Kymmenes Jangas-pentue on syntynyt :)

Olin varma, että tälläkin kertaa pennut syntyisivät yli 9 viikkoa astutuksesta, kun aiemmin meillä pentueet ovat tulleet vuorokausilla 63.-67. eli aikaisintaan laskettuna päivänä. Viiman masu on kasvanut viime viikon aikana tasaisesti ja pentujen liikkeet on voinut selkeästi tuntea. Pentuja on voinut tunnustellessa löytää kolme kummaltakin puolelta eli ainakin viisi, vaikka sama pentu tuntuisi kahdesti. Viimeisellä viikolla taas arvaukset pentumäärästä kallistuivat sinne 5-7 paikkeille, mutta vahvemmin uskoin tuohon viiteen tai kuuteen pentuuun. Vyötärön ympärys oli pyöristynyt 69 senttiin. Huomenna olisi tullut 9 vikkoa astutuksesta eli tänään on 62. tiineysvuorokausi. 

Viima viikonloppuna pari päivää ennen pentujen syntymää (ja sängyllä toisin kuin omat koirat ;)

Viima juuri ennen synnytystä

   Olen aina muutenkin tuollainen viime tingan ihminen, mutta tällä kertaa meni kyllä harvinaisen tiukoille. Vasta eilen sain aloitettua lämmön mittaamisen, kun koirien lämpömittari vilkutti patterin kuvaa. Stig räpläsi sitä ja saikin sen vielä pelittämään ja eilen sain mitattua lämmön 37,3 asteeseen. Illalla Viima hieman petaili nukkumaan mennessä. Neljän aikaan heräsin siihen, että Viima halusi ulos ja petaili hieman rauhattomana. Mittasin lämpöä uudelleen ja nyt se oli laskenut 36,7, joka kertoo, että synnytys on jo alkanut ja avautumisvaiheessa. Hupsista! Muovimattoa ei ollut laitettu ja pentulaatikkokin jökötti vielä nurkassa palasina. Pentulaatikko on muuten aikanaan lähes 14 vuotta sitten rakennettu Lassen emännän Elinan ohjeilla ;) Onneksi ehdin vielä aamulla saada paikat kuntoon eli pentuevihon hollille sekä sanomalehdet, talouspaperit ja vaa´at paikoilleen.

Paikat saatiin valmiiksi juuri ennen synnytyksen alkua. Raisa tutkii, onko kaikki kunnossa.

Ajattelin, että synnytyksen alkaminen menee varmaan yöhön, kun meillä on kahden lapsen kanssa aikamoinen touhu päivisin. Viima on kuitenkin varsinainen teräshermo ja supistukset alkoivat, kun tulimme ihmettelemään yhdessä pentulaatikkoa kaikkien koirien ja kahden lapsen kanssa. Viima vain hyppäsi houkutellessa pentulaatikkoon, amkoili hetken ja yht´äkkiä se köyristi selkää ja nosti häntää - supistuksia! Stig sattui olemaan vielä pihalla, joten Sebastian haki puhelimeni kellon ajan seuraamista varten ja lapset olivat alussa pentulaatikon vierellä. Onneksi Stig saapui pian ja jäimme Viiman kanssa kahdestaan olemaan ihan rauhassa.

Supistukset alkoivatkin melkein heti, kun tutustuttiin pentulaatikkoon

   Ensimmäiset supistukset alkoivat noin 9.25 ja odottelimme ensimmäistä pentua pitkältä tuntuvan ajan. Nestepussi näkyi koko ajan, mutta pentu köllötteli synnytyskanavassa ikuisuudelta tuntuvan ajan, ilmeisesti paikat eivät olleet vielä ihan auki. Loppujen lopuksi ensimmäinen urospentu saapui pää edellä maailmaan kello 10.13. Poika painoi 313 g ja sillä on hauskat ruskeat posket. Viimaa hetken aikaa ihmetytti syntynyt istukka, kunnes se alkoi varmoin ottein syödä istukkaa ja katkaista napanuoraa. Myöhempien pentujen kohdalla kaikki meni jo rutiinilla.

Esikoinen maailmassa ja puhdistettuna

Seuraava pentu, uros sekin, syntyi jo 10.36 ja painoi 324 g. Sillä on ihana Llanharran spot päälaella.

Toisena syntynyt uros

Kolmannen kohdalla vaihdettiinkin tyttölinjalle ja 10.45 syntyi 300-grammainen neitokainen, jolla on hauska ruskea läikkä vasemmassa lavassa ja päässä paljon valkoista. 11.11 oli seuraavan tytön vuoro ja tämä olikin ainoa alle 300-grammainen painaessaan 288 g. 11.42 oli kolmannen narttupennun vuoro saapua ja sekin painoi hyvät 319 g. Sillä on sekä päässä pieni pilkku että pepussa kaksi ruskeaa läikkää. Viimeinen ja neljäs vaalealla vasemmalla olevalla kauluksella varustettu 312-grammainen tyttö syntyi 12.34 perä edellä. Aloin jo pohtia, josko synnytys on ohi, mutta seurailin vielä tilannetta odottavalla mielellä ja kello 13.20 putkahti maailmaan vielä viimeinen pentu ja kolmas uros, joka painoi 297 grammaa. Päivän saldo on siis hyvin tasakokoinen pentue eli 288-324 g, kolme urosta ja neljä narttua. 

Viima hoitelee pentuja kesken synnytyksen

   Tänään viisivuotias Sebastian sai tutustua elämän ihmeisiin ja oli mukana kahden loppupäässä syntyneen pennun syntymässä. Ensin poikaa vähän epäilytti kalvoissa ollut tyyppi, mutta hänkin huomasi pian emän nuolevan pennun puhtaaksi ja somaksi.

Nuori ja rauhallinen doula

Pennut syntyivät kalvoissaan hyvin helposti. Tässä tullaan perä edellä.

Samalla kun äiti teki muistiinpanoja pennuista, piirsi poika oman pentukuvansa.

On aina ihana ja helpottunut tunne, kun synnytys sujuu helposti ja emä hoitaa kaiken alusta loppuun. Synnytyksen jälkeen vaihdettiin kuivat sanomalehdet ja vetped uuden perheen alle ja huuhdeltiin hieman Viiman takapäätä. Nyt on aika emännän ottaa päikkärit ja lähteä illalla agility kouluttamaan. Täytyy palata loppuviikosta asiaan pentuja kyselleiden ihmisten kanssa :)

Koko pentue muutaman tunnin iässä

K-pennut emänsä hoivissa