torstaina, joulukuuta 31, 2020

Onnellista Uutta Wuotta!

 Täällä maaseudulla uuden vuoden juhlinta on ollut varsin rauhallista ja niin lienee tänäkin vuonna. Ennen saunomista ja syömistä oli hyvä aika syöttää pennuille jauheliha-annos, päästää ne jaloittelemaan ja miettiä tätä kulunutta eriskummallista vuotta. Ei kait voi toivoa kuin parempaa uutta vuotta!

 

Sissi heräsi aamulla aikaisin ja sitten oli uni yllättänyt.

Raya oli itsekseen ryöminyt hetken päästä Sissin kaulalle uinumaan.






  Kokeiden ja tulosten suhteen on ollut varsin hiljaista, kun suurin osa lajeista on pyörinyt vain pienen osan vuodesta. Näyttelyihin saattoi osallistua elo-syyskuussa, Springereiden MH-luonnekuvaus jäi järjestämättä, kun vielä elokuun kynnyksellä tilanne oli epävarma, rally-tokoa saattoi kisata muutaman kuukauden syksyllä, mutta taipumuskokeita järjestettiin kohtuunormaalisti, vaikka niistäkin toki osa peruttiin myös toukokuun jälkeen. 

Vuoteen on kuulunut paljon turhautumista, mutta myös iloisia hetkiä. Alkuvuosi tuntui menevän aika penkin alle. Pippi oli kipeänä aina maaliskuuhun saakka ja sen jälkeen kökötettiin kotona - kuukausikaupalla. Jälkiviisaus on aina helppoa, mutta tuntuu aika liioitellulta nämä Suomen ja koirayhdistyksemme toimet, vaikka kukapa sitä saattoi jatkosta tietää tuolloin keväällä. Etäkoulu oli ihan tuskaa alusta loppuun ja osa oppilaista ikään kuin katosi poteroihinsa. Treenikentät olivat ulkokenttiä myöten täysin suljettuja - ikään kuin koiran kanssa ulkona treenatessa olisi edes päässyt jonkun muun kanssa kahden metrin etäisyydelle! Halliin ei päässyt edes yksin ja sama koski joulukuun alkua. Mekin kiltisti tottakai seurattiin virallisia ohjeistuksia. 

Siinä kun kevät oli kummallista stressantuneen pysähtyneisyyden aikaa, niin syksylle oli liikaakin buukattu touhua. Lumatikka-kurssin 15 opintopistettä Helsingin yliopistossa, Springeri-lehdet elo-syyskuussa ja marraskuussa, 2-3 ohjatut treenit viikoittain (joskus oli vaan pakko pyytää tuuraaja), pennut, lukkareiden teko ja koulussa myös kemian opettajaopiskelija ohjattavana. Kaikki kivoja juttuja, mutta tunnit meinasivat loppua kesken vuorokaudesta. Ja sitten taas kummallinen pysähtyneisyyden aika joulukuussa, joskin nyt olen nauttinut levosta ja Lyylin pentujen ihastelusta kokeiden korjauksen lomassa.

Kesällä päästiin sentään muutaman kerran treenaamaan ihan ohjatusti kiitos Elinan rally-tokokurssin. Elokuussa reputettiin hypokoirien käytöstesti pitkälti oman jännittämiseni takia, mutta syyskuussa kisasimme RTK1-koulutustunnukseen vaaditut alokasluokan kolme hyväksyttyä tulosta ja Pippi eli Jangas Pippi Långstrump suoritti taipumuskokeen. 

Myös Jangas Gale Wind eli Pihla ja Eve saavuttivat RTK1-koularin samoissa kisoissa :) 

Taipumuskokeen suorittivat vuoden aikana Pipin lisäksi myös Jawa eli Jangas Old School, Kaneli eli Jangas Kameliadamen ja Esme eli Jangas Nice Weather For Ducks

Näyttelyissä Iines eli Jangas Legend of Zelda palkittiin vara-SERTillä ja vara-CACIBilla, joka vahvistettiin CACIBiksi eli Iines on askeleen lähempänä kansainvälisen muotovalion titteliä. Myös Martta eli Jangas Plättä Kiljunen (ERI), Jawa eli Jangas Old School (ERI), Nemo eli Jangas New Tricks (EH) ja Kaneli eli Jangas Kameliadamen (EH) saivat syksyllä "tarvittavat" näyttelytulokset.

Terveystarkeista tuli suurelta osin kivoja tuloksia, kun O- ja P-pentueet on pitkälti kuvattu A, B tai B/C-tuloksin, joskin Lempillä (Jangas Outlander) oli valitettavasti D-lonkat kuin myös Cafulla (Jangas No Wind of Blame). Martalla löytyi toisesta silmästä suruksemme kaihi. Ronja eli Jangas Hissun Kissun sairastui glaukoomaan ja siskontytöillä oli gonioskopia vakavat muutokset, joten niiden pennutussuunnitelmat menivät puihin.

Suurin ilo tänä vuonna on ollut Iineksen Q-pentueesta ja niiden kasvun seuraamisesta ja nyt joulukuussa Lyylin R-pentueen ihmettelystä ja ihastelusta :) Vielä jännäämme ketkä pennuista ovat Danin ja ketkä Oskun ja toivomme kovasti, että joukossa on kummankin pentuja...

Suruakin on vuodelle riittänyt, kun Raisa eli Jangas Duck Soup (13 v 9 kk) ja 11-vuotiaat pentunsa Elli (Jangas Elli-Velli), Hani (Jangas Eye-Popper) ja Lotte (Jangas Elin Kelin Klot) lähtivät sateenkaarisillalle. 

Toivottavasti ensi vuodelle riittää iloa ja onnea sekä aktiivista harrastamista tätä vuotta enemmän :)






keskiviikkona, joulukuuta 30, 2020

Kanelin juoksu alkoi

 Lyylin pennut ovat vasta kolmiviikkoisia, mutta toiveissa siintää jo seuraava pentue, kun Kanelin juoksu alkoi eilen. Tosin tällä kertaa ei ole kyse ihan samalla tavalla omasta pentueesta, vaan Kanelin eli Jangas Kameliadamen perhe haluaa teettää koirallaan pennut. Tarkoitus on toteuttaa pentue yhteistyössä eli pennut syntyvät kennelnimelleni ja pentujen omistajat saavat kaiken avun ja tuen kuin muutkin kasvattini, vaikka pennut syntyvät ja elävät koko ajan syntymästä luovutusikään Tuusulassa emänsä hoivissa. 

Kaneli on miellyttävä ja perusterve kohta 5-vuotias walesineitokainen. Näyttelystä on käyty hakemassa EH ja taipumuskoe meni ensi yrittämällä läpi kivoin arvosteluin. Lonkat ovat A, silmät distiachis (eli pehmeä ripsi silmään päin) ja silmien gonioskopia ok (eli ei toistaiseksi kohonnutta riskiä glaukooman suhteen). 

Tässä kuvia siskonsa Lyylin kolmen viikon ikäisistä pennuista, jotka pääsivät tänään hieman isompiin tiloihin. Pari kertaa on jo päästy ihmettelemään pentujen menoa vapaana lattialla ja tarjoiltu innokkaille ahmateille jauhelihaa. Tehokkaampi valo olisi vaan kova juttu kuvien suhteen... Valitettavasti Lyylin operhe ei päässyt sunnuntaina käymään, kun Sebastian oli kamalassa migreenissä, mutta eilen Sinttu poikkesi täällä pentuja katsomassa. Ensi viikolla otetaan jo pennun katsojia vastaan, kiun lyyli alkaa selvästi olla sitä mieltä, että pentujen hoitovastuuta alkaa olla hyvä jakaa :) 


Raya löysi ihan itse tunnelin ja ryömi siitä läpi. Tunnelina toimi siis pesuun menossa oleva peitto.

Tänään sama tyyppi kiipeili taas pesun menevän vetpedin päällä.



Tähkäpää haistaa maidon...




Pentuaitauksessa on peti, pehmeä alusta ja vessaosa erikseen.



Aina ei pennut suostu oelmaan kauniissa rivissä nisillä ;)


maanantaina, joulukuuta 28, 2020

3-viikkoiset R-pennut

 Syntymäpäivänäni juhlitaan myös R-pentueen kolmea ensimmäistä viikkoa. Otimme Stigin kanssa ensimmäiset seisotuskuvat, jotka huonossa valaistuksessa yms ovat kaikkea muuta kuin onnistuneita. Josko seuraavina viikkoina onnistuttaisiin edes hiukkasen paremmin?! 

Noin ylipäätään pentuväki alkaa löytää toisensa, kulkea yhä enemmän haparoivin askelin, kuulee ja näkee jotenkin, löytää tiensä nisille enstistä nopeammin ja kasvaa tasaisesti. Maito maistuu ja hiljalleen aloitellaan myös jauhelihan syöttämistä naperoille. 



 

  Tässä epämääräiset otoksemme pentulaisista: 

Rapa-Ripa mallikelpoisena

Kiiruti haluaa namia

Kiiturilla neljä jalkaa maassa

Risto

Ja tyttöset: 

Sissin suosikki Tähkäpää

Raya

Riitta

Rämäpää haluaa jo namin ja sassiin!




lauantaina, joulukuuta 26, 2020

Pentutreeniä tapanina

 Olipas kiva saada vähän vaihtelua joulun viettoon, kun kolme pennuista omistajineen poikkesi treenailemaan ja taas pennut leikkivät innolla lyhyiden treenien jälkeen :) Päivän treeneihin kuuluivat putki vinoista kulmista (hienosti pennut miettivät asiaa ja osasivat hakea putken suuta), vinoja hyppyjä, tasapainoalustalla kropan käytön harjoittelua, seuraamista ja keppikujan juoksemista. Luoksetulot sujuvat upeasti käskystä ja kontaktia pennut hakevat myös vapaana juostessaan. Mukana olivat tänään Mickey (Jangas Q-hun Kurkottaa), Minni (Jangas Q-nlilja) ja Kerttu (Jangas Q-rankukka).

Ou nou - nyt google ilmoitti, että neljäntoista vuoden blogin kirjoittaminen ja kuvien tallentaminen on käyttänyt tallennustilan loppuun - onneksi lisätallennustilan ostaminen oli helppoa.

Kontakti

Kertun kontakti

Mickeyn taidonnäyte

Minni tasapainoilee

kontaktissa!

Pylvään kierto








Kerttu


Hippaa! Sanoo Minnin ilme...



Nuo naskalihampaat aina naurattaa tässä vaiheessa. Siellä riisinjyvä etsii kaveria.






Minni on kielinaisia.


Siskokset

Kertun ilmeet jaksaa aina nauruttaa :D