus kymmenen metrin matkalta takapalkalla. Istuminen hienosti, maahanmeno vasta toisella käskyllä, sitten hyvä istuminen ja maahanmeno, josta palkka namikipolle.

Luoksetulon pysäytykset jäivät harmittamaan ja niin harjoiteltiin pysäytyksiä takapalkan kanssa. Taas kriitiinen metrimäärä vaikutti onnistumiseen: alle 15 metriä loistava onnistumisprosentti, yli 20 metriä ja minun "vetovoimani" voitti namikipon helposti. Hiljalleen alettiin kuitenkin onnistua pidemmältäkin matkalta. Paikallaolot ja luoksetulot aina erittäin hyvät. Raisan kanssa on hirmuisen kiva harjoitella, kun se kestää paljon toistoja ja intoa riittää pidempiinkin harjoituspasseihin. Ihana tyyppi, vaikka se onkin aikamoinen hurrikaani touhuillessaan.

Kati alkaa olla taas rauhasampi kaveri, kun ruoan määrää on lisätty, suklaat kerätty saavuttamattomiin ja muiden ruokinta Katiskan aikana on totaalisesti pannassa. "Muumiogaselli" jyrää vielä kohti kymmenenvuotispäiväänsä.

torstaina, joulukuuta 27, 2007

Jouluisia kuulumisia

Joulukuu on kulunut muuttaessa, netti ei ole vielä kytketty uuteen asuntoon ja siitä syystä sähköposti on täyttynyt, kun en saa kuvia tallennettua koneelle enkä kotisivuja päivitettyä. Onneksi ongelma korjautunee piakkoin. Joulukortitkin jäi kaikessa hässäkässä lähettämättä. Eikä uudessa asunnossa ole vielä kaikkia verhojakaan, mutta kaipa ne tuparit pitäisi saada aikaiseksi.

Joulu ollaan taas vietetty Tampereella kotiväen luona ja Harry "Sir", Kati "muumioantilooppi" ja Raisa "Riesa" ovat viettäneet vauhdikasta joululomaa. Katilla on pinna tosi kireällä, mutta ehkä ruokamäärän lisäys auttanee asiaan ;) Siskoni nimesi vanhuksen muumioantiloopiksi kiitos solakan ulkomuodon, mutta muumiomaisen olemuksen.

Juuri ennen joulua tuli kuitenkin hyviä uutisia: Raisan ja Ticon lonkat tulivat kummallakain takaisin A:na. Eli hyvin alkoi terveystarkastukset D-pentueen kanssa :) Ensi keväänä on Nupun, Tarmon ja Mantelin vuoro, ja vuoden aikana on tarkoitus kuvauttaa myös Paavo ja Remu.

Raisa on menossa tokoilemaan runsaan viikon päästä, vaikka treenit ovat jäänet hävettävän vähälle muun kiireen keskellä. Tämäkin päivä on vaan ommeltu verhoja uuteen asuntoon. Raisan kanssa pitäisi vielä hioa luoksetuon pysäytyksiä ja paikallaoloa sekä viilata noutoa, hyppyä, kaukoja ja seuraamista.

keskiviikkona, joulukuuta 12, 2007

Tarmon agilitytreenejä seuraamassa

Kävin eilen seuraamassa Tarmon ja Sintun agilitytreenejä ja hyvin Tarmo jo menkin. Eiköhän tämäkin koirakko kisaa jo ensi vuonna :)

Sain Mantelista ja Täplästä uusia kauniita kuvia, joita päivittelen pikapuoliin (toivottavasti huomenna ennen muuttoa ja nettipimentoa).

Muutto on siis edessä lauantaina ja meidän asuntoon muuttuvat Salla ja Jukka sekä walesineito Molly. Molly kävikin tänään leikittämässä Raisaa tunnin verran, joten saatoin hyvällä omallatunnolla tehdä hieman lyhyemmän lenkin muuttokiireiden keskellä.

Uusi osoitteemme (rivitalokolmio kutsuu) on: Koivumäentie 13 H 14, 01230 Vantaa. Muutamma Vaaralan kaupunginosaa vain muutaman kilometrin päähän Ojangon agilitykentästä :)

D-pentueelle syntyy toivottavasti helmikuun puolessa välissä serkkuja, kun Hemuli eli Jangas Cubic Butterfly astui maanantaina 10.12.07 Vilman eli Hibiscus-niminen walesineidon. Kotisivuiltani löytyy lisätietoja tulevasta pentueesta, jonka kasvattaja on Berit Niemi.

maanantaina, joulukuuta 10, 2007

Raisa ja Tico lonkkakuvissa ja silmätarkastuksessa

Tänään oltiin Mevetissä tyttöjen kanssa lonkkakuvissa ja silmätarkastuksessa. Ell Per Axelsson tarkasti sisarukset. Tässä tulokset, lonkkakuvien virallisia tuloksia saadaan jännittää vielä pari viikkoa.

Raisa Jangas Duck Soup silmät ok ja lonkat lähtivät A/B

Tico Jangas Dirty Dancing silmät ok ja lonkat lähtivät A:na

Eilen messarissa esiintyivät Mikael Tranholmille Raisa, Paavo ja Remu. Remu sai EH:n muut H:t. Tosin myönnettäköön, että Paavo ja Raisa olivat ihan turhan laihassa kunnossa, vaikka nehän kyllä söisivät...

Ja ollaan me TOKOakin treenattu ahkerasti ja varsin onnistuneesti.

Niin ja mehän muutetaankin viikonloppuna Vantaalle. Mutta muuttokiireiden keskellä lyhyesti virsi kaunis tällä erää.

perjantaina, joulukuuta 07, 2007

Remu PU-2 + vara-SERT

Remu eli Jangas Direct Action osallistui 6.12 Tampereen ryhmänäyttelyyn, jonne oli ilmoitettu peräti 30 walesia. Remu pärjäsi hienosti saaden JUN ERI 2., PU-2 ja vara-SERT. Kuulemma eturintaa olisi saanut olla enemmän ja rauhallisempi esiintyminen olisi voinut viedä vielä pidemmälle ;) Minkäs sille tekee, että pojassa on vauhtia. Onnea Kaisa ja Remu!

Remun arvostelu tulee pian.

Raisan menestys oli huomattavasti velipoikaa laimeampaa, tulos vaatimaton JUN EH 4.

Raisankin arvostelun kirjoitan pian.

Tiistaina meillä oli Riitan treenit Ojangossa viimeistä kertaa tänä syksynä. Raisan kanssa harjoittelimme ruutua, noutamista ja luoksetuloa pysähdyksineen. Sain paljon hyviä ohjeita ja kirjoittelen treeneistä tarkemmin.

Tämä viikonloppu kuluukin messarissa Voittaja-07 näyttelyn tiimoilla. Tänä aamuna olimme klo 7 aamulla Tarmon emännän Sintun kanssa päivystämässä ovella. Mukavassa seurassa aamupäivä kuluikin kuin siivillä. Kiitos Sinttu seurasta :) Huomenna ja sunnuntaina Raisan ja minut tapaakin Springerspanielit ry:n rotukopilta.
Muutenkin kasvatinomistajat ovat kiitettävästi edustettuina talkoohommissa: Sintun lisäksi Sari tulee töihin sunnuntaina ja mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät niin Reetta ja Janni sekä Tiina nähdään myös huhkimassa.

lauantaina, joulukuuta 01, 2007

Loppuviikon treenit

Tällä viikolla ollaan taas treenailtu joka päivä, ja ainakin on ollut hmm... mielenkiintoista.

Tänään 1.12.

harjoiteltiin ensin koulun parkkiksella hieman seuraamista (ilmeisesti ihan ok, en katsonut Raisaa), sen jälkeen pylvään kiertämistä ja siitä pysähdyksiä ja lopuksi luoksetulosta pysäytyksiä. Eka kerralla pysähdys oli tosi löysä, toisella kerralla heitin lelun heti palkaksi ja kolmas kerta toden sanoi ja saimme hienosti onnistuneen pysähdyksen ja luoksetulon. Lopuksi vielä noutoa punaisella damilla, koska ajattelin että nyt tarttee saada onnistuneita harjoituksia ja Raisan itsevarmuus noutoon kuntoon. Ihan mukiinmenevät liikkeet, kerran hieman damin asettelua suussa ja viimeisellä kerralla karkasi mokoma noutoon.

Lopuksi vielä paikallaolo piilossa ollessa. Eka kerralla Raisa oli noussut seisomaan. Toisella kertaa 15 sekunnin paikallaolo onnistuneesti. Kotona vielä 45 sekunnin paikallaolo minun olessani toisessa huoneessa.

Kotiin palatessa otettiin vielä autotien viereissä kulkevalla kävelytiellä luoksetulo (siis paikallaolo ja luoksetulo perusasentoon) ja kauko-ohjaus. Matkaa oli noin 7 metriä ja asennonvaihdot istu-maahan-istu. Kaikki asennonvaihdot onnistuivat hyvin, mutta vauhti ei ollut ihan yhtä nopea kuin useimmiten. Palkka taaksepäin.


Eilen 30.11

käytiinkin Kristinan ja Hemulin kanssa agilitykentällä Ojangossa. Harjoiteltiin taas kontakteja ja keppejä vanhaan malliin. Edistymistä alkaa näkyä kummallakin esteellä.

Kepeillä
oma sijaintini ei tunnu juuri Raisuun vaikuttavan: saan jäädä taakse, kulkea vierellä, valssata edessä, vaihtaa puolta takana ja voin ottaa etäisyyttä myös sivusuunnassa. Helpot keppikulmat onnistuvat, vaikeammissa keppikulmissa saadaan turhia ja turhauttavia epäonnistumisia. Keppejä voi laittaa jo sen verran kapeaksi kujaksi, että Raisa joutuu jo hieman pujottelemaankin.

Puomi ja A sujuisivat jo ilman namikippoakin ja ollaan menty niitä muutamaan kertaan ilman talutinta, mutta suurimmaksi osaksi pidän vielä remmillä huolta, ettei vauhti kiihdy liian kovaksi.

Raisa-mokoma karkasi kerran keinulle, mutta sen sijaan, että se olisi tehnyt lentokeinun tai pelästynyt kuollakseen kuten useimmat koirat, niin se suoritti keinun loppuun ja tuli rauhallisesti luokseni hinkuen uudestaan keinulle. Se osaa siististi kulkea keinun loppuun ja odottaa malttamattomana maassa olevalle namikipolle pääsyä. Enää ei varmaan juuri tarttisi auttaakaan esteen suorittamisessa.

Harjoiteltiin myös muutama pieni ratapätkä, joissa oli aitoja, rengas, pituus ja putki. Raisa on ihanan innokas ja helppo ohjattava.

D-naperoiden Hemuli-eno meni sekin hienosti rataa, kunhan vaan Kristinan käskyt tulivat ajoissa. Kujakepit oli vähän hakusessa ja kontakteillakin sais vielä hiukan tehdä töitä, vaikkei Hemuli onneksi niiltä hypikään.

Torstaina 29.11

käytiin läheisellä hiekkakentällä treenaamassa ja meillä olikin varsinaiset häiriötreenit. Kentälle mennessä kentän vieressä oli kaksi alle kouluikäistä poikaa, joista toinen (mitä ilmeisimmin koiria pelkäävä) ilmoitti lapsen äänellä: "Mää lyön tota koiraa kepillä päähän". Ilmoitin, ettei koiria saa lyödä kepillä päähän, koska enhän minäkään lyö häntä kepillä päähän. Poika tuumi hetken aikaa ja näpytteli päätään kepillä. Ehdotin, että hän voisi sen sijaan heittää kepin Raisalle. Ei ehkä koulutuksellisesti paras ehdotus, mutta pojan ilmeinen koirapelko varmasti vähenisi siitä. Raisa kävi innoissaan hakemassa kepin ja toi sen minulle.

Aloitimme treenit paikallaololla, ruudun asettelulla ja pitkällä seuraamiskuviolla kahden silmäparin seuratessa tarkkaan tekemisiämme. Raisa ei häiriintynyt pojista, vaan saimme vielä onnistuneet kaukokäskytkin läpikäytyä. Pojat veivät Raisan lelun ruutuun koiran näkemättä ja lähetin Raisan ruutuun. pahaksi onneksi olin jättänyt repun pari metriä ruudun viereen ja Raisa tarkisti sen ennen ruutuun menoa. sen jälkeen harjoittelimme ruudussa seisomista, mutta walesineiti ajautui jostain syystä aina ruudun vasempaan reunaan. Turhauttavaa. Lopuksi noutoa, joka ei oikein onnistunut. Kapula tuntuu edelleen hukkuvan lumeen ja Raisa on nyt valitettavasti oppinut käyttämään nenäänsä sen etsimisessä. Pari kertaa se merkkasi kapulan ja jatkoi matkaansa haistellen. Rauhoitteleekohan se minua haistelullaan? Lopuksi lyhyeltä matkalta onnistuneet noudot ja luovutukset. Loppuvaiheessa olimme saaneet yleisöä viidestä lapsesta ja yhdestä koiranpennusta. Raisa pysyi loistavasti käsissä ja söi lopuksi kiltisti namia lasten kädestä.

Viimeiseksi vielä paikallaolo ollessani piilossa 30 sekunnin ajan. Matkaa piiloon oli alle 10 metriä.


Keskiviikko 28.11

Tiistain treenien jälkeen ollaan otettu taas vähän rauhallisempaa ja hallitumpaa harjoittelua.

Kotona ollaan treenattu taas kauko-ohjauksen seiso-istu osioita noin metrin matkalta. Ihan hyvin se meneekin. Ennemminkin ennakointi ja kenties toisinaan lievää etenemistä.

Lisäksi ollaan harjoiteltu liikkeestä seisomista ja sitä, että liikun itse Riesan ympärillä ja myös takana. Nyt se alkaa sujua, vaikka usein meillä on vieläkin nami apuna Raisan edessä.

Estehyppyä ollaan harjoiteltu niin avoimen kuin voittajaluokan liikkeenä. Seuraavaksi ajattelin yhdistää voittajan luokan liikkeeseen vinot kapulan heitot ja koittaa saada Raisa ymmärtämään, että silti hypätään esteen yli.

Noutamista ollaan harjoiteltu lähinnä niin, että emäntä noutaa ja Raisa pysyy paikalla. Muutamia lyhyitä perusasentoon tuloja kapula suussa. Kannatti syksyllä nähdä vaivaa noutamisen suhteen, koska nyt noudot on kauniita.

Kentällä käytiin illalla. Alussa jätin Raasun paikallaoloon ja laitoin ruudun valmiiksi. Paikallaolo oli hyvä ja Riesan vierelle tuleva ruutu ei saanut aikaan syöksyä suoraan ruutuun. Treenien lopussa harjoittelimme myös paikallaoloa piilossa ollessa, aika 20 sekuntia ja piilo noin 10 metrin päässä Raisan edessä. Hyvin onnistui. Sain vapauttaa rauhallisen koiran.

Seuraamisella aloitettiin taas tuttuun tyyliin. Se menikin ihan hyvin, palkkasin toisinaan käännöksistä, perusasennoista ja täyskäännöksistä. Koitin taas kiinnittää erityisen paljon huomiota omaan liikkumiseeni.

Jatkettiin treenejä kauko-ohjauksella, matkaa oli 10 metriä eli siis voittajan välimatka. Jonkun kerran Raisa hieman ennakoi istumaan nousua, yksi maahanmeno onnistui vain puoleenväliin ja maahan asti vasta toisesta käskystä. Tekniikka ihan oikea eikä koira liikkunut tippaakaan paikaltaan. Palkkaa namikiposta.

Sen jälkeen luoksetulo-treeniä, tai oikeastaan pysähdykset olivat päivän aiheena. Puun ympäri kiertäessä aikas nätit pysähdykset. Paikallaolosta luokse tullessa eka pysähdys hieman löysä Raisaksi, seuraavalla kerralla lelun heiton kanssa. Otin kertaalleen koko liikkeen loppuun asti. Matkaa oli noin 20 m.

Viimeiseksi vielä ruutu-harjoitus. Raisa juoksee tosi kauniisti ja vauhdilla ruutuun, kun siellä on lelu. Tyhjään ruutuun juokseminen ei sinänsä ole ongelma, vaikka toisinaan se kääntyykin kysymään lisäohjeita ennen ruutua, mutta ruudussa paikalla seisomisesta on jostain syystä tullut ongelma. Useampi toisto ihan lyhyeltä matkalta niin, että palkkasin toisinaan lelun heitolla taakse ja toisinaan palkkasin kädestä namilla. Lopuksi Riesa tuntui hieman ymmärtävän jutun jujua.

keskiviikkona, marraskuuta 28, 2007

Alkuviikon treenit

Taas ollaan vietetty Raisan kanssa kaksi iltaa Ojangossa treenaamassa agilitya ja TOKOa.

Aloitetaanpa tällä kertaa agilitysta, jossa Outi meitä säitä uhmaten yhä ohjaa. Tällä kertaa harjoiteltiin ohjauskuvioita, rengasta ja pituutta.

Ensin koitettiin irtorengas yksistään, sitten esteen jälkeen ja lopuksi keskellä rataa. Raisa etsii renkaan tosi hyvin, mutta käskyjen ajoituksessa oli minulla taas huimasti parannettavaa alkutreeneissä. Raisa on niin ihastuttavan kuuliainen, että se ei suorita edessä olevaa estettä, jollei saa lupaa siihen. Sen sijaan se tulee luokseni. Toisaalta tämä piirre saa aikaan sen, että käskytykseen tulee edelleen kiinnitettyä hurjan paljon huomiota. Lopuksi suorittimme kuitenkin radan, jossa oli aita- rengas- aita (koira oik. puolella) ja sitten tiukka käännös vasemmalle pituudelle. Raisa meinasi hypätä hieman vinoon minua kohti, mutta lelun heitto palkaksi eteenpäin paransi hypyn suunnan oikeaksi.

Toinen harjoitus tehtiin eri suuntaan ja vauhdilla renkaalle. Ensin aita- aita (koira taas oikealla) ja siitä tiukka käännös vasemmalle aidalle, jonka jälkeen samassa linjassa myös rengas ja aita. Hyvin meni, kunhan otin Raisan käsiin ennen kääntyvää hyppyä.

Teimme myös omatoimisesti muutamia esteitä:

Kontaktiesteitä treenaamme ma ja ti säännöllisesti. A-este sujuu jo pysähdyksellä ilman namikippoakin :) Toki palkkaan Riesan edelleen joka kerta esteen suorittamisesta. Puomilla pysähdykset alkavat myös onnistua aina. Kertaalleen liukkaassa jalat luistivat niin, ettei meinannut pysyä esteellä, mutta silloinkin yritys oli kova. Keinukin alkaa sujua jo ihan hienosti, tosin kyseessä on edelleen leveä keinu autettuna.

Kepit suoritetaan edelleen hiukan aukinaisessa kujassa. Nykyisin myös takaa puolen vaihdot, valssaukset ja jonkinlaiset keppikulmat.

Tokoilua harrastettiin kovalla vauhdilla. Otettiin ketjuttamisharjoitukset, vaikka palkkaamattomuus enemminkin lisäsi vauhtia. Päivän teema tuntuikin olevan Raisun ennakointi.

Alussa pitkä seuraamiskaavio. Intoa riitti, perusasennot ok, ei paljon törmäilty vasemmalle kääntyessä, mutta paikka paikoin tuntui siltä, että Raisan pää vähän pyöri.

Seuraamisen jälkeen noutoa, joka oli aika hysteeristä. Eka kerralla kakara karkasi kapulalle. Toka kerralla pidin pannasta kiinni ja varmistin paikalla pysymisen, mutta sen jälkeen vaalea kapula ei meinannut löytyä valkoisesta lumesta, vaan kauan etsittyään Raisa löysi kaninkarvan Lauran repusta ja toi sitten sen... Uuusi yritys noutokapulalla ja taas hieman hankaluuksia löytämisessä. Olen ilmeisesti yleensä heittänyt vähän lähemmäksi ja pidempi matka tuntui Riesasta oudolta etenkin kun kapula hukkui taustaväriin. Sama juttu oli muuten kesällä vesinoudossa, ennen kuin Raisa oppi, että kapula voi lentää laiturilta mieshenkilön kädestä pidemmälle kuin rannasta minun heittämäni kapula ;)

Noudon jälkeen estehyppy avoimen luokan tyyliin. Se meni hyvin, mutta taisipa tässäkin Raisa eka kerran varastaa hyppäämään ilman käskyä.

Vikana ketjutettavana liikkeenä kauko-ohjaus (matkaa noin 7 m). Se onnistui muistaakseni ihan hyvin ekasta käskystä ilman ylimääräisiä koukeroita. Palkka liikkeenohjaajana toimivalta Arjalta namikiposta.

Lopuksi harjoiteltiin ruutua. Ruutuun menot hyviä, mutta siellä pysähtyminen (ilman lelua) tuotti ongelmia.

keskiviikkona, marraskuuta 21, 2007

Tiistaitreenit

Taas oltiin Ojangossa treenaamassa TOKOa ja agilitya springeriporukalla. Aloitettiin tuttuun tapaan TOKOsta. Raisan kanssa harjoiteltiin lähinnä niitä liikkeitä, mihin tarvitaan avustajaa.

Aloitin seuraamisella herättelymielessä, neiti on vieläkin hiukan liian vauhdikas käännöksissä vasemmalle ja meinaa olla törmäyskurssi, vielä lisää treeniä.

Sitten otettiin kauko-ohjaus noin 4 metrin päästä ja Sari oli Raisan takana liikkeenohjaajana. Nyt istu-maahan-istu vaihdot onnistui loistavasti (ei ennakointia tai kovakorvaisuutta) ja palkan Raisa sai Sarilla olevasta namikiposta.

Avoimen luokan hyppy onnistui ihan hienosti. Namipalkka hyppäämisestä ja istumisesta sekä luoksetulosta esteen yli, esteen korkeus tosin oli vaan 30 cm. Tosin olen jo saanut opetettua Raisun siihen, ettei se hyppää lainkaan, jollen ensin katso sitä silmiin ja sano valmis sitä katsoessani. Tämän jouduin aikanaan aloittamaan sen takia, että se varasti innoissaan esteelle ts. ei aina muistanut odottaa käskyä.

Hypyn jälkeen Raisa harjoitteli noutoa ekaa kertaa isolla kapulalla, tosin ihan omatoimisesti. Rommin kapula oli maassa, Raisa kävi sen hakemassa suuhunsa ennen kuin ehdin edes suutani avata ja toi kapulan perusasentoon, jossa se odotti kiitosta. Siis nyt ollaan tämäkin juttu testattu, vaikka en niin ollut suunnitellutkaan...

Lopuksi vielä Raisan rakas ruutu suoritettiin noin 10-15 m päästä. Eka kerralla Sari vei sinne lelun Raisun näkemättä - täyttä vauhtia ruutuun ja oikeaan kohtaan. Toisen kerran Riesa meni tyhjään ruutuun ihan oikeaan kohtaan ja palkkasin sen heittämällä lelun. Nyt olen alkanut tekemään alkuvalmistelut ruutuun, ensin hieman seuraamista ruutua kohti ja sen jälkeen vierellä istuessa silitän korvasta ja kysyn missä ruutu on. Vasta varsinaisella käskyllä saa lähteä ruutuun juoksemaan.

Sari ja Tico ottivat taas seuraamista. Tico seuraa jo ilman namia edessä, mutta se on silloin hieman liiankin innoissaan ja alkaa edistämään. Perusasennot ja tarkkuus seuraamiseen vaatii vieläkin hieman käden apua. Liikkeestä seisominen lelun heiton avulla alkaa sujua hyvin, kunhan käsky ehtii tulla ennen kuin Tico on päässyt Sarin edelle. Luoksetulon paikallaolo sujuu hyvin ja Tico laukkaa luokse, mutta itse perusasentoon tulo tarvitsee vielä pienen käsiavun Ticon tullessa eteen. Jos apua ei tule, alkaa Tiksu epätietoisena haistella. Lopuksi vielä ruutu, jossa Tico juoksi suoraan lelulle ja selvästi kiinnostui tötsistä, jotka se kävi lelu suussa haistelemassa ennen kuin Sari ehti ruudun luo. Tico on hyvin samanlainen koulutettava kuin Raisa ja itse asiassa ne toimivat hyvin samalla lailla. Tico tekee nyt ihan samoja asioita, kuin Raisa kevään treeneissä, kun olimme samassa vaiheessa :) Tosi helppo ohjattava siis, koska itse tiedän, mitkä asiat auttavat ja tehoavat treenauksessa.

Agilityn alkeiskurssi jatkuu ja maanantaina oltiin myös agilityssä, jossa alettiin yhdistää kujakeppeihin myös estehyppyä. Eli aita - kepit - aita ja aita 90 asteen kulmassa. Hyvin meni, mutta kerran kiirehdin liikaa ja Raisa tulikin keppejen ohi. Kepit alkaa oleen jo aika varmat ja Raisa osaa ne kummaltakin puolelta. Harjoiteltiin tiistaina myös valssauksia keppejen edessä. Tällä kertaa kepit oli todella auki. Tico suoritti estesarjan ongelmitta ja edessä valssauksetkin menivät hyvin.

Keinu suoritettiin Outin avustuksella. Raisa saa ylösmenokontaktilla namin ylösmenokontaktin suorittamisesta, kävelee (kiirehtii) kontaktille asti, jossa se odottaa minun syöttäessäni namia, kunnes keinu lasketaan alas ja alastulokontaktille pysähdys namikipolle. Raisan mielestä tämä on hauskaa eikä pieni liike haittaa. Ticosta samat sanat.

Kerrattiin myös puomin ylösmeno- ja alastulokontaktin ja nyt Raisa suorittaa vauvapuomia myös kokonaisena esteenä, jolloin vaadin pysähtymisen kummallakin kontaktilla ja se on jo oppinut vauhdista pysähtymään alastulolle. A-esteellä sain ilokseni todeta, että oppi on mennyt perille, kun neiti pysähtyi oikeaoppisesti minun juostessani eteenpäin, vaikkei se edes nähnyt namikippoa. Vatsa minun osoittaessani kippoa Raisu söi tyytyväisenä namit. Olen todella iloinen Raisan kontaktien osaamisesta ja alkeiskurssille pääsystä. Outi on ollut loistava kouluttaja :)

Lopuksi vielä kolmeen esteen rata, missä harjoiteltiin "pimeästä" kulmasta putkeen lähettämistä. Koira siis jätettiin esteen taa ja lähetettiin putkeen, josta se ei alussa nähnyt kuin kyljen ja lopuksi viimeinen este takaa kiertäen. Raisa osasi niin hyvin etsiä putken pään, että saatoin lähteä sen vierestä liikkeelle. Tico meni samaa rataa siskon kanssa, hyvin löytyi putki. Tico ja Raisa ovat agilityssä kuin kaksi marjaa, yleensä kumpikin onnistuu heinosti, toisinaan Raisan kanssa on hieman enemmän harjoiteltavaa, toisinaan Ticon kanssa. Ja yleensä se vikapää on ohjaaja ei suinkaan koira ;) Tosi helpot, innokkaat tekemään ja helposti motivoitavat siskokset. Vielä pari viikkoa agiliitoa ja tammikuussa siirrytäänkin halliin. Nyt vaan jännittää, miten alkeiskurssin jatkon käy, jatkaako Outi kouluttamista vai tuleeko tilalle joku muu ja kuka.

sunnuntaina, marraskuuta 18, 2007

Remulle ERI Jyväskylän KV-näyttelyssä

Remu eli Jangas Direct Action osallistui Jyväskylän näyttelyyn, jossa tuomarina waleseilla toimi Miklos Levente. Tulos oli ERI 3. junioriluokan kuuden osallistujan joukosta, joten ihan hyvin meni.

Tässä arvostelu: " Substance full elegant male, nice head, compact body, stands correct, nice movement, the ground color should be cleaner."

Raisa ja Tarmo pääsivät puolestaan leikkimään yhdessä. Ja vauhtia ja vaarallisia tilanteita sen kun piisasi. Kati-parka pysähtyi paikalleen ja sulki silmänsä nuorison kiitäessä ohi tanner tömisten. 9,5-vuotias mummeli ei oikein enää jaksa moista riehumista.

Ollan me Raisan kanssa tokoiltukin. Päivittelen tilannetietoja treeneistä kunhan jaksan. Kuvia lasten leikeistä ja harmaantuneesta mummosta on myös luvassa :) Nyt vaan iski lorvikatarri, eikä jaksa enää tänään.

keskiviikkona, marraskuuta 14, 2007

Remu, Raisa ja Tico treenaamassa ja leikkimässä

Remu ja Kaisa ajelivat illaksi Tampereeltä Helsinkiin Niinan trimmiin ja sen jälkeen Kaisa ja Niina tulivat vielä Ojankoon treenaamaan hieman agilityä. Tarmoa ja Sinttua kysyttiin myös mukaan, mutta Tarmolla on juuri tiistaisin omat agilitytreenit Konalassa.

Aloittelimme TOKO-treeneillä Sarin ja Ticon kanssa. Nyt näyttää siltä, että treenaaminen alkaa tuottaa tulosta. Ticon seuraamiset (myös namin olleessa poissa nenän edestä) alkavat näyttää tosi kivalta ja matkakin alkaa jo lupaavasti pidentyä ja kontakti säilyä yhä pidempiä aikoja myös häiriöllisessä paikassa. Liikkeestä seisomisen idean Tico on hyvin ymmärtänyt, nyt Sarin pitäisi vaan malttaa muistaa pitää väli seiso-käskyn antamisessa ja lelun heittämisessä. Luoksetulo sujuu jo mallikkaasti ja se alkaa olla niin valmis liike, että sitä voi käyttää muiden liikkeiden ketjuttamiseen. Myös hyppääminen alkaa sujua pelkästä käskystä noin 30-senttisellä esteellä. Tico toimi taas vanhaan tyyliin iloisesti ja aktiivisesti juoksun mentyä kunnolla ohi.

Raisan kanssa harjoittelimme avoimen luokan liikkeitä.

Aloittelimme kuitenkin lyhyellä seuraamisella, jossa kiinnitin huomiota tarkkuuteen käännöksissä ja pesrusasennoissa ja siihen, että muistaisin itse hidastaa vauhtia ennen suunnan- ja vauhdin muutoksia.

Liikkeestä seisominen ei meinannut onnistua niin, että olisin siirtynyt Raisun taakse. Siispä uusintaharjoitus, jossa palasin vierelle kulkien taakse vain Riesan häntäpäähän ja takaisin jätettyäni lelun Raisun eteen. Täytyy alkaa kotona harjoittelemaan seisomista niin, että kiertelen Raisan ympäsri ja palkkaan sitä paikallaan seisomisesta.

Kauko-ohjauksessa oli taas aikamoinen ennakointimeininki alussa. Ehdin sanoa yhden käskyn, niin Raisa jumppasi kuusi kertaa. Sen jälkeen otettiin uusiksi niin, että kielsin tyttöä menemästä maahan ilman käskyä ja sen jälkeen maltettiin taas odottaa käskyä ennen toteutusta. Laura toimi liikkeenohjaajana Raisun takana ja palkka tuli namikiposta.

Viimeisenä vielä hyppy, jossa RaiRain mielestä on kummallista, että esteen takana pitäisi muka istua, kun tähän mennessä on aina seisottu. Koittais nyt päättää tuntuu koira miettivän.

TOKOilun jälkeen siirryttiin agilitykentän puolelle. Harjoittelimme puomin kontakteja ja kertaalleen myös koko puomin palkaten sekä ylös- että alastulokontakteille, A-este alastulolla palkka ja keinu niin, että tytöt Raisa ja Tico kävelivät ihan keinun päähän asti ja vasta sen jälkeen Niina laski esteen maahan, josta löytyi tuttuun tapaan namikippo. Eivät tytöt välittäneet mitään liikkeestä. Kiitos Niina avusta! Töäytyisi muistaa opettaa namikipolle myös ylösmenokontaktilla. Myös keppejä harjoiteltiin. Treeniohjelmaan maanantaina ja tiistaina kuului keppejen takan ja edessä puolenvaihtoja, sivuttaissuunnassa välimatkan lisäämistä, kutsuna keppejä, lähetyksenä, vauhdista ja muutenkin varioiden. Tytöt oli edelleen into piukassa.

Harjoiteltiin liukkaalla kentällä hyppy-putki kuvioita. Tytöt menivät hyvin ja vauhdikkaasti, mutta Remu suorastaan liiti. Sillä on ihan mieletön vauhti. Ehkä se onkin oikeasti bordercollie, joka vaan näyttää spanielilta ;) Nämä tyypit ovat muutenkin spanieliksi todella taisteluhaluisia ja mielestäni myös tavallista keskittymiskykyisempiä tyyppejä. Olisikohan ensimmäisten viikkojen BioSensor-ohjelmalla osuutta asiaa... No, ei siitä ainakaan haittaa ole voinut olla. Ja muistettakoon toki, että onhan näillä tosi kivat ja innostuneet ihmiset ohjaajina. Onneksi Kaisalla on kokemusta agilitystä, koska muuten hän olisi ihan helisemässä tuollaisen vauhtiveikon kanssa. Eivätköhän nämä kaikki kolme ole kisaamassa ensi kesänä, jos ei loukkaantumisia tai muuta yllättävää satu.

Remulla ja Ticolla oli alussa turhan pitkät käännökset esteen jälkeen, kun tarkoitus oli kääntyä heti esteen jälkeen vastakkaiseen suuntaan, mutta pian tässä-käskyn avulla nekin käännökset muuttuivat tiukaksi ja tarkaksi. Putkeen menot olivat Remun kohdalla ihanaa katsottavaa, Ticolla oli vielä hieman epävarmuutta ilmassa. Muuten aika hankalatkin ohjauskuviot sujuivat hyvin, mutta itse kullakin ohjaajalla on vielä parantamista käskyjen ajoituksessa, koiran kun pitäisi edellisellä esteellä jo varmasti tietää minne ollaan menossa seuraavaksi. Ehkä vielä jonain päivänä. Tosin en ole vielä 15 vuodessakaan saanut käskyjä oikea-aikaisiksi, mutta kenties jo mennään hieman eteenpäin. Enää en sentään ihan aina kerro koiran ollessa jo hypyllä, että nyt se hyppää. Käksy saattaa tulla jo hieman ennen estettä, muttei silti tarpeeksi ajoissa. Miten se voikaan olla niin vaikeata. Ai niin, Kaisa ja Remu ovat päässeet Tampereelta uuteen treeniryhmään, joka vaikuttaa tosi kivalta :)

Lopuksi vielä tämä kolmikko, Eppu-eno ja ranskalaisvahvistus Masi (toivottavasti jonkun siskon tuleva sulhanen) pääsivät leikkimään ja riehumaan keskenään. Kiitos taas itse kullekin mukavasta illasta. Niin paljon tuli liikuttua, ettei kylmä yllättänyt, vaikka pakkasta olikin reippaasti. Springereiden agilitytreeneihin osallistuivat myös Matti ja Tessa (joiden toisesta nollatuloksesta olen koulutusohjaajanakin aikas ylpeä), Janni ja Eppu, Laura ja Rommi sekä Sari ja Milo. Tosin nyt talven tullen sovittiin, että kolmen tunnin treenisessio lyhennetäänn noin tuntiin. 1,5 tunnin treenit vedetään siis talvella lyhyenä 0,5 tunnin pakettina. Kukaan ei kuitenkaan tarkene olla kentällä enää koko iltaa eikä koiratkaan pysy lämpimänä. Ja samalla saan treenattua ryhmissä Raisun kanssa.

lauantaina, marraskuuta 10, 2007

Raisalle toinen ALO1 TOKOsta!

Tänään koettelimme onneamme Springerspanielit ry:n TOKO-mestaruudessa. Ja hyvään tulokseen päästiinkin, vaikka olisihan sitä vieläkin parempaan pystytty... nyt oli näet hieman liikaakin vauhtia ;)

Aamu alkoi sillä, että heräsin ennen viittä ajatukseen: "mitähän kaikkea olen unohtanut hoitaa koetta varten!" Järjestimme siis tällä kertaa kokeen kahteen pekkaan Toivosen Lauran kanssa ja oli aika paljon hommaa meikäläiselläkin. No koe saatiin kunnialla alkamaan ja päästiin paikallaoloihin, meni ihan hyvin. Ennen yksilösuorituksia leikitin Raisaa lelulla ja annoin sen repiä sitä ennen kehään menoa. Tarkoitus oli hieman rauhoittaa sitä vielä hetken päästä ja ottaa parit perusasennot namilla. Edellinen koira menikin nopeammin kuin arvasin ja riehutettu Raisa pääsi kehään ja mua jännitti ihan hirveesti. TOKO-mestaruus, jota itse järjestää on itse asiassa aika huono paikka kisata, mutta onneksi tällä kertaa selvittiin kunnialla.

Tässä pisteet ja kommentit:

Luoksepäästävys 10 Raisa otti muutaman askeleen tuomaria kohti ja antoi tutkia itsensä häntää heilutellen - ja mikä parasta neljä jalkaa maassa :)

Paikallaolo 10 Rauhallinen paikallaolo

Seuraaminen kytkettynä 8 kauheaa hosumista paikoitellen. Itse jännitin liikaa ja Raisa oli liian vauhdikas.

Seuraaminen taluttimetta 8 samat sanat kuin edellä

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10 onnistui tosi hyvin, seuraamisvauhtikin alkoi olla ok.

Luoksetulo 9 täyttä laukkaa luokse, mutta pieni hypähdys minua vasten ennen perusasentoon hyppäämistä.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 10 onnistui hyvin.

Estehyppy 7 Aiemmissa kokeissa Raisa ei hypännyt, nyt hyppäsi jo liikkeenohjaajan "käskystä" ja siirtyessäni Raisan viereen se istahti ennen käskyä

Kokonaisvaikutus 9

Yhteensä 178 p ja ALO1-tulos

keskiviikkona, marraskuuta 07, 2007

Tarmon kuulumisia

Sain taas viestiä Tarmosta (Jangas Da Vinci Code) Sintulta. Tarmokin sisarusparven tapaan on sairastunut kennelyskään, mutta se meni onneksi muutamassa päivässä ohi. Santtu ei sairastunut eli kaikissa perheissä vaan walesinuoriso on sairastunut ja aikuiset koirat ovat selvinneet pälkähästä.

Sinttu ja Tarmo käyvät viikoittain agilityssa ja Tarmonkin kanssa treenaaminen on kuulemma super-kivaa. Nämä ovat ihanan innostuneita ja kuuliaisia oppilaita agilityn saralla. Kaikki esteet alkaa kuulemma pikkuhiljaa olla hallinnassa ja koulutukset jatkuvat koko talven. Olisi kiva saada tästä porukasta joukkue agirotuun kesällä :) Vielä taidettaisiin juuri ja juuri ehtiä aloitteleviin, vaikka kisauran aloitus on varmaan ajankohtainen monella ensi kesänä.

Raisa-riesa tuhosi tänään remminsä (milläs luulee nyt pääsevänsä ulos?) yksin ollessaan. Sikaporsas. Hermo meinas palaa ihan tosissaan. Aamulla käytiin takapihan hiekkaparkkiksella tokoilemassa. Otettiin paikallaoloa (nousi auton ajaessa vierestä ohi, toinen kerta ok), seuraamista, nopeita liikkeestä seisomisia ja ruutua. Treenit onnistui ihan hyvin, vaikka tyhjään ruutuun lähetyksessä Raisa jäi liian vasemmalle (se oli aiemmin karannut ruutuun omin lupineen) enkä saanut sitä pysäytettyä oikeaan kohtaan. Sen jälkeen otettiin pari helpotettua ja onnistunutta harjoitusta.

Riitan opissa

Tänään Riitta Jantunen-Korri ja Pekka Korri olivat toistamiseen kouluttamassa Ojangossa toistakymmnetä springeriä. Olimme mukana myös Ticon ja Raisan kanssa. Raisan kanssa ollaan aiemmin käyty Riitan ryhmissä kurssit keväällä ja syksyllä.

Alussa Pekka piti teoriaa kisaamisesta. Muistamisen arvoisia asioita käytiin paljonkin läpi. Pitäisi muistaa ennen kisaa jo pennusta pitäen opettaa koira siihen, että suoraselkäisenä ja äänettömänä seisova ja liikkuva ohjaaja on äärimmäisen tyytyväinen ohjaaja. Eli ohjaajan pysyessä ilmeettömän kaikki mnee hyvin ja palkka on tulossa. Jos koira tekee virheen tulee silloin olemuksen hieman lässähtää "eipäs noin" vaan otetaankin tuo juttu uusiksi. Ennen koetta liikkeet tulisi harjoitella koemaisena kokemuksena (ei vain paloittain) ilman välipalkkoja useita kertoja. Usein on hyvä näissä treeneissä vaihdessa järjestystä ja välillä voi palkata kisamaisessa treenissä jostain tietystä liikkeestä. Palkkaamisessa tulisi muistaa, että potti kasvaa sitä suuremmaksi, mitä pidempään koira on työskennellyt ilman palkkaa. Seuraamisesta palkkaus kenties lelun antamisella, koko luokan koeliikkeiden läpivetäminen vaatiikin jo riehumista, pallon heittoa ja lelun repimistä palkakseen.

Tico alkaa seurata jo varsin nätisti, vaikka nami ei aina oliskaan neneän edessä. Sari sai ohjaaksi jatkaa harjoituksi nostaen kättä ylemmäs nenän edestä ja palkata kolmasosa kerroista pelkästä seuraamisesta (perusasentojen sijaan). Liikkeestä seisomisen idean lelun heiton kanssa Tico on jo tajunnut, nyt vaan väliaikaa käskyn ja lelunheiton väliin, jotta se oppisi pysähtymisen pelkästä käskystä. Myös maahanmeno sujuu hyvin perusasennoista eli paikallakävely ja eteenpäinvievä liike mukaan. Hyvä Tico ja Sari!

Raisan kanssa käytiin eka kertaa avoimen luokan liikkeet läpi yhteen pötköön. Eka kisa avoimessa on tammikuussa tasan kahden kuukauden päästä. Paikallaolo jätettiin tietty väliin muiden koirien puutteen takia. Ja nouto unohtui ihan vahingossa.

Seuraaminen innokasta ja ihan hyvää, kuulemma varsin näyttävää, mutta mun pitäis edelleen tsempata hirveästi omassa liikkumisessani. Pitäis muistaa hidastaa ennen käännöksiä ja pysähdyksiä. Mikä siinä voikaan olla niin vaikeaa??? Se ei vaan meinaa ikinä onnistua!

Liikkeestä maahanmeno oli nopea tarkka ja hieno. Vaikka liikuin Raisan taakse se tuijotti eteenpäin. Neiti oli ilmeisesti ihan varma, että pudotin jotain sinne, koska tämän jälkeen se juoksi katsomaan (löysi tod. näk. pudonneen namin) ja päätti, että sinne pitää päästä uudestaan. Sen jälkeen liikkeet olivatkin tiettyyn kentän kohtaan kyttäämistä ja haistelua, mutta siitä siis myöhemmin.

Luoksetulossa matka oli vain kymmenisen metriä, mutta pysähdys tapahtui kuin seinään. Tosin loppupätkää eli luoksetuloa seisomisesta ei oltu ennen harjoiteltu ja Raisu tuli jotenkin hämmentyneenä luokseni. ? koiran pään päällä suorastaan näkyi.

Liikkeestä seisominen alkoi taas kyttäyksellä taakse eikä seuraaminenkaan ollut ihan sitä mitä yleensä. Pysähdys hidas ja vino (kääntyi taaksepäin).

Nouto siis unohtui sekä minulta että Riitalta. Kauko-ohjaus oli taas kummallista tuulen haistelua, mutta toistetuilla käskyillä saatiin homma käytyä läpi.

Viimeisenä alokasluokan estehyppy, joka meni kohtalaisesti. Raisa odotti rauhassa "valmis"-kuittaustani ja hyppäsi heti käskystä, tosin taas pysähdys oli hieman hidas ja haistelu siihen samaan kohtaan jatkui. Lopussa se taas istahti heti tullessani viereen.

Loppukädessä jopa tällaisellä suorituksella oltaisiin voitu saada 1-tulos (paikallaolosta ja noudosta riippuen), mutta Raisa pystyy paljon parempaankin. Loppuun vielä korjaustreenit paikan siedättämisestä, seuraamista namilla, liikkeestä seisomisen lelun heitolla ja loppuun kauko-ohjaus niin, että Raisa sai palkan ekasta nousemisesta.

Ensi lauantaina kisataan kuitenkin vielä alokasluokassa, joten onhan tässä aikaa hioa avoimen liikkeet parempaan kuntoon. Nyt alokasluokkaa ajatellen paljon seisomistreenejä nopealla palkalla ja itselle tarkkuutta seuraamiseen.

maanantaina, marraskuuta 05, 2007

Taas treenailua

Ihanaa! Raisa on lopettanut yskimisen viikonloppuna ja nyt päästään taas ulkoilemaan ja treenaamaan :) Johan sitä alkoikin mennä hermot ja Raisa alkoi muistuttaa tikittävää aikapommia, joka voi kilahtaa pienimmästäkin asiasta. Saisin tuosta termiitistä ongelmakoiran tosi helposti, vaikka se onkin harrastus (ja koti)koirana mitä mainion muuten. Ohjelmaa täytyy vaan tarjota reippaasti neidin viihdykkeeksi.

Ollaan TOKOiltu sisällä kaukoja: istu-maahan 5-7 metrin päästä useita toistaja. Yleensä palkkaan istumisista, koska ne ovat vielä hieman epävarmempia. Istu-seiso onnistuu noin puolen metrin ja metrin päästä ihan hyvin ilman mitään käsimerkkiä tai käsiavustusta.

Seuraamisen perusasentoja ja katsekontaktia on harjoiteltu kotona. Raisa on vähän puolihuolimaton seuraamaan.

Ollaan harjoiteltu myös luovutuksia peruasentoon metallinoutoesineellä sisällä. Joskus perusasennot hiemn eteentulevia, yleensä hyviä.

Hyppy sujuu hyvin ja olen kiinnittänyt viime aikoina huomiota siihen, että Raisa lähtisi hyppäämään vain hyppy-käskyllä ei valmis tai muilla sanoilla...Se on välillä hieman yli-innokas oppilas.


Tänään oltiin taas agilitytreeneissä, tosin muita koiria ei neiti saanut moikkailla.

Aloitettiin keppikujaharjoituksilla. Raisa osaa itsenäisesti aika avoimet kepit huolimatta siitä kutsunko sitä luokse, puolivälistä tai läheteän sitä eteenpäin vauhdista tai paikalta. Kepit sujuvat sekä oikealta että vasemmalta. Seuraavaksi aletaan hioa aiempaa enemmän keppikulmia (ekat keppivälit hieman muita enemmän auki) ja välimatkaa sivuttaissuunnassa. Lisäksi takaa ja edessä puolenvaihdot pitäisi ottaa harjoitusohjelmaan. Vaikka loistava kouluttajamme Outi oli sitä mieltä, ettei vielä kannata kovasti pidentää keppejä suoraksi, täytyy nyt ensin harjoitella paljon keppikulmia, puolenvaihtoja yms, mutta kepit tarttis saada suoriksi suoritettaviksi tammikuuksi, jotta voisimme harjoitella niitä tammi-maaliskuussa sisähallissa päästessämme sinne treenaamaan.

Tavoitteita toki pitää olla, ja meidän tavoite on päästä kisaamaan heti huhti-toukokuussa, kun Riesa täyttää 18 kk. Saas nähdä täyttyykö eka kisatavoite vai ei.

Harjoittelimme omatoimisesti puomin ylösmeno ja alastulokontakteja namikipon kanssa. Raisa pysähtyy remmissä täsmällisesti kontaktille ja pysyy siinä myös liikkuessani eteenpäin.

Yhteisesti kävimme läpi A-esteen suorittamista. Raisalle ei ole tarkoitus erikseen opettaa ylösmenokontaktin ottamista, mutta alastulolla käytetään samaa vanhaa tuttua namikippoa ja "nami"-käskyä, jolla Raisa juoksee kontaktin alas ja pysähtyy etujalat maahan, takajalat kontaktille kuin naulittuna. Hyvä Raisa!

Outin alkeiskurssi on ollut loistava. Esteiden harjoiteelu on aloitettu alusta saakka oikein ja täsmällisesti, vaikka välillä esteiden opettaminen näin tunnollisesti tuntuu olevan aika hidasta. Raisasta alkaa kuitenkin jo näkyä, etä treeni tuottaa tulosta ja se osaa esteet itsenäisesti ja oikein. Inotakin riittää omiksi tarpeiksi. Tosin treenikertoja pitäisi varmaan lisätä kolmeen viikossa, jotta edistyisimme ihan toiveideni mukaan ;)

Raisa on ihana koulutettava, enkä oikein tiedä, mitä siltä voisi enempää toivoa. Se on helposti motivoitavissa, innokas, vauhdikas ja kestää varsin paljon toistoja, mikä on valitettavasti aika epätyypillistä springereille. Agilityssä ei oikein ole olemassakaan häiriöitä Raisulle, agiliito kun voittaa kaiken muun. Tosin tänään odotellessni pikku aikapommini kanssa, se innostui yhdessä vaiheessa repimään tumppuja, remmiään ja liivin taskua kuin pahinkin terrieri. Murisikin vielä minulle repiessään ja hyppiessään hanskojen perään. Tosin sen murina on enemmän sellaista leikkiin kutsua kuin aggressiota, mutta kuitenkin. Ilman aktivointi mokoma epeli olisi varmaan ihan pitelemättömissä. Kun taas nyt se on toiveideni täyttymys. Uskoisin, että sama pätee aika moneen Raisan sisaruksista: ihania harrastuskoiria, mutta pieniä painajaisia sohvakoirina.

sunnuntaina, lokakuuta 28, 2007

Raisa yskäisenä

Raisa sai sitten sisarustensa tavoin sen kennelyskän. Se köhi viikonlopun aikana muutaman kerran ulkoillessa vedettyään ensin remmissä ja tänään pakkasin sen Lahden näyttelyyn. Näyttelypaikalle kävellessä se yski yskimistään ja niinpä halliin sisälle menon sijaan pyysin näyttelyn eläinlääkärin Anne Kolsin paikalle. Kennelyskäisenä ei halliin ollut asiaa, rahat takaisin eikä Raisu siis osallistunut. Nyt yskää on paljon liikkeellä ja kuulemma suuremmaksi osaksi bakteeriperäistä, koska rokotuksesta ei ole apua, mutta antibiootit tehoavat. Katselleen ja odotellaan meneekö yskä itsekseen ohi. Kati on edeleen terve kuin pukki. Se on kyllä vuosia sitten sairastanutkin aika rajun kennelyskän.

Toisin sanoen nyt ei harrasteta mitään (korkeintaan kaukokäskyjä olohuoneessa), ei tavata koiria, mutta Raisu saa levätä ja syödä näyttelystä ostettuja luita. Toivottavasti se malttaa jo näin yli vuotiaana jättää muun irtaimiston rauhaan sairaslomallaan ;)

torstaina, lokakuuta 25, 2007

Yskimistä ja treenailua

Kaisa ihmetteli Haastajassa, kun Remu oli niin vaisu ja seuraavana päivänä se jo alkoikin yskimään. Kennelyskä ei mennyt itsekseen ohi, joten koiraskoira on nyt antibioottikuurilla. Hyvästi siis myös TOKO-mestaruudelle (varoaika doping-säännöissä ei ehdi mennä umpeen). Haastajassa Remun kanssa leikkineet siskot Tico ja Nuppu alkoivat yskiä viime viikonloppuna. Nyt jännitetään onko Raisa (ja Kati) ensi viikon alussa seuraava köhijä... se kun leikki Ticon kanssa perjantaina, siskon ollessa vielä oireeton. Tico teki tähän väliin juoksunkin - apua, väliä oli vaan 4,5 kk! Nuppu taas ei ole vielä aloittanut ensimmäistäkään kiimaa, mutta sen kohdalla stressi (palovammat, muutot, perheen "vaihto") ovat varmasti hidastaneet juoksun tuloa.

Raisa on päässyt taas alkuviikosta ahkerasti treenaamaan.

Agilityssa
yksittäiset esteet sujuvat jo varsin mallikkaasti: irtorenkaan se osaa hakea kauniisti, pituus ja muuri suoritetaan yleisesti ottaen virheettömästi, kujakepit on jo aika kapeat, niin että pientä pujottelua on jo liikkeessä. Sissäänmenojen hakeminen on vielä hieman hankalaa toisinaan. Puomin alastulokontaktille Raisa pysähtyy hyvin, kunhan vauhtia ei ole liikaa. Ylösmenokontaktiakin on treenattu pysähtymisen avulla. Myös A:n ylösmenokontaktia otettiin ja pitäisi kai alastuloa vauva-A:lla alkaa harjoittelemaan vielä kun ulkona pystyy treenaamaan. Raisu täyttää huhtikuussa 18 kk ja haluaisin heti sen kanssa kisaamaan. Täytyy vaan katsoa ehditäänkö saada kontaktiesteet ja kepit tarpeeksi varmoiksi ennen kesää. Toisaalta voihan sitä ekat kisat käydä hyppykisoissakin, mutta aika pian keväällä pitäis osata jo kunnolla.

Maanantaina olikin yhteistreenit, joissa keskityttiin pelkästään ohjaamiseen kivassa hyppy-putki harjoituksessa. Raisuli etsii ja suorittaa esteet hyvin, kunhan ohjaan ajoissa ja selkeästi. Harjoittelimme kutsumista esteen yli niin, että rintamasuunta on seuraavalle esteelle, koiran ollessa putkessa takaa puolen vaihto ja persjättö ja putkesta tulessa hyppääminen vinosti vasemmalle. Harjoittelimme myös vinosti suoritettavia hyppyjä ja tiukkaa käännöstä esteen takana. Raisa meni hyvin, emäntäkin kohtuullisesti. Onneksi Kati ja Harry ovat jo minua hieman koulineet. Itse asiassa aidoilla ja putkilla Raisa alkaa olla jo isovanhempiensa veroinen ohjattava: se osaa ja tekee kyllä ja uskaltaa irrota esteille.

Tiistain TOKOssa harjoittelimme ensin Lauran ja Rommin kanssa paikallaoloa mennessämme piiloon 30 sekunniksi. Harjoitus onnistui hyvin. Sen jälkeen yhteen pötköön

seuraaminen hirveää hosumista. Otettiin uudestaan hieman kootumpana ja silloin se jo onnistuikin aika hyvin.

Liikkeestä maahanmeno onnistui ongelmitta, vaikka kävelin kolme metriä Riesan taakse.

Luoksetulo suoraan vierelle ongelmitta ja nättiin perusasentoon.

Nouto meni muistaakseni ihan hyvin.

Kauko-ohjaus (istu-maahan) niin että Laura toimi liikkeenohjaajana. Raisa meni eka vaihdot hyvin, sitten se jumppasi yhden ylimääräisen istu-maahan jo Lauran kädenheilautuksesta. palkaksi kuitenkin namikipolle ja sen jälkeen vielä leikittiin.

Eilen oltiin taas springeriporukalla, mutta hieman eri kokoonpanolla ojangossa. Tällä kertaa harjoiteltiin yksittäisiä aika keskeneräisiä liikkeitä. Edellispäivänä kun oli ne varmat ja ketjutettavat liikkeet. Kaikenkaikkiaan olin tyytyväinen treeneihin, vaikka olihan siinä vielä parannettavaa.

Paikallaolo sujui 4 koiran ryhmässä hyvin ollessani noin 15-20 metrin päästä Raisasta. palkkasin sen takana olevalle namikipolle liikkeen lopuksi.

Ruutuunmenolla aloitettiin. Hyvä, että oli uudenlaiset merkit ja nauhat ruudun ympärillä. Raisa ei onneksi häiriintynyt niistä. Eka kerralla lähetin Raisan ruutuun niin, että Hanna oli vienyt sinne Raisan huomaamatta lelun. Se lähti aluksi hieman sivuun, mutta korjasi suuntansa oikein ja sai lelun, jolla leikimme lopuksi. Toisella kertaa lähetin neitokaisen tyhjään ruutuun, mutta se jäi aluksi kyttäämään lelua, joka oli kädessäni. Toisella käskyllä kauniisti ruutuun, napakka seisominen käskystä ja muutaman sekunnin odotuksen jälkeen palkka heittämällä lelu sen yli.

Metalliesineen nouto ihan ok aika pitkälle. Siis Raisa pysyi paikalla, lähti iloisesti noutamaan, pienellä touhuamisella sai laipalleen jääneen kapulan suuhunsa ja toi sen huolimattomaan perusasentoon, jossa pudotti kapulan ennen irroituskäskyä. Uusiksi pelkkä luovutus, mutta taas hieman vinoon.

Viimeiseksi alokasluokan hyppy - ihan hyvin, mutta Raisuli istui ennen käskyä lopussa. Hyppynouto puisella kapulalla ihan hyvin 30 cm korkea esteetn yli, mutta perusasennot noutaessa nyt jostain syystä hieman huolimattomat. niitä treenailtiin sitten illalla kotona erikseen.

Tänään käytiin läheisellä nurmikentällä treenaamassa, mutta meinasin menettää heti alkuunsa hermoni, kun Riesa olisi vaan haistellut ja haistellut... Tämä tapahtui toistamiseen, eka kerta oli muutama viikko sitten. Ilmeisesti jänöjussit olivat taas käyneet juoksemassa ja tekemässä papanoitaan. En muutakaan selitys keksi ja niitä siinä nurmella ainakin tiettävästi juoksee. Noin eka seuraaminen kielloin ja kehotuksin. Palkattuani lopulta säällisestä seuraamisesta lelulla lähti neiti juoksemaan lelun kanssa, pudotti sen ja haahuili sitten nenä maassa juosten. Hermostuin ja pistin sen paikallaoloon etsiessäni lelua. Ei löytynyt, mutta treenien lopuksi Raisa sentään kävi etsimässä sen.

Paikallaolon ja rauhoittumisen jälkeen aloitettiin uudestaan vauvaseuraamista perusasento- kaksi askelta -peruasento tyylillä ja viimein neiti alkoi herätä. Sen jälkeen liikkeestä maahanmeno ja seisominen, joista viimeksi mainitussa neiti taas huuhaili perässäni. Ihan vikana pylvään kiertämistä ja pysäytyksiä onnistuneesti. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

keskiviikkona, lokakuuta 17, 2007

Onnittelut 1-vuotiaille!

Tänään tuli ensimmäinen vuosi täyteen D-pentueen pennuille, vaikka ei kai noita enää pennuiksi voi kutsuakaan ;) Onnittelut Raisalle, Remulle, Tarmolle, Paavolle, Ticolle, Nupulle ja Mantelille! Vuosi tuntuu kuluneen tosi nopeasti näiden kanssa.

Uskomaton porukka on jo ekan vuoden aikana ollut monessa mukana ja palkittu mm. seuraavasti:
- 4 x ROP-pentu (Raisa, Remu, Manteli, Tico), KP (Paavo)
- 5 x SPA1 eli hyväksytty taipumuskoe (Manteli, Tico, Tarmo, Raisa, Remu)
- 2 x SERT (Raisa ja Remu), 2 x ERI (Manteli ja Paavo)
- 2 x MEJÄ avo2 (Remu)
- TOKO alo1 (Raisa)

lauantaina, lokakuuta 13, 2007

Haastaja

Haastaja oli ja meni. Raisa jäi pois, koska itse pärskin flunssaisena. Sen sijaan Remu, Tico ja Nuppu osallistuivat. Kuulemma kaikki olivat hakeneet hyvin suppeasti, tiedä häntä mikä oli syynä, kun koko kolmikko normaalisti toimii reippaasti. Tico ja Remu selvittivät taipparinkin syksyllä ongelmitta. Uimisen Remu ja Tico suorittivat kunnialla, Nuppu meni mahaa myöten, muttei vielä toisessa uimatreenissään pulahtanut uimaan kuitenkaan ;) 50 koiran joukosta suppealla haulla ei tietenkään irronnut finaalipaikkaa. Muuten tuntui olleen ihan mukava päivä. Kiva, että jaksoitte lähteä Kaisa, Jarkko, Hanna, Sari ja Niina!

Raisa-parka joutuu edelleen kärsimään olemattomasta lenkityksestä ja kuumaa teetä juovasta ja niiskuttavasta emännästä. Ei ole aina pienen koiran elämä kivaa, ei ole! Kati suhtautuu sairasteluuni vanhan koiran viisaudella ja maltillisuudella.

perjantaina, lokakuuta 12, 2007

Raisan tokotreenejä

Kipeänä ollessa treenailu on hyvin rajoittunutta, mutta nyt olen kotona harjoitellut kaukoja kuntoon. Lähellä, kaukana, joka asennon vaihdosta palkaten, toisinaan palkaten, namikipon kanssa, käsimerkin kanssa, käskyn kanssa, kummankin kanssa, malttamista, kieltäen, kehuen, naksuttimella... Nyt useimmiten asennonvaihdot onnistuvat mallikkaasti ja se pysyy asennossa seuraavaan käskyyn saakka. Tsoin täytyy muistaa, että häiriötön ympäristö kotona auttaa aina asiaa. Kotona matkaa on lisätty aina 7 metriin saakka ja asennonvaihtoja namikipon ollessa takana on tullut enintään 6 ilman välipalkkaa. Kyseessä on siis maahanmeno ja istuminen. peppu pysyy taas maassa ja asennonvaihdot ovat yleensä tosi nopeita. Lisäksi seiso-istu sujuu metrin-parin päästä ihan hienosti, etujalat pysyvät aika hyvin paikallaan.

Jotain hyvääkin tässä muutaman päivän äänettömyydessä: sain opetettua Raisalle naksun merkityksen, jonka se oppi ihan hetkessä, samoin luopumisharjoitukset olivat uskomattoman helppoja sen kanssa.

Sisällä ollaan harjoiteltu myös hyppynoutoa, joka onnistuu 20 cm korkealla estellä varsin hienosti. Raisa hyppää myös takaisin luokse jo muutaman toiston jälkeen ilman ylimääräistä hyppy-käskyä. Seuraavaksi aletaan nostaa esteen korkeutta. Noutokapaulana on nyt jo käytetty sekä puista noutokapulaa että tunnarikapulaa. Seuraavaksi koitetaan myös metallista noutoesinettä. Sen jälkeen alkaa häiriösiedätys.

Tänään käytiin lyhyellä kävelyllä ja treenattiin ulkona. Ajattelin aloittaa nurmikentällä treenit kauko-ohjauksesta, kun sitä on nyt jauhettu. Valitettavasti vaan poikkeuksellisesti Raisun mielenkiinto oli kentän hajuissa eikä yhdessä tekemisessä. Ilmeisesti kentällä oli juuri juossut jänöjusseja, koska sain ainoastaan seuraamisen onnistumaan, ja jos välimatkaa välillämme oli hiukkaakaan enemmän voittivat hajut Riesan mielenkiinnon. Turhauttavaa. Enkäsaanut neitokaista edes kunnolla komennettua, kun äänivarat ovat tällä hetkellä olemattomat. Hermostuin, kytkin sen ja poistuimme yhden onnistuneen kauko-ohjauksen ja pienen seuraamispätkän jälkeen paikalta. Harmitti, vaikka osasyynsä on varmaan siinäkin, että koiraparka on levännyt tiistaista asti laakereillaan minun sairastaessani.

Pihamme hiekkaparkkiksella treenasimme sitten hieman enemmän. Ensin paikallaolo piiloon mennessä. Kävelin vain pari metriä päästäkseni piiloon, odotin 20 sekuntia, palasin palkkaamaan ja palasin piiloon vielä 30 sekunniksi. Raisa oli rauhallinen maatessaan paikalla. Onnistunut harjoitus siis.

Harjoittelimme ketjuttamista kokeita ajatellen. Valitsin tutut helpot liikkeet eli aika pitkä, mutta tapahtumarikas seuraaminen, luoksetulo ja liikkeestä seisominen, jonka aikana pudotin lelun eteen, siirryin 3-4 metirä Raisan taakse ja vierelle palatessani vapautin sen lelulle.. Leikkituokion ja lelun nameihin vaihtamisen jälkeen otimme vielä kerran kauko-ohjausta, tällä kertaa namikippo takana ja matkaa 3-4 metriä. Viidennestä asennonvaihdosta (istuminen) vapautin Raisun kipolle. Iloista ja tarkkaa toimintaa taas normaaliin malliin.

Huomenna Raisun sisarukset pääsevät Haastajaan, kun minä jään sairastamaan (nenä vuotaa, väsyttää, aivastuttaa, päätä särkee, ennen iltaa en jaksanut edes ulkoilla) ja pitäisi käydä töissäkin pari tuntia kääntymässä, ellen joudu jäämään uusiksi sairaslomalle.

keskiviikkona, lokakuuta 10, 2007

Agility- ja TOKO-treenejä

Tämän päivän olen flunssaisena kotona, joten on hyvää aikaa kirjoitella viime päivien treeneistä. Muuten treenaaminen onkin aika onnetonta, kun minusta ei juuri ääntä lähdekään...

Eilen tulivat Pekka Korri ja Riitta Jantunen-Korri springeriryhmää kouluttamaan. Pekan ryhmään meni suuri osa kisaavista, koska heillä on ensi kerralla kisatilannetreeni. Raisa ja siskot Tico ja Vinka (puolisisko) jäivät Riitan ryhmään, myös siitä syystä, että Raisa ja Vinka ovat olleet Riitan ohjauksessa jo aiemminkin. Tico ja Sari saivat ohjeita seuraamiseen ja liikkeestä seisomiseen. Ticoliini on ihanan innokas siskonsa tavoin ja helposti palkattavissa nameilla ja lelun repimisellä. Heitettävät lelut eivät kuitenkaan ole Ticon mielestä äärettömän kivoja. Seuraavaksi Sarin pitäisi opettaa Tico seuraamaan yhtä kauniisti kuin namin perässä ilman, että herkkupalaa kuljetetaan sen nenän edessä.

Raisan kanssa kävimme läpi kolme liikettä:

Noutaminen on liikkeenä jo valmis, mutta paikallaoloa alussa pitää vielä hioa ja luoksetulovauhti saisi olla nopeampi. Kentällä oli hurjasti häiriöitä, mutta Raisa ei kiinnittänyt niihin mitään huomiota. Nyt pitää aloittaa noutokapulan kanssa kuuri, että heittelen kapulaa neidin eteen ja sen sijaan että se pääsisi noutamaan kierränkin Raisun ympäri ja palkkaan sen tai haen kapulan itse. Raisa tulee luokse kapula suussa suoraviivaiseti, mutta ravaten. Siis ei mikään paha virhe, mutta miksi antaa hyvän koiran tehdä vähän sinnepäin, kun sen voi opettaa loistavaksi? Sain tähän ohjeeksi käyttää lelua apuna. Kun Raisa on ottanut noutokapulan suuhunsa otan repimislelun esiin, heiluttelen sitä, kuljen takaperin ja kehun neitiä laukan nostamisesta. Raisa kuljetti kapulan perille perusasentoon asti lelusta huolimatta. Lopuksi palkka repimällä. Seuraavaksi alamme vähentämään apuja (ääni, liike, lelu) ja toivottavasti Raisa oppii tulemaan täyttä vauhtia luo myös kapula suussaan. Lisäksi voin koittaa auttaako pitkä noutomatka vauhtiin. Itse asiassa lelun esille otettaesa ei olisi sinänsä haitannut, vaikka Raisa olisi pudottanut noutoesineen, mutta se on selvästi sisäistänyt nouto-opit ja pitää kapulan tiukasti suussa. Jos nämä ohjeet eivät auta vauhdin lisäämiseen, niin täytyy aloittaa palkkaaminen taakse namikipolle. Mutta koitetaan nyt ensin tätä, ainakin se vaikutti ihan lupaavalta.

Pysähtyminen luoksetulosta on myös näitä avoimen luokan liikkeitä, joiden alkeita on jo kovasti harjoiteltu. Raisa tulee suoran luoksetulon täyttä vauhtia kauniiseen perusasentoon ilman ylimääräisiä apuja. Lisäksi olemme harjoitelleet lyhtypylvään kiertämistä läheisessä puistossa. Se lähtee kiertämään "kierrä"-käskyllä pylvästä jopa noin 10-20 metrin päästä täyttä laukkaa niin mennen kuin tullenkin. Tämän yhteydessä olemme harjoitelleet pysäyttämistä käsimerkistä lelun heittämisen avulla. Koska lelun heittäminen on Riesalle suuri palkkaa se pysähtyy yleensä kuin seinään. Nyt se osaa suorittaa liikkeen jo pelkästä käsimerkistä ja saa palkan (ts. lelun heiton) muutaman sekunnin viiveellä toisesta kädestä. Nyt pitäisi harjoitella malttamista seisten niin, että välillä käynkin palkkaamassa seisovan Raisan kädestä namilla. Tällä kertaa koitimme ensimmäistä kertaa yhdistää näitä kahta asiaa: luoksetuloa ja pysäyttämistä. Matkaa oli ehkä noin 7 metriä, Riepu lähti täyttä laukkaa luokse, pysähtyi kuin seinään käsimerkistä ja sai pienellä viivellä lelun taakseen heitettynä. Eli nyt teemme seuraavanlaisia harjoituksia:
- alokasluokan luoksetulo perusasentoon
- pylvään kiertäminen ja pysäytys (palkkaa viiveellä lelulla tai kädestä nami), jos pysähdys on (hidasteleva tai) pomppiva, niin uusi kierto ja siitä vasta onnistuneesta pysäytyksestä palkka
- avoimen luokan luoksetulo, josta pysäytyksestä palkka ja vapautus
- avoimen luokan luoksetulo alusta loppuun

Kauko-ohjaus on jostain syystä mennyt viime aikoina vain takapakkia. Raisa saattaa tehdä kahdenlaisia virheitä: joka se nousee istumiseen ja menee maahan saman tien kun lopetan istu-käsimerkin antamisen (ts. lasken käden taas lepotilaan) tai pidemmältä matkalta se saattaa nousta ylös nostaen pepun maasta. Nyt pitäis harjoitella istumista niin, että kiellän neitoa menemästä heti uudestaan istumaan ja palkkaan istumisesta. Pepun maasta nostaminen onkin suurempi mysteeri, koska tein mielestä alkutyön hyvin. Sitten muutaman kerran käytin ajattelematta luoksetulon seisomisessa käyttämääni käsimerkkiä ohjaten istumiseen ja silloin neiti nousi ensin seisomaan ja istahti sitten istu-sanan voimasta. Hoh hoijaa. Oppivainen napero on ilmeisesti muutamasta toistosta oppinut välillä väärän toiminnan. Edelleen siis perusharjoituksia 2-3 metrin päästä ja välillä namikipon kanssa.

Omalla ajalla harjoittelimme myös muutamaa muuta liikettä:

Ruutu mentiin kahdesti noin 10 metrin päästä. Eka kertaa niin, että Sari laittoi ruutuun lelun Raisan näkemättä. Raisa meni täyttä laukkaa ruutuun ja toi lelun minulle, jotta saisi repimiskaverin... Toisella kertaa lähetin Raisun tyhjään ruutuun ja se meni sinne vauhdikkaasti. Sen ollessa ruudun keskellä huusin "hyvä", otin muutaman askeleen naperon suuntaan ja heitin lelun sen yli.

Estehyppy sujui tosi hienosti, tosin kerran hiukkasen ennakoiden. En enää oikein ymmärrä, miksi se epäonnistuu kokeessa. Yritänkö liikaa varmistella ettei tyttö varasta?


AGILITYN ALKEITA 8.10

jatkettiin taas Nuotion Outin johdolla. Tosi kiva kurssi ja ollaan saatu estevarmuus jo varsin hyväksi.

Ennen kurssin alkua ja odotellessa harjoittelimme kujakeppejä ja puomin alastulokontakteja.

Kujakepit laitoin entistä kapeammaksi kujaksi, olisikohan ollut noin 15-20 cm. Eka kerralla otin varmuuden vuoksi luoksetulona ja koska se ei tuottanut mitään ongelmia, harjoittelimme kujaa myös lähtiessäni eri paikoista ja lopulta Raisan viereltä. Vikat harjoitukset maanantaina olivat jo sellaisia, joissa lähetin Raisun vierestäni ja harjoittelimme jopa erilaisia kulmia. Tavoite on saada kujakepit suoraksi ennen talvea, jotta voisimme kevättalvella hallissa treenata suorilla kepeillä.

Puomin alastulokontakti sujui ongelmitta ja voin juosta parin metrin päähän kontaktipinnasta Raisan jäädessä odottamaan paikalleen etutassut maassa, takatassut kontaktilla. Ensi kerralla on vuorossa puomin ylösmenokontakti ja A-esteen kontaktit.

Ohjausharjoituksissa aloitimme kuviosta, jossa oli rengas alussa, mutkaputki ja lopuksi putken jälkeen este. Nyt en ole ihan varma oliko renkaan ja putken välillä vielä aita. Rengas meni hienosti kutsuttuna koira vasemmalla puolen, vauhdilla putkeen ja suunnitelman mukaisesti ehdin juoksemaan viimeisen esteen toisella puolen kutsumaan luokse.

Estekorkeudet olivat tänään noin 45 cm.

Seuraavassa harjoituksessa ohjasin oikealla puolen olevaa Raisulia. Rengas lähetyksenä, putkeen neiti sujahti vauhdilla, joten takaaleikkaus onnistui mainiosta ja viimeinen este vielä tyylipuhtaasti.

Seuraavaksi koottin rata, jossa oli kolme hyppyä ja U-putki neliön sivuina. Ensin harjoiteltiin putkeen ohjaamista vinoissa kulmissa: hyppy ja kutsu vinossa kulmassa olevaan putkeen. Erityisesti kiinnitettiin huomiota ohjaajan sijoittumiseen. Eka kerralla jätin Raisan selkäni taakse, joten se sujahti putkeen väärästä päästä. Toisella kertaa sain tsempattua ja saimme oikean suorituksen, joka loppui vielä suoraan putken edessä olevan hypyn suorittamiseen.

Seuraavaksi oli aiheena vinot hyppykulmat ja haltuunotot. Kaksi hyppyä vinosti ja sen jälkeen putkeen ja vielä vika este vinossa kulmassa. Kahden hypyn jälkeen Raisuli juoksi pitkälle sen sijaan, että se olisi kääntynyt tiiviisti käteeni. Harjoittelimme sitä siis "Tässä"-"hyppy"-käskyjen avulla eli haltuunotto ennen estettä. Uskomatonta kyllä tämä ei haitannut itse hyppyä, vaan saimme suoritettua sen kunnialla, vaikka kaarros edelleen jäi turhan pitkäksi. Palkka kuitenkin hieman parantuneesta suorituksesta. Taas yön yli nukkuminen teki tehtävänsä ja seuraavana päivänä käännökset olivat napakat ja täsmälliset. Toisella kertaa palkkasin Raisan myös putkesta käteen tulessa kääntäessäni sen vikalle esteelle.

Into ja vauhtia riitti taas sekä Raisassa että samat harjoitukset myöhemmin tehneessä Ticossa. Sisarukset edistyvät ihan samaa tahtia ja kummallakin on into piukassa.

maanantaina, lokakuuta 08, 2007

Vähempi onnistunut viikonloppu

Lauantaina oli Hyvinkään erikoisnäyttely, jossa tuomaroi tanskalainen Jessie Madsen. Hän ei sitten tykännyt Raisasta ja Remusta yhtään, vaan ne saivat kumpikin H:n eikä oikeastaan arvostelut edes kertoneet syytä. Muistin taas, miksen ole suuri näyttelyfriikki, vaan pidän enemmän koetoiminnasta ;) Siellä aina tietää syyn, miksi saa tietyn tuloksen :)

Arvostelut laitan tänne, kunhan jaksan.

Sunnuntaiaamuna heräsin kurkkukipuun eikä sekään päivä mennyt oikein putkeen. Lähdimme Raisan kanssa TOKOilemaan. Tuomarina Kyröskoskella oli Ilkka Stén. Ensimmäiseksikin alokasluokka aloitettiin etuajassa ja mulla tuli aikomoinen kiire valmistautua. No, kehään kuitenkin juuri ehdittiin...

Laitan pisteet myöhemmin, mutta tässä lyhyesti. Alokasluokan paikallaolot muistuttivat enemmän sirkusta kuin tottelevaisuuskokeen paikallaoloa. Ekassa ryhmässä vielä ohjaajien liikkuessa koirista poispäin liikkuivat ensimmäiset koirat ohjaajiensa perään. Hetken päästä muutama muu lähti hiippailemaan ja lopulta flattityttö leikitti loputkin. Lopputulos oli se, että kahdeksasta koirasta vain yksi pysyi koko ajan paikalla! Tämän jälkeen mentiin Raisan kanssa kehään (7 muun koirakon seuraan siis). Jo alkuhetkillä vieressä ollut lapinporokoira lähti kävelemään ohjaajaa kohti, mutta Raisu pysyi rauhassa paikalla. Ei mennyt kauaakaan, kun kauampaa karaksi kaksi koiraa, jotka ilmeisesti alkoivat touhuta keskenään (en uskaltunut katsoa) ja keskellä kehää ollut lapinporokoira lähti niitä kohti haukkuen ja ohjaajat alkoivat komentaa koiriaan. Siinä vaiheessa Raisa ei enää uskaltanut odottaa, kuka tällä kertaa kipittää sen selkää hyppimaan vai sitäkö kielletään, vaan kipitti luokseni. 0 pistettä ja aikamoinen vitutus meikäläisellä. Harmitti siis lähinnä Raisaa ajatellen tosi epäreilu tilanne ja epäonnistuminen koetilanteessa.

Mun oli tosi vaikeata koota itseni yksilösuorituksia ajatellen. Muuten koe meni kuitenkin ihan hyvin, mutta seisomisliikkeen alussa Raisa hieman haisteli ja hyppy-käskystä se suoritti esteen sijaan loikan kehänauhan yli. Palkkasin toki Raisan kunnolla, mutta kyllähän koira valitettavasti aina tietää, milloin emäntää oikeasti vähän nyppii. Ruohokenttä ei kuitenkaan ollut ongelma, joten sen suhteen voin olla aika huoletta ensi kesää ajatellen. Pisteitä kerääntyi 139 ja ALO3-tulos.

keskiviikkona, lokakuuta 03, 2007

Treenailua - edelleen

Olemme jatkaneet maanantain ja tiistain treenejä Raisan ja Ticon kanssa ja Remuakin käytiin moikkaamassa sunnuntaina. Ensi viikonloppu onkin kiireinen, kun lauantai vietetään Hyvinkään näyttelyssä Raisun ja Remun kanssa ja sunnuntaina päästiin varasijalta Kyröskosken kokeeseen TOKOon. Tällä kertaa onkin ruohokenttä, joten toivottavasti Raisan koe pysyy kasassa vaikeammasta alustasta huolimatta. Parempi silti harjoitella eka kerta ulkona alokkaassa kuin voittajassa ;)

Agility

Maanataina oltiin taas alkeiskurssilla ja tehtiin harjoitukset myös Ticon ja Sarin kanssa. Kerrattiin aluksi puomin alastulo namikipolle ja kepit lähetettynä metrin päästä. Tiistaina käytiin ennen TOKOa harjoittelemassa kepit myös koiran vierestä lähdettäessä. Sekään ei tuottanut ongelmia. Raisa pysähtyy nätisti namikipolle ja jää siihen paikalleen odottamaan, vaikka liikun eteenpäin.

Sitten päästiinkin ohjausharjoituksiin. Ensin kolme estettä suorassa linjassa ja päästä mutkaputkeen. Ensimmäinen kerta harjoiteltiin ohjaamalla esteiden oikealta puolelta (koira vas.). Harjoitus onnistui hyvin, vaikka käskyt meinaavatkin olla myöhässä. On hieman masentavaa, että näin on yhä yli 15 vuoden treenauksen jälkeen! No seli seli, eihän me olla kuin 8 vuotta treenattu kisatavoitteella ja olihan siinä joku välivuosikin... Sari ja Tico selvittivät saman harjoituksen kunnialla, ja Sarillakin oli yllättäen sama ongelma käskyjen suhteen.

Seuraavaksi teimme samalla estesarjalla takaa puolenvaihtoja. Kahden esteen takaa putkeen meno ei onnistunut, kun Raisa jäi katsomaan minua ihmeissään. Yhden esteen takaa sain lähetettyä neidon putkeen ja tehtyä siistiin takaaleikkauksen. Tico ja Sarikin onnistuivat takaaleikkauksessa yhden esteen takaa. Yön yli nukuttuamme onnistuimme Raisan kanssa niin kahden kuin kolmenkin esteen jälkeen putkeenmenossa ja takaaleikkauksessa.

Remullakin on agilityn suhteen kiireinen syksy, kun Kaisa on sekä TamSKin alkeiskurssilla että yksityisellä jatkokurssilla. Remu kuulemma meni jopa 8 esteen radan onnistuneesti ja toimii vanhaan tyyliin innokkaasti ja vauhdikkaasti.

Paavo on myös lupaava agilityn alkeiskurssilla, mutta se kuulemma meinaa lähteä kavereita moikkaamaan niin, että on joutunut pitkään naruun.

Tarmon alkeiskurssi on käsittääkseni edistynyt oikein hyvin :)


TOKOilu

Sunnuntaina treenattiin Kaisan ja Remun kanssa meille vieraalla nurmikentällä. Paikallaolo onnistui noin 10 metrin matkalta ja minuutin ajan oikein hyvin kummaltakin. Raisan kanssa tehtiin ketjuttamisharjoitus: seuraaminen, luoksetulo ja liikkeestä maahanmeno. Raisa toimi iloisesti, vaikka käännökset vasemmalle olikin ihan kauheita. Koira kun kulki niin innokkaasti edessä, taas tehotreeniä niiden suhteen. Remu yllättäen otti häiriötä Raisan kentän reunalla pitämästä vonkunasta... tulipahan todellista häiriötreeniä. Noin niinkun muuten Kaisa ja Remukin ovat edistyneet: luoksetulo alkaa olla kokonainen liike, seuraamiset hieman aiempaa pidempiä, perusasennot jo hyvät liikkeestäkin. Maahanmeno onnistuu Kaisan kävellessä vieressä paikallaan. Lopuksi otettiin vielä kummankin kanssa ruutu-harjoitus, joka menikin ihan hyvin.

Tiistaina käytiin taas kentällä Raisan ja Ticon kanssa. Raisan kanssa harjoiteltiin koetta varten. Maahanmeno ihan hyvin, seuraamiset ja luoksetulo onnistuivat hyvin ja hyppykin lähes täydellisesti. Kauko-ohjausta Lauran seistessä takana tehtiin muutama asennonvaihto 1-2 metrin päästä joka vaihdosta palkiten. Aluksi Raisa yritti tarjota asennonvaihtoja itsekseen, mutta odotti jo pian käskyjä. Paikallaolo onnistui Ticon ja Ruutin vieressä.

Ticolla pitää selkeästi viretilaa nostaa treeneissä, koska mitä pidemmälle treenit etenivät, sitä paremmin se toimi. Myös vinkulelun vaihto repimisleluun auttoi asiaa. Alussa seuraamiset perusasentoineen olivat ihmeellistä haahuilua, kyllähän Tico tekikin, mutta ympäristö kiinnosti vähintään yhtä paljon. Luoksetulossa perusasentoon tulo oli eka kerralla vieä hankalaa, mutta toinen kerta onnistui hienosti. Hyppy käskyn jälkeen pienestä eteen suuntautusta liikkeestä palkka eteen ja esteen yli. Sitten Tico hyppäsikin esteen yli takaisin lelu suussa. Sen jälkeen seuraaminen ja maahanmeno vetolelun kanssa onnistui suorastaan loistavasti. Ruutuun meno suoritettiin vauhdilla ja iloisesti. Ticokin tuntui heti eka kerralla hinkuvan lelulle joka oli purnukoiden keskellä.

keskiviikkona, syyskuuta 26, 2007

Nupun, Raisan ja Ticon treenailu senkun jatkuu

Aloitetaanpa eilisillasta ja palataan sitten hieman ajassa taaksepäin. Ensin kuitenkin muutama sana syksyn suunnitelmista. Raisaa olen yrittänyt ilmoittaa muutamaankin TOKO-kokeeseen hieman nihkeällä menestyksellä: pääkaupunkiseudulla kun pitäisi ilmoittaa marraskuun lopun kokeeseen koira jo ennen juhannusta ;) Mistä silloin saattoi vielä pienen 8-kuisen nassikan kanssa tietää, että olisimme todennäköisesti valmiita avoimeen luokkaan... Springerimestaruuteen on sentään etusija jäsenillä, joten 10.11 päästään ainakin kisaamaan, todennäköisesti kisataan siellä viimeistä kertaa alokasluokassa tuloksesta riippumatta. Seuraava häppeninki D-pentueen osalta on Hyvinkään näyttely 6.10, jonne on ilmoitettu Raisa ja Remu, 13.10 Haastajaan on ilmoitettu peräti 5 naperoa: Tico, Tarmo, Remu, Raisa ja Nuppu, jollei viimeksi mainittu kehitä juoksua tässä välissä.

Nupusta puheenollen, kävimme Nupun ja Riesan kanssa treenaamassa agilitya sunnuntaina. Nuppu on sisarustensa tavoin ihanan vauhdikas ja helposti motivoitava neiti, jolta löytyy teemisen meininkiä ja myös tarkkuutta. Riikan sisko Hanna joutui flunssaisena Nuppua ohjaamaan. Raisa tekee tuttuun tyyliin innokkaasti ja varsin varmasti esteitä. Alkeiskurssilla ollaan itse asiassa tehty aiempaa helpompia asioita, mutta näin ollaan saatu jo varsin hyvä estevarmuus.

Lyhyiden agilitytreenien jälkeen suuntasimme auton nokan kohti Vuosaarta ja napattiin Niina mukaan. Meren rannassa uitettiin sitten tyttöjä. Nuppu kun ei ole koko kesänä päässyt uimaan ja syynä oli pitkälti pahat palovammat ja suuri tulehdusriski. Nuppu on yhtä innostunut vedestä kuin muukin pentue, mutta pahaksi onneksi uimaan lähtiessä se haroo etutassuilla pintaa niin, että koko koira painui uppeluksiin. Totesimme, että neitokaista täytyisi tukea hieman alkuun. Ei muuta kuin housut pois ja hyiseen veteen kahlaamaan... Nuppu ui muutaman vedon tuettuna, mutta harjoituksia täytyy siis vielä jatkaa. Raisa ja Kati sen sijaan uivat ja noutivat innolla Nupulta jääneet dummyt :)

Maanantaina

oli taas agilityn alkeiskurssi ja nyt porukka oli jaettu kahtia.

Kepeillä olemme edistyneet siihen pisteeseen, että voin lähettää Raisulin kepeille oikeastaan mistä kohtaa keppejä vain, se osaa juosta kujan täysiä ja jää vaan katsomaan mihin se lelu oikein lentääkään. Keppikulmat on vielä suurelta osin harjoittelematta.

Pituus sujuu ongelmitta, samoin putki myös vinoista kulmista, eikä pöydälläkään ole ongelmia ainakaan taluttimessa kulkiessa. Muurin palikat olivat mystisesti hävinneet ja niinpä Raisa sai pari kertaa astuttua mini-muurin päälle, medi-muurin se suorittikin hyvin. Hieman harmittaa tuolle päälle astuminen.

Irtorengas harjoiteltiin luoksetulona, josta jatkeettiin aidalle ja eteen lähetyksenä aidan jälkeen. kumpikin onnistui tosi hyvin, Raisa osaa kyllä etsiä jo renkaan eikä mun tartte sitä yliohjata siitä läpi... Turhaan sörkin siellä käsineni.

Lopussa suoritettiin vielä kolmen esteen rata: aita - U-putki - aita. Raisa meni tosi hienosti, mutta itse sain taas kuulla myöhässä tulevista käskyistä. Vuodet ovat sentään tuoneet huomattavaa parannusta; enää en raportoi, että koira hyppää nyt, vaan käsky tuli sentään aavistuksen ennen estettä. Vaikka tiedänhän minä, että käsky pitäisi antaa oikeastaan jo edellisellä esteellä ollessa.

Ticon ja Sarin kanssa tehtiin samat harjoitukset ja he ovat kyllä ihan yhtä hyviä :)

Tiistain TOKOilua

Raisa ja Tico pääsivät taas Ojankoon, tällä kertaa lähinnä tokoilemaan, vaikka otettiin me muutama rengas-harjoituskin alkuun.

Ticon ja Sarin seuraamiset perusasennosta perusasentoon sujuvat jo tosi hyvin. Harjoittelimme vieressä kulkemista ja lelulla palkkaamista eteen ja se onnistuikin hyvin, sen jälkeen myös seisomisharjoitus lelun lentäessä taakse onnistui hyvin. Luoksetulo vasempan käteen ok ja hyppy eka kerralla ilman lelun heittoa, myöhemmillä kerroilla Tico hieman ihmetteli, miksei lelu lentänytkään... Eli vielä paljon palkkausta itse esteen suorittamisesta. Maahan Tico menee hyvin pelkästä käskystä vieressä ollessa, joten nyt sama harjoitus Sarin astellessa paikalla, pieni liike ei häirinnyt koiraa.

Raisan kanssa harjoiteltiin avo-luokan nouto kehujen kera eka kertaa häiriöllisessä paikassa. Hyvin meni kokonaisuudessaan, nätti perusento ja Raisa piti kapulaa tukevasti. Muutamassa asiassa olisi tosin vielä parantamisen varaa: se hyppää edelleen hieman kapulan päälle ja tulee ravia luokse. Alussa pidin vielä varmuuden vuoksi pannasta kiinni, mutta kokonaisuuteen olin tosi tyytyväinen, harjoitus onnistui.

Kauko-ohjaus toista kertaa takana seisovan liikkeenohjaajan kanssa (kiitos Laura!). Tällä kertaa jätin Raisan aika kauas takaa seisovasta ihmisestä ja siirryin vain noin 1-1,5 metrin päähän Raisan eteen. Raisa ei ottanut häiriötä, mutta oli niin innokas, etä meni maahan ihan noin niin kuin omaksi ilokseen. Se jumppasi varmaan 10 kertaan ennen kuin saatiin harjoitus onnistumaan vasta käskyn annon jälkeen... Ihana pieni yli-innokas nappula. Lisää matkaa siis jo!

Hyppy onnistui ihan hyvin. Harjoiteltiin myös ensi kertaa paikallaoloa minun häipyessäni piiloon häiriöllisessä ympäristössä. Raisa pysyi hyvin paikalla Rommin vieressä käydesäni 10 sekunnin ajan piilossa kääntymässä.

Kokonaisuutena tosi onnistuneet treenit. Kiitos kaikille osallistujille.


lauantaina, syyskuuta 22, 2007

TOKO-treenipäiväkirjaa

Raisan kanssa on edelleen jatkettu tokoilua ja olen ilmoittanut sen muutamaan alokasluokan kisaan ja ekaan AVO-kisaan myös. Nyt vaan jännätään, päästäänkö kaikkiin.

Paikallaolot onnistuvat yleensä hyvin, mutta agilityssä hieman innostuessaan Raisu on keksinyt nousta seisomaan poistuessani sen luota. Tähän on taas kiinnitetty erityistä huomiota ja nyt tuntuisi taas liike onnistuvan. Matkaa olen voinut lisätä noin 30 metriin ja aikaakin 3 minuuttiin. Häiriöihin on neiti totutellut ruohoalueella, jota kiertävät kävelytiet: on lapsia leikkipaikalla, ohikulkevia ihmisiä, koiria jne. Olen aloittanut myös paikallaolojen harjoittelun poistuessani piiloon. Kotona ja metsässä puiden piilossa aikaa on lisätty puoleen minuuttiin, koko näkösuojassa vieraassa paikassa harjoitellaan lyhempiä aikoja noin 10-15 sekuntia.

Luoksetulo on edelleen yhtä vauhdikas ja käsimerkin perusasentoon tulosta olen voinut jättää lähestulkoon pois. Puistossa neitokainen kiertää lyhtypylvästä jo noin 15-20 metrin päästä, joten pysäytyksiäkin ollaan voitu harjoitella noin 10 metrin matkalta. Raisa pysähtyy käsimerkistä kuin seinään ja malttaa odottaa jo muutaman sekunnin paikoillaan ennen kuin heitän lelun.

Liikkeestä pysähtymisiä ollaan vaan kertailtu ja Raisa malttaa odottaa rauhassa, vaikka kulkisen sen taaksekin.

Seuraamiset ovat edelleen innokkaita ja varsin tarkkoja, vaikka edelleen neiti välillä vilkuilee eteen. Vasemmalle kääntymiset vaativat edelleen tehotreenejä ja palkkausta onnistuneista käännöksistä. Raisu kun meinaa olla liian innokkaasti vierelläni, että meinaan törmätä siihen kääntyessäni. Pitää muistaa ennakoida käännöstä hidastamalla vauhtia ja kääntämällä ensin yläkroppaa vasemmalle.

Estehyppy sujuu jo hyvin vieraissakin paikoissa. Olemme harjoitelleen tosinaan myös esteen takana seisomista ja paikallaoloa erikseen. Se ei tunnu olevan ongelma.

Kauko-ohjaus sujuu noin kahden metrin matkalta häiriöllisessäkin paikassa, kunhan namikippo on takana. Tänään harjoitellessa vierestä kulki ohi haukkuva ja riehuva koira, jonka aiheuttama häiriö sai aikaan sen, että Riesa totteli muutaman kerran vasta toista käskyä. Se ei kuitenkaan karannut mihinkään ja oli jotakuin tarkkaavainen.

Nouto sujuu jo kohtuullisesti kokonaisena liikkeenä, vaikka Raisu saattaakin pudottaa tunnarikapulan tullessaan perusasentoon. Vielä lisää tarkkuutta. kunnon kapulaan se tarttuu paremmalla otteella, joten alamme harjoitella sillä noutoa vieraissa paikoissa. Noudossa luoksetulo välillä hidasta ravia: pitäis varmaan tehdä asialle jotain. Se johtuu todennäköisesti siitä, että olen joutunut välillä komentamaan neitokaista pureskelusta yms liikkeen yhteydessä.

Tunnarinoutoa olemme aloitelleen ruohokentällä. Raisa odottaa tarkkaavaisena kun piilotan kapulan ruohon alle, tekee tarkkaavaista työtä ja tuo kapulan syliini lopuksi. Se on selvästi ymmärtänyt, että "oman" idea on etsiä kapulan nenätyöskentelyn avulla.

Ruutu on Raisun mielestä sairaan kiva juttu. jopa niin kiva, että pitäisi ottaa useammin purkit kentälle ilman, että niitä suoritetaan. Välillä voi jo palkata heittämällä lelun tytön ehdittyä ruuttuun. Tässä vaiheessa kuitenkin vielä 2-3 harjoitusta lelu ruudussa yhtä tyhjän ruudun harjoitusta kohti.

Tico ja Sari käyvät tiistain harjoituksissa ja Remu ja Kaisa saavat puhelinohjausta TOKOon. Toivottavasti ensi viikonloppuna ehditään katsomaan, kuinka paljon Remu onkaan edistynyt. Nuppu tuleekin huomenna hoitoon :)


Kohti haastaajaa.

Pillillä pysähtymistä ja luoksetuloa olen pitkästä aikaa muistanut harjoitella metsästyskoulutusta ajatellen. Jo toisella treenikerralla jokin lamppu syttyi ja Raisa alkoi tulla luokse sekä istua pillin vihellyksestä. Raisa, Nuppu, Tarmo ja Remu on jo ilmoitettu haastajaan. Toivottavasti myös Paavo ja Tico pääsevät mukaan. Manteli joutuu jäämään pois perheen muiden kiireiden vuoksi. Haastajan yhteydessä on tarkoitus viettää porukan 1-vuotis synttäreitä. Uskalletaankohan lainkaan ottaa kynttilöitä mukaan ;) Ei uskoisi, että tämäkin lauma täyttää jo 17. päivä ensi kuuta ensimmäisen vuoden.

tiistaina, syyskuuta 18, 2007

TOKOa ja agilitya

Taas ollaan keskitytty tokoiluun ja agilityyn tällä erää. TOKO-kisoihin yritin ilmoittautua, mutta pääsimme vain neljännelle varasijalle, joten tuskin päästään ulkokokeeseen tänä syksynä. Halliin toivottavasti kumminkin.

Kotona ollaan treenattu paljon noutamista ja nyt ollaan saatu Raisan kanssa sisällä tunnarikapulan ja puisen noutokalikan nouto pakettiin. Siis pystytään tekemään koko liike koemaisena. Välillä tosin vaan oten tunnarikapulasta on hieman mielenkiintoinen, mutta ihmeen kaupalla kahdella kumpahampaallakin voi pitää yllätän tukevasti kiinni kapulasta... Puukapulasta ote on hyvä ja nyt kapuloita naputtelemalla olen saanut Raisun pitämään kunnolla kapulaa suussaan.

Estehyppy on toinen asia, johon olen kiinnittänyt huomiota. Ojangon kentällä vieraatkin TOKO-esteet hypätään helposti yli ja olen kiinnittänyt huomiota Raisan hyppysuuntaan, kun olohuoneen pienen tilan takia se hyppäsi aina esteen oikeaan reunaan. Nyt olen palkannut keskelle hyppäämisestä.

Kauko-ohjaus sujuu namikipon kanssa hyvin (istu-maahan), mutta ilman takana olevaa palkkaa se on toisinaan hieman epävarmaa. Luoksetulon käsiavustus alkaa olla minimaalisen pieni. Pylvään kiertäminen sujuu jo aikas hyvin noin 10 metrin päästä ja pysähdykset ovat tosi napakoita. Seuraamisissa ollaan treenattu erityisesti vasemmalle kääntymisiä, joissa Riesa tuppaa olemaan turhan lähellä.

TOKO-treenit tiistaina 19.9

Ojangossa springeriryhmän ekat treenit. Mukana Sari& Tico sekä D-pentujen pikkusisko Vinka & Lotta, Vinkan mummu Iiris &Arja, Vinkan eno Rommi & Laura ja ranskalainen Masi & Janni. Siis pelkkiä waleseja tällä kertaa.

Raisan kanssa aloitimme innokkaalla seuraamisella, jossa vasemmalle käännökset olivat edelleen turhan vauhdikkaita. Luoksetulo sujui hyvin ihan pienen käsenliikkeen kanssa perusasentoon tullessa. Paikallaolosta Masin vieressä Raisa nousi seisomaan, muttei sentään liikkunut eteenpäin. Uusintayrityksellä paikallaolo onnistui hyvin. Agility on saanut neitokaisen malttamattomaksi paikallaoloissa. Harjoittelemme niin paljon paikallaolosta kutsuja, että pn vaikea saada yhtä paljon treenejä itse paikallaolon suhteen. Hyppy hienosti aikas suoraan esteen yli, eka kerralla palkkaus vierelle kulkemisesta, toisella kertaa palkka esteen hyppäämisestä suoraan. Lopuksi ruutu, jonne Raisa pääsi varastamaan eka kerralle, sen mielestä ruutu on vaan älyttömän kiva.

Kati pääsi harjoittelemaan seuraamista, joka oli kyllä hyvin innokasta, mutta valitettavasti sivusuunnassa aika väljää. Hyppy ja lelun nouto ihan hyvin, mutta luovutus oli vähän hmm.. mielenkiintoinen. Alokasluokan luoksetulo innokas ja vauhdikas. Saas nähdä vieläkö jaksan Katiskan ilmoittaa hallikisoihin, ulos ei mennä, kun jännitän niin paljon, että se lähtee lintujen perään. Ja sinnehän se porhaltaakin oman jännittämiseni takia.

Tico ja Sari harjoittelivat seuraamista perusasennosta-pari askelta - toiseen perusasentoon ja se alkoi sujua jo varsin mainiosti. Lisäksi katsekontaktiharjoituksiaperusasennossa ollessa, nämäkin onnistuivat varsin hyvin. Liikkeestä seisominen lelua heittämällä tuntui olevan Ticolle vielä vaikeaa, koska se ei oikein tuntunut tajuavan lelun lentävän taaksepäin. Sen sijaan hyppy meni kuin vanhalta tekijältä, eka kertaa Tico lähti käskyn kanssa samaan aikaan lelun perässä. Toisella kertaa neitokainen lähti pelkästä käskystä ja sai lelunheiton palkaksi. Hypystä tuskin ainakaan tulee mitään ongelmaa :)


Agility-treenit maanantaina 18.9

Raisa toista kertaa alkeiskurssilla. Tällä kertaa uutena esteenä oli pöytä, joka sujui ongelmitta. Itse harjoitellessa pstyin jättämään neitin jo viideksi sekunniksi pöydälle istumaan siirtyessäni hieman kauemmaksi.

Hyppyä harjoiteltiin vinosta kulmasta niin luoksetulona kuin lähetyksenäkin. Ei ongelmia siinäkään. Lisäksi kertasimme taas kahden esteen yli hypyn luoksetulona ja yhden esteen yli luoksetulon ja toisen yli lähetyksen.

Harjoittelimme myös mutkaputkea erilaisista kulmista, myös takaa puolenvaihtoja, aidan takana paikallaoloja ja puomin kontaktipintaa.

Kujakepeillä pystyin jättämään Raisan paikalle ja kutsumaan kujakeppien keskeltä loppuun ilman ongelmia. Palkkaus lelulla.

Tico ja Sari kävivät treenaamassa samat asiat ja Ticokin on tosi innokas, taitava ja kuuliainen. Kontaktien suoritus on edelleen ihanaa katsottavaa ja vauhtia neiti Nokinenässä riittää edelleen.
Esteiden ylitys tuntuu olevan helppoa liitävälle walesille. Vaikeatkin putkikulmat onnistuivat, mutta takaaleikkaus oli vielä hieman liikaa. Oikein onnistuneet treenit Ticoliininkin kanssa. Lopuksi sisarukset pääsivät riehumaan ja painimaan kuraiselle pellolle.


Agility-treenit sunnuntaina 17.9

Kävimme Saijan ja koirien kanssa Ojangossa. Raisun treeniphjelmaan kuului puomin kontakti namikipon kanssa, keppikujan juokseminen lähetettynä namikipolle, kahden esteen yli luoksetulo ja yhden esteen yli luoksetulo ja toisen yli lähetys, putki erilaisista kulmista ja irtorengas. Treenit onnistuivat tosi hyvin, vaikka tokihan asiatkin olivat Raisulle tosi helppoja. Toisaalta hyvä välillä varmistaa, että motivaatio pysyy yllä ja esteet opitaan varmasti kunnolla.

keskiviikkona, syyskuuta 12, 2007

Raisa tokoilee

Ollaan taas harjoiteltu päivittäin tokoilua.

Tänään treenasimme aamusella kotona tunnarinoutokapulan kantamista, joka sujuu jo aika hyvin, vaikka nouto-ote on liiankin pehmeä luovutuksissa ja kapula putoaa helposti, jos en hieman auta kuonon alta. Illan harjoituksissa kapula alkoi jo paremmin pysyä suussa. Raisa ottaa kapulan maasta vain leikin varjolla ollessani kyykyssä (tähän selitys tuonnenpana), muuten se epäröi napata kapulaa suuhunsa. Nyt olen pystynyt palkkaamaan likkaa namilla hyvistä suorituksista.

Hyppy suoritettiin kertaalleen olohuoneessa oikein hienosti.

Kauko-ohjausta istu-maahan harjoittelimme ja namikipon kanssa asennonvaihdot sujuivat hienosti, ilman namikippoa Raisa pari kertaa hieman edisti noustessaan istumaan. Palkkausta sekä istumisesta että maahanmenosta.

Tiistai

Viimeinen kerta Riitta Jantunen-Korrin kurssilla. Ollaan edistytty taas syksyn aikana hyvin. Ja saatiinkin vielä roppakaupalla uutta mietittävää. Tänään keskusteltiin liikkeiden ketjuttamisesta ja Raisan kanssa se onnistunut helposti, mikä näkyi myös kokeessa. Se teki siellä kaiken alusta loppuun samalla innokkuudella ja iloisuudella. Neiti ei tarvitse virittelyä ennen suorituksia (pelkkä peruasentoon tuleminen tuntuu riittävän), se ei väsy, se ei kuumia ja pelkät kehut ja taputukset ovat sille jo mukava palkka. Toivottavasti näin on aina jatkossakin.

Nyt harjoiteltiin muutaman liikkeen ketjuttamista. Valitsin tällä kertaa liikkeet, jotka eivät ole ihan viimeisen päälle hiottuja. Aloitimme seuraamisella, josta saimme kokeessa 8,5. Eli seuraaminen kokonaisuutena on hyvää, paikka ja kontakti ok, mutta muutamia pieniä parannuksia saisi vielä hioa. Vasemmalle käännöksissä Raisa helposti törmää polveeni eli paljon treeniä niissä ja palkka heti käännöksen jälkeen. Itse pitäisi aina muistaa hidastaa ja antaa aikaa Raisalle ennen peruasentoon pysähtymistä. Tällä kertaa seuraaminen alkoi ihmeellisellä haahuilulla, mutta pian Raisa löysi oikean paikkansa ja teki esimerkillisesti töitä.

Jatkoimme kauko-ohjauksella (istu-maahan). Ensimmäistä kertaa harjoittelimme takana seisovan liikkenohjaajan kanssa. Ja namikuppikin oli takaa poissa. Ensimmäinen istuminen oli oikein hyvä, eka maahanmeno viiveellä, mutta ekalla käskyllä kuitenkin. Toisen istumisen yhteydessä Raisu hieman hämmentyi ja liikkui eteenpäin, toinen maahanmeno vasta toisella käskyllä. Tulevaisuudessa pitäisi harjoitella ilman namikippoa, namikipon kanssa ja piilotetun namikipon avulla. Ja välillä tarvittaisiin ehdottomasti avustaja taakse seisomaan. Maahanmenoja olen palkannut ihan liian vähän, koska ne olivat epävarmempia. Pitäisi muistaa palkata siitä aiemmin varmemmasta suorituksesta enemmän, jotta motivaatio siihenkin säilyisi korkeana.

Kolmantena liikkeenä ilman välipalkkaa suoritettiin estehyppy, joka sujuikin muuten loistavasti, mutta perusasentoon istumisessa oli aavistus ennakointia. Hypyn jälkeen palkka täytettyä sukkaa repimällä.

Viimeiseksi harjoittelimme aivan erillisenä liikkeenä noutokapulan noutoa. Alussa paikallaolo hyvä, Raisa hieman hyppää kapulan päälle edelleen, mutta luovutuksessa perusasentoon tulo oli vielä hankalaa ja se sylkäsi kapulan pois suustaan liian aikaisin. Eli nyt palaamme takaisin tunnarinoutoihin ja keskitytään lähinnä peruasentoon tuloon, jotta kapula pysyisi suussa, vaikka sitä hieman naputtelisikin. Raisalla on tosi pehmeä nouto-ote, vaikka välillä se alkaakin pureskella, kun kapula putoaa kohti kurkkua. Eli paljon kantamista ja luovutuksia. Ja kapulasta pitäisi tulla vähän vähemmän mielenkiintoinen itsessään, Raisa saisi suhtautua siihen enemmän työkaluna kuin leluna...

Raisa on niin innostunut ruudusta, että meinaa joka välissä vapaana ollessaan karata sinne. Eli nyt pitäisi alkaa harjoitella sitä, että ruutumerkit ovat paikallaan, vaikkei liikettä harjoiteltaisikaan.

Illalla harjoiteltiin vielä kotona ja huomasin ettei neiti enää uskalla ottaa kapulaa lattialta omatoimisesti, kun olen kieltänyt siitä kapulan päälle loikkaamisesta. Taisin olla hieman liian tiukkana... Nyt harjoitellan siis kantamista erikseen ja kapulan leikkimielistä tuomista lattialta erikseen.

Maanantai

Treenit takapihan hiekkakentällä. Aloitin paikallaololla, jonka aikana laitoin ruudun paikalleen. Sen jälkeen seuraamista, kauko-ohjaus (isu-maahan) ilman namikippoa muutaman metrin päästä ja liikkeestä seisominen niin, että kävelin noin 15 m Raisan etupuolelle ja vein palkan ruutuun samalla. Takaisin palatessa kehut ja virittely ruutua ajatellen. Lähetys ruutuun, jonne neiti hilppasi tuhatta ja sataa. Toinen lähetys ilman ruudussa olevaa lelua, Raisu juoksi taas ruutuun täyttä laukkaa ja sain sen hyvin pysäytettyä takalinjalle ja palkkasin heittämällä lelun. Kotona olin tiukkana noutokapulan päälle hyppäämisestä ja seuraavissa treeneissä Riesa oli sitten sitä mieltä, että mitään puista ei ehkä saakaan ottaa lattialta suuhun. Huokaus.

Sunnuntai

Iltasella ruohokentällä. Aloitin laittamalla Raisan paikallaoloon ja tekemällä ruudun sillä välin. Seuraamisessa se hieman vilkuili ruutua alussa, mutta keskittyi taas suoritukseen pian. Harjoittelimme taas lyhtypylvään kiertämistä (meni upeasti) ja siitä pari kertaa luoksetulon pysähdys. Aina vapautettuani neitokaisen se kävi palkaksi saamansa lelun kanssa ruudussa ja kaatoi jonkun kerran vas. takatolpan. Myös vihdoin ruutuun päästessään sama tolpan kaato toistui. Muissa treeneissä se ei ole mokomaa tehnyt.

Aamupäivällä Tampereella takapihalla. Aloitin seuraamisella ja palkkasin juoksuosuuden aikana oikeasta sijainnista. Sen jälkeen noudot meinivät ihan leikkimiseksi, kakara vaan pelleili tunnarikapulalla. Kauko-ohajus istu-maahan sujui hienosti, palkka löytyi takana olevasta namikiposta. Kauniit asennonvaihdot. Lopuksi vielä puun kiertämistä ja siitä pysäytykset. Pysähdykset olivat salamannopeat ja nyt tyttö kesti jo odottaa hetken ennen kuin lelu lensi.

tiistaina, syyskuuta 11, 2007

Agility-treenejä

Eilen päästiin osallistumaan Raisan kanssa ekaa kertaa agilityn alkeiskurssille.

Tällä kertaa harjoittelimme kujakeppejä luoksetulokutsuna. Tarkoitus on jatkaa pikaisesti siihen pisteeseen, että Raisa suorittaa kepit kujassa, josta se pääsee juuri ja juuri juoksemaan läpi. Se varmaan onnistuu ihan pikapuoliin. Sen jälkeen alamme harjoitella niin, että liikun itse lähemmäs lähetyspaikka (olemme sitäkin treenaanneet jo aiemmin namikipon avulla) ja sen jälkeen lisätään erilaiset keppikulmat mukaan kuvioon. Kun kulmista sisäänmeno on varma, jatkamme kaventamalla keppejä.

Seuraavaksi oli vuorossa kahden aidan yli luoksetulo. Toisella esteellä Raisa ponnasi tosi kaukaa ja paikallaolot tökkivät, kun innostunut pikkuneiti nousi seisomaan. Paljon paikallaoloharjoittelua ja luoksetulona hypyt tosi matalilla rimoilla. Harjoittelimme myös esteen yli luoksetuloa ja toiselle esteelle lähetystä lelua heittäen. Kummaltakin puolelta sekä oikealta että vasemmalta. Tuttua sekin siis.

Aloitimme myös kontaktien harjoittelun. Jatkamme edelleen jalat maahan, takapää kontaktipinnalle pysäyttämisen harjoittelua, kurssilla pysäytettiin kädestä palkaten, treeneissä käytän varmaan suurimmaksi osaksi namikippoa.

Muuria koitettiin varmaan ihan eka kertaa. Hienosti korkealla hypyllä muurin yli ja luokseni.

Lopuksi harjoittelimme myös renkaan lävitse luoksetuloa (rengas ei ollut kiinni kehikossa). Hyvin meni sekin. Ilman kehikkoa koira ei voi suorittaa rengasta väärin, joten suoritus onnistuu joka tapauksessa.

Oman alkeiskurssimme loputtua treenasimme vielä Ticon ja Sarin kanssa samat jutut. Tico menee tosi hienosti ja keskittyy esimerkillisesti :) Vihoviimeiseksi Tico, Raisa ja Kati pääsivät revittelemään puidulle pellolle.