tiistaina, syyskuuta 29, 2015

Nopeata toimintaa Kennelliitossa..

Ei voi muuta sanoa kuin Kennelliitossa on monessa asiassa sähköistymisen jälkeen päästy käsittämättömän nopeaan toimintaan. Viime keskiviikkona kuvattiin I-pentujen lonkat ja jo eilen tuli viesti, että lausunnon voi maksaa Omakoirassa. Tänään sen maksoin ja saman tien näkyi tieto, että Zeldan eli Jangas In Blossom lonkat oli lausuttu A/A-tuloksella :) Omakoirassa näkyy kaikkien omissa nimissä kuvattujen koirien lonkkakuvaustulokset ja aikamoinen tuuri sijoituskoirien kanssa on ollutkin, että koko rivi on A/A-tuloksia, vaikka kantakoirat Kati ja Harry ovat olleet C/C ja C/D-lonkkaisia. Kasvateissakaan ei ole kuin yksi D, yksi B/C ja C-lonkkainen.

    Lonkkia enemmän kieltämättä itseä huolestuttaa nuo selät, mutta onneksi välimuotoisia lanne-selkänikamiakaan ei ole toistaiseksi löytynyt kuin Mantelilta (Dimples) vakava, lisäksi Hemuli (Cubuic Butterfly) ja Milla (Beauty Or Beast) ovat aikanaan saaneet selkämuutos-lausunnon, joten niillä saattaa olla lievänä. Nuo viimeksi mainitut eivät ole koskaan oireilleet yli kymmenen vuoden iässäkään, joten niin lievällä ei liene merkitystä ;)

    Muista terveysuutisista hieman kurjempia ovat Ronjan (Hissun Kissun), kun sillä todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta kesällä. Oireina sillä on ollut ihottumaa kahtena kesänä, lähes karvaton kaula ja kylmänarkuus. Nyt pitäisi saada vielä todistus Kennelliittoon EJ-rekisteriin siirtämisestä, jotta neiti saa taas osallistua kokeisiin ja näyttelyihin sekä sairausilmoitus jalostustoimikunnalle ja verinäyte Hannes Lohen geenitutkimukseen.

   Autoimmuunisairaudet ovat yleistyneet viime vuosina niin koirilla, ihmisillä kuin kissoillakin monien tutkimusten mukaan. Osasyynä on varmasti aiempaa tehokkaampi diagnosointi, mutta se ei selitä kaikkea. Tämän hetkisen tiedon mukaan autoimmuunisairauden puhkeamiseen tarvitaan sekä perinnöllinen alttius (olettevasti monen geenin yhteisvaikutusta) että laukaiseva ympäristötekijä. Tuskin sekä kissojen, ihmisten että koirien perimä on radikaalisti muuttunut viime aikoina, joten suurin muutos täytyy olla ympäristössä.

   Useissa uusissa tutkimuksissa, joita on raportoitu tv:ssä ja lehdissä on autoimmuunisairauksien yleistyminen yhdistetty ruokaan (ja sitä kautta myös ympäristömyrkkyihin). Ronja tosin on aika nuorena siirtynyt raakaravinnolle, mikä on varmastikin nappuloita parempi ruokintavaihtoehto, tosin silloin etenkin kilpirauhasen hyvinvoinnin suhteen tulisi varmistaa tarpeeksi suuri jodin ja seleenin saanti. Suomessa onkin tehty suuri ihmiskoe, kun teolliseen ruokaan ja leipomotuotteisiin on alettu käyttää jodioimatonta suolaa ja sen myötä ihmisten jodin saanti on laskenut huomattavan alas. Ruotsissa on taas dokumentoitu, että koirien plaque off-tuotteen olisivat yhteydessä kilppariin.

   Ulkolinjan Suuri siemenbisnes-dokumentissä käytiin puolestaan läpi geenimanipuloitujen kasvien viljelyä. Ne kehitettiin alunperin, jotta voitaisiin vähentää kasvimyrkkyjen käyttöä, mutta totuus onkin ollut aivan toisenlainen ja nykyisin peltoja joudutaan myrkyttämään enemmän kuin tavallisia kasveja. Niillä seuduilla ovat autoimmuunisairaudet, allergiat ja syöpä yleistyneet räjähdysmäisesti ihmisillä. Koska omassakin suvussa kilppari on ajankohtainen, tulee jostain syystä seurattua uutisointia aika tarkkaan ;)

torstaina, syyskuuta 24, 2015

I-pennut lonkkakuvissa

Eilen järjestin Springerspanielit ry:n nimissä yhteislonkkakuvauksen, kun olisin joka tapauksessa kerännyt ryhmän I-pentujen takia. Mukaan tulikin koko I-pentue eli Sisu, Hessu ja Zelda sekä kuusi muuta walesilaista. Ylipäätään tulokset näyttivät hyviltä eli seitsemän koiran tulokset (yhdeksästä) lähetettiin A/B-tuloksella Kennelliitton lausuttaviksi. Kiitos vielä Lindqvistin Niinalle, joka toimi Per Axelsonin apuna pitämässä koiria, kun Stig on edelleen kipsi jalassa.

Tulokset olivat tämän trion osalta tosi hienot:

Jangas in Full Swing "Sisu" silmät ok, lievä distiachis (yksi ripsi silmään päin toisessa silmässä), lonkat lähetettiin Kenneliittoon arviolla A
Jangas In The Mood "Hessu" silmät ok, lonkat lähetettiin Kenneliittoon arviolla A
Jangas in Blossom "Zelda" silmät ok, lievä distiachis (yksi ripsi silmään päin toisessa silmässä), lonkat lähetettiin Kenneliittoon arviolla A

Hauskoja kuvia enemmän ja vähemmän torkkuvista kavereista on vielä kamerassa odottamassa.
Hessu

Zelda yrittää epätoivon vimmalla pysyä hereillä, Sisu (oik) näyttää kieltä

Zeldan lonkat A/A

lauantaina, syyskuuta 19, 2015

Dantesta agility-mestari ja Lotte Matkalla mestariksi

Tänään kisattiin Tuusulassa Springerspanielit ry:n agilitymestaruuksista päivän A-agilityradalla. Janne Karstunen tuomaroi 1- ja 2-luokat. 1-luokkaan ei osallistunut yhtään kasvattiani (eipä niitä Kamua lukuunottamatta taida enää ykkösiä ollakaan), mutta Muru-walesi koulutusryhmästäni oli toiseksi paras Tulokas-kisassa. Tulokas-kiertopalkinnon voitti kuulemma enkku Sky.

Maksi2-luokassa kisasivat vain Lotte ja Piko. Tällä kertaa Lotte eli Jangas Elin Kelin Klot ja Sinttu Immonen vetivät pitemmän korren 20 vp tuloksella (epätyypillisesti pudonneita rimoja, rengas ja pujottelun sisäänmeno). Rata oli kuitenkin sujuvaa menoa ja niin Lotte voitti vuodeksi Matkalla mestariksi-kiertopalkinnon, jonka lahjoittajat ovat Remu-eno ja tänään 3-luokassa kisannut Börje.

Medi3-luokassa kiertopalkinnon vei neljättä kertaa Tessa (Mawredd Tes) ja Matti Siirtola. Tessalla ikää on melkein 12 vuotta! Hekin ovat treenaanneet jossain vaiheessa ryhmässäni.

Maksi3 aloitettiin Martti Salosen mukavalla B-agilityradalla, jossa saimme Essin kanssa 10 vp ja hieman yliaikaa, kun neiti yllättäen kurvaili kahdesta aidasta ohi. Toinen niistä oli vika aita, josta Essiläinen ilmeisesti viiletti jo palloa kohti. Eipä parane nyt enää laittaa palloa odottamaan maalin läheisyyteen. Toka rata oli mestaruusrata, mutta siitä valitettavasti tuli hylky, kun neiti sujahti putkeen. Börje ja Terhi saivat B-radalta vitosen ja heidätkin hylättiin A-radalla.

Onneksi vain mestaruusradalle osallistunut velipoika Dante eli Jangas Even-Stevens ja Viivi Koivunen hoitivat homman kotiin ja sai 5 vp:n tuloksen voittaen mestaruuden. Dante on osaava, tosi tarkka ja kuuliainen, mutta valitettavasti sille on viime vuosina tullut rimakammo ensin okserin suhteen sen kompastuttua muutamaan kertaa okserin kauimmaiseen rimaa ja sen jälkeen muutkin erikoisemmat hypyt kuten muuri, rengas ja pituus ovat sen mielestä epämiellyttäviä ja vaativat tarkkaa ponnistusta. Neljänneksi viimeisenä olleen renkaan jälkeen viimeiset aidat olivat aika tervanjuontia, kun poika ensin jarrutti ja vasta sitten ponnisti...   Aika kuitenkin riitti ihanneaikaan siitä huolimatta.
Uudet agilitymestarit Jangas Even-Stevens "Dante" ja Viivi Koivunen


 Tänään pävittelin tuota mestaruuskansioita ja puolet mestaruuksista oli tullut meitin perheeseen sekä sen lisäksi kahdesti kasvateilleni.  Kiertopalkinnoista on kisattu vuodesta 2003 alkaen, kun aloitin yhdistyksen TOKO- ja agilitytoimikunnassa. Toivottavasti vuodet menevät ihan oikein lonkalta, mutta jotakuin näin:
2005 Sweetie-pie Kathy "Kati"
2007 Jangas Blame The Dog "Eppu" ja Janni Kröger
2008 Jangas Duck Soup "Raisa"
2009 Jangas Duck Soup "Raisa"
2011 Jangas Duck Soup "Raisa"
2012 Jangas Duck Soup "Raisa"
2014 Jangas Enttententten "Essi"
2015 Jangas Even-Stevens "Dante" ja Viivi Koivunen

Agilitymestaruuksista on siis kisattu vuodesta 2003 alkaen. Medien mestaruutta ei ihan joka vuonna ole saatu jaettua, kun taas makseissa on onneksi ollut niin paljon kisaajia, että pytty on jaettu kolmosissa kahta ensimmäistä vuotta lukuunottamatta. Viime vuonna medien mestaruuden voittivat Jangas Gale Wind "Pihla" ja Eve Moilanen. Lisäksi voitin Harryn kanssa epävirallissa kisoissa vuonna 2003 sekä Sinttu ja Lotte voittivat Tulokas-kiertopalkinnon vuonna 2013. Dante ja Viivi voittivat puolestaan Matkalla mestariksi-kiertopalkinnon vuonna 2011.

   Springerimestaruuksissa on aina mukava kisata, kun paikalla on paljon tuttuja ja mukana näkyy tavallista enemmän springereitä :) Stig mursi nilkkansa useasta kohtaa viime viikonloppuna, joten kahden lapsen kanssa yksistään reissaaminen on hieman hankalaa, mutta onneksi Niina lupautui mukaan.  Sissi nukkui kiltisti koko kisojen ajan ja Sebastian pääsi leikkipuistoon, Puuiloon ja kisojen jälkeen vielä Koiramäen Pajutallille. Iso kiitos Niinalle vielä eilisestä sekä perjantaisesta messarin ständin palaverista! Iltapäivällä sääkin meitä suosi ja aurinko alkoi paistaa. Minkäs sen mukavampaa! Kiitos vielä kaikille muillekin sprinkkuihmisille paikanpäällä, meillä on kiva porukka :) Josko ensi vuonna olisi vielä enemmän springereitä kisaamassa!

torstaina, syyskuuta 17, 2015

Mitä Raisa tiätää ruuan varastamisesta?



Kaikem mitä mää tiärän ruuan varastamisesta oon oppinu Kati-mummoltani. Siinä oli koira, joka oli viakas ku kettu ja nopee ku salama, jos vaa kyse oli ruuan nappaamisesta ja yleensä luvatta. Kati kehitteli siitä melkeen taiteenlajin ja oman tiäteen. Se osas huijata melkeen kaikkia tairoillaan! 

Kati varasti kaikkee syötäväks kelpaavaa ja hiuka kelpaamatontaki. Se ei ollu kauheen tarkka ja onnekseen sillä oli varsinaine teräsvatta, ettei se juur koskaa tullu ees kipeeks. Kerra matte leipo Turus sämpylöitä ja oli jättäny hetkeks taikina pöyrälle, ku kävi peseen käret sen itsemurhayksiö vessassa ja sillä aikaa raaka taikina oli jo hävinny parempii suihi. Useimmite Kati jäi kuitenki kiinni tihutöistää, kun Harri-vaari osu paikalle kantelupukiks. Harri olis meinaa halunnu osingoille ja alko huutaa morsmaikullee, joka veteli sapuskat aina vaa omaan napaan. Nuarisoleirillä Kati oli nii kiltti ja joviaali tyyppi, että sai usei kuljeskella vapaana. Mutta se teki paha virhee, kun kävi hotkasemassa pussillise sämpylöitä keittiöstä ja oli hyvä aikaa koki mustassa kirjassa. Söi se joskus joulusuklaat pöyrältä ihan papereinee kaikkinee ja varasti myäs ksylitoolipurkkaa, mutta ei se koskaa kummemi kärsiny tihutöistää, vaikka kuulemma noi vois olla tappavia herkkuja. Mikäs piru tappais, tuumas matte. 

Mulla on siis maailma paras opettaja tässä varastamise jalossa tairossa. Vaikka olem mää kuullu juttua, että huushollissa koirat enne meitä punavalkosiaki olis jo varastellu, mutta ne oli ehkä enemmä sellasia tilaisuus tekee varkaan-tyyppisiä tapauksia. Sakemanni Mira kuulemma kävi vetelee japanilaiste pisnesvieraitten jäljiltä lohet ja Etta-kultanenoutaja pellillise vastaleivottua pullaa. Ettaa kutsuttii myäs komposti ylitarkastajaks, ku se kävi aina kattomas ja syämäs, mitä naapuri Pekka oli kompostii tallettanu.

Kati ei kuitenkaa tarttenu sen paremmi enää tilaisuuksia, se hyäkkäs heti, ku matte kääs selkänsä ja nappas vaikka pöyrältä herkut ihan metri päästä. On sanonta, että ”ku veis tikkukaramellin lapselta”, ni ollaan me joskus oltu aika hyviä viemää ruakaa Sepastiani kärestä, mutta se ei onnistu enää, ku siitä o tullu jo liian viksu. Kati oli muutenkii nii ahne, että se ois syäny pentujensaki eli uun muassa mun äiteen ruuat ja sitte jälkkäriks niitte kakatki viälä.

Mua piretään tätä nykyä hirveessä nälässä ja olen sitte alkanu ihan omatoimise lihotuskuuri, josta matte ei oo tykänny iha hirveesti. Mu lihotuskuurii o kuulunu muuan muassa lakka-kermakakku (suaraa oli pöyrällä  melkee nenän eressä, vastusta siinä sitte). Matte pahotteli vieraille, että tarjolla o vaan kolmasosa, kun loput meni parempii suihi. Hyvää oli :) Maanantaina kävi syämää Oboi kaakaoo iha kuiviltaa suaraa purkista, vähä sotkin samalla kertaa olohuanee mattooki, mutta vahinkojaha ny sattuu parhailleki. Maten tullessa kotii katteli ihan viattomana, että miten toi purkki ny oli sillä lailla olohuanee matolle lentäny. Jäin vaa valitettavasti kiinni, ku jäljet johti sylttytehtaalle: en ollu huamannu nuolla mun varpaita ihan puhtaaks.  Vauvavaipatki kelpaa kylä mulle paremma puutteessa. 

Mun Nuppu-sisko on kans aika nälkäne kaveri. Sen isäntä vaan on vähä parempimuistine ku meirän matte, eikä jätä nii paljoo juttuja sillee kuanon etäisyyrelle. Nupun isäntä päätti laittaa varastelulle stopin ja laitto tabaskoo leivän sisää sillei tujulla kärellä. Siskolikka oli kuulemma irvistelly pahasti, mutta syäny leivät yhtä kaikki. 

Om mun Tarmo-veliki aika pätevä nappaa ruakaa pöyrältä. Se on kuulemma kehitelly hommaa vähä piremmälle ja siirtää varit vähä lähemmäks reunaa ihan omalla tassulla. On se vaan viksu kaveri! 

Ku mun tyttö Essi muutti meille, se oli iha epätyypilline spanieli: sille ei meinaa ruaka meinannu kelvata, vaikka hussen sisko laitto Ruattissa sellaset pöperöt, joista mää sai vaan unelmoira. Se vaa nyrpisti nenäänsä. Mää olen ny pari vuatta tyttöö koulinu ja nykyää se on ihan yhtä hyvä varas ja vähintää yhtä ahne kum määki olen. Oon kyä aika ylpee, että saaraan pirettyä raditiot henkissä. 

Meillä om muutama etu pualellamme tässä varastelu jalossa tairossa: me ollaan aina nälkäsii, meille kelpaa kaikki ja kaiken lisäks meillä on iha höttöpäine matte, joka ei opi yli kahressakymmenessä vuaressakaa siirtään ruakia pois meirän herkkusuiren armoilta…

   nälkäisi terveisi
   Raisa-Riesa

keskiviikkona, syyskuuta 16, 2015

Wilma nousi nollavoiton kera kolmosluokkaan agilityssa!!

Wilma eli Jangas Ees-Taas kisasi eilen Tampereella iltakisoissa viimeistä kertaa kakkosluokassa. Neiti osallistui siskoni Riikan kanssa medi-2 luokkaan Johanna Nybergin tuomaroidessa ja tuloksena oli hienosti 0 vp, -6 sekuntia ihanneajan alle ja luokkavoitto sekä SERT eli menolippu kolmosluokkaan!!

   Onneksi olkoon ja hienoa työtä Wilma, Anne ja Riikka :) Wilma on sisarusparvessaan jo neljäs kolmosluokkaan saakka päässyt koira, kaksi muuta kisaa jo kakkosluokassa. Taitaa olla jo jonkinlainen ennätys. Eli nyt kolmosluokkalaisia ovat Even-Stevens "Dante", Easy Peasy "Pipsa", Enttententten "Essi" ja Ees-Taas "Wilma". Elin Kelin Klot "Lotte" ja Elli-Velli "Ella" kisaavat toistaiseksi kakkosissa.
Wilma sen siirryttyä kakkosluokkaan toukokuussa
Ja eilen neidin siirryttyä kolmosluokkaan!

maanantaina, syyskuuta 14, 2015

Dantelle toinen AVO1 MEJÄ-kokeesta :D

Dante eli Jangas Even-Stevens ja emäntänsä Viivi Koivunen osallistuivat eilen Springerspanielit ry:n MEJÄ-kokeeseen Laitilassa. Viime kesänä he kävivät kokeissa kahdesti tuloksena Avo2- ja Avo1- tulokset ja tämän vuoden tavoite oli voittajaluokkaan pääsy, vaikka koekauden lähestyessä loppuaan alkoi tulla suorastaan kiire...

   Vuoden tähän mennessä ainoa koe meni kuitenkin todella loistavasti. Dante teki jälkitarkkaa työtä, vaikka toisen kulman oikaisikin ja tuloksena Avo1 ja 45 pistettä Taina Ketolan tuomaroidessa. Seuraavan kerran Dante osallistuu siis voittajaluokkaan!

Tässä vielä Danten arvostelu: 
"Dante nuuhkii alkumakuun ohjatusti ja matkaan. Dante jäljestää pääosin ilmavainulla, tarkentaa jäljen suunnan maavainulla. Edetään maastoon sopivaa vauhtia lähes jälkiuralla, osuuksilla vain pari pientä pistoa ja toisen osuuden alkupuolella tarkistuslenkki rinteessä. Ensimmäinen kulma oikaistaan läheltä makuuta, toinen kulma pienellä lenkillä makuu merkaten. Kaadolle tullaan ilmavainulla, nuuhkaisee sorkkaa ja jatkaa matkaa, saisi olla kiinnostuneempi. Erinomainen rauhallinen suoritus."

   Dante tuntuu olevan luontainen jäljestäjä, jonka kanssa voikin sanoa, että lahjattamat treenaa. Se on eläessään tehnyt kuulemma korkeintaan viisi harjoitusjälkeä ja tänä vuonna vain yhden toukokuussa. Omissa kasvateissani kaksi Danten enoa on palkittu (avo1 ja Avo2 tulokset) kuten isomummu Kati (Avo1) ja isovaari Harry (Avo3), mutta eritoten isän puolella on runsaasti jälkivaliota: Pooh-isä on pohjoismaiden jälkivalio, Poohin kaksi sisarusta, vanhemmat, isovanhempia ja isosetä ovat kaikki jäljestämisvaliota Ruotsissa.

   Essi tuntuu olevan veljensä tavoin hyvin luontainen jäljestäjä, ja samoin Lotte on muutamilla harjoitusjäljillään ollut todella hyvä. Essin kanssa kokeisiin osallistuminen vaan ei ole ollut ihan ruusuista: kerran sain koepaikan, rämmin koko lauantaipäivän metsässä jälkiä tehden ja sairastuin flunssaan yön aikana niin, etten pysynyt aamulla pystyssä. Harmitti vietävästi. Tänä vuonna osallistumisen esteenä on ollut imetettävä pikkuneitimme. Josko viimein ensi vuonna?

  Essin Jangas Enttententten kanssa pääsimme kuitenkin eilen agilitykisoihin ja saimme ihan mukiinmenevän 5 vp tuloksen yhden kiellon takia. Aikakin riitti ihanneaikaan, vaikka hieman oli pyörimistä, kadotin koiran kertaalleen ja välillä kaarrokset valuivat. Mentiin kuitenkin selvästi parempaan suuntaan... Vielä on paljon tekemistä, mutta suunta on taas oikea ;)

torstaina, syyskuuta 10, 2015

Mitä Raisa tiätää reenamisesta?



Mää olen monenlaista kokenu melkee yhreksä vuoren aikana. Mää synnyi armon vuanna 2006 ja jäin asuu mun mummun Katin kans. Se oli eläköityny, harmaantunu mummu, jolla riitti viä vauhtia. Ei ollu helppo täyttää tavotteita Katin jäljiltä: se mokoma vanha kettu oli palkittu niin agilitissä, tokossa, mettästyskokeissa, jälkikokeissa ku näytelmissäki. Matte halus mustaki harrastuskoiraa ja sellasen se saiki. Me alettiin heti harrastaa yhressä: ensi me tokoiltii ja alotettii Riitan kurssilla tekee myäs kaikkia hauskoja juttuja niinku ruutua ja pylvää kiertoja. Mum mielestä tokoilu oli aika nastaa! Matte raahas mua harjottelee kaikem maailmasiin paikkoihin: me kierrettiin niin parkkiksia, puistoja ku kenttiäki, joissa kakarat harjotteli seipään heittoo ja jalkapalloo. Mää totuin nääs häiriöihi. Se jälkee ei meiräm matte oo nii paljoo juur jaksanukkaa. 

Heti kymmenkuisena me osallistuttiin tottelevaisuuskokeisii ja osotin, että osaam mää olla aika tottelevainenki, kun nappasi heti luokkavoito ja ykköstulokse, vaikka hypyssä tais tulla jotai hämminkii. Seuraava koe oli keskellä mettää ja siellä paikallaolosta karkas yks flätti, joka yritti saara koko porukan kanssaa juoksemaa. Mää en sellaseen pelii alkanu, mutta mua ahristi se meininki sen verra, että kipitin maten luo perusasentoo. Kuka hullu ny vaan makaa ja kattoo kun toiset heiluu ku heinämiehet… 

  Kum mää pääsin agilitin makuu, jäi se toko vähä lapsipuale asemaa. Agiliti oli mum mielestä iha kaikkei hauskinta: sai hyppiä, kiivetä kontakteille ja sukeltaa putkii. Mää rakastin esteitä nii paljon, että mää kyllä karkasinki niille, jos vaa sain. Olim mää aika kilttiki ja ohjattavissa, vaikken koskaa ymmärtäny, mikä juju muka tiukoissa säännöksissä o. On nii paljo hianompaa vaan roiskia vauhrilla ja kääntyä sitte, ku kerkiää. Matte o aina jaksanut kehua mun työintoa, ku oon nii helposti palkattavissa. En oo turhan tarkka, mulle kelpaa namit, palloheitot, repimisleikit, kehut, vinkulelut ja oikeestaa ite tekeminenki. Välillä meirän matte vaan meinaa ilmeisesti tappaa mut palkatessaa, ku se heittää palloo iham mite sattuu ja välillä se lentää seinää ja mää perässä. Hetken aikaa näkyy vaa tähtiä, mutta kyllä mää aina äkkiä nouse ja sitte mää kylä jatkam matkaa. Repimisleikeissä mulla meni välillä vähä totiseks touhu, ku pirän kiinni vaikka matte heiluttais mua ilmassa ja revi ku viimestä päivää. Räsyn jahtaaminenki o tosi hienoo, tosin kerra nuoarena meinas käyrä köpelösti, ku mökillä tiän yli luikerteli kyy ja mää ajatteli, että se oli sentää tosi vänkä vetolelu. Matte taas huusi pää punasena perssilmä pohjasta ja mää käännyin ihmeissäni laukasta ympäri ja juaksin sen luokse ihmetellen, että meinasko se saara härslaaki. Se oli vaa kuulemma pelästyny, ettem mää vaan nappaa kiinni siitä luikertelijasta. 

Agilitissä me kisattii maten kanssa aika paljo ja saatii me ihan hianoja tuloksiaki. Musta tuli oikee agilitichampiooni. Kuulemma iha eka rorussani Suamessa. Mää olin aina iha täpinöissäni, ku pääsin raralle, mutta pari kertaa homma tyssäs alkumetreille, ku e jaksanut orottaa lupaa ja matte kutsu mut törkeesti pois kokonaa. Mum mielestä se oli aika kenkusti tehty, mutta se kuulemma halus mulle opettaa malttia kisoissaki. Matte ei vaa aina jaksanu ymmärtää, kun mum mielestä rata on vaan mun eikä sinne olis muilla koirilla asiaa. Onneks olin tokoillu nii, että kiltisti kyllä pysyi vierellä. Matte o muutenki torennu, että mulla o kauhee kilpailuvietti: mun pitää saara olla kaikkein nopei, on sitte kyse agilitiradalla maten kans kisaamisesta tai juaksemisesta 4-vuatiaan Sebastiani kans ulkona. Sebastian on samanlaine kun mää ja sitte se välillä hermostuu, kum mää oon aina nopeempi!
Nuarena mää sain vähä reenata jäljestystäki, etenki mun iha parhaan Remu-veljen kans. Remu sai lisänime Remu-Eemeli, kun se aina keksi kaikkia hauskoja metkuja. Määki jäin välillä iha kakkoseks, ku Remu pisti menemää. Om mulla kaks muutaki hauskaa veljee, mutta Remu oli ihan mun bestis, ku se oli yhtä vauhrikas kun meikäneiti. Jäljellä mää menin iha hyvin Remu-Eemelin emännän kans, mutta maten kans välillä tartti sitä vähä huijata ja olla sen näköne, ettem mää vaan tiärä ja jaksa aina jäljestää. Kerra myähempinä aikoina matte ja Sanna oli tehty mulle, Lotelle ja Wadella jäljet ja ne mokomat oli tehny sen jälje keskelle maa-ampiaspesää. Mää oli niin ripee, ettei ykskää amppari ehtiny muhu kiinni, mutta vikana tullu matte tuli mettästä saratellen ja takapuoli vihloen. Kuka käskee tekee sillä lailla hölmösti jälkiä? 

Vanhemmite o reenamine jääny vähä liian vähille, kun matte o ollu huanossa hapessa maha pystyssä ja piänen nyytin kans. Nym mää toivosin, että se tosta reipastuis, kum mää kyllä jaksaisin viäläki tehrä töitä. Talvella jouruin vaa taas reenaan kauniisti remmissä kävelyä ja koirie ohittamista, ku en saanu yhtää koskaa vetää, ku toisella vaa suhisi päässä verenpaineet. Mää kyllä joka kerta ohi kulkiessa verän kuitenki lähikentälle, jos vaikka iha vähänki vaan harjoteltas. Tokoo matte o aatellu vielä mun kanssa jatkaa, ku haluais musta kolmoischampioni, mutta taitaa jäärä haaveeks. Mää kyllä haluaisin tehrä jotai järkevää, mutta siitä o tullu laiska ja musta välillä kipee niskasta ja selästä. Voisin silti esittää piänen toiveen eli lisää reeniä kiitti! Tai kuten Basti sanoo ”Litää teeniä!”. 

   terkuin
   Raisa-Riesa

keskiviikkona, syyskuuta 09, 2015

Pentuja toiveissa

Vielä ei ole Sandyn eli Jangas Huller om Buller juoksuaika alkanut, mutta sitä odotellaan koska vain alkavaksi ja toivotaan Jangas K-pentuetta vielä loppuvuodeksi...
Sandyn katsekontakti

 Pikolle eli Jangas Field Fennel sen sijaan on toivottavasti tulossa pentuja marraskuun alkupuolella. Jos pentueeseen syntyy useampia narttuja toivoisin löytäväni mukavan sijoituskodin yhdelle tyttöselle. Aune astutettiin 4.9 ja 7.9.

   Piko on luonteeltaan todella valloittava koira, joka pitää kaikesta ja kaikista. Ja melkein kaikki pitävät myös Pikosta, koska se on vaan niin kiltti kaveri. Piko harrastaa monenlaisia: agilityä, mejää, doboilua ja geokätkeilyä. Se on helppo ottaa mukaan joka paikkaan eikä ole juuri sairastellutkaan, joku yksittäinen tulehdus on tainnut joskus olla. Pikolla on
* terveet silmät ja kyynärpäät sekä A-lonkat (BLUP 120)
* näyttelyistä  SERT ja kaksi vara-SERTiä
* suoritettu taipumuskoe
* agilityssä poika kisaa jo kakkosluokassa
* suorittanut myös MH-luonnekuvauksen ollen sosiaalinen ja reipas oma itsensä.
Emänsä Nuppu on käytännön metsästyskoira ja Masi-isä Ranskan tuonti myös metsästyskokeissa palkitusta suvusta. Pikolla on entuudestaan yksi pentue (Donzara I-pentue), josta kaksi kuvattua jälkeläistä ovat A-lonkkaisia ja niistä toisella on myös kaksi SERTiä näyttelyistä.
Aune ja piko treffeillä

Pentueen tuleva emä on kivaluonteinen Englannin tuonti Glanffrwd Rachel Wall eli Aune, jolla on
* terveet silmät, kyynärpäät ja polvet, C-lonkat (BLUP 87).
* hyväksytty taipumuskoe
* ERI näyttelyistä
Aunea käytetään pelastuskoiratoiminnassa. Tämä on Aunenkin toinen pentue, ensimmäisessä Doniol F-pentueessa muutama pentu on viime viikkoina selvittänyt taipumuskokeen ja lonkkakuvattu ja silmätarkastettu ja alustavasti oli näyttänyt hyvältä.

Pentueen sukusiitosaste on hyvin pieni, KoiraNetin mukaan nollilla (0,07 %) kahdeksalta polvelta, mutta tuontikoirien takia tämä ei ole kovinkaan luotettava. MyDogDna-geenitestin mukaankin pentueen monimuotoisuus tulisi olemaan varsin suuri (101). Pieni sukusiitosaste useimmiten pienentää hieman riskiä perinnöllisiin sairauksiin, koska geeneissä on variaatiota.

Pentue syntyy Saarentauksen Mirkan Doniol-kennelissä.