keskiviikkona, elokuuta 31, 2011

Marsuilla on ikää jo viikon verran

Wilman pienokaiset, nuo vielä toistaiseksi marsuilta näyttävät walesipennut, täyttävät tänään yhden viikon! Aika kuluu niin kovin nopeasti. Pieniä nuo ovat edelleenkin, mutta niin pianoa kuin pituuttakin on tullut hurjasti lisää viikon aikana. Wilma on edelleen todella tunnollinen emä, joka ei suostu käymään kuin pikaisesti metsän reunassa kakalla palatakseen kipinkapin takaisin pentujensa luokse. Se viettää vain lyhyitä aikoja muualla kuin pentuhuoneessa. Silti se on osoittautunut todella herttaiseksi niitä muutamia vierailijoita kohtaan, joita meillä on käynyt. Niin isäni kuin tätinikin saivat pikku-Wilman syliinsä tullessaan pentuhuoneeseen pieniä ihmeitä katsomaan. Pennut ovat tässä vaiheessa vielä niin äärimmäisen helppoja: Wilma huolehtii itsenäisesti niin kakattamisesta, pissattamisesta kuin ruokinnasta. Lopun aikaa pennut sitten nukkuvat vain. Ovathan ne vielä kuuroja ja sokeita. Bio Sensor-ohjelmaa on luonnollisesti jatkettu ja Solmio-Sauli on joka kerta sitä mieltä, että pentua kiusataan ihan toden teolla. Muut eivät juurikaan käsittelystä hermostu.

Tässä vielä kuvia viime päiviltä. Koitetaan tänään saada otettua vielä yksittäiset kuvat pennuista.


Pimpula Pampula Paimentyttö...

Tissittelemässä (Vasuri ja Solmio-Sauli)
Nyt ollaan jo viikon ikäisiä, ei enää ihan pieniä pentuja

Näin kovasti osataan jo puskea eteenpäin

maanantaina, elokuuta 29, 2011

Essi läpäisi taipumuskokeen

Essi eli Jangas Enttententten ja Markus Hartikainen osallistuivat eilen taipumuskokeeseen Espoossa suorittaen kokeen hyväksytysti heti ensi yrittämällä. Onneksi olkoon!

Tässä vielä tuomari Anu Kokkarisen kirjoittama arvostelu:

Sosiaalinen käyttäytyminen: Hyväksytty
Essi on rauhallinen, avoin, ystävällinen walesi. Tulee hienosti toimeen ihmisten ja koirien kanssa.
Haku ja laukaus: Hyväksytty
Innolla hakuun. Käyttää maa- ja ilmavainua. Laukaus rauhoittaa Essiä, jatkaa kuitenkin hyvin. Hyvä yhteydenpito ohjaajaan.
Jäljestys: Hyväksytty
Rauhallinen, varma pääosin maavainuinen jäljestys. Kaato kiinnosti.
Vesityö: Hyväksytty
Ui halukkaasti. Tuo pukin rannalle.
Tottelevaisuus: Hyväksytty
Essi on kuuliainen, tottelevainen koira.
Yhteistyö ja yleisvaikutelma:
Hyvää, vähäeläistä, rauhallista toimintaa.


Essi on jo pentueessaan Lotten, Ellan ja Pipsan jälkeen neljäs, joka on suorittanut taipparin. Sakke-veli on vielä osallistumassa syksyn aikana taipumuskokeeseen, sitä ennen poika pääseekin sorsametsälle. Ella on myös pääsemällä syksyllä tositoimiin metsälle.

sunnuntaina, elokuuta 28, 2011

Remo suoritti taipumuskokeen

Eilen Rengossa järjestetyssä taipparissa Remo eli Jangas Fir Tree ja isäntänsä Kari Heikkinen osallistuivat taipumuskokeeseen suorittaen sen hyväksytysti :) Remolla on ikää vasta 11 kuukautta ja nuorimies on jo pentueensa neljäs tänä kesänä taipumuskokeen suorittanut pentu ja kaikki osallistuneet ovat läpäisseet kokeen heti ensi yrityksellä. Tuomarina toimi Anu Kokkarinen. Onneksi olkoon Kari ja Remo!!


Tässä Remon hieno arvostelu, kyllä tätä kelpaa lukea: 

SOSIAALINEN KÄYTTÄYTYMINEN:
Remo on innokas, aktiivinen, vilkas uros. Suhtautuu kiinnostuneesti ympäristöön. Tulee hyvin toimeen ihmisten ja koirien kanssa.

HAKU JA LAUKAUS:
Laajahkoa, innokasta ilma- ja maavainuista hakua. Pitää hyvin yhteyttä ohjaajaan. Laukauksen jälkeen samalla tavoin. Hieno suoritus!

JÄLJESTYS:
Rauhallinen, tarkka, pääosin maavainuinen jäljestys. Kaato kiinnosti kovasti.

VESITYÖ:
Halukkaasti veteen uimaan. Tuo pukin rannalle ohjaajan käteen. 

TOTTELEVAISUUS:
Hyvää tottelevaisuutta koko kokeen ajan.

YHTEISTYÖ JA YLEISVAIKUTELMA:
Reipasta, vähäeleistä toimivaa yhteistyötä.



Kiitos vielä Paulille, Niinalle, Jannille ja Tiinalle avusta kevään taipparikoulutuksen järjestämisestä. Suurin osa mukana olleista on jo suorittanut kokeen. Muutama vielä uupuu: Piko on menossa vielä syksyllä, Ada valitettavasti joutui sairaslomalle telottuaan tassunsa ja Danten tulos jäi hyvin pienestä kiinni sen lähdettyä uimaan juuri 5 minuutin aikarajan tultua täyteen. Remo, Kamu, Fanny, Hertta, Ella ja Pipsa ovat sen sijaan kaikki saaneet SPA1-tuloksen ensimmäisessä kokeessaan tänä kesänä :D Loistavaa!

lauantaina, elokuuta 27, 2011

Bio Sensoria kehiin

D-, E- ja F- pentueiden tavoin aion käyttää tällekin pentueelle Bio Sensor-ohjelmaa. Tänään aloitimme tämän homman taas. Hauska oli heti nähdä eroja pentujen välillä: toiset (eritoten Solmio-Sauli) protestoivat asiaa vastaan, mutta suurin osa oli ihan tyytyväisiä pienestä stimuloinnista huolimatta.

Bio Sensor-ohjelma suoritetaan pennuille 3-16 vuorokauden iässä kerran päivässä. Tämä on Yhdysvaltain armeijan 1970-luvulla kehittämä ohjelma, jonka tarkoitus on stimuloida pennun aivojen synapsien kehitystä. Pentujen hermoston kehitys on hyvin aktiivista juuri ensimmäisten viikkojen aikana, ja Bio Sensor-ohjelma kohdistuu juuri tuohon ikäkauteen. Aivosolujen välisten synapsien määrällä on vaikutus koko hermorakenteeseen. Mitä enemmän koiralla on synapseja aivosolujen välillä, sitä enemmän sillä on mahdollisuuksia käyttää aivokapasiteettiaan. Mitä aiemmin hermosto alkaa kehittyä, sitä enemmän synapseja ehtii syntyä kriittisen kehitysvaiheen aikana. Näin pennun hermosto kehittyy varhemmin ja niiden ongelmanratkaisukyky ja stressinsietokyky paranee. Samanaikaisesti Bio Sensor hyödyttää pentua myös sosiaalistamisen kannalta, ja menetelmä totuttaa pentua käsittelyyn. Hyvän hermoston ja stressinsietokyvyn omaava koira pystyy aikuisenakin oppimaan tehokkaammin, ja toimimaan paremmin vaativissakin tilanteissa. Ohjelman on todettu parantavan myös vastustuskykyä.

Ohjelma toistetaan kerran päivässä, mutta ei useammin, sillä liiallinen stressaaminen aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Pentu kerrallaan käydään kaikki viisi kohtaa läpi ja jokainen osio kestää 3-5 sekuntia:

1. Kosketusärsyke
Kutitetaan pentua yhden tassun varpaiden välistä vanupuikolla. Ei ole väliä ilmaiseeko pentu tuntevansa ärsykkeen vai ei.


2. Pää ylöspäin pystyasennossa
Pidetään pentua molemmissa käsissä niin, että se on pystyasennossa, pää hännän yläpuolella.


3. Pää alaspäin pystyasennossa
Kuten edellä, mutta pää alaspäin.

4. Selkäasento
Pidetään pentua selällään kämmenillä.

5. Lämpöärsyke
Asetetaan pentu mahalleen märälle, jääkaappikylmälle pyyhkeelle. Pentua ei estetä, jos se yrittää ryömiä pois alustalta.
Ylläolevissa kuvissa ovat F-pentueen naperot syyskuussa 2010. 
Muuten pentulaatikossa elo on rauhallista: pentujen mahat pullottavat maidosta, ne tankkaavat tyytyväisenä maitoa ja paino nousee kaikilla tasaisesti. Pentue on hyvin tasakokoinen: tänään painot olivat pikku-Liinan 428 g ja Kaulus-Kallen 500 g välillä. Paljain silmin on vaikea nähdä oikein mitään kokoeroja, viimeksi mainittu herrasmies on ehkä hieman sisaruksiaan suurempi. Wilma viettää jo osan aikaan pentulaatikon vierellä pentujen nukkua tuhistessa tyytyväisinä itsekseen. Napanuorat ovat katkenneet ja tummat laikut kirsuissa ja tassuissa hieman kasvaneet. Toivottavasti näistä tulee äitinsä tapaan varsinaisia pisamapalleroita. Pentuhuoneesta Wilma poistuu oikeastaan vain asioilleen ja nyt Raisakin on alkanut jättää tuoreen äidin rauhaan. Ensimmäisinä päivinä mummo oli kovasti kurkkimassa pentuhuoneeseen. Tuntuu vieläkin hullulta kutsua Raisaa mummoksi, se kun vasta 4-vuotias tuulispää. Kati on jo isoisomummo eli nämä ovat jo neljännen polven jälkeläisiä meitin 13-vuotiaalle :) 

Siten vielä pieni kuvapläjäys:
Unisia kavereita




Kaulus-Kallen elävä tyyny

Tytöt kasassa: Liina käyttää Pampulaa tyynynä

torstaina, elokuuta 25, 2011

G-pentue vuorokauden iässä

Pennut ovat hyvin tyytyväisiä emänsä hellässä huomassa. Masut pullottavat, painoa tulee ja tummia laikkuja ilmestyy hiljalleen kirsuihin ja anturoihin. Tässä kuvapäivitystä pennuista vuorokauden iässä:
Wilman tytöt

Liina 347 g

Pampula 366 g

Wilma ja pojat

Oikuri (piste oikealla puolen selässä) 397 g

Oikuri

Solmio-Sauli 365 g

Kaulus-Kalle 402 g

Kaulus-Kalle

Vasuri 369 g (piste takapuolessa vasemmalla puolen)

keskiviikkona, elokuuta 24, 2011

Wilman pennut syntyivät aamuyöstä

Wilma 60. vrk astutuksesta

Eilen aamulla Wilman (Jangas Ees-Taas) lämmöt laskivat 37,7 C:sta 37,0 ja siitä edelleen 36,8 C päivän aikana. Lähtölaskenta oli siis alkanut. Iltaa kohti rouvakoira alkoi silloin tällöin ja petailla ja läähätellä, pentulaatikossa laitettiin paperit uuteen järjestykseen ja omaa peittoa muokattiin oikein toden teolla. Kävin kuitenkin vielä kouluttamassa agilityä, mukana olivat siis Raisan pätevät pennut eli Wilman sisarukset. Stig jäi kotiin illaksi. Iltamyöhällä paneuduimme yöpuulle puoli kahdentoista maissa ja viimeisenä ajatuksenani oli, että saapa nähdä meneekö synnytys aamuun. Elettiinkin jo 63. vuorokautta astutuksesta eli oli laskettu aika.
Miss Mahakas
   Nukahdin kuitenkin herätäkseni pennun vinkaisuun. Wilma oli synnyttänyt esikoistyttärensä sänkymme viereen omalle peitolleen (siis sille Pirkon tekemälle ihanalle peitolle, jonka Wilma aikanaan sai mukaansa omaan kotiin muuttaessaan), putsannut pään kalvoista ja nuollut puhtaaksi. Narttupentu Liina (liina kaulassa), joka nykyisin tunnetaan nimellä "Pihla" J. Gale Wind syntyi 1.45 ja painoi 303 grammaa. Neitokainen syntyi pää edellä. Wilma ja pentu kiidätettin pentulaatikkoon työhuoneeseen ja jäin päivystämään tuoreen äidin viereen. Seuraavana syntyi pää edellä 344 grammaa painava urospentu Oikuri (piste oikealla puolen takapuolessa) "Toivo" J. Gimme Some Action kello 3.16. Tämän jälkeen seuraavat tulivatkin vauhdilla: kello 3.33 syntyi 333 grammaa painava (mikä sattuma!) urospentu Solmio-Sauli (solmio kaulassa luonnollisesti) "Kanu" J. Guaranteed For Speed perä edellä, 3.44 maailmaan tupsahti seuraava 366-grammainen poika Kaulus-Kalle (komea kaulus kaulassa) "Tuffsen" J. Gotta Go pää edellä ja 3.57 heti perään 342 grammaa painava tyttö Pampula "Viima" J. Gone with the Wind pää edellä. Wilma katkoi kaikki napanuorat, söi istukat (ei mitään toivoa kerätä edes osaa pois) ja putsasi pennut kalvoista nopeasti ja tehokkaasti. Minulle jäi vain katsojan ja punnitsijan osa. Tässä välissä pidettiin pidempi tauko. Kellon näyttäessä 6.22 syntyi vielä pirteä poika Vasuri (piste pepussa vasemmalla puolen) "Sami" J. Go Ahead taasen pää edellä ja painoa oli kertynyt 340 grammaa. Seitsemäs ja viimeinen aivan veltto ja varsin eloton urospentu syntyi 6.52 ja painoi 344 grammaa, mutta pyyhkeellä hieromisesta ja Wilman nuolemisesta huolimatta se ei jaksanut elää. Stig kävi vielä ennen töihin lähtöään hautaamassa pennun. Muut pennut ovat toista maata: ne ovat heti alkuunsa reippaita, pitivät meteliä ja hakeutuivat saman tien nisille. Yön saldoksi tuli näin 4 urosta ja 2 narttua.
Wilman koko katras kasassa

Pieni lepotauko kesken synnytyksen

Urospentu on vielä vapaana harrastavaan ja aktiiviseen kotiin ja sijoitusnarttu etsii aktiivista kotia mielellään pääkaupunkiseudulta. Pennut ovat luovutusiässä kahdeksan viikon päästä eli 19.10 alkaen.
Pieni vastasyntynyt
Nyt pentulaatikkoon on laskeutunut rauha Wilman imettäessä ja hoitaessa tyytyväisiä pienokaisiaan. Tuoreen emän saa ulos tarpeilleen vaan taluttimesta vetäen ja heti pakollisen pissaamisen jälkeen on kova kiire takaisin vauvoja hoitamaan. Josko huomenna saataisiin lisää kuvia pienistä ihmeistä. Itselläkin päivä on mennyt hieman tokkuraisessa, mutta onnellisessa olotilassa, kun yöunien sijaan valvoin pentulaatikon laidalla.

sunnuntaina, elokuuta 21, 2011

Lottelle tulos ekoista agilitykisoista :)

Lotte eli Jangas Elin Kelin Klot ja emäntä Sanna Säilä-Lundberg tekivät tänään kisadebyyttinsä Järvenpään agilitykisoissa Tuija Kokkosen radoilla. Ekalta radalta tuli hylky, kun vauhtia oli vähän liikaakin. Toiselta radalta koirakko sai tulokseksi 15 vp ja 0,36 sekuntia yliaikaa pöydän (!) ja pujottelun sisäänmenon korjaamisista. Hieno alku kisauralle, nyt vaan uusiin kisoihin ilmoittautumaan. Onneksi olkoon Lotte ja Sanna!

Raisan vasta 2-vuotiaat pennut ovat muutenkin hienosti pärjänneet agilityn saralla: 
Dante Maxi-2: LUVA (yhteensä kaksi 0-tulosta)
Pipsa Maxi-1: 5 vp
Lotte Maxi-1: 15,36 vp
Ella Maxi-1 eka tulos (mölleistä 0 vp)
Essi Maxi-mölli: 0 vp
Sakke epävirallisista kisoista hyvät tulokset
Wilma alkaa myös olla kisavalmis ja kenties pääseekin kisaamaan mammaloman jälkeen.

Dantekin oli tänään kisaamassa, mutta putken väärä pää oli kuulemma vetänyt puoleensa magneetin tavoin ja siitä seurauksena hylky.

lauantaina, elokuuta 20, 2011

Agilitykuvia Raisan pojista

Tänään käytiin kisaamassa Raisan kanssa Järvenpäässä.  Tuloksena oli kaksi hylkyä, joista toiselta, kinkkiseltä hyppyradalta, tosin tehtiin nollarataa  aina toiseksi viimeiselle esteelle saakka. Siihen asti emäntä oli muistanut ohjata, mutta ei kait sitä nyt ihan loppuun asti tarvitse... Raisa ylitti maaliviivan tekemättä toiseksi viimeistä aitaa, jolle en siis rehellisyyden nimessä oikein ohjannutkaan. Ekalla radalla seisoin paikallani takapuoli pystyssä ja silloin voin olla varma, että hylkyhän siitä seuraa. Tuomareina toimivat Ritva Herrala ja Leena Rantamäki-Lahtinen. Mitään tulosjuhlaa kisat eivät olleet muidenkaan osalta, kun ekan radan 62 kisaajasta 8 sai tuloksen, nollia tuli vain muutama ;)

Sitten agilitykuvia Raisan pojista: Sakke ja Siiri ovat käyneet keväällä alkeiskurssin Danten ja Viivin kisatessa jo kakkosluokassa.

Ensin Sakke (Jangas Eager-Beaver) liitää möllikisoissa:
kuva: Tytti Käyhkö

kuva:Tytti Käyhkö

kuva Tytti Käyhkö
 Sitten Danten (Jangas Even-Stevens) kuvia:


Tiistaina taas treenailtiin Nupun pentujen kanssa ja etenkin ahkerasti treeneissä käyneet koirakot alkavat olla hyvin päteviä. Hertta ja Kamu osaavat jo helposti 6-7 esteen radat ja emännät alkavat päästä jyvälle valssailun kiepahduksista. Pikokin meni tosi hienosti koko ratapätkän ja Adallekin saatiin pitkästä aikaa hyvä vauhti päälle. Ada-parka vain loukkasi keskiviikkona tassunsa ja joutuu taas sairaslomalle anturahaavaa parantelemaan :(

perjantaina, elokuuta 19, 2011

Syntymän ja kuoleman ihmeitä

Elämään kuuluvat olennaisena osana niin kuolema kuin syntymäkin. Siinä kun suuri persoona "Veikka" eli McTwister's Wet Wet Wet jouduttiin lopettamaan 11,5 vuoden iässä 20.7.2011 ovat Veikan lapsenlapsenlapset syntymässä ensi viikolla.

"Veikka on niin vaikee" oli aivan ihana, äärimmäisen rohkea, leikkisä, vilkas ja totta kai oman tahdon omaava koira. Veikka elää yhä edelleen jälkeläisissään ja D-pentueeni onkin perinyt paljon isänsä piirteitä enkä ole koskaan katunut Veikan jalostukseen käyttämistä. Veikalla on kaksi pentuetta, Jangas-pentueen lisäksi Veikasta tuli myös Sparklecreak's Ice-pentueen isä. Valiojälkeläisiäkin on kolme, agilityssa kisanneita viisi, taipparin läpäisseitä kahdeksan, kaksi TOKOssa palkittua, kahdeksan MH-luonnekuvauksen suorittanutta ja yhteensä viisitoista rakastettavaa walesilaista. Veikka on myös E- ja F-pentueideni vaari ja eritoten Piko on aikamoinen kopio vaaristaan. Remu-poika on puolestaan nuorempi versio isästään. Veikkaa kuvaa hyvin sen käytös MH-luonnekuvauksessa: leikkiminen oli niin kivaa, että sitä saatiin maanitella takaisin kesken leikkiosion sen saatuaan patukan itselleen, räminän päälle asti piti hypätä asiaa tutkimaan ja koko juttu oli pojalle vain hauska huviretki Oittaalle. Veikka varmasti koetteli moneen kertaan Niina-emännän pitkää pinnaa, mutta eihän tuollaista koiraa voi olla rakastamatta. Siinä on aikanaan seuraavan pennun astuttava isoihin saappaisiin. Koko elämänsä perusterve Veikka kuoli tavoilleen uskollisena: vielä muutamaa tuntia ennen lopetusta se painoi täysillä metsälenkillä kunnes illalla takajalat pettivät alta ja lopetus oli ainoa oikea vaihtoehto.
Veikka 2.10.1999-20.7.2011
 

Sitten niihin iloisempiin uutisiin Veikan tulevista pennunpennunpennuista eli tulevasta G-pentueesta. Wilma tuli eilen meille ja kylläpä neiti onkin mahakas ja askel on jo aavistuksen normaalia hitaampi. Wilma on taas sopeutunut hyvin laumaan ja masu on jo pudonnut "polviin", joten pentuja odotellaan ensi viikolla. Saas nähdä kuinka iso pentue tästä tulee, toivomukseni oli 7 pentua ja määrä voi olla olla todellisuudessakin aika lähellä.
Wilma 57 vrk astutuksesta


torstaina, elokuuta 18, 2011

Raisalle nollavoitto Maxi-3:sta!!

Kisasimme eilen 17.8 Raisan kanssa TamSK:n järjestämissä iltakisoissa Tampereella. 

Aamu alkoi inhalla kurkkukivulla, mutta lähdimme silti kisareissulle. Ekalta Johanna Wütrichin radalta ei paljon jäänyt jälkipolville kerrottavaa (kepeillä, okserilla ja puomilla hämminkiä) tulos 20 vp ja reilusti yliaikaa kepeillä toilailusta. 

Epäonnistuneen radan jälkeen sisuunnuin ja päätin, että seuraavalla radalla ainakin kontaktit ja kepit sujuvat taas vanhaan malliin. Ja niin taistelimme tiemme muutaman hyvin pitkän kurvin kautta virheettömästi maaliin saakka. Tuloksella -2,07 voitettiin koko 34 koirakon Maxi-3 luokka. Tuomarina toimi Kari Jalonen, joten agility-SERTiä ei enää häneltä voi toistamiseen saada, mutta kyllähän se nollavoitto tuntui kivalta eka kertaa 3-luokasta :)

tiistaina, elokuuta 16, 2011

Kommelluksitta ei elämästä selviä

Olen monesti vakuuttunut, että jos elämääni kuvailtaisiin elokuvan tavoin olisi tyylilaji ehdottomasti komedia tai toisinaan traagikomedia. Eipä kait tätä touhuani voi ottaa aina ihan vakavasti. Varmaankin juuri siksi monenlaisen karvakuonon (suomenajokoira, saksanpaimenkoira, kultainennoutaja, tiibetinterrieri) jälkeen omaksi rodukseni on valikoitunut koiramaailman Peppi Pitkätossu tai Peter Pan, sellainen ikuisesti lapsellisen iloinen, touhukas, kekseliäs rotu kuin walesinspringerspanieli.

En tiedä sattuuko ja tapahtuuko arjessani tavallista enemmän kommelluksia, vai tuntuuko se vain siltä. Olen ollut nuoresta asti sellainen "muistamaton mummo" (ehdottomasti lempikirjojani lapsena ja luettu ihan repaleiseksi) tai hopsantuu, joka menee ja tekee ja unohtaa puolet siitä mitä pitäisi. Valitettavasti olen tietoinen, ettei Stigillä liene aina ihan helppoa kanssani. Eilen kävin lenkillä lastenvaunujen (lue Sebastianin) ja Katin kanssa ja kotimatkalla poikkesin kaupassa. Juorusin samalla Niinan kanssa puhelimessa ja kas kummaa päästyäni puolen matkaa kaupalta kotiin, huomasin, että jotain puuttuu. Kati! Toinen kiltti pieni mummokoira oli jäänyt kaupan eteen istumaan ja odotteli siellä rauhallisena, mutta hieman huolestuneen näköisenä. Onneksi muistin vanhuksen kotimatkalla enkä vasta tuntien päästä kotona...

Viime joulukuussa Sebastianin syntyessä oli sovittu, että Kati menee hoitoon Lauralle. Pakkasin supistusten väleissä itselleni laukun ja Katille ruoat. Kuitenkin autossa matkalla sairaalaan aloin pohtia tulivatko ruoat mukaan - ja siellähän ne nököttivät keittiön pöydällä. Eikun hakemaan vielä Katinkalle sapuskat kotoa. Tämä episodi tuli vielä tallennettua jälkipolville ja TV:stä ulos Stigin osallistuttua Farsor-sarjaan. Aika moni tuttu kommentoi, että oli jotenkin meikäläiselle tyypillistä. Ai miten niin? Toisaalta en yleensä ota enää monestakaan asiasta stressiä. Sebastianin syntyessä sunnuntaina olin vielä edellisenä perjantai-iltana työkavereiden kanssa ravintolassa pikkujouluissa ja koko lauantain messukeskuksen näyttelyssä springeriyhdistyksen ständillä töissä. Sunnuntaina jouduin soittamaan Leenalle, etten taida tullakaan messariin, kun vähän supistaa. Lenkille lumihankeen koiria juoksuttamaan toki silti pystyi lähtemään.

Nämä kommellukset eivät kuitenkaan rajoitu vain ja ainoastaan unohduksiin, vaan samanlainen hepsankeikka-asenne valitettavasti vainoaa minua muutenkin. Viime viikolla lähdin agilitytreeneistä kotiin yhdeksän jälkeen illalla ja koko isolla parkkialueella oli alle kymmenen autoa. Kuitenkin automme kummallakin puolella oli hyrysysyt ja toisen automobiilin vieressä oli kaksi naista, kaksi lasta ja neljä koiraa pienen pieni pentu mukaan luettuna. Keskityin niin täysin vieressä olevaan porukkaan, että peruutin suoraan taaksepäin Leilan auton takapuskuriin. Omasta takaikkunasta kun ei näkynyt tippaakaan läpi Raisan saatua sen aivan sameaksi vesihöyrystä. Ja kyllä harmitti ja itketti. Omasta ja Leilan puolesta, onneksi Leila on jotakuin maailman ihanin ihminen ja rauhoitteli minua (näinkö päin sen piti mennä?). Onneksi vauhtia ei ollut huimasti, mutta... Jälkeenpäin on taas naurattanut, että taito kai tuokin, että kykenee ylipäätään osumaan toiseen autoon lähes tyhjällä kentällä. 

 Armon vuonna 2002 olin Katin kanssa astutusmatkalla Ruotsissa ja lähtiessäni pihasta hyvin uupuneena ajamaan, katsoin oikeaoppisesti oikealle ja vasemmalla ja oikealle ja ajoin suoraan bussin kylkeen. Eihän sellaista pientä autoa nyt huomannut. Näiden turmien välissä en kyllä olekaan autolla koheltanut, jos ei lasketa sitä, kun silloin korjattu konepelti moottoritiellä lensi suoraan auton tuulilasiin. Mutta se ei varmaan sentään ollut minun vikani? Virpin kanssa meillä on myös ollut hyvin vaiherikkaita reissuja tuolla samaisella armaalla valkoisella pikkusitikalla Tepalla eli Terttu Penelopella. Virpiä ei paljon hampaita naurattanut, kun lauantai-ilta alkoi hämärtyä ja me seisoimme Ruotsissa keskellä ei mitään huoltoaseman ja bussivarikon välissä auton jäähdytysletkun rikuttua. Eipä hätää, reippaat nuoret miehet pelastivat tilanteen ja Virpi vannotti minua tulevaisuudessa ostamaan edes ensiapupakkauksen autoon. En kyllä tiedä, miten kyseinen paukkaus olisi voinut meitä tuolloin auttaa, mutta kyllähän Virpi oli oikeassa ettei sellaistakaan autossani ollut.  Ensiapupakkaus saapui kylläkin autoon vasta Stigin myötä, mutta eipä sitä onneksi ole tarvittukaan. 

Näyttelyissä olen käynyt kahdenkymmenen vuoden ajan, joskin aika harvakseltaan viime vuosina. Tuntuu, etten näiden kahdenkymmenen vuoden aikana ole silti paljon oppinut. Yhdestä näyttelystä tänä vuonna unohdin koiran rokotuspaperit kotiin ja Vesilahdella Essin kanssa loistin oikein toden teolla. Numerolappu jäi koteloonsa häkin päälle rynnätessäni kehään ja kehässä taskusta putosi ensin vinkulelu ja sitten levittelin vahingossa lihapullat ympäri kehää! Jos olisin ollut ensikertalainen olisi varmaan hävettänyt, nyt lähinnä nauratti ja hymyilytti. Ei kait sitä koskaan opi. 

Koirien kanssa treenatessa olen jo oppinut tekemään itsestäni ihan pellen, kun koirat tykkää ja oppii. TOKOssa tosin saa leikkiä pikkutarkkaa kivinaamaa, vaikka se ei ehkä minulle se kaikkein luonnollisin laji olekaan. Sebastianin kanssa samaa pelleilyä saa jatkaa. Oppilaani  oppivat hiljalleen hieman sarkastiseen huumorintajuuni ja viimeistään ysillä tajuavat, ettei "toki koko sivun taulukko on opeteltava ulkoa" ole tarkoitettu ihan sananmukaisesti. Mitäköhän kommelluksia kohtalolla on varalleni vielä tälle viikolle?

sunnuntaina, elokuuta 14, 2011

Kamu, Ella ja Pipsa läpäisivät taipumuskokeen :)

Eilen 13.8 Oitin taipumuskokeeseen osallistui peräti neljä kasvattiani, joista kolme läpäisi kokeen hyvin arvoisteluin ja Dantellakin se jäi "sekunnista kiinni" eli haku ja jälki menivät tosi hienosti, mutta uintiosuudella vasta samalla hetkellä tuomarin sanottua "aika loppui" Dante uskaltautui uimaan ja noutamaan pukin... Tuomarina koko porukalle toimi Harry Vilkman.

  Eli onneksi olkoon taipumuskokeen suorittamisesta Jangas Four-leaf Clover "Kamu" (11 kk) ja Roosa, Jangas Easy Peasy "Pipsa" ja Mika sekä Jangas Elli-Velli "Ella" ja Teemu!!

Tässä vielä Ellan hieno arvostelu:

Sosiaalinen käyttäytyminen: Rauhallinen, tutustuu reippaasti muihin.
Haku ja laukaus: Rauhallista ja hyvin  tehokasta ja halukasta, maavainua käyttäen. Hieman ohjausta vaativa. Laukauksesta hieman tehostuu.
Jäljestys: Hyvä etenevä jäljestys. Tarkasti jäljellä, päälle kaadolle asti ja makuun kaato kiinnostaa.
Vesityö: Miellään noutaa ja luovuttaa pukin.
Tottelevaisuus: Hyvä.
Yhteistyö ja yleisvaikutelma: Hyvää yhteistyötä.
Kokonaisarvostelu: Hyväksytty. 

Nyt Raisan E-katraasta taipparin ovat läpäisseet Lotte (Jangas Elin Klein Klot), Ella ja Pipsa ja Nupun F-pentueesta Hertta (Jangas Forget-Me-Not), Fanny (Jangas Field Poppy) ja Kamu. Hienosti taivuttu koko porukka :)

sunnuntaina, elokuuta 07, 2011

Salon seudulla näytelmässä

Tänäänkin oli vuorossa näyttelyissä juoksemista, tällä kertaa tyttöporukalla. Tuomraina Salossa toimi virolainen Vera Smirnova ja harjoitusarvosteluita kehässä suoritti Joanna Pronin. Mukana olivat:
Jangas Forget-Me-Not "Hertta" JUN ERI 1. 
Sweetie-pie Kathy "Kati" VET ERI 2.
Jangas Enttententten "Essi" AVO ERI 3. 
Jangas Elli-Velli "Ella" AVO EH

Tässä vielä Essin arvostelu:
"Erittäin hyvä tyyppi. Riittävä luusto & sopiva koko. Kaunis pää. Hyvä selkälinja. Eturinta voisi olla leveämpi & rintakehä tilavampi. Riittävät kulmaukset. Hieman ahtaat takaliikkeet. Hyvät sivuliikkeet."

Essin on ollut aivan ihana neitokainen täällä viikonlopun, voisin ottaa sen koska vain omaksi koirakseni :) Taitaisi vaan tulla Lindalle ja Markukselle vietävä ikävä pientä päivänpaistetta... 

Katista sanottiin seuraavaa: " Erinomainen tyyppi. Hyvä luusto ja koko. Kaunis pää- Vahva selkä. Hyvät kulmaukset. Hieman pehmeä turkki. Ikäisekseen hyvät liikkeet." SA:n antamista tuomari pohdiskeli pitkään, muttei uskaltanut kun Kati olisi voittanut sertin... Tosin teräsmummolla on jo serti aiemmin samalta tuomarilta ;)

lauantaina, elokuuta 06, 2011

Pikolle SERT, Kati ROP-vet ja PN-2, Ellalle tulos ekasta agilitykisasta :)

Tänään on taas pitkästä aikaa ehtinyt tapahtua varsin paljon koirarintamalla. Lähdimme porukalla Vesilahden ryhmänäyttelyyn, jossa kasvattajatuomari Marjo Jaakkola arvosteli rodun. Kuvat ovat Aino Väyrysen kamerasta, mukavaa, että Aino jaksoi taas lähteä näyttelyyn :) Kaikki kuvat löytyvät seuraavasta linkistä:  http://walesit.kuvat.fi/kuvat/Vesilahti%20060811/ Mukanamme oli seuraava lauma punavalkoisia hännänheiluttajia:

Jangas Field Fennel "Piko" JUN ERI 1. SA PU-3 ja SERT!!! Onneksi olkoon Jaana ja Piko :)

Tässä vielä Pikon arvostelu: "11 kk:n ikäinen. Selvästi urosmainen. Hyvä pää, aavistuksen vahva kallo-osa. Hyvä kaula ja ylälinja. Hyvät rungon mittasuhteet. Riittävä eturinta. Sopiva luusto. Tasapainoisesti kulmautunut. Liikkuu riittävällä askelpituudella sivusta, mutta hieman turhan leveästi edestä. Kaunis turkki ja väri. Hieman tiukka purenta. "

Sweetie-pie Kathy "Kati" VET ERI 1. SA PN-2, ROP-vet ja vara-SERT! Aikamoinen tuo 13-vuotias teräsmummo :)


Kati sai seuraavanlaisen arvostelun: "Hyvässä kunnossa esitetty 13-vuotias veteraani. Sievä pää. Hyvä ilme. Hyvä kaula ja ylälinja. Tasapainoisesti kulmautunut. Erinomaiset rungon mittasuhteet. Ei parhaassa turkissa. Liikkuu vielä hyvällä askeleella."
Jangas Enttententten "Essi" AVO ERI 2.


Kiitos Markukselle ja Lindalle, että sain lainata Essiä näyttelyyn. Tässä vielä Essin arvostelu:
" 2-vuotias. Selvästi narttumainen. Miellyttävä pää ja ilme. Hyvä kaula. Hieman etuasentoiset lavat. Hyvä ylälinja. Eturinta voisi olla voimakkaampi. Hyvin kehittynyt runko. Aavistuksen pitkä lanne. Riittävät kulmaukset. Liikkuu hyvällä askelleella."

Jangas Forget-Me-Not "Hertta" JUN EH Hertta unohti hapsukarvat kotiin... 
Jangas Even-Stevens "Dante" H
Kiitos mukavasta seurasta ja onnittelut vielä Jaanalle ja Pikolle.

Samaan aikaan Kirkkonummella Jangas Elli-Velli eli "Ella" ja emäntänsä Tiina Rytkönen starttasivat ensimmäisessä agilitykilpailussaan. Vaikka virheitä ja niiden korjaamisesta tullutta yliaikaa sattui matkalle, oli sijoitus silti 2. Maxi-1 luokassa. Hienoa, että uskaltauduitte kisaamaan ja onneksi olkoon heti ekasta tuloksesta!!

maanantaina, elokuuta 01, 2011

Fanny läpäisi taipumuskokeen :)

Fanny eli Jangas Field Poppy oli yhtä pätevä kuin Hertta-siskonsa ja läpäisi taipumuskokeen hienosti lauantaina 30.7 Rovaniemellä :) Oikein pätevät siskokset nuo 10-kuiset sijoituskoirani. Toivottavasti nyt muukin pesue ehtii vielä syksyn mittaan taipumuskokeeseen!

Tässä vielä Fannyn arvostelu, tuomarina toimi Nina Janné.

SOSIAALINEN KÄYTTÄYTYMINEN
Fanny on vilkas, iloinen "touhottaja" ja hieman levoton. Suhtautuu toisiin koiriin uteliaasti ja ystävällisesti ja muihin ihmisiin avoimesti "pusutellen".

HAKU JA LAUKAUS
Sopivan laajaa hakua, joka suppenee loppua kohti. Vielä pentumaisen innokasta työskentelyä ja vainun käyttöä voisi vielä tehostaa. Yhteistyö toimii erittäin hyvin ja ohjaaja voi luottavaisin mielin jatkaa koulutusta. Laukauksesta tulee ohjaajan luo ja haku hieman suppenee.

JÄLJESTYS
Varmaa ja erittäin jälkitarkkaa työskentelyä maavainua käyttäen alusta loppuun. Kaato löytyy helposti ja se kiinnostaa kovasti. Mejä voisi olla Fannyn juttu!

VESITYÖ
Menee halukkaasti veteen ja tuo pukin ohjaajalle.

TOTTELEVAISUUS
Erittäin tottelevainen tyttö.

YHTEISTYÖ JA YLEISVAIKUTELMA
Yhteistyö toimii hyvin. Nuori koira, joka omaa hyviä taipumuksia metsälajeihin.


Onneksi olkoon pätevälle koirakolle!