Toko-kärpäsen puraisu

 Pitkästä aikaa on päässyt käymään niin, että toko-kärpänen puraisi. Syitä on monia, mutta päällimmäinen on se, että Pippi on nyt viimeisen parin kuukauden aikana muuttunut hyvin iloiseksi ja toimeliaaksi treenikaveriksi. Vihdoin flunssakierteen hellitettyä olen ehtinyt sen kanssa treenata säännöllisesti myös hallilla ja se on huomattavasti reipastunut, kun jumitkin alkavat taas helpottaa. Siitä on kuoriutumassa tosi kiva treenikaveri :) 

Osallistuin viime viikonloppuna lauantaina Maarit Hellman koesuorituksen rakentaminen-kurssin käytännön osuuteen ja sunnuntaina pitkästä aikaa Riitta Jantunen-Korrin toko-treeneihin. Olemme viime aikoina treenanneet enemmän pitkiä koemaisia suorituksia ja Pippi on tehnyt niitä innolla. Rally-tokossa saa toki koiraa kehua suorituksen aikana, mutta ylipäätään sen vire on ollut ennemmin liian korkea kuin matala, mitä olen pitänyt nyt positiivisena asiana. Sunnuntaina katsoimme kapulan pitämistä. Olemme tehneet sitä aiemminkin luopumisen kautta, mutta Pippi on helposti alkanut hieman hermostuneesti pyöritellä kapulaa suussaan. Nyt ainoa ero oli se, että olin kyykyssä Pipin edessä ja yhtäkkiä homma vaan toimi! 

Toko-seuraamista ajatellen tarkkuus saisi olla vielä parempaa, mutta saimme hyvän vinkin, että aloitamme seuraamisen namin kanssa, palkkaan alussa kahdesti namilla esimerkiksi perusasentoon pysähtymisestä ja napakasta käännöksestä ja sen jälkeen tehdään vielä pitkä suora seuraaminen. Tässä saatiin kivasti yhdistettyä tarkkuus ja kisamainen treenaus. 

Lisäksi ehdimme katsoa kauko-ohjauksen asennonvaihtoja, joissa suurin haaste on Pipin lösähtäminen istumaan lonkalle. Tätä se on tehnyt pienestä pitäen ja se liittynee jotenkin sen jumeihin, mutta nyt tarttee ottaa jumppaa tähän korkeammalla alustalla, että Pippi oppisi käyttämään lihaksiaan entistä paremmin. 

Lisäksi pääsin kuuntelemaan Pekka Korrin ajatuksia "ohjelmaharjoitusten" tekemisestä ja siitä, kuinka voidaan häivyttää itse koekehän jännittävyyttä ja palkattomuutta sillä, että osa liikkeistä tehdäänkin ikään kuin toisessa kehässä (kehän ulkopuolella), jossa voidaan myös palkata. Palkkaamattomuustreenejä tulisi olla usein (2-5 krt viikossa) ja toisinaan ne ovat vain yhden liikkeen pituisia, toisinaan taas puoli koeluokkaa. Myös patoamisen harjoittelu tuli verestettyä muistiin eli koiran jättäminen perusasentoon kauemmaksi kehänauhan sisäpuolelle, josta se kutsutaan perusasentoon koesuorituksen alkuun. Näin koira on usein innokkaampi aloittamaan suorituksen.

Lisäksi uuteen tokointoon ovat mahdollinen valioitumisen mahdollistuminen voittajaluokasta ja joululahjaksi saatu uusi harjoituspäiväkirja alempiin luokkiin. Rally-tokon avoin luokka alkaa myös olla aika hyvällä mallilla eli tarkoitus on pyrkiä rally-kisoihin keväällä, kunhan penturumbasta on selvitty. Olen jo aiemmin todennut, että pentujen hektisimpinä viikkoina ei kannata kisata, kun silloin siihen ei pysty asianmukaisesti keskittymään... 

Kaikkein hauskinta on, että Arja meinasi Lakin kanssa ja Janniina Usvan kanssa, että voisihan sitä tokoillakin. Josko vielä aiemman koiransa kanssa tokoillut Pirjo innostuisi Tillyn kanssakin mukaan, niin meitä olisi jo taas kiva ryhmä kasassa :)

TOKO-treenivinkkejä osa 3

HSKH:n TOKO-leiri oli niin antoisa, että oppia tuli roppakaupalla. Josko niistä vielä osan muistaisikin. Jokainen kouluttajista oli Suomen huippua ja silti kullakin oli selvästi hieman oma tyylinsä - toimivia kaikki!

Luoksetuloa saatiin tehtyä Heidin ja Sirken kanssa sunnuntaina, jolloin apuohjaaja piti pentua istumassa kävellessäni poispäin, käännyin ja kutsuin pennun vasemmassa kädessä olevaan leluun, jonka laskin pennun tasalle ihan loppuvaiheessa. Ja sitten leikitään! Tämäkin video on kymmenen vuoden takaa, mutta idea on siis edelleen ihan sama.

   Jessican kanssa käytiin luoksetulon pysäytysten alkeita, joita olen joskus Raisan kanssa tehnyt ikään kuin jälkikäteen korjaustreeninä, mutta nyt aloitetaan ihan järkevässä järjestyksessä eli opetan pennulle ensin käskyt edessä itse peruuttaen ennen kuin yhdistetään minkäänlaista vauhtia siihen. Eli pentu istuu, seisoo ja menee maahan edessäni ja oppii näin suorittamaan kaikki liikkeet siinä käskystä.

   Seuraamisen apujen häivyttämiseen hyvävä vinkkinä sain sen, etten enää nostakaan kättä ylös, vaan pidän käden paikallaan ilman namia ja siirrän namin palkaksi lopuksi vasempaan käteen toisesta kädestä.

 Ruudun alkeisiin Jessica painotti sitä, että tärkeintä on saada pennulle suuri halu juosta ruutuun esimerkiksi lelun perässä. Sirke suositteli hieman pienempää ruutua (1,5 m x 1,5 m tai 2 m x 2  m) ja mahdollisimman pian pitkää matkaa, jotta koira oppisi bongaamaan ruudun kauempaa. Ohjaaja voi toki olla hieman lähempänä ruutua palkkausta ajatellen, jos koira pysyy paikallaan tai apuohjaaja sitä voi pitää. Sirken suositus oli, että palkkaa ei olisi koskaan näkyvillä, vaan koira oppisi etsimään ruudun merkkejä ja nauhaa. Jessican neuvona oli alkuun, että pidän ruudun samassa paikassa useita treenikertoja ennen kuin alan vaihdella sen paikkaa. Onneksi pihassa on suuri nurmialue, joten tämän viikon ruutu saa jököttää vattupuskien edessä.

Merkin kiertoonkin sain hyviä vinkkejä. Pippi osaa jo kiertää hienosti ja muutaman näytön jälkeen pelkästä käskystä. En saa kuitenkaan jäädä liikaa kiinni siihen, että ensimmäiset kerrat kierretään aina ohjatusti, vaan tätäkin täytyy vaihdella. Sirke suositti tähänkin, että mahdollisimman aikaisessa vaiheessa koira katselisi merkkiä kauempaa, vaikka ohjaaja sitten olisikin merkin lähellä. Jessican kanssa puhuttiin, että Pippi jo nyt luontaisesti kiertää vasemmalta puolen, mutta olisi sen sijaan hyvä opettaa puun kierto oikealta kiertäen, jotta lihakset rasittuisivat tasaisesti. Agilityssä tuleekin tietty kierrot kummaltakin puolen.

Itselle TOKO-kokeet ovat hurjan jännityksen paikka. Etenkin liikkurointi on turhan jännittävää. Sain Ansulta hyviä vinkkejä kisajännittämiseen, oman ajan ottamiseen ja lisäksi täytyy hankkia puhelimeen app "Fot kommendering fritt följ", jonka avulla saan itse harjoiteltua liikkumista ja käskyttämistä omassa pihassa ilman koiraa ja/tai Raisan kanssa, jotta ensi vuonna se olisi Pipin kanssa helpompaa eikä niin jännittävää. 

Lisää TOKO-leirin antia

Viikon loman jälkeen alkaa hiljalleen aivosumu hälvetä, kun opettajan kevät on aina ihan mahdoton ja siihen yhdistettynä Springeri-lehden valmiiksi saaminen, niin aivot käy aivan ylikierroksilla yrittäessä miettiä, mitä kaikkea on unohtunut. Ja paljonhan sitä aina unohtuukin ;)

   TOKO-leirin muista oppeja on kuitenkin hyvä kirjata ennen kuin ne unohtuvat muistista. Lahopää katsokaas mikä lahopää, tarkoittaakohan se että on vähän latvasta laho?! Tiedä häntä...

   Erilaisiin liikkeisiin saatiin hyviä vinkkejä ja ohjeita. Aloitetaanpa kauko-ohjauksen pohjista, joita käytiin läpi Caritan kanssa sunnuntaina, kun Pippikin jaksoi paremmin.

Olemme tehneet Pipin kanssa alustatreenin pohjaa eli kriteeri on ollut hyvin summittainen: kunhan osut/kävelet erilaisten alustojen päälle/läpi, niin kehu (jes!) ja palkkaa tulee. Sitten olen palkannut aina alustalle ja siitä pois ensin vasemmalle pennun eteen, taas käännös alustalle - palkkaa - ja uusi palkkaa oikealle ja näin on jatkettu edestakaisin alustalle osuen ja se ylittäen.  En ole siis erotellut etutassu/takatassu/läpijuoksu alustaa, vaan on tehty vaan alkeita siskoni ohjeiden mukaan oikeastaan näihin kaikkiin. Olemme tehneet erilaisilla alustoilla ja muutamassa eri paikassa.

  Nyt jatkamme alustatreeniä erotellen kolme erilaista alustatyyppiä eli korkeampi taka-alusta (jonne koira siis nostaa takajalat peruuttaen), matala etulalusta (esim. hiirimatto, johon koira oppii lauttamaan etutassunsa) ja sitten jonkinlaista käytävämattoa aikanaan kontakteilla käytettävä juoksarialusta, joka on edellisiä isompi.

Uskoisin että tulemme aikanaan tekemään takaosakaukot eli istu-seiso-maahan-vaihdoissa takapää pysyisi paikallaan etupään liikkuessa. Raisa meni sekatekniikalla ja kymmenessä vuodessa kriteerit ehtivät niin paljon tiukentua, että sen parhaallaakaan suoritukselle ei juuri 7 - 8 olisi voinut saada eli nyt ajattelin tehdä pohjat todellakin kunnolla. Päätöstä ei toki tarvitse vielä tehdä, mutta takapää on joka tapauksessa hyvä löytyä jo pennullakin. Olemme jo hieman miettineet sivuaskeleita jalkojen välissä seuraten ja kyllä takajalatkin seuraa, joskin etujalkojen jälkeen. Takaosajumppaa on tarkoitus tehdä myös vatitreeninä (tai elefanttikävelynä - opin siis sille uuden sanan, meniköhän edes ihan oikein?) eli etuosa korkeamman vadin päällä ja takaosa liikkuu vatia kiertäen.

  Varsinaisia takaosakaukoja ei siis vielä aloiteta, mutta jos käsite on ihan epäselvä niin kymmenen vuoden takaa Loten videosta näkee ideaa siitä, että peppu pysyy koko ajan samassa kohtaa, kun taas etutassut liikkuvat istu-maahan vaihdoissa. Pipin kanssa odotan pidempään ennen varsinaisten asennonvaihtotreenien aloitusta, jotta istumisessa saadaan varmasti etujalat nousemaan kunnolla rinnan alle ja lihakset ovat vahvistuneet. Mutta ei se Loten touhu nyt ihan pöllöltä kuitenkaan näytä näin jälkikäteen.

En näköjään meinaa päästä millään itse asiaan. Aloimme siis katsoa takaosa-alustalle menoa. Alustana Caritalla oli Ikean pienestä pöytälevystä muovimatolla päällystetty  noin 7 cm (?) korkuinen neliö. Carita seisoa toisella puolen ja minä toisella puolen ja aluksi Pippi sai kulkea pari kertaa alustan yli jääden takajalat korkeammalla alsutalle seisomaan ja sai siitä palkan. Sen jälkeen aloin houkytella sitä namin kanssa peruuttamaan ja nostamaan takajalkojaan. Se tuntui toivottoman hankalalta aluksi, mutta neidin ymmärrettyä idean sujui harjoitus jo näppärästi. Kotonakin on testattu ja nopeasti se on alkanut hiffata jutun. Eli nyt vaan jumpataan käden avulla ja sitten kun se alkaa sujua lisätään käsky. Myöhemmin tietysti taas erilaiset paikat, käsiavun häivytys ja pidempi matka mukaan. Tätä voi käyttää aikanaan apuna myös peruutusharjoituksissa.

  Lisäksi on tarkoitus aloittaa painan siirtoa taakse rinnasta kevyesti työntämällä ja siitä palkaten. 

Tämä ehditään harjoitella hyväksi ennen kuin pentu alkaa olla kropaltaan niin kehittynyt, että voidaan jatkaa varsinaiseen kauko-ohjaukseen. Siihenkin sain jo vinkkiä, että sitä voi aloittaa niin, että koiran takaosa on alustalla ja etuosa rappusella, jolloin siitä tulee alussa fyysisesti hieman helpompaa. Myöhemmin voi tehdä niitä takaosa korkeammalla alustalle, joka on taas fyysisesti rankempaa. Mutta tuossa vaiheessa täytyy yrittää päästä Caritan oppiin uudemman kerran...

Etujalka-alusta on tällä hetkellä selvästi helpompi Pipille ja sitäkin aletaan selkeästi opettaa käskyn alle, koska käytännössä nykyisellä alustatreenin alkeilla se tarjoaa eniten etutassujaan alustalle. Sitä voi vaikeuttaa myös sivuaskeliin ja ottaa käyttöön myös kylpyhuoneen kumimaton, jossa koiran saa ottamaan sivuskeleita enemmänkin. Tätä voi käyttää myös korjaustreeniin ruudun ja tyhjään lähetykseen aikanaan.

Tästäpä tuli pitkä selitys. Täytynee ottaa muutamia kuvia ja videopätkä selvennykseksi. Ja taidan jatkaa muita toko-leirin vinkkejä ihan erilliseen juttuunsa. Tämä kun jo paisui kuin pullataikina.

HSKH:n TOKO-leirillä

Tämä viikonloppu kului pitkälti TOKO-leireilemässä ihan loistavien kouluttajien opissa, joskaan Pippi-pentunen ei meinannut jaksaa mitään eilisessä 28 asteen lämmössä ja paahtavassa paisteessa. Tänään jo saatiinkin asioita tehtyä :)

   Jossain vaiheessa olin sitä mieltä, ettei me oikein mitään olla vielä tehtykään, mutta kyllä niitä tehtyjä asioita kertyi vihkoon lopulta parin sivun verran, kun niitä aloin itselleni listaamaan. Eli ei me ihan laakereillakaan ole levätty.

Yleisiä oppeja pienelle pentulaiselle:

Pipin suku on minulle hyvin tuttua - emän puolelta kuusi tai seitsemän polvea (riippuu vähän miten laskee) ja isäkin meillä hengaili viimeksi loppuviikon kylässä. Näistä kolmen kanssa olen asunut Kati on kuudennessa polvessa isomummu, Harry samassa polvessa isovaari ja Raisan neljännessä polvessa mummu. Lisäksi tietysti tunnen monet kasvattini varsin hyvin ja sijoituskoirat ovat meillä asuneetkin kuukausia elämänsä aikana. Monesti tuollaiselle maailmaa rakastavalle pennulle, joka haluaisi moikata kaikki vastaantulevat koirat ja ihmiset, tulee murkkuiässä aikamoinen turhauma, kun ei sitä pääsekään tekemään.

 Niinpä koitetaan opetella rauhoittumista myös hankalassa ympäristössä jo heti pienestä pitäen. Tähän saatiin Sirkeltä hieno vinkki. Pippi laitettiin makaamaan sellaisella "käy maata siihen"-kehotuksella ja namikippo minun lähelleni hieman kauemmaksi pennusta. Aloin laittaa namikippoon nameja yksi kerrallaan ja kehotin neitiä malttamaan. Jos se nousi, namikippo otettiin ylös ja kaikki namit menetettiin (olipas muuten vaikeata olla kajoamatta pentuun ja ottaa vain kippo ylös). Jos se malttoi hienosti, se sai hetken päästä syödä luvan kanssa namit. Mitä pidempään pentu odotti, sitä suuremman kasan namia se sai. Jo muutaman harjoituksen jälkeen pentu tajusi, että itsensä hillitseminen ja malttaminen oli kannattavaa. Tänään tätä tehtiin myös ihmisten ja koirien lähistöllä, muiden ollessa parin metrin päässä.

 Hypokoiraksi opettelevan koiran olisi lisäksi ensiarvoisen tärkeää suhtautua ihmisiin ystävällisen välinpitämättömästi sen sijaan, että hyppää kaikkien syliin. Harjoittelimme Sirken avustuksella myös ihmisten moikkaamista niin, että pentu sai käydä haistamassa kättä ja sitten palkkasin sen toisaalle. Tätä täytyy ehdottomasti jatkaa.

Käsikosketuksen opettaminen on hyödyllistä ja sitä ei olla juurikaan harjoiteltu. Ekat kerran neiti sai namin avonaisesta kädestä ja sen jälkeen kuljetin kättä pennusta poispäin ja se sai palkan kättä kostettuaan toisesta kädestä. Tästä voidaan jatkaa pidempään kosketukseen niin, että vaaditaan kaksi kosketusta, ja myöhemmin kolme kosketusta perkkän, jonka jälkeen koira voi alkaa tarjota pidempää kosketusta kerralla.

Edellistäkin käytiin läpi Sirken kanssa - olipas kivat treenit vaikka kovin paljon ei tehty, niin silti ehti oppia itse paljon. Lisäksi sain kuulla palloleikistä, jossa pennulle heitetään kaksi tennispalloa, toinen oikealle ja toinen vasemmalle ja sitten keskustellaan pennun kanssa, että kohta pääsee hakemaan ja sitten lähden itsen ohjaamaan sitä toiselle pallolle, jolle menosta kilpaillaan ja tulee kehut ja kiva yhteinen leikki. Jos pentu joskus lähteekin käsimerkistä myöhemmin väärälle, niin lähdenkin itse näyttämälleni pallolle ja leikin sillä ja pidän tosin kivaa, enkä välitä pennun pallosta tipan tippaa.

Pesosen Heidin kanssa käytiin läpi ennakoivasti tuota spanielin haistelua eli koskaan ei pitäisi päästää sitä kentällä haistelemaan, vaan lähden saman tien pois ja palkkaan sitä iloisesti heti kun se lähtee perään. Vieraiden koirien tai ihmisten lähestymisestä Dr Jekyll and Mr Hyde-tyyppinen ratkaisu, jos se meinaa lähteä muiden luo. Lähestyimme Pipin kanssa Satua ja Sirkeä, jolloin tehtiin aina käännös ja sen jälkeen palkka ennen kuin pentu ehti muiden luo. Siinä onnistuttiin hyvin, kunnes jossain vaiheessa oma keskittymisen herpaannuttua ja neiti ehti bortsupentua katsomaan...

Tulikin jo niin pitkä kertomus, että jatketaan huomenna itse toko-opeilla....

Ei viikkoa ilman treenausta

Vaikka tämä viikko on niin sanotusti treenitön viikko, niin ei meillä ihan oikeasti treenittömiä viikkoja juuri ole ;) Tiistaina oli viikon ainoa ohjattu treenikerta ja Raisa on luikerrellut valokeilaan ja pääsi Tiltun oppiin, jossa katsottiin koemaista suorittamista ja miltä se näyttää, kun kokonaisia liikkeitä ei pystytä juuri treeneissä revittelemään. Hyvältähän tuo näytti!

Ohjattua noutoa on Tiltun ohjeiden mukaan treenattu tai ainakin muutamaan kertaan otettu niin, että jätän Raisan kiertopönikästä muutaman metrin päähän ja lähetän alkupisteestä tytön kiertämään ja pysäytän pari-kolme metriä kierron jälkeen. Näin vauhti ei kasva, mutta ylläpitoa liikkeen osaamiseen saadaan. Koko liikkeet tehdään 30 cm korkeilla esteillä, mutta jos jätetään toinen kaarto pois (eli Raisa tulee keskilinjalta esteen yli vierelle seisoessani suoraan esteen takana tai jos Raisa hyppää suoraan esteen takaa kaartaen luokseni keskilinjalle) otetaan 40 cm esteet käyttöön.

Koemaisessa treenissä zeta meni Raisamaiseen tyyliin varsin pätevästi. Kierto-ohjattu oli tosi hienoa työtä Raisulta, siinä ei mitään muuta huomauttamista, mutta pitkästä aikaan käytössä olut 40 cm esteen rima tippui. Eteen lähetyksessä Raisa hieman himmasi ennen pysähdyspaikkaa (taas pitäisi tehdä ylipitkiä lähetyksiä, 15 m tuntuu olevan aika hyvä matka), mutta pysähtyi heti käsksytä melkein kanssani linjalle. Ruutuun lähti hyvin, mutta eksyi hieman Sissin pudonnutta rukkasta ihmettelemään (eli ruudun tarkennustreeniä noin 3 metrin matkalta niin, että ympärillä on myös häiriöitä). Maahanmeno turhan nopeasti ja täytyykin miettiä, josko kokeessa tekisikin maahanmenon ilman pysäytyskäskyä - katsotaan milta alkaa näyttää. Luoksetulossa seisominen juostiinn käytännössä läpi, koska Raisa ei "muistanut", että tässä liikkeessä voisi joutua pysähtymäänkin... Myös tunnarin pitäminen täytyy ottaa tehotreeniin keittiössä ennen koetta, jotta saadaan taas kauniit pitämiset ja luovutukset.

 Kokeeseen koitetaan siis ilmoittautua vielä tälle vuodelle, vaikka olin jo päästänyt Riesan eläkkeelle. Se on kuitenkin todella keskittynyt, itse tunnun päässeeni rally-tokon myötä suurimmista toko-möröistä eroon emmekä koirakkona häiriinny enää entiseen tapaan pikkuseikoista. Aiemmin koko suoritus meni pilalle, jos jotain tapahtui ja oman pääni sisäinen elämä oli varsin hmm... vilkasta. Nyt Sissi käveli pariin kertaan Raisan eteen, tuli äitin luo "palkittavaksi" xylitolilla ja touhuili omiaan. Raisakin on oppinut, että se vaan katsoo Sissin halauksesta minua, että pitikö jo tehdä jotain vai oliko tämä vain häiriöity paikkis ;)

Tänään katsellaan puolestaan Kevinin kanssa toko-juttuja. Zelda sen kun kasvattelee mahaansa ja täänään hankin uuden kuumemittarin edellisen hävinneen tilalle eli viimein alkaa myös lämpöjen mittaaminen aamuin illoin. Masu on jo pudonnut kylkiluiden alta, kuten yleensäkin noin viikkoa ennen synnytystä. Arvaukseni pentumäärästä on edelleen 6-7. Sebastian oli varma, että pentuja on kuusi. Katsellaan ja odotellaan. Lauantaina olisi jo laskettu aika ja maanantaina alkaa työt. Toivottavasti ei mene tiineys ns. jatkoajalle.

Treenailua Tiltun opissa

Meillä kävi suorastaan satumainen tuuri, kun huomasin HSKH: toko-ryhmässä muutamaa viikkoa ilmoittautumisajan päätyttyä, että oli suunnitteilla tiistaisin päiväkurssi tokosta ja kouluttajana jo viime talvena tutuksi tullut mukava ja pätevä Tiltu Antikainen. Lopulta kurssui toteutui ja päiviksi osui neljä kertaa viiden viikon hoitovapaani aikana :)

  Olemme käyneet treenailemassa kahdesti ja vielä on kaksi kertaa jäljellä. Sissi-neiti hengaa mukana hallilla, joskus pirteänä eilen puolestaan ihan väskänä. Täytynee kirjata ylös opittuja asioita, ennen kuin ne unohtaa.

  Essin kanssa on tehty noutoa Tiltun oppien mukaan jo viime talvena:
1) Aluksi harjoiteltiin kapulaan rauhallista suhtautumista eli nuuhkaisusta sai (naksun ja) namin, jos neiti yritti hotkaista kapulan kitaansa vietiin mokoma kepukka pois.
2) Sen jälkeen siirryttiin pitämisharjoituksiin: kapula rauhallisesti suussa sekunnin kaksi ja sitten namipalkka ja irrotus.
Tähän oltiin jäätykin junnaamaan ja kisamainen 5 sekunnin kapulan pito ei vaan meinannut onnistua. Onneksi Tiltulta löytyi hyvät neuvot:
3) Olen palkannut irrottamisesta ja nyt siirretään palkkaus pitämiseen ja ketjutetaan: kapula suuhen sekunniksi- pois- suuhun 2 sekunniksi - pois - suuhun 3 sekunniksi - pois ja vielä kerran suuhun 4 sekunniksi ja sen jälkeen kehut ja palkka. Hiljalleen aika aloitetaan kahdesta sekunnista, kolmesta, kunnes ensimmäinen pito on 6 sekuntia ja viimeinen kymmenen sekuntia
4) Sen jälkeen aletaan ketjuttaa koko noutoa eli pitämisestä kapulaan tarttuminen ja sen tuominen luokse. Ennen kuin päästän tähän, saadaan kuitenkin harjoitella 3)-pitämisharjoitukset huolella.

Essi on aikas huono käyttämään takapäätään seuraamisessa ja perusasennoissa. Vatitreeniä pitäisi Essinkin kanssa aloitella, mutta sen lisäksi voidaan seurata ympyrällä vastapäivään ja lopussa kääntyminen ympyrän keskikohtaa päin ja siitä perusasento. Perusasennosta siirtymisiä niin, että siirryn noin 45 astetta oikealle. Käsi toimii ohjurina, mutta ei liiku.

  Raisan kanssa olin luvannut, että tokoilu loppuu neidin täyttäessä 10 vuotta. En kuitenkaan malttaisi, kun se on niin mainio :) Jumiutuva iäkkään koiran takapää aiheuttaa kuitenkin hiukan haasteita eikä heittämällä palkitseminen - niin tehokasta kuin se onkin - ole enää paras tapa. Aloimme katsoa ruutua ja kierto-ohjattu, jotka ovat ongelmallisimmat lähtöjen ja takapään rasituksen kanssa ja aloimme ketjuttaa niitä lopusta alkuun päin.

  1) Raisa jätettiin ruutuun seisomaan ja namikippo Raisun taakse. Menin lähtöpaikkaan ja käskin neitokaisen maahan. Palasin ruutuun ja palkitsin Raisan taakse. Seuraava kerta samalla idealla, mutta teinkin koko loppu kävelyt ja kutsuin lopussa Raisan seuraamaan. Sitten jatkettiin ruutuun lähetyksenä ja siitä taas loppuun, josta palkka namikiposta takaa.

 2) Eteen lähetys tyhjään tehtiin niin, että jätin lelun Raisan taakse ja menin 10-15 metrin päähän, josta vapautin sen lelulle.

3) Seuraavalla kerralla jätin Raisan samalla tavalla lelu takana 10-15 metrin päähän ja vapautin lelulle. Nyt kuitenkin Raisan tuotua lelun minulle, käskin Raisan eteen, pysäytin oikeaan kohtaan ja sitten kävin viemässä lelun RaiRain taakse ja vapautin taas alkupisteestä lelulle. Näin saatiin myös ajatusta siitä, että ensin juostaan poispäin ja käännytään katsomaan ja korjataan sijaintia suoraan ohjaajaaa kohti.

Myös kierto-ohjattuun saatiin hyviä vinkkejä, joita kokeillaan loppuviikosta :)

Lotesta springereiden TOKO-tulokas ja -mestari!

Meillä kummatkin tytöt Raisa ja Essi oli ilmoitettu tottelevaisuuskokeiisin peräkkäisinä viikonloppuina, kun olemme treenaanneet ahkerasti muutamaa kesäkuukautta lukuunottamatta koko vuoden (Sebastianin puhjennut diabetes ja kesäkuumat aiheuttivat muutaman kuukauden tauon). Valitettavasti kummallakin alkoi juoksu alkuviikosta (tai viikonloppuna) ja siihen kariutui koehaaveet. Kysyin loppuviikosta Sintulta Lottea lainaksi ja hain neitokaisen meille viiden maissa eilen. Olemme treenanneet kolme vuotta sitten silloista alokasluokkaa ja saaneet Loten kanssan kaksi ALO1-tulosta. Tässä välissä ovat säännöt muuttuneet enkä ole tyttösen kanssa treenannut. Liikkeestä maahanmeno oli vähän ruosteessa, kapulaan Lotte ei olisi illalla halunnut koskeakaan, kauko-ohjauksen pohjia oli tehty kolme vuotta sitten, avohyppyä tehty kait kerran viime talvena hallissa, yksitellen käskyttämistä on taidettu treenata kerran. Eli soitellen sotaan mentiin, mutta ei se silti ihan huonosti mennyt...

Jangas Elin Kelin Klot: tuloksena oli ALO2 eli 151,5 pistettä ja Springerspanielit ry:n TOKO-tulokas kiertopalkinto :) Tuomarina toimi Harri Laisi ja koe järjestettiin Tuusulassa vuosien varrella aika ruohoittuneella kentällä. Koska springerikisaajia oli vain vaatimattomat kaksi (valitettavasti on tulut paljon alas huippuvuosien yli kymmenestä osallistujasta), eikä voittajassa tullut tulosta, sai Lotte myös TOKO-mestarin kiertopalkinnon ja Rockyn kipon.

kuva: Mirka Saarentaus

Jos olisin jaksanut lähteä eilisiltana kentälle koittamaan estettä, olisi todennäköisesti saatu ykköstulos. Nyt hyppy nollattiin, kun Lotte oli ihan ihmeissään mokomasta telineestä. Illalla ehdittiin tehdä aika paljon tilnateen pelastamiseksi ja harjoiteltiin kauko-ohjaus aikas asialliseksi, kapulan pitäminen saatiin muutaman kerran onnistumaan, seuraamiseen saatiin takaisin napakkuutta, käskytyksistä Lotte oppi karsimaan Stigin ja Sebastianin käskyt ja luoksetulotkin sujuivat laukalla perusasentoon.


Pisteitä tuli seuraavanlaisesti:

Paikalla makaaminen ryhmässä 10
Estehyppy 0
Kauko-ohjaus 8 (toinen käsky istumiseen ollessani kahden metrin päässä)
Luoksetulo 8,5 (ravilla luo ja pieni ylimääräinen kierros takaani ja siitä huomautus perusasentoon)
Seuraaminen 8 (Lotte skarppasi varsin hyvin tässä kohtaa)
Liikkeestä maahan 8 (alussa jäi hieman jälkeen, maahanmeno olisi voinut olla nopeampi)
Noutoesineen pitäminen 7 (pudotti viimeisellä sekunnilla ja hieman pureskeli/vaihtoi esineen asentoa suussa)
Kokonaisvaikutus 8

Lotesta hieman näkyi treenamattomuus eikä se ollut niin skarppina kuin aikanaan, mutta olosuhteisiin nähden tosi hieno suoritus pätevältä tyypiltä!

Vapputreeniä tyttöjen kanssa

Vaikka pennut ovat varastaneet show:n viime viikkoina, ei meitin vanhoja tyttöjäkään ole kokonaan unohdettu. Torstaina käytiin Raisan aka Jangas Duck Soup kanssa kevään vikalla treenikerralla tokossa. Mirjami oli yksistään kouluttamassa ja meillä oli kisamainen harjoitus. Kaikki koirakot tekivät samat liikkeet samassa järjestyksessä eli seuraaminen, ohjattu nouto, luoksetulo ja ruutu. Tällä kertaa meillä olikin tavallisuudesta poiketen liikkuri, joka oli epävarma ja häsläävä, kulki seuraamisessa aivan vieressä, niisti ja yski keuhkonsa pihalle, pudotteli paperin paloja eteenmenon paikkaan, vingutti vinkulelua jne. Saitte varmaan kuvan toiminnasta ;) Kaikki sellaista, joka on oikeastikin tapahtunut kehässä ja kerran meilläkin oli ihan toivoton liikkuri ja silloin koe meni penkin alle. Sen jälkeen on onneksi paljon vettä virrannut ja olin erittäin ylpeä itsestäni, kun en juuri häiriintynyt, jolloin Raisakin pystyi esittämään osaamistaan :D

Seuraamisessa Raisa ei juuri häiriintynyt vieressä kulkevasta ja nenäliinaa kaivavasta liikkurista. Kerran piti hieman kröhähtää, mutta se oli hyvin pientä se.

Ohjatussa Raisa katsoi vingutuksen suuntaan, mutta teki itse liikkeen makeasti!

Luoksetulossa se pysähtyi napakasti seisomiseen laukasta, otti askeleen eteenpäin kröhimisen aikana, mutta tsemppasi ja jäi katsomaan minua, hieman myöhässä maahanmeno laukasta ja ravilla pikkupätkä luokse. Hieman vino perusasentokaan ei tuossa harjoituksessa juuri häirinnyt.

Eteenmeno oli hieno, mutta teipit ja paperinpala hämäsivät sen verran, että meni hieman haisteluksi. Ruutuun lähetyksen jälkeen jouduin pysäyttämään uudestaan ja lähettämään toistamiseen, jolloin laukalla hieman vinoon ruudusta, mutta korjaus sivusta ruutuun ja loppuosa hyvin. olin äärettömän tyytyväinen meihin! Huimasti ollaan kehitytty tämän talven aikana :) Jää oikein kaipaamaan meidän mainiota luppakorvaryhmää. Kokeisiinkin yritin ilmoittautua, mutta emme saaneet koepaikkaa.

Rally-tokoon oli ilmestynyt hieman erikoisia kylttejä...

Rally-tokossa oltiin vastaavasti eilen viimeistä kertaa tokoilijoiden rally-ryhmässä. Vapputeemalla mentiin avoimen luokan tyylistä rataa, jossa oli hieman yllätyksiä kuten istu - kummatkin maahan, houkutus potenssiin kaksi, 720 astetta oikealle, istu - takaperin ympäri, kummatkin hyppy ja kontaten. Raisa sekosi ihan totaalisesti noissa kontaten ja kummatkin maahan kohdissa ja alkoi kieriä, hyppiä ja haukkua... Kiva kurssi oli ja tuntui hieman haikealta, että tämäkin kiva loppui tähän. Onneksi olemme pääsemässä VOI-luokan rally-kurssille ja mestari-luokan kisatreeneihin touko-kesäkuussa. Kuvassa oleva possu oli treeneissä jo kaksi viikkoa sitten paikalla ja nyt taas uudelleen.

Houkutus pienellä twistillä?

Pujottelussa pilkisti yllättäen possu ämpäristä jo pari viikkoa sitten.

Ulkoilua, treenailua ja vierailuja

Viime päivinä on nautittu auringon paisteesta, pentujen kanssa ulkoilusta ja koirien kanssa treenailusta. Raisan kanssa päästiin ohjattuihin treeneihin sekä torstaina että perjantaina ja kummatkin menivät todella hyvin.

Torstaina TOKO-treeneissä tehtiin kisamainen harjoitus. Olin valinnut liikkeet zeta (tuttu ja turvallinen), tunnari, kauko-ohjaus (noudot kiva saada liikkuroituna) ja ruutu puoleen väliin. Raisa oli suorastaan käsittämättömän pätevä: zeta meni varmaan ja tuttuun tyyliin, tunnarissa laukalla kapuloille, tarkasti löytyi oma, mutta palauttaessa hieman pureskelua ja ohjaajalle noottia lopusta, jossa taas kiirehdin kapulaan tarttumisessa. Ohjattu samalla tavoin muuten hienosti merkille meno, sinne pysähtyminen, vasemman kapulan nouto, vauhdikas palautus, mutta lopussa taas turhaan hosuin. Eli pitäisi muistaa tehdä treeneissä taas pitämisharjottelua, vaikka hosun käsineni lähellä. Ruutuun piilotettiin Raisan näkemättä lelu: eteenmeno hieno, samoin pysähdys, fokus hyvin ruutuun ja laukalla sinne, kunnes vapautus noin metriä ennen ruutua lelua kohti. Oli ihan käsittämättömän hieno treeni :)

Perjantaina rally-tokossa jatkettiin samalla tyylillä ja tehtiin voittajaluokan rataa siten, että koulutusohjaajat Ritva ja Hanna tarjosivat mahdollisuuden käytösruudun harjoitteluun kahden muun koiran suorituksen aikana. Raisa pysyi ongelmitta, koko ajan katsekontaktia pitäen. Mieletöntä! Itse liikkeistä hypyn jälkeen pitää muistaa heti antaa seuraamiskäsky, peruuttaminen on vielä toisinaan hankalaa ja "molemmat oikeaan täyskäännös" täytyy muistaa tehdä tarpeeksi ajoissa. eteentuloon oikealta puolelta pitää muistaa jättää tarpeeksi paljon tilaa.

Lasse-isä 6,5-vuotiaana

Pennut ovat saaneet ulkoilla torstaina ja tänään. Tänään pentujen isä Lasse eli Don's The Upper Ten osallistui Lahden KV-näyttelyyn, mutta Johan Juslin palkitisi kauniisti käyttäytyneen isäkoiran EH1-tuloksella. Näyttelyn jälkeen Elina kävi pentuja katsomassa ja sen jälkeen myös kolme tulevaa perhettä kävi kylässä ja auttamssa pentujen vahtimisessa ulkona - ja kyllä niissä jo olikin vahdittavaa näin toisella ulkoilulla...

Pojat tutkimusretkellä

Kate

Kamelia auringossa

Karlsson

Mitä tämä on? Miettii Karlsson.

Kate touhuilee

Kiss

Knight tutkiskelee

Knight

Komisario inspekteeraa

Tutkimuksia tehdään joka paikassa

Mitäs täältä löytyy?

Lapset ja koirat sulassa sovussa

Kajsa siskon perässä

Tällä viikolla pennut ovat myös opetelleet syömään oikeita lihaisia luita:

Mun vai sun vai yhteinen?

Tytöt painii

Treenailuakaan ei ole unohdettu

Vaikka kuluneen viikon blogikirjoitukset ovat keskittyneet pentuihin, ei meillä silti isojen tyttöjen treenejäkään ole kokonaan unohdettu. Tosin Raisa ja Essi pääsivät viikonloppulomalle, ei sentään kylpylään, vaan Harrin ja Niinan hoiviin Sipooseen. Essi aloittikin juoksun perjantaina, joten sen kanssa varmaan pidetään hallitreeneistä taukoa. Saas nähdä ehtiikö Raisa juoksemaan samaan syssyyn...

Essin kanssa ollaan päästy agilityyn Terhin oppiin ja nyt alkaa taas omakin nilkka olla siinä kunnossa, että huhtikuulle olen miettinyt kisoja juoksun jälkeiseen aikaan. Aloitetaan varmaan aika kevyesti ja sitä ennen pitäisi ottaa taas tehokuuri pujottelua ja kontakteja. Olemme treenailleet mediesteille, kun en haluaisi rikkoa Essiä, joka täyttää pian seitsemän. Maksiesteet eivät kuitenkaan ole koskaan olleet ongelma, joten tehdään jonkin verran treeniä korkeammilla rimoilla ennen kisaa. 

Essin kanssa on myöskin hieman tehty rally-tokon alokasluokan liikkeitä, koska se on innokas ja niitä on helppo harjoitella remmissä lenkillä eikä se vaadi harjoittelulta kenttää, isompaa aukeaa tai hallia. Kiva laji siinä(kin) mielessä.

Raisan kanssa on otettu aika rauhallisesti, mutta rallatellut on sekin. Keskiviikkona tehtiin aikaisin aamusta tuttuun tapaamme hallilla eka kertaa voittajaluokan rataa. Vaikka voittajan kyltit periaatteessa osataan, huomasin oikealla puolen tehdyt liikkeet omalle keskittymiselleni vaikeammaksi kylttien kanssa ja radan loppupuolella. Eritoten kummankin kääntyessä oikealle tai vasemmalle täytyy oikein miettiä, että tehdäänkö liike "pois" vai "kohti". Onneksi ennen seuraavia kisoja ehditään hioa vielä useampaan kertaan noita voittajan kylttejä ja ratoja, eikä sitä tiedä saadaanko pääsiäisen avoimen radalta luokkanousua vai tehdäänkö kummatkin kisat vielä avoimessa.Tänä aamuna käytiinkin harjoittelemassa puolenvaihtoja "kylttien" kohdalla - se vaati todellakin hienosäätöä ja kaipaa sitä edelleen.

Raisu osallistui kovasti pentujen odotukseen viime hetkillä

Tokoilua ollaan uskallettu tehdä vain muutama juoksuliike treenikerralla ja lähinnä keskitytty ruudun paikkaan lyhyeltä matkalta sekä tehty ohjattua muutamaan kertaan. Raisalla vauhtia on ihan liikaa ikään nähden ja se syöksyy pallolle sillä vauhdilla, että heittää usein kupperiskeikkaa :( Torstain treeneissä oli kisamainen harjoitus ja olin valinnut meille ne rauhalliset liikkeet eli seuraamisen, zetan, ohjatun ja ajattelin, että koitetaan viimeisenä kierto-ohjattua. Raisa oli tosi hienossa vireessä: teki seuraamisen häntä heilua ja varsin tarkasti. Zeta tehtiin erittäin mallikkaasti: reagoi käskyihin heti, teki asennot suoraan ja malttoi odottaa käskyä, jolla lähti hyvin mukaan! Tunnarille meno rauhallisessa laukassa, tarkasti etsi oman, mutta takaisin tullessa pureskelua, vaikka muuten ok. Eipä olla pitämisharjoituksia tehtykään muutamaan viikkoon ja epävarmuus näkyy heti. Pyysin kouluttajiakin katsomaan Raisan takapään käyttöä: hyvin se meni eikä ongelmista näkynyt merkkiäkään. Kierto-ohjatussa Raisa lähti ihan liian kovalla vauhdilla hienosti kapuloiden ohi, mutta eksyi ruudun merkkeihin ja ilmeisesti kipuillessaan alkoi rauhoitella haistelulla. Ajattelin vielä tuolloin, että se vaan hämääntyi ja lähetin uudestaan, jolloin se juoksi kartion lähelle häntäänsä taas kummallisesti kantaen ja sillä oli selvästi kipu ja epävarmuus. Hetken päästä kivusta ei voinut erehtyä, kun takapää oli taas puolinaisella käytöllä ja häntä heilui epävakaasti. Harmittavaa, että selkä on edelleen noin helposti kipeytyvä. Millä saisin Raisun olemaan koheltamatta, kun se tuntuu pystyvän siihen ihan taluttimessakin? Liukkaille keleille ei mitään mahda, mutta toki tuo repivä ja vauhdikas treenaus on nyt jätettävä väliin toistaiseksi. Lomailun jälkeen tällä viikolla jatketaan siis lähinnä rally-tokoa ja tokon rauhallisempia osioita ja muutaman viikon päästä onkin aika uudestaan osteopaatille. Raisa on saanut makoilla pari tuntia illassa Back On Track-loimessa ja kaipa selän kevyt hierontakin tekisi hyvää. Intoa vanhassa rouvassa kyllä piisaa vaikka kahdelle jakaa ja häntä heiluu yhdessä tehdessä. Epun emäntä Tiina joskus lainasi englanninkielistä sanontaa "Bright-eyed and bushy-tailed", joka kuvaa niin mainiosti miltä onnellinen walesi näyttää.

Kirjahyllyn kätköistä: TOKO-kirjoja

Tällä kertaa kaivoin tottelevaisuuskoulutusta käsittelevät opukset päivänvaloon. Niitäkin on kertynyt useita. Tässä siis vain tottelevaisuuskokeita varten tähtäävää kirjallisuutta, tapakasvatus ja naksutinkoulutus ovat erikseen.

Loistavia opuksia on useita.

Yksi suosikeistani on Niina ja Kenth Svartbergin Tavoitteena täysi kymppi-niminen kirja joka kertoo palkitsemiseen perustuvasta kilpatokosta. Tässä on seka perusasioita palkitsemisesta, ketjuttamisesta, häiriöharjoittelusta että varsinaisista kisaliikkeistä. Tosin tämäkin varsin uusi opus (kuten kaikki muutkin) ovat ajalta ennen uusinta sääntömuutosta, mutta periaatteessa kaikki liikkeet käydään läpi erikoisvoittajaluokkaan tähtäävinä kokonaisuuksina. Suosittelen lämpimästi!

Ruotsinkielinen Inki Sjöstenin Tävlingslydnad 2 paneutuu myös korkeampien  luokkien liikkeiden opettamiseen ja täältä olen vuosien varrella saanut monia hyviä vinkkejä. Selkeä kuvitus on kirjan parasta antia. Harmikseni en ole saanut hankittua kirjoja Allmänlydnad/Arkitottelevaisuus ja Tävlingslydnad 1 samalta kirjoittajalta...

Piritta Pärssisen Tottelevaisuuskoulutuksen perusteet katsastaa tottelevaisuuskoulutuksen perusteisiin, oppimiseen ja kouluttamiseen. Treenivihot antavat hyvin yksityiskohtaisia vinkkejä kunkin liikkeen opettamiseen ja hiomiseen. Niitä on peräti 12 aiheinaan: seuraaminen, luoksetulo, paikallaolo, liikkeestä pysähtyminen, tunnistusnouto, hyppy, hyppy, hyppynouto& estenouto, ruutu & merkki, kaukokäskyt, eteenlähettäminen, ohjattu nouto ja luoksepäästävyys. Mukana on paljon erilaisia ja hyvin vaihtelevia harjoituksia, joita voi käyttää harjoittelussa sekä korjaussarjaa. Kirjoittaja on toko-tuomari ja kisannut omien flattiensa kanssa valioksi saakka. Suosittelen!

Piritta Pärssisen vihkoja on 12 kappaletta: jokainen omasta aiheestaan.

Barbro Börjessonin ja Erik Wilsonin Hundskolans lydnadsbok-kirja on aivan ihanasti piirroksin kuvitettu ja alkaa yleisellä oppimis-, palkitsemis ja johtajuus-osiolla. Sen jälkeen käydään tottelevaisuusliikkeiden perusteita ja niiden opettamista. Mukana ovat tavallisten seuraamisten, noutojen, hyppyjen ja luoksetulon lisäksi myös muun muassa ryömiminen, ohjaaminen eri suuntiin ja paukkuvarmuus. Kirja antaa hyvän perusteen kaikenlaiseen harrastamiseen, jossa tarvitaan tottelevaisuutta niin arkeen kuin erilaisiin kokeisiin.

Salme Mujunen on kirjoittanut kattavan oppaan Tie tottelevaisuusvalioksi, jossa käydään läpi koulutuksen perusteita ja liikkeitä luokkakohtaisesti. Valitettavasti tämän kirjan ajantasaisuus kärsi hieman muita enemmän sääntämuutoksesta, kun liikkeet käydään läpi selkeinä luokkakohtaisina kokonaisuuksina. Mukaan on otettu myös tuomarin arvostelussaan kiinnittämiää seikkoja. Ehkä tästä julkaistaan aikanaan päivitetty versio? Ei kuitenkaan tämäkään ole millään tavoin turha kirja nyttenkään, tämänkin kirjoittaja on julkaissut useita kirjoja ja kisannut lapinporokoirien kanssa tottelevaisuusvalioksi saakka.

Sven Järverudin ja Gunvor af Klinteberg-Järverudin Koirakoulu-kirjat ovat olleet 90-luvun alussa edellä aikaansa ja kestävät edelleen aikaa varsin hyvin. Mukana on koiran hoito-osio, hieman yleistä tietoa oppimisesta ja sekalaisessa järjestyksessä oppia niin tottelevaisuusliikkeisiin kuin jäljetykseen ja haun alkeisiinkin. 2-osassa keskitytään käyttäytymisoppiin, opettamiseen ja liikkeiden opettamiseen.


The Complete Handbook of Dog Training kirjoittajinaan Thomas A. Knott ja Dolores Oden Cooper on amerikkalainen versio tottelevaissukoulutuksesta ja paneutuu hieman eri lailla tottelevaisuuteen. Kirja alkaa lastentarha-koulutuksesta (Kindergarten Puppy Training) jatkaa alkeiden kautta korkeampien luokkien liikkeisiin. Amerikkalaiset säännöt poikkeavat täkäläisesti,  mutta kyllä tästäkin jotain vinkkejä löytyy ja esimerkiksi kahdeksikko on nykyisellään mukana rally-tokossa. Hyviä ovat ohjaajan ja koiran askelkuviot ja tämä on ehkä osittain apuna juuri rallyyn. Jossain asioissa kirja on auttamattomasti aikaansa jäljessä, en muista tokon puolella juuri käytetyn pakoitteilla istumaan tai maahan ohjaamista ikuisuuteen. Metsästyskoulutuksessakin sitä käytetään vain, mikäli koira ei reagoi jo osaamaansa käksyyn...

Anni M. Korpelan Tokoa koko elämä on enemmän aktiviointia ja palkitsemista kuin varsinaista kilpatottelevaisuutta painottava kirja. Varsinaisesti tottelevaisuuskokeista kiinnostuneelle ei niinkään tarpeellinen kuin nuo ensimmäiset neljä kirjaa. Kirja esittelee tokoagia, joka idealtaan muistuttaa rally-tokoa, mutta ei koskaan oikein saanut siipiä alleen. Välissä toki tästäkin kirjasta löytyy helmiä.

Helmikuun hiomiset

Tammikuun tavoitteina oli iso liuta konkreettisiä asioita eri liikkeiden suhteen. Tässä kuussa on kyseessä enemmin liikkeiden hiominen, "yliharjoittelu" ja häiriöiden kestäminen. Itse liikkeet on saatu jo kohtuullisesti pakettiin eli asiassa on kovasti edistytty!

   Nyt vaan on pieni pelko persiissä, että miten Raisan takapää pysyy kunnossa. Se näet muutama päivä sitten hyppäsi ison ojan yli ja putosikin jään läpi jääkylmään veteen. Sen jälkeen se käytti takapäätään kummallisesti ja tokossa piti juoksemiset jättää hetkeksi välistä. Eilen vielä onnistuin viimeistelemään Raisan tassun kohtalon, kun harjasin lunta pihalla ja Raisa onnistui juoksemaan sopivasti ohi,k että harja kolahti suoraan takajalkaan. Nyt se ei meinaa kunnolla varata painoa jalalle, vaikka edelleen liikkuu mielellään. Vauhdikas tokoilu on kuitenkin nyt tauolla ja rally-toko on ainoana tarpeeksi rauhallista treenailua. Onneksi olin varannut osteopaattiajan ensi viikolle, joten Raisa pääsee heti syyniin.

Eli katsotaan, kuinka päästään seuraaviin tavoitteisiin vai onko kuukauden tärkein tavoite vain saada Raisu kuntoon...

Häiriöiden suhteen kaivattaisiin häiriöitä niin liikkurin kuin muiden koirienkin suhteen ja tätä koskee siis erityisesti liikkeitä, joita tehdään kaukana minusta. Raisalla on muuten asenne tosi hyvä, mutta epävarmuus näissä asioissa näkyy hitautena ja jäätymisenä. Meidän täytyisi päästä niin paljon harjoittelemaan, että Raisa saisi varmuuden asiaan ja uskaltaisi tehdä omalla tasollaan ja täysillä kaikissa olosuhteissa. Sääli, ettei nykyisellään ulkona treenaaminen ole mahdollista, kun kädet jäätyvät helposti.Viime päivinä Raisan takapään käyttö on ollut hieman heikkoa, joten ensi viikolla Raisa saa käyttää varaamani osteopaattiajan Maria Kaiperlan vastaanotolla, vaikka olin ajatellut, että Essikin olisi ollut hyvä tsekata.

Paikallaolo
- tätä koskee juuri tuo hiominen ja häiriöiden kestäminen. Itse liike alkaa olla muuten kunnossa ilman välipalkkoja, kurkkimisia tai muita säätöjä. Nyt tarttee vielä saada varmuus siihen, ettei muiden käskyihin tai korjauksiin reagoida.

Seuraaminen
- peruutukset ovat parantuneet hurjasti ja nyt 5-10 metrin peruuttamiset sujuvat jo kohtuullisesti, joskin katse on vieläkin minussa ja perä välillä leviää. Jos tätä menoa jatkuu, niin kuukauden päästä ollaan jo todella hyvällä mallilla!

Zeta:
- saa edelleen vahvistaa maahanmenoja.

Luoksetulo:
- kuten ennenkin kaikkiia osia pitäisi muistaa vahvistaa sopivasti - ei ole helppoa! Periaatteessa osataan, mutta liikkuri kiinnittää välillä liikaa huomiota, kun Raisalla tuntuu olevan hieman odotusarvon apuohjaajan pallon heitosta. Maahanmenoihin reippautta, kun saadaan Raisu kuntoon ja lisäksi malttia pysymisiin.

Ruutu:
- on se liike, joka edelleen onnistuu vaihtelevasti jopa omissa treeneissä, vaikka onkin parantunut huimasti kuukauden takaisesta. Valitettavasti tässä pätevät edelleen viime kuukauden tavoitteet eli
- eteenmenojen varmuutta edelleen, etenkin suora 15 metrin eteenmeno olisi nyt tärkeä - heti pysäytys, jos liike valuu sivuille liikaa. Palkkaa edelleen edessä olevalla pallolla tai muulla lelulla ja mieluiten niin, ettei Raisa tiedä sen olevan odottamssa.
- kotona harjoittelua muutama askel vasemmalle, oikealle, eteen tai taakse, jos se jää hieman sivuun sallitusta ympyrästä.
- Ruutuun juoksemista "merkiltä" ja varmuutta suunnan ottamiseen ja ruudun löytämiseen, vaikka kentällä olisi muita merkkejä, esteitä tms häiriöitä.
- Ruudun oikein paikan vahvistamista
- ruudussa malttaminen seisten ja käskystä maahan myös ohjaajan ollessa kaukana
- ruudussa makaaminen rauhallisena
- luoksetulo seuraamiseen ruudusta

Ohjattu nouto:
- siirrytään tekemään kolmella kapulalla kuten kokeissakin
- edelleen merkin vahvistamista jatketaan
- on alkanut sujua jo kovissakin häiriössä, vaikkakin normaalia hitaammin.

Kierto-ohjattu:
- lisää häiriöiden lisäämistä ja taas välillä helpmpia harjoituksia. Häiriönä Raisa on alkanut kestää luoketulon merkkejä ja ruutua vieressä (hienoa!) ja niitä purkkeja ja purnukoita pitää edelleen kylvää harjoituksiin.
- liikkurin aiheuttama häiriö pitäisi saada häivytettyä, jotta kierto onnistuisi, vaikka kapulat laitetaan koiran nenän edessä paikalleen.
- istuminen kauempana lenkillä ja pylvään kierröstä sekä kartion kierrosta.

 Tunnistusnouto:
- kapulan nostamis- ja pitämisharjoituksia jatketaan kotona.
- Lisäksi Stig tekee kotona päivittäin meille liikkuroidun tunnistusnoudon ennen iltaruokaa.

Kauko-ohjaus:
- tekniikka on mitä on. Hieman koitetaan vahvistaa etenkin istumaan nousun napakkuutta ja asentoa sekä maahanmneossa taakse päin hissaamista.
- suurin paino häiriöiden kestämisessä ja suorituksen varmuudessa (kaikki asennonvaihdot tehdään ekasta käskystä). erityisesti tarvitaan häiriöharjoittelua muiden koirien läsnäolon merkeissä.

----

Rally-tokon suhteen meillä oli tammikuussa kisatavoitteita ensimmäisistä kisoista:
- ekasta kisasta 9.1.2016 tuli alokasluokasta hyväksytty tulos 98 pistettä ja sijoitus 3./32. Kisa meni hyvin, vain oikealle spiraalissa oli oma ajatuksen katkeaminen ja siitä nuo pistemenetykset (100 pistettä on paras mahdollinen).
- toisesta kisasta 30.1.2016 toinen hyväksytty tulos 90/100 p, kun maahanmeno liikkeestä epäonnistui enkä tajunnut sitä uusia.

Eli tavoitteet saavutettu ja ekat hyväksytyt tulokset alokasluokasta on plakkarissa. Helmikuussa olemme osallistumassa kolmeen kisaan ja tavoitteena alokasluokan viimeinen hyväksytty tulos ja tulos avoimesta. Yhä edelleen kisatavoitteista tärkeimpänä sama loistava asenne, joka on nyt ollut kisoissa ja harjoituksissa :)

Kylttien suhteen tehdään erityisesti töitä seuraavien kanssa:
- eteentulot ja siitä sivulle siirtymiset sekä vasemmalta että oikealta.
- eteentulo ja peruuttamiset, jotta saan aina oikean määrän askeleita ilman horjahteluja sekä eteentulo ja Raisa peruuttaa minusta poispäin
- vahvistetaan edelleen sivulla peruuttamista (ja itselle kolme askelta)
- oikealla seuraaminen ja siitä perusasennot, käännökset oikealle ja vasemmalle sekä täyskäännökset
oikealle ja vasemmalle. nämä harjoitukset sekä kotona että lenkillä ja hallissa.
- kotosalla voitaisiin aloitella 270 asteen käännöksiä ja pepun käytön harjoittelua
- käytösruudun harjoittelua vasemmalla ja edessä sekä maaten ja istuen
- kotona vieressä seisominen aina 1 minuutin aikaan saakka
- puolenvaihdot ovat huimasti parantuneet, mutta niihin edelleen varmuutta
- edestä puolen vaihdon harjoittelu kotosalla
- maahanmenot (kunhan on varmuus siitä, että Raisa on taas kunnossa)
- istumisesta seisomiset (ja siitä kierrä koira, istu tai maahan)
- pyörähdys radan osana
- erilaiset houkutukset

Kisamaisia harjoituksia sekä alokasluokan että avoimen luokan suhteen. Ehkä loppukuusta voitaisiin koittaa jopa voittajaluokan rataa, jos saadaan kaksi hyväksyttyä tulosta avoimesta jo helmikuussa.

Tokoa, agilitya ja rally-tokoa

On taas ollut meidän tehotreeniviikko. Maanantaina aloitettiin Essin kanssa agilityllä, jossa Terhi oli suunnitellut kivan radan, jossa erityisen kinkkinen kohta (useammallekin koirakolle, myös meille) oli pujottelun suorittaminen kohti seinää, kun jatkon kannalta täytyi lopusta päästä siirtymään tiukasti vasemmalle kepeistä. Noita täytyy ehdottomasti harjoitella lisää. Minulle edelleen hankalaa on koiran ohjaaminen kohti ponnistuspaikkaa tiukoissa käännöksissä, mutta nekin alkoivat hiljalleen luonnistua. Tuntui kivalta päästä tekemään oikeasti agilityä syksyn nilkan linkuttamisen jälkeen...

  Tiistaina oli kouluttamassa, mutta koska Jaana ja Eve tekevät koulutusohjaajaharjoitteluita, pystyin napaamaan Femman mukaan ja se sai painia ulkona ja häkissä veljen kanssa, harjoitella hieman kontaktia ja perusasentoon tuloa sisällä ja totutella touhuun ja muihin koiriin omaan reippaaseen tapaansa. Eilen Femma ja Essi lähtivätkin viikonloppuhoitoon Niinalle ja Harrille, kun meillä on ongelmassa rally-tokokisat ja tarkoitus oli lähteä koko perheen kanssa kyläilemään samalla. Perheen miesväen flunssan takia suunnitelmat hieman muuttuivat.

   Keskiviikkona oli Essin tokovuoro Antikaisen Tiltun opissa ja teimme jääviä eli seisomista, istumista ja maahanmenoa liikkeestä. Istuminen on jäänyt muutamaan hassuun kertaan ja nyt saamme alkaa työstää sitä niin, että peruutan Essistä poispäin ja käskytän samalla istumaan pysähtymättä (oi miten vaikeaa minulle! Eikä tämä ole lainkaan ironinen kommentti vaan ihan oikeasti välillä tuntuu, että kaksi aivosolua eivät ohjaa kahta jalkaani niin kuin pitäisi).  Maahanmenojen ja seisomisen nopeudesta ja tarkkuudesta saimme kehuja, nyt vaan ketujuttamista ja palloa kauemmaksi, ettei Essin käsitys ole enää se, että joka kertaa lentää pallo heti palkaksi. Myös Femman kanssa ollaan nyt alettu harjoitella näiden käskyjen kestoa, täytyy ottaa siitäkin alkuviikosta videopätkää.

Raisa on päässyt kanssani hallille treenaamaan maananatian, tiistaina ja torstaina aamulla. Tehtiin tiistaina avoimen luokan rally-tokorata, jossa pyörähdys ja seisominen olivat vielä vaikeita, muuten mielestäni sujui varsin hyvin. Kierto-ohjattua on harjoiteltu niin, että vien aina kapulat virittelyn jälkeen ja välillä kapulat meinaavat vielä voittaa kiertämisen. Raisa kuitenkin selkeästi miettii ja edistyy. Ruutu vetää hyvin puoleensa ja Raisa etsiytyy kaukaakin varsin hyvään paikkaan, mutta tulee muutaman askeleen kohti minua maahanmenoa ruudussa suorittaessaan - täytyykin miettiä tähän jotain apua.

Torstaina koulutusryhmässä treenattiin ihan ohjatusti Tiinan kanssa luoksetuloa, jossa keskityttiin häiriöiden sietämiseen eli Tiina liikkuroi seisomispaikalla ja Raisa tulikin toiselle merkille maahanmenoon tai seisomiseen. Eka kerralla Tiinan ohittaminen oli tosi hankalaa, mutta se helpottui joka kerta. Vieressä olevan agikenttä ja puomin hetsaaminen saivat vielä lisähäiriöitä, joten saatiin tosi hyvä treeni.

Seuraamisen perusasennot ovat varsin hyvällä mallilla, mutta Mirjamin häiriköinti oli edelleen niin kovin hankalaa, kun Raisa olisi niin tottelevainen, että se tottelisi kaikkia. Agilityssä se oli aikanaan aikamoinen etu, kun se lähti namien tai lelun kanssa puolituttujenkin kanssa radalle. Aikanaan neiti kisasikin meidän koulutusohjaajan Merin kanssa yhden treenikerran jälkeen 0-radan ja LUVAn kakkosista, kun itse olin sairastunut flunssaan pari päivää aiemmin...

Paikallaolot ja sieltä luoksetulot sujuivat hyvin, mutta kertaalleen Raisa oli jo menossa maahan vierustoverin käskystä.

  Femman kanssa on jatkettu perusteita, lenkkeilty pellolla, annettu luita purtavaksi ja jätetty kädet rauhaan.

Tokoilua taas kerran

Tällä viikolla on taas käyty ahkerasti itsekseen treenailemassa Raisan kanssa ja kotosalla on tehty perusasioita Femman kanssa. Femman juttuihin palataan huomenissa.

  Raisan tokoryhmä alkoi torstaina uudella kokoonpanolla, joka on tälläkin kertaa hyvin 8-ryhmä painotteinen (viimeksi oli Raisan lisäksi cockeri, tolleri ja käyttölinjainen kultainennoutaja): Raisan ja Riski-kultsun jatkaessa on mukaan tullut taas Nappi-walesi ja uutena labradori. Naurettiin Sadun kanssa, että walesi onkin tuo tavallisin rotu EVL:ssä ;)

   Meillä oli kisamainen harjoitus, joka meni tasoomme nähden aivan penkin alle. Edelleen alun epäonnistuminen on vaikea karistaa mielestä emmekä kumpikaan päässeet oikeaan kisafiilikseen: lieneekö osaltaan vaikuttanut muuten tapahtuman täyteinen päivä, oma iltapäivän päänsärky tai Stigin työpäivä melkein kellon ympäri, mitä hän nyt käväisi välillä syömässä äkkiä kotona.

Zeta on varmimpia liikkeitä, mutta ensimmäisenä ollut maahanmeno jäi tekemättä ja jouduin käskyttämään uusiksi. Muuten kuitenkin hyvin. Luoksetulossa jättö ja malttaminen hyvin, laukalla luokse, pysähdys liikkuri-Tiinaa vahdaten ja siitä epävarmasti valuen käskyn jälkeen minua kohti ja jouduin antamaan toisen käsimerkin seisomiseen, jolloin matka oli jo valunut toiselle merkille. Siitä luoksetulo hitaaasti, maahanmeno viiveellä ja ravaten luo. Oli tosi epäonnistunut olo ja se vaikutti myös seuraavaan liikkeeseen eli kauko-ohjaukseen, jossa tarvittiin paljon käskyjä ja Raisa selvästi vilkuili "yleisöön". Viimeiseksi kierto-ohjattu eka kertaa kokeenomaisesti ja vaikka se sujuu jo hyvin yksistään olivat liikkeenohjaajan laittamat kapulat vielä liian kiinnostavat. Kun viimein kierto onnistui, meni loppu tosi hyvin. Valitettavasti harjoitus jäi kovasti kaivertamaan.

   Onneksi lopussa tehdyt paikallaolot sujuivat hyvin!

 Eilisillan rally-tokossa oltiin sitten puolestaan hyvin päteviä. Pääsimme siis Raisan kanssa ensimmäiselle rally-tokokurssillemme eli "rally-tokoa tokoilijoille", joka järjestetään joka toinen perjantai. Mukana oli kaksi muuta tuttua koirakkoa ja joku(nen) poissaolija. Teimme eilen alokasluokan rataa ja Raisan kanssa meni tosi hyvin: se teki innokkaasti, tarkasti ja iloisesti töitä. Pujottelussa seuratutin sen liian läheltä törppöjä ja se kaatoi yhden katsoessaan vain minua ja eteentulossa oli radan osana taas vaikeuksia eli noita pitää nyt harjoitella ennen kisoja. Ilmeisesti ohjasin vasemmalla kädellä hassusti mukana, koska kouluttajamme kommentoi, että oikealla kädellä ohjaus toimisi paremmin (ja oikea käsi meillä siis onkin ohjauskätenä!). Hyvä saada taas silmät seuraamaan ja joku kommentoimaan höpsöjä ohjauksiani. Muutamassa kohtaa menin turhan lähelle kylttejä eikä Raisalle meinannut riittää tilaa suorittamiseen. Teimme radan ekan kerralla taluttimessa ihan oikeaoppisen alokasluokan tavoin ja toisella kertaa koitimme saman radan ilman talutinta. Tuntuu helpommalta ilman turhaa remmiä ;)

  Varsinaisen radan lisäksi teimme odotellessa houkutusta, jossa oli ihana iso muovinen porsas, joka oli Raisan mielestä odotellessa vastustamaton, mutta itse seuraamisessa se sai vain muutaman pitkän kaihoisan katseen...

Toiveestani saimme harjoitella myös käytösruutua jossa Raisa istui pariinkin otteenseen muiden ryhmäläisten suorittaessa rataa. Perusasennossa istuminen ja katsekontakti sujui ongelmitta, vaikka muut tekivät omaa suoritustaan vieressä. Näköjään tuo käytösruutu menee aika hyvin vanhoilla opeille. Ensin ajattelin varmistaa perusasennossa istumiset ja makaamiset, ja sen jälkeen harjoitellaan samat asiat edessä. Kotona on jo alettu hieman harjoitella vasemmalla seisomista ja siitä palkkausta malttamisesta, mutta siitä on vielä pitkä matka koemaiseksi suoritukseksi kolmen minuutin seisomiseen mestariluokkaa ajatellen...

Odottaessamme teimme myös kauko-ohjausta ja taas toisen koirakon työskennnellessä ihan Raisan vieressä huomasi, että sen koko keskittyminen meni paikalla pysymiseen ja vaikka se nyki takapäätä ylös ja yritti, ei tyttö vain kyennyt suorittamaan liikkeitä siinä.  Koirien aiheuttamat häiriöt noissa kaukana suoritettavissa liikkeissä ovat selvästi nyt suuria. Sen sijaan Raisan seuratessa muut eivät haittaa, koska se on vieressäni. Töitä on vielä Tokon erikoisvoittajaa ajatellen, mutta pidän edelleen kiinni maaliskuun lopussa kisaamisesta. Rally-tokoon meillä onkin kisapaikkoja jo neljään kokeeseen ja seuraava kerta jo ensi viikonloppuna.

  Isot tytöt Raisa ja Esi pääsivät viikonlopuksi Niinan ja Harrin luo kyläilemään ja mökille - ihanaa sekä koirille että meille :) Taas sitä huomaa, kuinka paljon arkeen vaikuttaa se, jos koiria ei voi pitää yhdessä. Niinpä toivoisinkin pikku-Femman löytävän hyvän kodin pikapuoliin. Lapsiperheessä aitaelementti keskellä kulkureittiä ei ole näet kovinkaan helppo ratkaisu...

Kisamaista treeniä

Tälläkin viikolla on ahkeroitu Raisan kanssa, joka muuten on saanut viettää kotosalla aika paljon aikaa itsekseen. Niinpä aamulenkit hallille ja siellä puolen tunnin treenit ja yhdessä tekeminen ovat olleet sitäkin arvokkaampia. Aamuisin Stig aloittaa työt hieman myöhemmin maanantaisin, tiistaisin ja torstaisin, joten silloin kipitämme hallille aamutuimaan. Yleensä kuuden ja seitsemän välillä on hallilla hyvin hiljaista. Tänäänkin ehdimme hallin kautta ennen päivän kisavalmisteluja ja palattiin kotiin jo seitsemän maissa. Tokokärpänen on kunnolla puraissut näin äitiysloman kunniaksi, koska aamulla kuuden maissa ulos ja hallille lähteminen ei suinkaan tunnu pakkopullalta vaan todellakin etuoikeudelta :)

   Liikkeetkin edistyvät kun niitä treenataan.

Kierto-ohjattu on ollut paljon tapetilla treeneissämme ja alkaa näyttää jo hyvältä. Pysäytys tosin toimii matkan päästä vain seisten tai maaten, istumisen eteen teemme vielä töitä. Toisinaan Raisa lähtee oikealle (sen lähellä olevan kapulan) ohjauksen sijaan vasemmalle, mutta sen saa käskyllä kääntymään. Lähes aina kapulan palautus tulee hypyn kautta asiallisesti ja olen alkanut itsekin kovan keskittymisen kautta pysyä paikallani.

Ruutu on toinen joka kerralla työn alla oleva treeni. Jostain kumman syystä ruudun löytyminen on vaikenta jättäessäni Raisan kasvokkain kanssani ja ohjaan siitä siitä ruutuun. Eteenmenon kautta ruutu löytyy erinomaisesti, välillä sinne koitetaan jo ennakoidakin. Eteenmenoja ollaan edelleen vahvistettu, mutta nekin ovat todella paljon parantuneet. Ruudun paikkaa ja siellä seisomista on edelleen katsottu ja olemme harjoitelleet myös ruudussa seisomista niin, että palaan ruudun luota alkupisteeseen ja käskytän sieltä maahan. Ruutu on alkanut löytyä, vaikka vieressä olisi kierto-ohjatun hyppyjä ja noutokapuloita. Aikas pätevää! Ei olisi vielä kaksi kuukautta sitten uskonut.

Ohjattu nouto kahdella kapulalla alkaa olla aikas hyvä, joskin merkille vauhdin saaminen on edelleen hieman epävarmaa - yleensä hyvin, mtta välillä ravaten. Ruutu tai hyppyjä saa olla lähistöllä ilman, että ne haittaisivat keskittymistä.

Seuraamisen peruutuksia on tehty todella paljon ja nekin ovat parantuneet, vaikka yhä edelleen peppu meinaa lähteä liikaa vasemmalle tai istumaan ja pää ylös. Tämä on parantunut harjoitellessani itse katse peilissä eikä Raisassa. Näitä jatketaan myös rally-tokon voittajaluokkaa ajatellen.

Luoksetulo, zeta, kauko-ohjaus ja tunnari ovat olleet ylläpitotreenissä. Tunnaria on harjoiteltu Stigin kanssa kotosalla aina ennen iltaruokaa.

Rally-tokossa on keskitytty eteentuloihin oikealta ja vasemmalta, käännöksiin ohjaajaa kohti ja poispäin, oikealla seuraamiseen ja siinä perusasentoihin.

Kisamainen harjoitus rally-tojkon suhteen tehtiin tiistaina ja ohjelmassa oli eka kertaa avoimen luokan rata. Muutama hama tuli vielä esim. pyörähdys valui kauaksi ja yksi eteentulo meni plörinäksi (näihin edelleen varmuutta) . Muuten näytti mielestäni hyvältä ja tuntui kivalta! Kisojakin on jo kolme meitä odottamassa, toivottavasti juoksut eivät meinaa tulla vielä kevättalvella.

 Eilen sain lisäksi tietää, että pääsemme jatkamaan tokoilua Mirjamin ja Tiinan opissa. Ihan mahtavaa!!!

Edellisen kurssin viimeinen kerta oli viime torstaina ja silloin vuorossa oli kisamainen harjoitus arvotuin liikkein. Tosin kaikilla kävi sellainen arpaonni, että seuraaminen osui sattumalta joka iikalle ;)  Seuraava kurssikin aloitetaan kisamaisella treenillä, mikä tekee oikein hyvää!

Tässä torstain liikkeet ja kommentit (saatiin oikein kirjallisena!):

zeta: Hyvä seiso, ok istu ja hyvä maahanmeno, kaikissa suorat asennot, iloinen kokonaisuus ja häntä heilui koko ajan!

seuraaminen: Iloinen ilme ja kiva kontakti :) Yritti hienosti peruutuksissa (vaikka se olikin vielä vaikeaa, oma kommentti). Hieno kokonaisuus.

Ohjattu nouto: Vähän hidas merkki. Hieno nouto ja laukaten myös paluu. (tehtiin vain kahdella kapulalla)
Merkille menossa Raisa oli ilmeisesti lähdössä innolla, mutta hämmentyi, kun en lähtenytkään juoksemaan sen kanssa, mutta tassutteli merkille hyvään paikkaan. Merkiltä laukassa varmasti oikealle kapulalle.

Tunnari: Hyvä, kovaa kauloille, palautus ravissa.
Raisa teki tosi tarkkaa työtä ja tarttui omaan heti sen kohdalle päästessään. Ei kapulan pureskelua, mutta jokin kääntö suussa kylläkin.

Loppukommentit: Kiva iloinen kokonaisuus. Tarkkaa työtä!

Olin todella tyytyväinen. Sain hieman kisajännitystä ja olemusta itsellekin ja alan luottaa Raisaan entistä enemmän. Meillä on kivaa kehässä ja Raisakin alkaa luottaa minun käskytyksiini, kun en enää jumitu niin kovasti. Maaliskuun loppu siintää edelleen tavoitteena kokeiden suhteen.

Loppuun vielä kuva Femmasta 9 viikon kunniaksi:

Sininen hetki

Fanny-täti matkusti saman ikäisenä vaunuissa

En malttanut olla kaivamatta kuvaa vuodelta 2010 Fannysta (Jangas Field Poppy), joka matkusti samssa iässä vaunujen alaosassa. Femma näet kävi myös eilen tutustumassa tuohon osastoon...

Häiriöharjoittelua

Olipas vaativat ja hyvät treenit eilen. Itse asiassa Raisan suoritukset olivat hurjasti alle sen normaalin tason ja siitä huolimatta olin todella tyytyväinen treeneihin ;)

Raisa on hyvin epävarma muiden koirien kanssa, osasyynä on huono sosiaalistaminen pentuna ja suurin syy on se, että sillä ehti olla niska kipeä vuosikausia ennen kuin viimen osteopaatilla syy selvisi. Hieronta ja fyssari auttoivat toki hieman, mutta trauman aiheuttama vika luustoon ei tietenkään sillä parantunut. Nauroinkin vuosikaudet, että Raisu on sellainen Dr Jekyll and Mr Hyde tyyppinen tapaus: vapaana se moikkaa kauniisti, mutta jos remmi kiristyy se ärhentelee heti.  Tyhmä minä: opetin Raisan siis tietämättäni Pavlovin tyyliin, että koira tulee vastaan - remmi kiristyy - niskaan sattuu - ja toinen koira on luonnollisesti syypää Raisan mielestä! Nykyisin se ei saa käytännössä tavata kuin tuttuja koiria, koska en pysty aina estämään remmin kiristymistä enkä tietenkään halua, että mitään vain sattuisi.

  Tämä siis alustuksena, miksi koirien aiheuttamat häiriöt ovat Raisalle vaikeita. Tokossa ja muissakin kokeissa se luottaa hyvin, minun hallitsevan tilanteen eikä ole vapaana ollessaan millään tavalla vaarallinen muille - silloin ei ole remmiä ja silloin tehdään töitä. Eilen tehtiin EVL-ryhmän kanssa oikein hankalia häiriötilanteita aina paria vaihdellen:

Ensin harjoitus, jossa toinen koira suoritti kentän oikealla laidalla luoksetuloa pysäytyksineen, kun toinen koirakko teki vieressä ohjattua noutoa. Tämä tehtiin tolleripoika Novan kanssa yhtä aikaa. Raisa teki luoksetulon varsin hyvin, omat pysäytykset olivat hieman myöhässä, mutta Raisa reagoi varsin napakasti ja pysyi hyvin odottamassa paikallaan. Kaksi ekaa siirtymää meni hienosti laukassa. Viimeinen ravattiin ja silloin toinen koira oli vieressä ja matka oli jo tosi lyhyt luokseni. Tähän olin siis tosi tyytyväinen! Ohjatussa noudossa eka kerta meni tosi hitaasti ravaten, mutta oikea kapula tuli käteen. Raisa oli selvästi epävarma. Sitten kerrattiin hieman vauhdikasta merkkiä ja sen jälkeen merkki ja vasemman puolisen kapulan nouto sujuivat kivasti laukassa, mutta luovutus ravaten. Olin kuitenkin toiseen kertaa tyytyväinen.

Seuraavaksi tehtiin zeta koirien kanssa samassa kuviossa vastakkain tullen. Se sujui todella hienosti. Raisa ja kultsu Riski istuivat keskellä vierekkäin ja siitä liikkeelle lähdössä Raisa jäi aavistuksen jälkeen, mutta muuten ihan superhienoa työtä!

Kolmanena harjoitus, joss koirat jätettiin kyljet vierekkäin, päät eri suuntiin ja ohjaajat poistuivat eri suuntiin. Bortsu Whimsyn vieressä tämä oli ihan hirveän hankalaa ja Raisa toimi kuin hidastetussa filmissä. Onneksi Raila ja Whimsy ovat tuttuja ja harjoiteltiin lyhyeltä matkalta sivussa ja Raisa alkoi luottaa tilanteeseen. Sovittiin, että mennään joskus yhdessä treenaamaan, niin saadaan Raisallekin varmuutta tähän asiaan.  Raila oli meidän agilitycoach aikanaan useamman vuoden ajan.

Lopuksi vielä paikallaolot, joissa lyhyt piilossaolo ja istuen odottaminen, mutta käskytykset joka toinen koira ensin maahan ja sitten luoksetulo. Raisa oli skarppina istumisen, odotti omaa lupaa maahanmenossa, meni heti maahan ja tuli ravaten rauhallisesti luokse! Tämä tehtiin kahdesti. Eka kerralla kahden jo luoksetulleen koiran väliin tulo oli tosi hidas. Toisella kertaa olimme reunassa ja se onnistui jo ihan hyvin.

Tämä oli sellainen vaikeuksien kautta voittoon-harjoitus :)

Tammikuun tavoitteet

Viime vuoden lopussa aloitimme toden teolla tavoitteellisen treenaamisen ja nyt on tarkoitus jatkaa sitä. Kisatavoitteet ovat sikäli tärkeitä, että siellä voi mitata onnistumista ja katsoa, mitä vielä pitää hioa. Seuraavat etapit ovat suunnitteilla, katsotaan miten päästään tavoitteisiin. Välillä kun hyvät suunnitelmat voivat karahtaa myös siihen, ettei vain saa koepaikkaa yrityksestä huolimatta... Alkuvuodesta toivomme selvittävämme rally-tokon alokasluokan ja avoimen luokan ja maaliskuun lopussa olisi taas pitkästä aikaa tarkoitus osallistua toko-kokeisiin. Tällä kertaa on todellakin tarkoitus harjoitella liikkeet niin varmoiksi, ettei tarvitsisi arpoa, osataanko vai ei. Tämä koskee siis sekä koiraa että emäntää. Nykyisin liikkeet sujuvat hyvänä päivänä, mutta häiriöt ja olosuhteet ja tuulen suunta ja lahopäisyys ja tähtien asento vaikuttavat edelleen suoritusten tasoon aivan liikaa.

   Tammikuun tavoitteet Raisan kanssa ovat siis seuraavat:

Toko: 

Paikallaolot: 
- vahvistetaan edelleen istumista. Se on alkanut sujua jo hyvin myös ryhmässä. Piilossa oloa jatketaan koko kaksi minuuttia, ei enää aina kurkkimisia ja kehuja kesken kaiken.
- enää lyhyt välipalkka tai vain kehut alku- ja loppuosan välissä.
- harjoitellaan edelleen niin, ettei toisten käskytys haittaa Raisaa.

Seuraaminen:
- peruuttaminen vahvemmaksi ja pidempiä matkoja. Pää alhaalla peruuttaessa. Katse itsellä suoraan eteenpäin, koska koiraa katsoessa Raisa yerittää katsoa silmiin ja peruuttaa ihan vinoon. Tällä hetkellä seuraamisen peruuttaminen onnistuu parhaimmillaan 3-7 askelta eli pari metriä. Paljon on vielä tehtävää tuohon 5-10 metrin (eli 15-30 askelta) peruuttamiseen...
- seuraaminen on rally-tokon takia koko ajan hieman työn alla noin niin kuin muuten.

Zeta:
- osien ylläpito edelleen. Periaatteessa meidän vahvimpia liikkeitä, mutta viime aikoina Raisa on kuitenkin saattanut jäädä istumaan maahanmenosta eli tehotreeniä siihen. Liikkeelle lähtö napakasti ja seuraa-käsky jo ennen kuin ehdin koiran vierelle.

Luoksetulo:
- kiinnitetään erityshuomiota alun ilmeeseen ja intoon, palkkaa siis välillä alun istumisesta, maahanmneosta ja odottamisesta.
- pysähdysten ja vauhdikkaan luoksetulon kanssa vaihtelua. Periaatteessa Raisa osaa hyvin, mutta tämä liike on aina veitsenterällä tasapainoilua ;)

Ruutu:
- on suurin murheenkryynimme eli haasteemme.
- eteenmenojen varmuutta edelleen, etenkin suora 15 metrin eteenmeno olisi nyt tärkeä - heti pysäytys, jos liike valuu sivuille liikaa. Palkkaa edelleen edessä olevalla pallolla tai muulla lelulla ja mieluiten niin, ettei Raisa tiedä sen olevan odottamssa.
- kotona harjoittelua muutama askel vasemmalle, oikealle, eteen tai taakse, jos se jää hieman sivuun sallitusta ympyrästä.
- Ruutuun juoksemista "merkiltä" ja varmuutta suunnan ottamiseen ja ruudun löytämiseen, vaikka kentällä olisi muita merkkejä, esteitä tms häiriöitä.
- Ruudun oikein paikan vahvistamista
- ruudussa malttaminen seisten ja käskystä maahan myös ohjaajan ollessa kaukana
- ruudussa makaaminen rauhallisena
- luoksetulo seuraamiseen ruudusta

Ohjattu nouto:
-merkin vauhdin ylläpito kilpajuoksun avulla.
- tehdään kahden noutoesineen ja keskellä olevan kipon kanssa. Vasemmalle lähetys tarvitsee edelleen vahvistusta, ettei Raisa ohjaudu keskelle.
- häiriöitä kentälle (purkkeja, purnukoita, hyppyja jne)

Kierto-ohjattu:
- on viimein saatu periaatteessa pakettiin, mutta liike on edelleen herkkä häiriöille. Edelleen vahvistetaan kiertämistä. Seisominen ja maahanmeno, malttaminen asennossa, ohjautuminen oikealla kapulalle ja hyppy ovat aika hyviä, voidaan harjoitella jo ketjuna. Häiriöihin kiinnitetään huomiota ja niitä aletaan lisätä entisestään. Tässä liikkeessä ollaan edistytty huimin askelin muutamassa kuukaudessa.
- istuminen kauempana lenkillä ja pylvään kierröstä sekä kartion kierrosta. Alussa maksimissaan noin 10 metrin matkalta, loppukuusta toivottavasti jo lähempänä 15-20 metriä matkaa ohjaajaan.

Tunnistusnouto:
- kapulan nostamis- ja pitämisharjoituksia jatketaan kotona.
- Lisäksi Stig tekee kotona päivittäin meille liikkuroidun tunnistusnoudon ennen iltaruokaa.

Kauko-ohjaus:
- tekniikka on mitä on. Hieman koitetaan vahvistaa etenkin istumaan nousun napakkuutta ja asentoa sekä maahanmneossa taakse päin hissaamista.
- suurin paino häiriöiden kestämisessä ja suorituksen varmuudessa (kaikki asennonvaihdot tehdään ekasta käskystä)

Kokeita ajatellen ruutu on edelleen suurin epävarmuustekijä, jonka harjoitteluun panostetaan edelleen. Sen lisäksi painotus kierto-ohjatussa ja ohjatussa noudossa sekä peruuttamisesa seuraten. Tarkoitus on jatkaa aamuisin treenailua hallilla aamulenkin yhteydessä sekä pientä hiomista kotona. Kerran viikossa tehdään hallissa kisamainen harjoitus 3-4 liikettä. Tokokurssia on vain kaksi kertaa jäljellä ja jatko on epävarmaa... minulla on sormet kainaloita myöten ristissä, jotta saataisiin jatkaa samassa ryhmässä edelleen!!


Rally-toko:
- ensimmäiset kisat. Oma kisajännitys hallintaan ja liikkeet täsmällisiksi. Tavoitteena hyväksytty tulos, pisteistä viis.
- harjoiteltu on nyt kuukausi ja alokasluokan liikkeet (ilman kummempia häiriöitä) alkavat olla hallinnassa, samoin pitkälti avoin luokka. Alokasluokka sujuu myös ilman välipalkkoja, välillä vain kehaisten.
- kuun lopussa päästään aloittamaan rallytokokurssi. 

Yksittäisiä liikkeitä: 

Alokasluokkaa ajatellen: 
 - pujotteluun ja spiraaliin tarkkuutta ja erilaisia merkkejä häiriöksi.
- 270 ja 360 astetta kumpaankin suuntaan kaipaa edelleen hiomista, etenkin jatkoa ajatellen, kun ohjaajan pitäisi pyöriä ihan paikallaan.
- edelleen kertausta ja varmuutta tarvitsevat toki kaikki kyltit. Peruuttamisissa saan keskittyä pitkälti omaan liikkumiseen. 

Avointa luokkaa ajatellen: 

- houkutus erilaisilla houkutteilla
- kisamaisiin harjoituksiin hyppy ja putki mukaan, todennäköisesti Raisan mielestä hauskaa muistin verestämistä agilityn suhteen.
-  istumisesta seisomista harjoitellaan varmemmaksi
- seisominen pitkän aikaa paikallaan (kotonaan minuuttiakin aikanaan mestariluokan käytösruutua ajatellen)
- seisomisesta istuminen ja maahanmeno
- koiran kiertäminen sen seistessä

Voittajaluokkaa ajatellen:
- oikealla seuraaminen ja perusasennot ovat työn alla edelleen
- oikealla seuraamisessa myös käännökset ja täyskäännökset
- puolen vaihdot: takaa, välistä, kummatkin oikealle ja vasemmalle, valkovuokko ja tulppaani eli käskyt "kohti" ja "pois" todella varmoiksi. Takaa menee hyvin myös ulkona/hallissa, mutta muut vielä aavistuksen epävarmoja jopa kotosalla.
- peruuttaminen vasemmalla seuraten ja poispäin ohjaajasta ovat ohjelmistossa jo tokonkin takia.
- eteentulot ja siitä sivulle siirtymiset oikealta puolelta ovat kotosalla työn alla, toivottavasti saataisiin ne myös hankalimpiin ympäristöihin kuun aikana.

Entäs sitten Essi? 

 Huomaan yhäkin, että minulle sopisi parhaiten 1,5 koiraa eli Essi jää treenauksen suhteen hieman vähemmälle, kun Raisan kanssa tehdään täysillä töitä. Tavoitteena olisi kuitenkin kokeet keväällä myös Essin kanssa. Koitetaan kuitenkin hitaasti ja varmasti vahvistaa seuraavia asioita:

- pitkiä seuraamisia hyvällä loppupalkalla jatketaan. Eritoten kiinniteän huomiota ettei paikka ala valua liian kauaksi.
- liikkeestä maahanmenon osat pidetään kunnossa ja tehdään välillä myös koko liikkeitä (alo)
- harjoitellaan myös nopeita liikkeestä seisomisia ja istumisia (avo)
- luoksetulot suoraan perusasentoon ilman käsiapua (alo)
- hyppy luoksetulona sekä uudella että vanhan mallisella hypyllä (alo ja avo)
- kauko-ohjaus: tehdään asentojumppaa: istu-maahan ja seiso-istu sekä seiso - maahan aina takajalat paikallaan. Näitä tehdään sekä sisällä että ulkona (kunhan pakkanen sen verran helpottaa etteivät kädet ihan jäädy). yhdistetään käskyt nyt kun liikesarjat alkavat sujua. Maahanmenot ovat monesti aika makeita maahan heittäytymisiä :)
- kapulan pitäminen tunnarikapulalla 5 sekunnin ajan (nyt onnistuu 2-3 sekuntia kauniisti pitäen), lyhyitä aikoja myös perusasennossa istuen. (alo)
- tunnarikapulan etsiminen omassa pihassa (voi)
- ruudussa odottaminen ja siellä palkkaus (voi)
- ruutuun juokseminen (avo)
- kartion kiertäminen, itse liikkeellä vielä auttaen, matkaa lisäten (avo)
- paikallaoloja maaten (alo) ja istuen (avo) kotona ja arjessa, muutama varmaan yhteistreeneissäkin.

Kun ovi sulkeutuu, avautuu ikkuna jossakin

Sound of Music oli suuria suosikkejani nuoruusiässä ja siinä on muutamia läpi elämän kantavia viisauksia. Alunperin lainaus kuuluu: "Kun Luoja sulkee oven, avaa Hän ikkunan jossain", mutta se toimii mielestäni uskonnosta riippumatta otsikkona olevassa muodossa ja tuntuu niin usein pitävän paikkansa.

   Sandyn jäätyä tyhjäksi, aloittikin Viima (Jangas Gone with the Wind) juoksunsa viime perjantaina eli 11.12. Neitokainen tulee tänään näytille ja toivottavasti pääsisimme astutusreissuun ensi viikolla joulun kunniaksi. Silloin pennut syntyisivät helmi-maaliskuun vaihteessa ja olisivat luovutusiässä huhti-toukokuun vaihteessa. Katsotaan, josko viimein K-pentue syntyisi :)

    Doniol-pentueesta Pikon eli Jangas Field Fennel tyttärelle etsin edelleen sijoituskotia, neitokaisen luovutus on tammikuun alkupuolella. Pääsen pentuja katsomaan tulevana sunnuntaina, joten silloin laittelen kuviakin pienestä sydämen valtaajasta...

   Noin niin kuin muuten on kiirettä pitänyt ensin (juuri ilmestyneen, etukäteiskappaleet kolahtivat eilen postilaatikosta!) Springeri-lehden tiimoilta, sitten Sissi-vauva on tavallisuudesta poiketen kitissyt öisin hampaiden takia, on vietetty Luciaa (Sebastian tiernapoikana!), isotädin hautajaisia ja pojan 5-vuotis syntymäpäiviä.

   Viime viikko on taas treenailtu neljään kertaan ohjatusti ja lisäksi hallilla on käyty muutenkin harva se päivä. Repertuaariin on kuulunut lähinnä TOKOa ja rally-tokoa, mutta myös hieman agilityä. Nilkkanikin alkaa olla kunnossa, joten hiljalleen pitäisi palata kunnolla myös agilityn treenauksen pariin. Raisan kanssa toko ja rally-toko ovat tällä hetkellä numero yksi - yhdeksänvuotiaana Raisu on ihan parhaimmillaan ja paranee edelleen kuin viini vanhetessaan!!

  Viime viikkoina työn alla ovat olleet erityisesti seuraavat asiat:
Kierto-ohjattu: varmempaan kiertoliikkeeseen on panostettu oikein kunnossa. Välillä luoksetuloja esteiden, kapuloiden, lelujen ja namikippojen ohi, toisinaan jopa kiertoon lähetys näiden houkutusten ohi. Kiertäminen on vahvistunut paljon, mutta edelleen joskus kapulat houkuttavat harhateille. Nyt on alettu lisäämään liikkeeseen myös pysäytyksiä seisomaan ja maahan, mutta istumisia harjoitellaan vasta lenkillä maksimissaan 10 metrin päässä. Noutamisen ohjaukset hypyn kera parantuvat hiljalleen.

Ruutu: Ruudun löytyminen on nyt suurin haaste. Seisomisesta ruutuun lähetystä tehdään kilpajuoksuna. Lisäksi harjoituksia, joissa jätän Raisan tai Essin ruutuun seisomaan lelu takanaan, siirryn kauemmaksi kuhmaan "hyvä ruutu" ja palaan takaisin leikkiäkseni koiran kanssa ruudussa. Eteen lähetykset alkavat olla kohtuullisen hyviä myös hallissa, joskus Raisu ajatutuu vikakurssille. Nyt alan puuttua myös noihin vikakursseihin ruutuliikkeessä jämäkästi - ongelma on vaan emännän hitaat hoksottimet. Hiras hämäläinen, mikä hiras hämäläine. Ei se muutto siihen mitään auta.

Ohjattu nouto: varmistellaan edelleen suuntia ja vauhdikasta merkille menoa. Merkille menot ovat parantuneet hurjasti, vasemmalle purkille/kapulalle lähettäessä täytyy muistaa pysäyttää ajoissa merkille, ettei Raisa valu merkin oikealle puolelle, josta se ajautuu keskimmäiselle kapulalle/purkille...

Rally-tokossa päästiin ilmoittautumaan ekaa kisaamme 9.1 Ylöjärvelle. Jännää! Olemme harjoitelleet enimmäkseen alokasluokan liikkeitä, jotka ovat selvästi vaikeampia taluttimessa, koska emännän taluttimen käyttö on välillä hankalaa. Oikealla seuraamisesta ja siinä perusasentoja ja käännöksiä on alettu ottaa repertuaariin. Avoimen luokan houkutus, jossa seurataan namikippojen tai lelujen ohi, oli yllättäen eka kerralla kokeillessa Raisalle aivan ongelmaton. Seuratessa se ei edes katsonut suosikkilelujaan tai purkissa olevia nameja! Tätä jatketaan ja superpalkka jälkikäteen!

Suunnitelmana on kisata nyt alkuvuonna rally-tokossa ja keväällä koitetaan saada tottelevaisuusvalion arvoon tarvittavat 1-tulokset kasaan. Olemme ensimmäistä kertaa vuosiin tehneet ainakin kunnolla töitä tuon tavoitteen eteen. Olen ihmetellyt omaa motivaationa, kun aamulla kuudelta puhkun intoa ja saatanj lähteä perheen nukkuessa Raisan kanssa hiljaiselle hallille, jotta saamme treenata sisällä etenkin noita tokon tilaa vieviä liikkeitä!

Kerran viikossa on koitettu tehdä rally-toko rata, joka motivaation puolesta on Raisalle helppo juttu, kun se vastaa pitkälti suorituksena EVL:n seuraamista ja zetaa yhdistettynä ja kehujen kera.  Uudet liikkeet ovat kivoja ja natavat hieman uusia haasteita. Ensin harjoitellaan kuviot namien kanssa sisällä, sitten palkitsen sisällä koko suorituksen lopuksi ja sen jälkeen aloitetaan namittamalla ulkona ja pian taas palkka koko suorituksen päätteeksi tai muutaman ketjutetun liikkeen jälkeen.