maanantaina, helmikuuta 29, 2016

Treenailuakaan ei ole unohdettu

Vaikka kuluneen viikon blogikirjoitukset ovat keskittyneet pentuihin, ei meillä silti isojen tyttöjen treenejäkään ole kokonaan unohdettu. Tosin Raisa ja Essi pääsivät viikonloppulomalle, ei sentään kylpylään, vaan Harrin ja Niinan hoiviin Sipooseen. Essi aloittikin juoksun perjantaina, joten sen kanssa varmaan pidetään hallitreeneistä taukoa. Saas nähdä ehtiikö Raisa juoksemaan samaan syssyyn...

Essin kanssa ollaan päästy agilityyn Terhin oppiin ja nyt alkaa taas omakin nilkka olla siinä kunnossa, että huhtikuulle olen miettinyt kisoja juoksun jälkeiseen aikaan. Aloitetaan varmaan aika kevyesti ja sitä ennen pitäisi ottaa taas tehokuuri pujottelua ja kontakteja. Olemme treenailleet mediesteille, kun en haluaisi rikkoa Essiä, joka täyttää pian seitsemän. Maksiesteet eivät kuitenkaan ole koskaan olleet ongelma, joten tehdään jonkin verran treeniä korkeammilla rimoilla ennen kisaa. 

Essin kanssa on myöskin hieman tehty rally-tokon alokasluokan liikkeitä, koska se on innokas ja niitä on helppo harjoitella remmissä lenkillä eikä se vaadi harjoittelulta kenttää, isompaa aukeaa tai hallia. Kiva laji siinä(kin) mielessä.

Raisan kanssa on otettu aika rauhallisesti, mutta rallatellut on sekin. Keskiviikkona tehtiin aikaisin aamusta tuttuun tapaamme hallilla eka kertaa voittajaluokan rataa. Vaikka voittajan kyltit periaatteessa osataan, huomasin oikealla puolen tehdyt liikkeet omalle keskittymiselleni vaikeammaksi kylttien kanssa ja radan loppupuolella. Eritoten kummankin kääntyessä oikealle tai vasemmalle täytyy oikein miettiä, että tehdäänkö liike "pois" vai "kohti". Onneksi ennen seuraavia kisoja ehditään hioa vielä useampaan kertaan noita voittajan kylttejä ja ratoja, eikä sitä tiedä saadaanko pääsiäisen avoimen radalta luokkanousua vai tehdäänkö kummatkin kisat vielä avoimessa.Tänä aamuna käytiinkin harjoittelemassa puolenvaihtoja "kylttien" kohdalla - se vaati todellakin hienosäätöä ja kaipaa sitä edelleen.

Raisu osallistui kovasti pentujen odotukseen viime hetkillä

Tokoilua ollaan uskallettu tehdä vain muutama juoksuliike treenikerralla ja lähinnä keskitytty ruudun paikkaan lyhyeltä matkalta sekä tehty ohjattua muutamaan kertaan. Raisalla vauhtia on ihan liikaa ikään nähden ja se syöksyy pallolle sillä vauhdilla, että heittää usein kupperiskeikkaa :( Torstain treeneissä oli kisamainen harjoitus ja olin valinnut meille ne rauhalliset liikkeet eli seuraamisen, zetan, ohjatun ja ajattelin, että koitetaan viimeisenä kierto-ohjattua. Raisa oli tosi hienossa vireessä: teki seuraamisen häntä heilua ja varsin tarkasti. Zeta tehtiin erittäin mallikkaasti: reagoi käskyihin heti, teki asennot suoraan ja malttoi odottaa käskyä, jolla lähti hyvin mukaan! Tunnarille meno rauhallisessa laukassa, tarkasti etsi oman, mutta takaisin tullessa pureskelua, vaikka muuten ok. Eipä olla pitämisharjoituksia tehtykään muutamaan viikkoon ja epävarmuus näkyy heti. Pyysin kouluttajiakin katsomaan Raisan takapään käyttöä: hyvin se meni eikä ongelmista näkynyt merkkiäkään. Kierto-ohjatussa Raisa lähti ihan liian kovalla vauhdilla hienosti kapuloiden ohi, mutta eksyi ruudun merkkeihin ja ilmeisesti kipuillessaan alkoi rauhoitella haistelulla. Ajattelin vielä tuolloin, että se vaan hämääntyi ja lähetin uudestaan, jolloin se juoksi kartion lähelle häntäänsä taas kummallisesti kantaen ja sillä oli selvästi kipu ja epävarmuus. Hetken päästä kivusta ei voinut erehtyä, kun takapää oli taas puolinaisella käytöllä ja häntä heilui epävakaasti. Harmittavaa, että selkä on edelleen noin helposti kipeytyvä. Millä saisin Raisun olemaan koheltamatta, kun se tuntuu pystyvän siihen ihan taluttimessakin? Liukkaille keleille ei mitään mahda, mutta toki tuo repivä ja vauhdikas treenaus on nyt jätettävä väliin toistaiseksi. Lomailun jälkeen tällä viikolla jatketaan siis lähinnä rally-tokoa ja tokon rauhallisempia osioita ja muutaman viikon päästä onkin aika uudestaan osteopaatille. Raisa on saanut makoilla pari tuntia illassa Back On Track-loimessa ja kaipa selän kevyt hierontakin tekisi hyvää. Intoa vanhassa rouvassa kyllä piisaa vaikka kahdelle jakaa ja häntä heiluu yhdessä tehdessä. Epun emäntä Tiina joskus lainasi englanninkielistä sanontaa "Bright-eyed and bushy-tailed", joka kuvaa niin mainiosti miltä onnellinen walesi näyttää.

sunnuntaina, helmikuuta 28, 2016

Ikää viisi päivää ja bio sensoria

Viima jaksaa hoivata pentuettaan edelleen esimerkillisesti. Emokoira viettää lähes kaiken aikansa pentulaatikossa pieniä imettämässä ja pesemässä ja hoitamassa. Onneksi se on hyvä pyytämään ulos, koska maha meni luonnollisesti hieman sekaisin istukoiden syömisestä. Muutenkin Viima saa (koti)ruokaa peräti kolmesti päivässä ja lisäksi vitamiini- ja hivenaineseosta. Ruoka koostuu lihasta, ahvenista, kasviksista ja kaurapuurosta. Joka päivä hieman erilaista riippuen, mitä lihaa ja kasviksia meillä on kotona. Ja Sissin jättämät vauvasoseet menevät tietysti aina mukana ;)

Näin rauhalliselta pentulaatikossa näyttää

Pennuille on tullut hyvin painoa ja eileisillan painot olivat 400 gramman tienoilla eli melkein sata grammaa oli tullut neljässä päivässä tyypeille. Tissitellessä hännät ovat tiukassa tanassa ja ne ovat todella tyytyväisiä naperoita. Maitoa tuntuu siis riittävän hyvin ja kaikeksi onneksi Viimakin on syönyt hyvin nyt pentujen synnyttyä. Olen kyllä kiitellyt tyttösen kotiväkeä, että jaksoivat tiineysaikana maanitella sitä syömään: Viima on laiha, mutta silti hyvässä kunnossa. Napanuorat ovat kuivuneet ja pudonneet pois ihan kuten kuuluukin.
Tänä aamuna tyyli oli vapaa...

Pentujen kanssa aloitettiin eilen taas Bio sensor-ohjelma, jossa niitä hieman stimuloidaan. Muutoin ne saavatkin kasvaa kaikessa rauhassa emänsä hoivissa. Meillä lapset pääsevät katsomaan pari kertaa päivässä pentuja, mutta kokoaikainen pentulaatikon vierellä hengailu ei ole äidin mielestä toivottavaa ja hyvin Sebastiankin kuuntelee ohjeita. Viima ei tunnu stressaavan tippaakaan, mutta kaipa se liika olisi Vimpullekin liikaa. Muuten pentuja ovat käyneet katsomassa vain nuo "perusvieraat", jotka kävisivät muutenkin ja lisäksi tietysti oma kotiväki.
Onneksi Viima rakastaa lapsia yli kaiken
 Biosensorista hieman lisää seuraavassa linkissä Viiman sisarusparven kohdalla:
http://jangas-kennel.blogspot.fi/2011/08/bio-sensoria-kehiin.html

lauantaina, helmikuuta 27, 2016

Femma 15 viikon iässä

Femma eli sijoitusnarttuni Doniol High Five To Jangas täytti tällä viikolla jo 15 viikkoa! Aikas iso likka siis ;)

Femman emäntä Kirsi Kangasmaa lähetti ihania kuvia tyttösestä menneltä viikolta ja lisää löytyy Kirsin Kaisa-siskon blogista:
http://tipintempauksetjaroninrosmoilut.blogspot.fi/2016/02/arkitottelevaisuutta-rally-tokoa-ja.html
http://tipintempauksetjaroninrosmoilut.blogspot.fi/2016/02/tipille-rtk2-ja-pentupainia.html

Suurkiitos taas ihanista kuvista :) Femma on aloittamssa keväällä pentukurssin ja eiköhän neiti pääse muutamaan pentunäyttelyynkin pyörähtämään.

Femman Nano-veljeäkin (Doniol Happy Fellow) näin tiistaina ja se on aivan mainio tapaus, joka kävi jo juoksemassa pari kertaa putkea ja hyppäsi muutaman kerran 5 cm korkuista estettä. 

Femma Ronin ja Tipin kanssa touhuilemassa

Nuorisolla riittää vauhtia

Lällällää, et saa muua kiinni! Pruukaa meitin Sebastian huutaa tällaisissa tilanteissa.

Slurps!




Pakollinen passikuva :)







torstaina, helmikuuta 25, 2016

Pentulaatikkonimet ja ekat yksittäiskuvat K-katraasta

Nyt on hiljalleen saatu univelat paranneltua, vaikka edelleen paletti pentujen kodeista on osittain auki. Tällä kertaa pentulaatikkonimet alkavat K-kirjaimella ja tulevat noista pohtimistani virallisista nimistä. Porukka tulee saamaan viralliset nimet kirjojen mukaan, kun emänsä on saanut nimensä yhden suosikkoromaanini mukaan (Tuulen viemää eli Gone with the Wind). Esitelläänpä siis tämä äärimmäisen tasainen katras seuraavaksi.

Ensimmäisenä syntynyt "Knight" on helppo tunnistaa ruskeiden poskiensa ansiosta:
uros Knight


Toisena syntyi uros, joka sai lempinimen "Komisario" ja sen tunnistaa Llanharras spotista eli täplästä pään päällä:
uros Komisario


Viimeisenä syntynyt uros sai lempinimen "Karlsson" ja sillä on veljeään hieman leveämpi kaulus:
uros Karlsson

Ensimmäisenä tytöistä syntyi "Kamelia", jolla on laikku vasemmassa lavassa:
narttu Kamelia

Toisena syntynyt tyttö "Kiss" omaa suukotettavan söpön laikun pepun päällä:

narttu Kiss

Kolmantena syntynyt tyttö omaa myös Llanharran spotin (joka tosin todennäköisesti umpeutuu iän myötä) ja laikkunsa ansiosta saa nimen hieman isoisoisomummu Katia mukaillen eli "Kate". Tytöllä on lisäksi kaksi erikokoista ruskeaa laikkua pepun päällä.
narttu Kate


Viimeisenä tytöistä vielä "Kajsa", jolla on valkea suuri kaulus vasemmalla puolella:
narttu Kajsa, jolla on jo meno päällä


tiistaina, helmikuuta 23, 2016

Kymmenes Jangas-pentue on syntynyt :)

Olin varma, että tälläkin kertaa pennut syntyisivät yli 9 viikkoa astutuksesta, kun aiemmin meillä pentueet ovat tulleet vuorokausilla 63.-67. eli aikaisintaan laskettuna päivänä. Viiman masu on kasvanut viime viikon aikana tasaisesti ja pentujen liikkeet on voinut selkeästi tuntea. Pentuja on voinut tunnustellessa löytää kolme kummaltakin puolelta eli ainakin viisi, vaikka sama pentu tuntuisi kahdesti. Viimeisellä viikolla taas arvaukset pentumäärästä kallistuivat sinne 5-7 paikkeille, mutta vahvemmin uskoin tuohon viiteen tai kuuteen pentuuun. Vyötärön ympärys oli pyöristynyt 69 senttiin. Huomenna olisi tullut 9 vikkoa astutuksesta eli tänään on 62. tiineysvuorokausi. 
Viima viikonloppuna pari päivää ennen pentujen syntymää (ja sängyllä toisin kuin omat koirat ;)

Viima juuri ennen synnytystä

   Olen aina muutenkin tuollainen viime tingan ihminen, mutta tällä kertaa meni kyllä harvinaisen tiukoille. Vasta eilen sain aloitettua lämmön mittaamisen, kun koirien lämpömittari vilkutti patterin kuvaa. Stig räpläsi sitä ja saikin sen vielä pelittämään ja eilen sain mitattua lämmön 37,3 asteeseen. Illalla Viima hieman petaili nukkumaan mennessä. Neljän aikaan heräsin siihen, että Viima halusi ulos ja petaili hieman rauhattomana. Mittasin lämpöä uudelleen ja nyt se oli laskenut 36,7, joka kertoo, että synnytys on jo alkanut ja avautumisvaiheessa. Hupsista! Muovimattoa ei ollut laitettu ja pentulaatikkokin jökötti vielä nurkassa palasina. Pentulaatikko on muuten aikanaan lähes 14 vuotta sitten rakennettu Lassen emännän Elinan ohjeilla ;) Onneksi ehdin vielä aamulla saada paikat kuntoon eli pentuevihon hollille sekä sanomalehdet, talouspaperit ja vaa´at paikoilleen.

Paikat saatiin valmiiksi juuri ennen synnytyksen alkua. Raisa tutkii, onko kaikki kunnossa.
Ajattelin, että synnytyksen alkaminen menee varmaan yöhön, kun meillä on kahden lapsen kanssa aikamoinen touhu päivisin. Viima on kuitenkin varsinainen teräshermo ja supistukset alkoivat, kun tulimme ihmettelemään yhdessä pentulaatikkoa kaikkien koirien ja kahden lapsen kanssa. Viima vain hyppäsi houkutellessa pentulaatikkoon, amkoili hetken ja yht´äkkiä se köyristi selkää ja nosti häntää - supistuksia! Stig sattui olemaan vielä pihalla, joten Sebastian haki puhelimeni kellon ajan seuraamista varten ja lapset olivat alussa pentulaatikon vierellä. Onneksi Stig saapui pian ja jäimme Viiman kanssa kahdestaan olemaan ihan rauhassa.
Supistukset alkoivatkin melkein heti, kun tutustuttiin pentulaatikkoon
   Ensimmäiset supistukset alkoivat noin 9.25 ja odottelimme ensimmäistä pentua pitkältä tuntuvan ajan. Nestepussi näkyi koko ajan, mutta pentu köllötteli synnytyskanavassa ikuisuudelta tuntuvan ajan, ilmeisesti paikat eivät olleet vielä ihan auki. Loppujen lopuksi ensimmäinen urospentu saapui pää edellä maailmaan kello 10.13. Poika painoi 313 g ja sillä on hauskat ruskeat posket. Viimaa hetken aikaa ihmetytti syntynyt istukka, kunnes se alkoi varmoin ottein syödä istukkaa ja katkaista napanuoraa. Myöhempien pentujen kohdalla kaikki meni jo rutiinilla.
Esikoinen maailmassa ja puhdistettuna

Seuraava pentu, uros sekin, syntyi jo 10.36 ja painoi 324 g. Sillä on ihana Llanharran spot päälaella.

Toisena syntynyt uros
Kolmannen kohdalla vaihdettiinkin tyttölinjalle ja 10.45 syntyi 300-grammainen neitokainen, jolla on hauska ruskea läikkä vasemmassa lavassa ja päässä paljon valkoista. 11.11 oli seuraavan tytön vuoro ja tämä olikin ainoa alle 300-grammainen painaessaan 288 g. 11.42 oli kolmannen narttupennun vuoro saapua ja sekin painoi hyvät 319 g. Sillä on sekä päässä pieni pilkku että pepussa kaksi ruskeaa läikkää. Viimeinen ja neljäs vaalealla vasemmalla olevalla kauluksella varustettu 312-grammainen tyttö syntyi 12.34 perä edellä. Aloin jo pohtia, josko synnytys on ohi, mutta seurailin vielä tilannetta odottavalla mielellä ja kello 13.20 putkahti maailmaan vielä viimeinen pentu ja kolmas uros, joka painoi 297 grammaa. Päivän saldo on siis hyvin tasakokoinen pentue eli 288-324 g, kolme urosta ja neljä narttua
Viima hoitelee pentuja kesken synnytyksen
   Tänään viisivuotias Sebastian sai tutustua elämän ihmeisiin ja oli mukana kahden loppupäässä syntyneen pennun syntymässä. Ensin poikaa vähän epäilytti kalvoissa ollut tyyppi, mutta hänkin huomasi pian emän nuolevan pennun puhtaaksi ja somaksi.
Nuori ja rauhallinen doula
Pennut syntyivät kalvoissaan hyvin helposti. Tässä tullaan perä edellä.

Samalla kun äiti teki muistiinpanoja pennuista, piirsi poika oman pentukuvansa.
On aina ihana ja helpottunut tunne, kun synnytys sujuu helposti ja emä hoitaa kaiken alusta loppuun. Synnytyksen jälkeen vaihdettiin kuivat sanomalehdet ja vetped uuden perheen alle ja huuhdeltiin hieman Viiman takapäätä. Nyt on aika emännän ottaa päikkärit ja lähteä illalla agility kouluttamaan. Täytyy palata loppuviikosta asiaan pentuja kyselleiden ihmisten kanssa :)

Koko pentue muutaman tunnin iässä

K-pennut emänsä hoivissa

sunnuntaina, helmikuuta 21, 2016

Raisalle rally-tokosta toinen avoimen luokan hyväksytty tulos

Tänään kisasimme viidettä kertaa rally-tokossa ja toista kertaa avoimessa. Tälläkin kertaa saimme hyväksytyn tuloksen, vaikkakin pisteet olivat aiempaa alemmat eli AVO HYV 76 p. Tuomarina toimi Iiris Harju ja kisat järjestetiin HSKH:n omalla hallilla tässä kivenheiton päässä.

 Raisa oli kivasti mukana ja keskittyi hyvin, sen kanssa oli tosi mukava kisata enkä ehtinyt radalla varmaankaan edes kertaakaan kehaista sitä, niin keskittynyttä menoa oli ;) Virhepisteet tulivat kahdesta isosta mokasta, uusimisesta ja yhdestä pienestä virheestä. Eli oikeastaan mukavammin kuin viime viikonloppuna, vaikka kokonaispisteet jäivätkin vaatimattomiksi. Tällä kertaa minulle oli myöskin hyvin selvää, miksi pisteet vähenettiin...

-10 TVÄ eli epätarkasti suoritettu tehtävä tuli istumisesta ja sen jälkeen 180 astetta vasemmalle, josta piti lähteä suoraan liikkeelle. Videolta näkee, että pysähdyin lopussa, jolloin Raisa ehti tietty istahtaa - ja koko kyltti suoritettiin siis väärin. En tiedä, mikä aivopieru mahtoi iskeä.

Pyörähdys tuli suoritettua aavistuksen liian aikaisin (-1 p ohjaajavirhe).

Hypyssä Raisa vähän innostui ja sain sen juuri juuri ja juuri seuraamaan ennen seuraavaa kylttiä. Se oli istuminen, siitä seisomaan nousu ja koiran kiertäminen, joka uusittiin (-3 p) ja se jäi lopulta suorittamatta uusimisen jälkeen (eli -10 TVÄ). Typerä tokoileva emäntä ei tajunnut antaa epävarmalle koiralleen käsimerkkiä vahvistamaan seisomaan nousua. Videolta näin, että Raisa nosti hieman takapuoltaan, muttei ihan luottanut tekevänsä oikein ja istuutui uudestaan.

Treenikaveri Pia oli niin ystävällinen, että tarjoutui videoimaan radan ja oli tosi kiva nähdä suoritus videolta:

   Arvosteluun saimme vielä tuomarilta ihanat kommentit: "Kaunis, iloinen ja tasapainoinen suoritus. Erinomaista yhteistyötä".

   Seuraavan kerran pääsemme kisaamaan vasta maaliskuun lopussa, kun viikonloppuina on valitettavasti muuta hommaa eikä kisoja osu sopivasti. Sitten olisikin mahdollista jo tavoitella RTK2-koulutustunnusta.

  Sain linkin kivoihin kuviin kisoista ja Elli Pehkoselta luvan käyttää hänen kuviaan myös blogissa. Tässä siis muutama:
Valmiina lähtöön!

Raisa odottaa kiltisti lupaa siirtyä perusasentoon
Hyppy innosti vanhaa agilitykoiraa vähän liiankin kanssa
Olinhan tosi taitava? kysyy Raisa kaivaessani talutinta taskusta
 Lisää kuvia samoista kisoista löytyy seuraavasta linkistä.

keskiviikkona, helmikuuta 17, 2016

Viiman tiineyspäiväkirjaa - osa 3

Viima eli Jangas Gone with the Wind saapui luoksemme eilen eli runsasta viikkoa ennen pentujen laskettua aikaa. Yhä edelleen uskoisin, että pentuja on ihan kiva määrä, ehkä 4-6 kipaletta. Liikkeitä voi jo masussa tuntea ja arvailla, missä kohtaa pennut ovat :) Viima on hyvin rauhallinen normaalin vilkauden sijaan, mutta häntä heiluu edelleen vinhasti. Ruokaa menee alas jonkinlaiset ateriat, kunhan sapuskaa jaetaan useammalle aterialle.

Tänään onkin jo 56 vuorokautta ekasta astutuksesta, joten tasan viikon päästä on laskettu päivä. Tosin mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, saattaa synnytys venyä muutaman päivän yli, mutta eiköhän pentue saavu sentään helmikuun aikana maailmaan.

 Tässä muutamia kuvia Viimasta eiliseltä ja tältä päivältä:
Maha on laseknut kylkiluiden alta alemmas, kuten yleensä käy noin viikkoa ennen synnytystä.

Vatsalinja on huomattavasti normaalia alempana.


Häntä heiluu maatessakin