tiistaina, joulukuuta 31, 2013

Onnea ja iloa Uudelle Vuodelle 2014!

Tämä vuosi lipuu uhkaavasti kohti loppuaan. Tänään pääsimme sentään vielä Sintun ja koirien kanssa treenailemaan TOKOa ja agilitya hallille ja ulkokentälle. Sintun ja Lotten yhteistyötä oli ilo seurata, etenkin tokoilun merkeissä, kun en ole heidän tekemistään päässyt kovinkaan paljon seuraamaan siinä lajissa!

  Nyt on kuitenkin hyvä muistella vuoden aikaisia iloisia ja surullisiakin tapahtumia. Aloitetaan niistä surullisista asioista, kun vuoden aikana olemme joutuneet hyvästelemään kolme ensimmäistä ja unohtumatonta. Tammikuussa jouduimme lupumaan ensimmäisestä walesilaisesta, todellisesta "Elämäni koirasta" Katista eli Sweetie-pie Kathy, joka on edelleen ainoa kaikissa spanielilajeissa palkittu walesilainen. Ensimmäinen kisakoirani, jonka kanssa saimme tuloksia metsästyskokeista, MEJÄstä, tottelevaisuuskokeista, agilitystä ja näyttelyistä. Kati oli suloinen pieni harrastuskoira, joka teki yhteistyöstä helppoa. Kati ehti 14 vuoden ja 8 kuukauden kunnioitettavaan ikään. Toukokuussa ehdittiin juuri viettää Katia vuotta nuoremman Harryn eli Fi Mva Micarobian Harryn 14-vuotissyntymäpäiviä, ennen kuin oli aika päästää Harry kivuista.Harry vietti eläkeläisvuotensa äitini hoivissa. Lokakuussa puolestaan oli aika päästää ensimmäinen kasvattini, Katin ja Harryn 10-vuotias tytär, Jangas Behaving Badly autuaammille metsästysmaille kasvainten takia. Täplä on Jangas D-pentueen emä ja elänyt koko elämänsä Nummelinin perheen hyvässä hoidossa.
Katie-beibi, jonka ansioista kaikki Jangas-walesit ovat syntyneet

Onneksi paljon mukaviakin asioita ehti tapahtua vuoden aikana: 

Jangas B-pentue täytti kymmenen vuotta ja koko pentue sai vielä juhlia 10-vuotistaivalta! Siskokset Milla ja Täplä pääsivät vielä Karkun näyttelyynkin pyörähtämään :)
Milla Jangas Beauty or Beast

Katin toinen pentue eli Jangas C-pentue täyttää jo muutaman päivän päästä 10 vuotta ja ainakin Elvis on vielä saanut vuoden aikaan verestää toisinaan muistoja agilityn parissa.
Elvis ja Reetta

Raisa eli Fi Ava Fi&Ee&Ru Mva  Jangas Duck Soup on joutunut viettämään harrastusten puolesta hieman rauhallisemman vuoden, mutta olemme silti napsineet useita SM-nollia ja osallistunet agilityn SM-kisoihin, vaikka emme valitettavasti pääseetkään finaaliradalle tänä vuonna. Ensi vuonna tavoitteemme ovat TOKO-puolella valion arvo ja agility jää (oletettavasti traumasta aiheutuneiden) niskavaivojen takia.
Lotte, Raisa ja Essi kesälomatunnelmissa

Velipoika Tarmo eli Jangas Da Vinci Code on saanut ensimmäisen LUVA-tuloksensa eli 0-radan agilityn saralla. Valitettavasti pojan vauhti hiipui kesällä, kunnes syyksi löytyi keski-ikäisten herrojen eturaihasvaiva. Tarmon elämä muuttui vuoden aikana huimasti, kun elintoveri Santtu-setä nukkui ikiuneen lokakuussa 14 vuoden iässä ja seuraksi muutti siskontyttö Lotte.

Remu Fi Mva Jangas Direct Action puolestaan TOKOili AVO3-tuloksen verran ainoassa kokeessaan. 

Paavo Jangas Dirty Harry pääsi muutamaan näyttelyyn ja sijoittui Karkussa ison käyttöluokan toiseksi, vaikka trimmi olikin hieman kesäterässä.
Paavo nauttii uimisesta

Manteli Jangas Dimples on saanut elellä Milla-tädin ja suuren osan vuodesta myös emänsä Täplän kanssa. Mantelikin ehti mukaan Karkun näyttelyyn ja saimme pitkästä aikaa nähdä tyttötrioa kesällä! Nuppu Jangas Dolce Vita on elellyt mukavasti ja päässyt syksyllä metsälle ja Tico Jangas Dirty Dancing hoitaa edelleen ansioituneesti perheen pieniä lapsia Leeviä ja Neeaa.

Essi Fi Mva Jangas Enttententten on asustellut meillä nyt vuoden verran ja on saavuttanut vuoden varrella hienoja tuloksia: näyttelyistä neitokaisella on 3x VSP, kolme SERTiä, vara-SERT ja CACIB ja agilityssä saimme kolme nollatulosta ja pääsimme kisaamaan Maxi-2 luokkaan.

Lotte eli Jangas Elin Kelin Klot asui meillä kesän ajan ja ehdimme tokoilla kaksi ALO1-tulosta TOKOsta ja yhden nollan agilityn saralta. Sinttu ja Lotte jatkoivat ansioitunutta agilitykisailua saavuttaen Springerspanielit ry:n agilitytulokas-tittelin. Lotte palkittiin myös näyttelyissä kahdesti ERIllä. 

Pipsa eli Jangas Easy Peasy nousi isäntänsä Mikan agilityn kuninkuusluokkaan eli 3-luokkaan ja ovat tehneet siellä tasaista työtä.

Ella eli Jangas Elli-Velli on kisannut myös agilityssä saaden SERTin medi1-luokasta ja Tiina ja Ella nousivat näin 2-luokkaan, josta tuli nolla (valitettavasti vaan ei LUVA) heti ekasta kisasta. 

Dante eli Jangas Even-Stevens on kisannut agilityn 3-luokassa harvakseltaan tänä vuonna, mutta ehtivät he silti saada yhden SM-0 Viivin kanssa. Dante sijoittui Karkussa ison käyttöluokan neljänneksi.
Dante vaelluksella

Sakke eli Jangas Eager-Beaver ehti muutamaan näyttelyyn ja palkittiin mm. ERIllä. Pojalla on viime vuodelta SERT, joten toivottavasti ensi vuonna ehtisi vielä muutamaan näyttelyyn lisää.

Wilma Jangas Ees-Taas, Hani Jangas Eye-Popper ja Tara Jangas Enni-Menni ovat elelleet kotikoirina vuoden ajan. Wilmalla oli hankala punkin aiheuttama tulehdus kesällä, jonka takia harrastussuunnitelmat jäivät neidin osalta.

Piko Jangas Field Fennel ehti useampaan näyttelyyn ja pojasta tuli huhtikuussa Donzara I-pentueen isä. Piko treenaa aktiivisesti agilityä ja on edistynyt vuoden aikana hurjasti Jaanan kanssa.

Remo Jangas Fir Tree  sai taas syksyn toimia tuloksekkaasti isännän apuna metsällä.
Metsämies Remo

Kamu Jangas Four-Leaf Clover on käynyt aktiivisesti agilitytreeneissä Roosan kanssa ja ekoissa epävirallisissa kisoissa koirakko nappasi nollan ja sijoittui toiseksi.

Ada Jangas Flower Power ehti kahteen näyttelyyn voittaen Kotkassa luokkansa ja saaden SA:n. Kiitos Idalle taas Adan kauniista esittämisestä ja kunnostuksesta!

Hertta Jangas Forget-Me-Not joutui pitämään harrastusrintamalla matalaa profiilia emännän töiden takia, mutta synnytti iloksemme Jangas I-pentueen joulukuussa! Huomenna oienokaiset täyttävät jo kaksi viikkoa!

Fanny Jangas Field Poppy ehti lonkkaukuviin (A lonkat) ja silmätarkastukseen (ok, ylimääräisiä ripsiä) tänä vuonna.

Nelli Jangas Fleur-de-lis osallistui MH-luonnekuvaukseen, joka jouduttiin valitettavasti keskyttämään haalarilla Nellin säikähtäessä mokomaa. Kiitos kuitenkin osallistumisesta!

Tuffsen Jangas Gotta Go suoritti tänä vuonna sekä MH-luonnekuvauksen että taipumuskokeen mukavin tuloksin!

Veljet Sami Jangas Go Ahead ja Toivo Jangas Gimme Some Action suorittivat MH-luonnekuvauksen yhtä lailla erittäin mukavin tuloksin. Velipoika Kanusta en ole vuoden aikana juuri kuullutkaan. 

Jangas Gale Wind eli Pihla on ollut aktiivinen emäntänsä Even kanssa: he ovat saaneet ensimmäisen LUVA-tuloksensa agilitystä medi-1 luokasta, mainio Pihla luonnekuvattiin ja palkittiin EH:lla näyttelyssä.
 
Pihla kuva: Jukka Pätynen, Koirakuvat.fi


Viima Jangas Gone with the Wind on sisarustensa tavoin aivan hurmaava tapaus, joka näytti luonnettaan myös MH-luonnekuvauksessa ja spanieline vesityössä, jossa se sai 2 p kolmesta mahdollisesta. Valitettavasti vain isännän tiukka työtahti ei antanut periksi metsästyskokeisiin osallistumiselle, mutta käytännön tositoimiin Viima sentään muuten pääsi. Näyttelyissä debyytti meni EH:n arvoisesti bikinimallisen neidin kanssa.  

Ronja eli Jangas Hissun Kissun jäi Essin tyttäristä sijoitukseen ja on tähän mennessä täyttänyt odotukset paremmin kuin hyvin: pentuluokasta ROP-pentu ja PN2-pentu, junioriluokasta SA ja hyväksytty taipumuskoe. Ronja treenaa myös lahjakkaasti agilitya. Kiitos Kimmo ja Linda! 

Jangas Hissun Kissun

Mimmi Jangas Hopsansaa asuu Ruotsissa isoäitinsä kanssa ja on pärjännyt hienosti näyttelyissä: 2x ROP-pentu, SA & PN4 ja epävirallisen näyttelyn BIS3-juniori. Mimmi lonkkakuvattiin tuloksena A/B. 

Sandy Jangas Huller om Buller ehti pentunäyttelyihin ollen mm. PN2-pentu. 

Heta Jangas Heikun Keikun palkittiin yhtä lailla kunniapalkinnolla pentunäyttelyissään! Heta on mainio pakkaus agilityssa ja niitä harvoja, joka toimii yhtä hyvin niin isännän kuin emännänkin kanssa. 

Eppu Jangas Heppuli Keppuli palkittiin kahdesti PU2-pentuna pentunäyttelyissä.

Sofi Jangas Hupsis on treenannut aktiivisesti agilitya nuoren emäntänsä Essin kanssa :)

Lenni eli Jangas Horse Feathers puolestaan on hyvin lupaava metsästyskoiran alku.
Lenni kantaa riistapukkia

Jangas I-pentueen kolmella pienokaisella on toivottavasti koko elämän vielä edessä. Kaksi pojannassikkaa etsii vielä omaa rakastavaa, aktiivista ja harrastavaa kotia :)
Hertta ja hauvavauvat

  Vielä kerran: Wauhdikasta ja Onnellista Uutta Wuotta!!

sunnuntaina, joulukuuta 29, 2013

Silmät avoinna, ainakin osittain

Hertta imettää jo toisinaan istuen

In Blossom, In The mood ja In Full Swing

Tytär äidin kainalossa
 Pentulaatikossa alku on aina hyvin rauhallista pentujen vain tissitellessä. Toisaalta se on hyvä aika opetella erottamaan pennut toisistaan. Tällä kertaa se ei kyllä ole vaikeaa muutenkaan, kun pentuja on vain kolme. Pentujen silmät aukeavat yleensä noin 10 vuorokauden iässä ja täällä ollaankin ihan aikataulussa. Tänään uusi ilonaihe olivatkin siis selvästi sirrillään olevat silmät. Sekä Sisun että pikku tyttösen silmät ovat auenneet osittain. Painoa on tullut hurjasti lisää, melkein 100 g päivittäin ja Sisu painaa jo hieman yli kilon (1030 g) eivätkä muutkaan ole kaukana: Tripla 902 g ja Laila-tyttönen 780 g. Punnitseminen alkaa olla jo hankalaa, kun pennuilla on vaa´allakin kova meno päällä. Jalat kantavat jo aika vauhtia ja kakkaamista pentulaiset yrittävät jo itsekseen, vaikka Hertta aina kiirehtiikin apuun. Pentulaatikko pysyy todella siistinä, koska Hertta puhdistaa pientä pesuettaan hyvin tunnollisesti. 
Sisun (J. In Full Swing) silmät ovat jo avautuneet

  Raisan kanssa on vihdoin ja viimein taas päästy tokoilun makuun. Koko syksy kun meni kummaltakin sairastellessa. Torstaina olimme taas Tiinan ja Mirjamin hyvässä opissa ja olemmekin saaneet tänä syksynä paljon hyviä vinkkejä. 

Ohjatussa noudossa olemme palanneet periaatteessa alkeisiin. Olemme harjoitelleet merkkiä eri suunnista ja palkkana (rauhallisesti heitetty) pallo. Joskus olen mokannut ja pelkään Raisan taas satuttavan itsensä pahasti syöksyessään ilmaan niska karrella... Sen lisäksi käyn viemässä ohjatun noudon kapulan oikealla tai vasemmalle ja harjoittelemme ja vahvistamme suuntia ja kuuntelemista. Yleensä tämä onnistuu, mutta muutaman kerran on mennyt hosumiseksi. Luovutus on parempi kuin aikoihin ja Raisa syöksyy hienosti luokse laukaten.

Paikalla istuminen on alettu tehdä huomattavasti aiempaa korkeammassa vireessä ja se toimii! Nyt innostan ja leikitän Raisaa pallolla, useimmiten pudotan piiloon mennessä pallon odottamaan ja palkkaan lopussa pallolle. Raisa istuu tikkana ja tämä on onnistunut hyvin noin 20-45 sekunnin aikoja. Nyt vaan pidennetään aika taas kokeen mukaiseen 2 minuuttiin ja hieman ylikin.

Kolmas murheenkryynimme on kauko-ohjaus. Hyvää siinä on se, että Raisa reagoi hienosti käskyihin lähes poikeuksetta ja on hyvässä vireessä, mutta valitettavasti se liikkuu niin paljon eteenpäin maahan-istu-seiso yhdistelmässä, että sillä tällä hetkellä nollattaisiin lähes koko liike. Nyt saamme siis tehdä kotosalle huomattavan paljon asennonvaihtojumppaa. Valitettavasti Raisalla on alunperin sekatekniikka ja pitkältä matkalta on todella hankala katsoa sen liikkumista paikaltaan.

Zeta on tällä hetkellä aika hyvin kunnossa, istuminen ja maahanmeno voisivat ehkä olla hieman nopeampia, mutta Raisa aloittaa liikkeen tekemisen heti käskystä. Seuraamisessa käännökset vasemmalle ovat aiempaa parempia, kunhan muistan ennakoida käännöstä kääntämällä ensin pään. Hyppynoutoa uskallettiin ottaa ensimmäisen kerran Raisan sairastelun jälkeen ja aloitettiin yhdestä laudasta ja hyvin se tuntui olevan muistissa eikä kivulias kokemus ollut jättänyt pahasti jälkiään Raisaan. Normaalikorkuista hyppyä varmaankin treenataan aika maltillisesti muutenkin, mutta sekään ei onneksi aiheuttanut ongelmia torstaina. Ruututreeneissä olen viime aikoina vahvistanut paikkaa ruudussa lähettämällä Raisaa ruutuun eri suunnista. Välillä käyn näyttämässä ruutua neidille ennen harjoitusta. Tunnaria olen lähinnä piilotellut omaa kapulaa huviksi ja mielenvirkistykseksi ja lisäksi kotona on harjoiteltu kaunista kantamista. Luoksetulo on vähällä treenillä, kun äkkipysäykset eivät nee kovin hyvää, mutta niitäkin tehdään parin päivän välein tällä hetkellä. Niitä on harjoiteltu lähinnä pylvään kierron kautta. Pallolla palkatessa saa olla tarkkana sitä heittäessään. Paikalla makaamisessa suurin ongelma ovat muiden käskyt, joita Raisa alkaa jo paremmin sietää, mutta saattaa edelleen silloin tällöin reagoida niihin. Eiköhän sitä voisi taas kokeita alkaa katselemaan alkuvuodelle, jotta joskus päästäisiin tottelevaisuusvalion arvon tavoitteeseemme. 

Loma tekee hyvää, kun tuntee voimien hiljalleen palaavan flunssaisen syksyn jälkeen. Edelleen hengästyn helposti, mutta josko tämä on mykoplasmaa ja se pöpö alkaisi jo helpottaa otettaan levon ansiosta ;)

perjantaina, joulukuuta 27, 2013

Nimiäiset

Nyt kun pentuja on kerrankin näin vähän, on nimetkin päätetty tavallista aiemmin. Tässä ne tulevat:


Sisu eli Jangas In Full Swing olisi suomettuna jotakuin täydessä vauhdissa tai swingissä (in full action).Swing on myös musiikkisuunta, jota velipojan nimi edustaa...

Tripla saa siis veljen tavoin musikaalisen nimen Glenn Millerin kuuluisan Jazz-kappaleen mukaan: Jangas In The Mood eli suomennettuna sillä mielellä.

Sisko nimetään enemmän äitinsä (Forget-Me-Not = lemmikki) ja Nuppu-mummunsa tassun jäljillä Jangas In Blossom eli kukassa, nupussa. 

Bio Sensor-ohjelmakin on näiden pienten kanssa aloitettu, tosin vasta muutamaa päivää tavallista myöhemmin, kun hurja alku hieman viivästytti tätäkin. Tästä voi lukea lisää Hertan sisarusparven kohdalta: http://jangas-kennel.blogspot.fi/2010/09/bio-sensor-ohjelma-alkoi-taas.html

torstaina, joulukuuta 26, 2013

Joulun taikaa viikon ikäisten kanssa

Sisko ja sen veli viikon iässä
Meillä kolmikko kasvaa hurjaa vauhtia. Ne ovat jo kaksinkertaistaneet syntymäpainonsa ja enemmänkin, koska punnitsin pennut ensimmäistä kertaa vasta vuorokauden ikäisinä. Sisu (1 vrk 342 g, nyt 761 g) ja narttupentu Laila (1 vrk 253 g, nyt 594 g) olivat jo eilen kaksinkertaistaneet painonsa ja Triplakin (1 vrk 294 g, nyt 650 g) tänään. Yleensähän pennut tuplaavat syntymäpainonsa noin 8-10 vuorokauden iässä. Tuntuu, että pennut todellakin kasvavat silmissä ja päivässä tulee noin 80 grammaa lisää! Mahat ovat niin pulleat, että saapas nähdä, kuinka naperot pääsevät aikanaan jaloilleen ;) Muutenhan pentujen elämä onkin tässä vaiheessa vain nukkumista ja syömistä.
Tripla
paksukainen

Triplan kasvot
Sisu - toinen pallero

Sisun pää

Pullea tyttönen
 

Laila-neidin pää


 Joulun valmistelun suhteen tunnen itseni käsittämättömän laiskaksi ja joulukortitkin jäivät lähettämättä - syytettäköön osaltaan tätä puolikuntoista oloa ja pentujen rankkaa alkua. Suuri kiitos kaikista ihanista joulutervehdyksistä, ne otettiin erittäin iloisena vastaan :) Tässä vielä muutamia ihania koiramaisia joulukortteja: 

Ihanan tunnelmallinen kortti Mantelin (Jangas Dimples) perheeltä

Joulua vietimme totuttuun tapaan Tampereella. Kiitos Tuulian, joka kävi ulkoiluttamassa ja ruokkimassa pentuja hoitavaa Herttaa, pääsimme matkaan päiväseltään. Sebastiankin pääsi joulupukin syliin istumaan ja Raisa sekä Essi pääsivät mukaamme joulun viettoon.


lauantaina, joulukuuta 21, 2013

Ja sitten heitä oli kolme reipasta pentua

Laila käyttää Sisu-veljeä tyynynään, Sisun napanuora on irronnut kauniisti.
 Vihdoin rauha on laskeutunut maahan ja meillä on pentulaatikossa kolme tyytyväistä, pulleata ja toimeliasta pentua. Pentulaatikosta ei kuulu oikeastaan mitään ääntä, vaan pennut tuhisevat vain tyytyväisyydestä. Joskus jäädessään kauemmaksi emästään ne pitävät hetken pientä kitinää, joka loppuu hyvin lyhyeen pienten jalkojen jo kiitäessä nisälle. Pennut ovat lämpimiä, yhdessä kasassa ja masut ovat pulleat. Se, mitä normaalisti pitää itsestään selvänä muutaman päivän ikäisten pentujen kanssa, tuntuu tällä kertaa lähes juhlalta. Pennut ovat saaneet reilusti painoa vuorokauden sisällä: Sisu painoi iltapäivällä 404 g (eilen 342 g), Laila 298 g (eilen 253 g) ja Tripla 333 g (eilen 294 g).  
 
Laila tällä kertaa Triplan kainalossa.

   Napanuoratkin ovat jo siististi tippuneet pois. Kannuksista en huomannutkaan kaikessa hötäkässä kirjoittaa. Lailalla ei ole takakannuksia, Sisulla on vasemmassa takajalassa pienen pieni takakannus ja Triplalla on tavalliset takakannukset. Huomenna aloitetaan taas Bio Sensor-ohjelma pennuille.

Laila ja Tripla

Pulleat pennut: Tripla (alla), Laila ja Sisu

Tripla, Laila ja Sisu tässäkin

perjantaina, joulukuuta 20, 2013

Kolme enkelipentua

I-pentueen karikkoinen alku on jatkunut, kun tänä aamuna kaksi heikkoa pentua menehtyi. Mr Green oli mitä ilmeisemmin saanut synnytyksessä sikiönestettä keuhkoihinsa ja menehtyi ensimmäisenä aamulla. Pian sen perään meni pienen pieni peukalo-Liisa. Epäilen, että saamme heittää pian hyvästit myös pikku-Lassille (185 g), joka sai tänään jonkinlaisen jäykistyskohtauksen. Päivitys: pikku-Lassi antoi periksi ja löytyi kuolleena pentulaatikosta illalla.
Hertta ja pennut (Lassi etujalkojen välissä)
    Kolme muuta ovat senkin edestä pirteitä, tissittelevät, makaavat aina yhdessä, liikkuvat tehokkaasti ja ovat sanalla sanoen normaaleja puolentoista vuorokauden ikäisiä pentulaisia. Tänään hankittiin uusi vaaka, kun edellinen oli joutunut siihen kuuluisaan "hyvään talteen". Isommat pennut painavat kohtuullisen normaalit 342g (Sisu), 294 g (Tripla) ja 253 g (Laila). 
Hertta ja pienokaiset
ylhäältä: Laila, Tripla ja Sisu
   Olen ollut koko syksyn flunssassa ja meillä on koulussa useammallakin todettu mykoplasmaa. Toivottavasti syynä ei ole mokoma bakteeriloinen, joka olisi tarttunut minusta. Täytynee mennä itse tutkimuksiin. Todennäköisesti syy ei kuitenkaan koskaan selviä. Olen ollut tähän mennessä hyvin onnekas eikä meillä ole kuollut/lopetettu pentuja kuin normaalien synnytyksen yhteydessä ja niitäkin vain yksi kappale kolmessa eri pentueessa (B-pentueessa yksi tassustaan epämuodostunut pentu, C-pentueessa kuollut kehityksessä kesken jäänyt pentu ja G-pentueessa ihan terveen näköinen, mutta puolen tunnin sisällä kuollut pentu, joka ei koskaan alkanut hengittää kunnolla). Synnytykset ovat olleet kokonaisuudessaan todella helppoja, Raisalla oli vain yksi virheasentoinen pentu, mutta sitä ennen viisi pentua syntyi runsaassa kahdessa tunnissa. Wilma ja Essi synnyttivät ja hoisivat itsenäisesti esikoisena nisälle ennen kuin ehdin edes herätä. Pentueet ovat olleet kokonaisuudessaan varsin suuria (yleensä 6-9 pentua, pienimmät pentueet 4 pentua) ja kaikki ovat kehittyneet hyvin ja olleet terhakoita alusta saakka. Kaipa tämäkin läksy kasvattajana on vain hyväksyttävä ja annettava luonnon hoitaa omansa parhaalla tavalla. Ehkä tänä talvena oli tarkoitus, että pääsemme hieman helpommalla pentujen hoidon suhteen.

torstaina, joulukuuta 19, 2013

Aina ei suju niin kuin Strömsössä

Meillä tulikin jännä yö. Voisin sanoa, että turhankin jännittävä minun makuuni ja yöunet jäivät vain kaihoisaksi toiveeksi. 

   Hertta synnytti siis esikoisensa, urospennun, joka nimettiin eläinlääkärin odotusaulassa Sisuksi, täällä kotona turvallisesti pentulaatikkoon klo 19.25 noin puoli tuntia kestäneiden supistusten päätteeksi. Pentu oli heti täynnä elinvoimaa ja hakeutui nisälle samoin tein. Hertta rauhoittui pentua hoitamaan ja oli sen näköinen, että tässähän tämä synnytyskärsimys olikin: hän on saanut hoivattavan pienen vauvansa. Parin tunnin kuluttua aloin huolestua, kun kunno supistuksia ei tullut lisää. Lähdimme useaan kertaa juoksulenkeille ulos ja sen jälkeen Hertalla oli hieman epämukava olo ja muutamia suppareita tulikin, mutta homma ei silti oikein lähtenyt edetäkseen. Puoli yhdentoista maissa soitin eläinlääkäriasemalle Aistiin, että nyt selkeästi kaivattaisiin apua synnytykseen.Kuulemma ennen yhtä ei olisi mahdollista päästä eläinlääkärin pakeille, joten lähdimme sitten yhdeksi Myyrmäkeen. Hertta oli innolla hoitanut pentuaan koko illan tähän saakka ja poika oli imenyt reippaasti maitoa.
Hertta ja esikoisena Sisu
Hertalla oli siis osittaista polttoheikkoutta eikä seuraavia pentuja syntynyt luonnollisesti. Olen ymmärtänyt, että polttoheikkous on perinnöllistä, mutta koko emälinjansa on ollut hyviä synnyttäjiä, joilla on ollut helpot ja varsin nopeat synnytykset. Esimerkiksi Hertan emä Nuppu synnytti kahdeksan pentuaan noin kolmessa tunnissa. Myöskään muut syyt kuten hyvin suuri tai pieni pentue, huono fyysinen kunto tai korkea ikä eivät sovi Herttaan.

   Aistissa pääsimme eläinlääkärin pakeille kahden jälkeen ja pennut olivat maailmassa vasta neljän-viiden maissa. Herttaan nukutusaineena käytetty opiaatti vaikutti hyvin voimakkaasti ja se ulisi ja vinkui todella pahoinvoivana ollessaan lääkkeen vaikutuksen alaisena. Pennutkin ovat ihan kuutamolla kun niitä tuotiin Hertan luo, eivätkä Sisua lukuunottamatta alkaneet vielä imeä kunnolla. Sisu olikin maannut paitani alla koko leikkauksen ajan. Keisarinleikkauksella maailmaan tuli vielä viisi pentua: kolme urosta ja kaksi narttua. Näin ollen yön saldo oli kuusi pentua. Arvaukseni noin seitsemästä osui siis hyvin oikeaan. Voitte vain arvata miten suuri väsymys oli aamulla ajaessani kuuden jälkeen kotia kohden, kun takana oli kokonaan valvottu yö ja sitä edellisenäkin yönä olivat unet jääneet neljään tuntiin
Lopen uupunut Hertta ja koko pentue aamun valjetessa

  Esitelläänpä katras tässä vaiheessa:

Sisu sai siis pentulaatikkonimensä eläinlääkärin aulassa, kun kissaansa odotelleet äiti ja tytär totesivat sen olevan aika sisukas pikkumies sen kiipeillessä lämpöpulloilla sisustetussa korissaan. Äitinsä meinasi vielä tässä vaiheessa hypätä koriin sitä imettämään, Hertta olisi alunperinkin halunnut synnyttää pennut tuohon A4-kokoiseen koriin...
Sisukas vauhtiveikko Sisu
Tripla sai pentulaatikkonimensä päässä olevan hauska tripla-täplän ansiosta. Se näyttää aivan siltä, kuin pojalle olisi piirretty vesimolekyyli otsaan. Tripla on menevä nuori mies, 
joka oppi hyvin nopeasti pitämään kiinni omasta maitoannoksestaan. 


Tripla
Tässä näkyy hyvin Tripla-täplä päässä

Pieni poika Lassi Llanharran, jolla on waleseille tyypillinen hauska Llanharran Spot eli pilkku päälaella. Lassi vaikuttaa olevan pirteä veijari.


Lassin hieno Llanharran Spot

Lassi

Toinen murheenkryynimme siskonsa Liisan lisäksi on toisena vuorossa ollut Mr Green, joka oli siis syntyessään täysin vihreä, kun ilmeisesti sikiöpussi oli hajonnut ja pentua oli jouduttu elvyttämään. Poika painoi tänään iltapäivällä 250 grammaa, mutta on selvästi heikompi kuin muut eikä jaksanut itsekseen alkaa juomaan maitoa. Toivomme kuitenkin tämänkin pikkukaverin vahvistuvan ja selviävän eteenpäin elämässä.
Mr Green, joka on vielä ihan vihreä synnytyksen jäljiltä
Mr Green
Terhakka tyttö Laila Llanharran, jolla on veljensä tapaan waleseille tyypillinen hauska Llanharran Spot eli pilkku päälaella. Tyttö on ollut tulta ja tappuraa alusta asti ja se mennee aikanaan sijoitukseen. 
Vauhtimimmi Laila...

ei meinaa keretä poseeraamaan

Pieni noin 160 grammainen Peukalo-Liisa sinnittelee vielä kiinni elämänlangassa ja toivomme pienen tyttösen selviävän ja alkavan kasvaa ja voimistua. Seuraava viikko näyttänee, miten meidän pienen Liisukan käy. 
Pieni pentulainen sulattaa sydämen
Peukalo-Liisa

 Ero normaaliin synnytykseen oli tällä kertaa huima. Pennut olivat selvästi rauhoituksesta uneliaita eikä niiden elämä alkanut yhtä kuin Sisu-veljellä, joka syntyi luonnollisesti. Siinä kun Sisu pääsi heti tissittelemään ja emonsa nuoltavaksi (onneksi Hertalta tuntuu tulevan reilusti maitoa), meni muiden ensimmäinen tissittely usean tunnin päähän syntymästä ja pitkittynyt synnytys oli selvästi vaikuttanut niihin.  Nuo kaksi heikompaa pentua olivat niin kauan ilman maitoa, että pidin parempana hankkia niille emonmaidon korviketta lisäksi. Kyllä ne toki muutaman tipan Hertan maitoakin saavat, mutta eivät ole vielä jaksaneet imeä kunnolla. Etenkin Mr Green pitää kyllä onneksi melua itsestään, jos joutuu palelemaan yksistään kaukana sisaruksista.  


Pentueen pojat etsivät vielä omia rakastavia ja aktiivisia kotejaan.

keskiviikkona, joulukuuta 18, 2013

Pieniä pehmoisia paketteja I-pentueen muodossa

Hertan Jangas Forget-Me-Not lämmöt laskivat eilen illalla 37,3 asteeseen ja tänään aamupäivästä aina 36,9 asteeseen. Se on ollut kuluneen vuorokauden aikana hieman rauhaton, pedannut lehtikoriamme (kaipa sitä A4-kokoiseen koriinkin voisi pennut paremman puutteessa pykätä), läähätellyt ja nyt illalla alkoivat supistukset hieman ennen seitsemää. Ensimmäinen urospentu syntyi turvallisesti pentulaatikkoon klo 19.25 ja poikanen tissittelee nuoltuna ja pirteänä emonsa hoivissa. Jatkoa odotellessa...

Pentueen isä Charlie eli komea Mawredd Chwrae Teg oli syksyn aikana Liettuassa kahdessa näyttelyssä ja sai sieltä kaksi SERTiä, kaksi CACIBia ja oli VSP ja ROP. Komealla isukilla onkin jo neljä CACIBia plakkarissa hieman yli kaksivuotiaana, sen lisäksi sillä on kaksi Liettuan ja kaksi Venäjän SERTiä ja varaSERT Suomesta.

sunnuntaina, joulukuuta 15, 2013

Hertan tiineyspäiväkirjaa

Hertta eli Jangas Forget-Me-Not saapui tänne luoksemme viikko sitten ja on sopeutunut varsin ongelmattomasti joukkoomme. Ruoka maistuu 2-3 päivässä loistavasti ja lenkeilläkin neiti jaksaa niin kauan kuin lenkittäjäkin. Keskellä viikkoa oli kyllä sellaiset pääkallokelit, että jouduimme pitämään ulkoilun minimissä, kun kukaan ei meinannut pysyä pystyssä... 
Soma pariskunta: Hertta ja Charlie (Mawredd Chwrae Teg) lokakuun pimeydessä

Lämpöjä olen alkanut mitata eilen illalla ja ovat olleet 37,9 ja 37,7 astetta eli vielä ei ole mitään tapahtumassa, tosin nyt onkin kulunut vasta 61 vuorokautta astutuksesta eli tuskin ihan heti vielä tapahtuukaan. Emänsä ja mummunsa synnyttivät 66.-67. vuorokauden tienoilla ;) Masu on todella pinkeä, joten veikkaukseni pentumäärästä on taas noin seitsemän. Katsotaan, miten veikkaus pitää paikkansa. Tässä vielä kuvapäivitystä Tyyris Tylleröstä: 

48 vuorokautta astutuksesta (Riinan ottama kuva)

Hertta 9. tiineysviikolla

Masu alkaa jo olla aika iso
Tänään aamupäivällä 61. vuorokausi astutuksesta

Toiset ovat täällä hieman tasa-arvoisempia kuin eräät (meillä koirat eivät saa olla sohvalla)
Muuten viikon saldo on ollut Raisan TOKO-treenit torstaina (aloitetaas ohjattu nouto taas alkeista), tiistaina migreenikohtaus pitkästä aikaa (se siitä kouluttamisesta), missattu messari, koska en vaan jaksanut lähteä, kun eilen vietettiin Sebastianin kolmevuotispäiviä ja jonkin verran ulkoilua.