perjantaina, helmikuuta 29, 2008

Nuppu kyläilemässä

Nuppu-sisko eli Jangas Dolce Vita kävi tänään kylässä emäntänsä Riikan kanssa. Nupun perhe asuu nykyisin Irlannissa, mutta he ovat tällä erää käymässä Suomessa "hiihtolomalla", vaikka varsinaisesti hiihtämisestä ei etelä-Suomessa voi oikein puhuakaan ;) Nuppu muistuttaa edelleen hurjan paljon Kati-mummuaan ja on oikein hellyydenkipeä ja kiltti olento. Mummuaan isompi ja vahvempiluustoinen toki, mutta siihen ei tietty paljon vaaditakaan... Nuppu tulee sunnuntaina mukaamme kylpylävisiitillekin. Raisa oli aluksi hurjana siskolle, mutta hetken kuluttua yhteinen sävel taas löytyi ja sisaruksilla oli meno päällä. Raisu tosin joutui hetkeksi jäähylle vankilaan yhden heittovuoron ajaksi. Niina seisottikin Nuppua, joten kuviakin on tulossa. Nupun selkä ei ole palohaavojen jälkeen saanut koko karvapeitettä hoitovirheestä johtuen. Jos selkää olisi alusta asti hoidettu samoin kun pään palovammoja olisi karva todennäköisesti palautunut entiselleen. Nupun pikkuemäntä Silja on innostunut näyttelyistä ja kesälle onkin tarkoitus katsoa muutama näytelmä Nupunkin varalle, vaikkei siitä mitään tähteä varmasti koskaan tulekaan karvattoman selkänsä kanssa. Sovittiin myös, että saan viedä Nupun lonkkakuviin ja MH-luonnekuvaukseen :)

Raisa on saanut olla jo toisinaan hieman aikaa ilman tötsäänsä ja huomenna poistetaan tikit päästä. Haava on hyvin umpeutunut ja rupi siisti.

Eilen käytiin Ojangossakin treenaamassa. Hyvin meni, harjoiteltiin ilman välipalkkoja seuraaminen, luoksetulo, liikkeestä maahanmeno ja hyppy.

Seuraamisessa aloitin taas virittelyllä ja lelun repimisellä, seuraavaksi muutama perusasento namipalkan kanssa. Ensin tehtiin pari lyhyttä suoraa ja sen jälkeen pidempi kuvio. En katsonut Raisaa, mutta se tuntui tulevan varsin kivasti vieressä.

Luoksetulot olivat keskiviikkoiltana tosi laiskat ja hitaat, kun jätin namipalkan pysäytystä ajatellen Raisan taakse. Niinpä otimme eilen vain suoria luoksetuloja ja palkkasinpa kerran vain juoksemisesta luo. Ei kai neitokainen ole alkanut ennakoimaan?

Liikkeestä maahanmeno meni tuttuun tapaan hyvin ja varmasti. Hyppykin onnistui tosi hiensoti: ei tällä kertaa vinoon hyppäämistä ja malttoi odottaa käskyä, istui heti ekalla käskyllä ja loikkasi asiallisesti takaisinkin. Hypyn jälkeen kunnon palkkaa lelun repimisineen.

Noutamista harjoiteltiin taas ohjatun noudon kapulalla ja kaninkarva palkkana. Raisa malttoi odottaa erillisissä paikallaoloharjoituksissa kapulan lentäessä, vaikka kiertelin sitä ympäri ja hain itse kapulaa, mutta kerran se karkasi ennen käskyä kapulaa hakemaan. En kieltänyt, vaan otin perusasentoon, kiitin kapulasta ja palkkasin. Kaksi toistoa ja Raisa malttoi odottaa ja toi kapulan hyvin. Se ravaa edelleen luokseni, mutta tarttuu empimättä kapulaan ja tuo sen suorinta tietä perusasentoon. Tuohon vauhtiin kiinnitetään sitten myöhemmin huomiota, nyt haluan saada onnistuneita perusnoutoja ja Raisan varmaksi perusteista: odotetaan kapulan lentäessä, tartutaan siihen heti ja tuodaan suoraan perusasentoon ja odotetaan siinä lupaa irrottaa.

Ruutua harjoiteltiin luoksetulona ja palkka pysähdyksestä ruudussa. Lähetin Raisan tyhjään ruutuun ja se menikin sinne ihan hyvin, tarkistettuaan ensin kentän laidalla olevan repun ;) Toisella kertaa neiti laukkasikin suoraan ruutuun.

Sisällä ollaan harjoiteltu parin askeleen siirtymisiä sivuittain (Raisa käyttää tosi nätisti ja innokkaasti peppuaan), istu-seiso kauko-ohjausta (matka jo 2-3 metriä eikä etenemistä juuri tapahdu), peruuttamista (naksun kanssa kaksi askelta, nyt pitäisi yrittää saadakolmea askelta taaksepäin) ja hiukan noutojakin.

tiistaina, helmikuuta 26, 2008

Raisa, Tico ja Tarmo agilityä treenaamassa

Raisa pääsi jo ties monettako kertaa runsaan viikon sisällä agilitytreeneihin ja hyvinhän se edelleen jaksoi, vaikka turhaan juoksemiseen ennen radalle pääsyä sainkin kiinnittää paljon huomiota. Rengas alkoi onnistua hieman paremmin, mutta kontakteilla oli pieni malttamattomuus. Raisa oli päivän aikana ahkeroinut tötterönsä rikki ja tänään se oli jo irti päästä... Hermo meinaa välillä mennä pikkuneidin touhuihin ;)

Tico teki alussa ennen harjoitusta pitkät omat kuviot, mutta Sarin ottaessa tyttösen käsiin jäivät kaikki ylimääräiset kiemurat pois ja harjoitukset sujuivat suorastaan loistavasti. Rengas telineessä (eka kertaa) aiheutti hiukan ongelmia, mutta helppoina harjoituksina läpikutsuna ja eteenlähetyksenä alkoi sekin pikkuhiljaa sujua.

Tarmo on kuulemma alkuvuodesta keksinyt temppuilla agilityssä, mutta nyt se sitten vierailevana tähtenä keskittyi hyvin muutamaa pientä poikkeusta lukuunottamatta. Tosin puomilla ja hypyn kanssa oli hieman onkelmia. Tänään Sinttu kuitenkin soitti, että sekä hypyt että puomi olivat taas sujuneet vanhaan malliin oikein hyvin treeneissä ja pojankoltiainen oli keskittynytkin oikein mallikkaasti. Tarmo on saanut oman bloginkin, laitan sen linkkeihin oikealle puolen ja osoite on seuraavanlainen: http://tarmontouhut.blogspot.com

Paavonkin oman blogin linkki löytyy oikealta.


Manteli on kuulemma telonut itsensä hiihtolomareissulla. Se oli mökin alla seikkaillessaan saanut reväytettyä selkänsä ja nyt neitokainen elelee särkylääkkeiden voimalla ja lepäilee kotona. Mitä ilmeisimmin pieni hurrikaani on tosi kipeä, kun se ei kuulemma riehu yhtään kotona, vaikkei lenkille pääsekään. Loppuviikosta Manteli koitetaan saada hierojalle/koirien fysioterapeutille...

Sunnuntaiset Jangas-pentutreffitkin lähestyvät ja vaikka Manteli nyt jääkin kotiin, pääsee Täplä-emä sentään mukaan. Tarkoitus on järjestää agilityharkkojen loppuun pieni möllikisa harjoitukseksi kesää varten. Kiva nähdä ryhmä Rämää yhdessä uimassa ja agilityssa :)

perjantaina, helmikuuta 22, 2008

Remu ja Raisa agilityä treenaamassa

Raisa on entiseen malliin aktiivinen, vaikka onkin "sairaslomalla". Vauhtia riittää entiseen malliin eikä se tunnu ymmärtävän mitenkään olevansa kipeä. Kaulurikin tuntuu vain marginaalisesti häiritsevän: neiti laukkaa pää pystyssä ja heittelee lunta sitten tötterön avulla korkealle ilmaan.

Tänään aktiivisen sisarusparin kanssa lähdettiin agilityhallille ja kyllähän naperot taas hienosti taisivatkin. Mielestäni Remu on vielä Raisaakin parempi ja vauhdikkaampi, estevarmempi osittain, mutta Raisan kanssa kontaktit on paremmin hallussa. Tänään harjoiteltiin Raisan kanssa eka kertaa maxi-muuria ja isoa okseria ja hyvin meni. Eka kerralla muurista lensivät palaset, muuten ongelmitta, kunhan otetaan tarpeeksi vauhtia. Remu tottelee todella kuuliaisesti ohjausta, mutta on niin nopea, että virheeseen tarvitaan vain pienen pieni ohjausvirhe. Tällä kertaa Kaisa oli ilmeisen taitava, kun montaakaan ohjausvirhettä ei käynyt. Remu osasi jo renkaankin varsin itsenäisesti ja Raisakin tuntui hyvin löytävän renkaan kun se suoritettiin suoraan.

Eilen oltiinkin Elinan ja Romeon kanssa TOKO-treeneissä. Raisa sai näyttää alokasluokan liikkeet putkeen, mitä nyt välillä palkkasi itsensä remmin repimisellä, kun olin unohtanut taluttimen kentän reunalle. Romeo kaipaa vain tarkkuustreeniä, niin saadaan taas uusi walesi TOKO-kokeisiin :)

keskiviikkona, helmikuuta 20, 2008

Raisa voitti agilityssa maxi-möllit!

Raisalle ei mitä ilmeisimmin tehtykään eilen lobotomiaa, kun tänään neitokainen osallistui jo epävirallisiin agilitykisoihin tehden hyvää - jollei suorastaan loistavaa- työtä. Kysyin eilen eläinlääkäriltä, josko Raisan kanssa voi osallistua eikä se kuulemma haittaa. Agilityn huumassa kun se ei kuitenkaan muista alkaa raapia haavaa auki. Eikä muuten muistanut haavaansa koko aikana.

Lähdimme Tampereen Seudun Koirakerhon (TamSK) epiksiin Sorkkalan navetalle hyvissä ajoin, Raisan auton perässä potta päässään. Perillä kävin ensin ilmoittautumassa ja tutustumassa rataan ennen kuin hain Raisun ulkoilemaan (ilman tötteröä siis). Navetalla odotustilat on tosi ahtaat ja tuntui, että olemme kolmen tulen välissä, kun takana oli ärtyisä kääpiösnautseri ja sivulla kaksi hmm... riehakasta belggaria. Raisa käytti odotusajan paikallaoloharjoitusten lisäksi riehumiseen. Ilmoitin Raisan maxi-luokkaan, jossa esteet oli 55 cm korkeudella.

Radalle päästessämme neiti oli kuin viilipytty: odotti kiltisti lähtölupaa, pysähtyi ja jäi odottamaan useammaksi sekunniksi puomin kontaktille minun kehuessani sitä ja vasta käskystä jatkettiin matkaa kolmen esteen hyppysuoralle, josta putkeen, jonka päätä ei näkynyt. A:lla Raisa ei ihan saanut pysähdyttyä, mutta yritys oli hyvä. Hyppy, putki ja putkesta kauniisti käteen ja aika hallitusti seuraavat kaksi toisiaan 90 asteen kulmassa ollutta estettä (vaikka puomi oli tyrkyllä takana), mutta valssaukseni A:n edessä myöhästyi ja napero oli menossa suoraan sinne... Onneksi pikkuneiti on äärettömän kiltt ja tuli luokseni kutsusta ja jatkoimme virheittä myös loppusuoran kolme estettä aina maaliin saakka :) Jäi älyttömän hyvä mieli. Raisa jaksaa keskittyä ja tehdä täysillä töitä myös uudessa ja aika hankalassa paikassa (eka kertaa mattoalustalla), maxi-esteet eivät olleet minkäänlainen ongelma, se keskittyy ja kuuntelee uskomattoman hienosti. Itseltäni olisin voinut vaatia enemmän, mutten Riesalta. Tuloksena siis puhdas rata.

Sini Kaukinen oli tehnyt mielestäni tosi kivan mölli-radan, vaikka nollia ei Raisan lisäksi juuri tullutkaan (ehkä yksi mideissä, muttei yhtään mineissä, vaikka niitä oli peräti 17 kpl). Raisa voitti maxi-luokan ja aikaakin jäi kontaktien pysähdyksistä huolimatta yli 10 sekuntia käyttämättä. Esteitä radalla oli 15 ja ihanneaika oli 50 sek.

Oli kiva huomata, että Raisa alkaa oikeasti olla kisavalmis, kunhan saadaan vielä viilattua kepit, rengas ja keinu kuntoon tässä kahden kuukauden aikana (mölli-luokassahan näitä esteitä ei ollutkaan). Kaikissa on vielä hiomista, mutta mikään ei ole suinkaan toivottomassa vaiheessa.

tiistaina, helmikuuta 19, 2008

Raisa lääkärillä

Tänään se sitten koitti: Raisan älynystyrän poisto. Jännityksellä odotan, josko kaikki järki lähti sen mukana. Aamulla vein Riesan ell Kallion Juhan pakeille ja se sai hetimiten nukutusaineen ja jäi silmät auki torkkumaan pöydälle, kun lääkäri ajeli sen päätä. Pikku muru, joka ei ehkä olekaan ihan niin pieni, kun laiheliini painaa 18 kiloa. Kasvain osoittautui hyvänlaatuiseksi ihotuumoriksi, joka sisälsi karvoja ja talia, ihan niin kuin epäiltiinkin. Raisa on leikkinyt (todennäköisesti sisarustensa kanssa) ja saanut hampaasta kalloonsa ja haavaan on mennyt sisään karvoja ja niitä on alkanut kasvaa ihon sisään.

Iltapäivällä Raisaa hakiessa se oli vielä ihan tokkurainen, mutta takapihalle päästyään ja pissalla käytyään se ehti jo kipittämään alapihalle minun parkkeeratessani autoa. Sieltä tyttönen sitten juoksi iloisesti luo. Kaulurin kanssa kulkeminen on tietty hieman hankalaa ja päästä puuttuu isolta alueelta karvat ja siinä yli viiden sentin haava tikkeineen. Hyvin iho tuntuu tosin menneen umpeen. Nyt Raisa sai 3-5 päiväksi rimadylia särkylääkkeeksi ja päivällä antibioottipistoksen. Antibioottia ei kuitenkaan tartte jatkaa. Remmissä pitäisi lenkitellä seuraavat 11-12 päivää, kunnes tikit voi poistaa ja siitä tulee todennäköisesti täyttä tuskaa.

Samalla kertaa Raisuli sai kolmannen rabies-rokotuksensa. Kesäkuun 12. päivän jälkeen voidaan stten ottaa vasta-aineet EELAan lähetettäväksi. Toinen juoksu ei ole vielä alkanut, joten kolmatta odotellaan aikaisintaan elokuun lopussa, todennäköisesti myöhemmin.

Eilen oltiin myös agilityssä Raisan ja Ticon kanssa. Hyvin tytöt taas osasivat, vaikka Raisalle renkaan hyppääminen vinoista kulmista tuottikin hieman ongelmia, kun rengas oli kehikossa. Muuten radat menivät ihan kohtuuhyvin, jos vaan meikäläisen jalat veivät oikeaan suuntaan... Tico rakastaa esteitä vaan suorittamisen ilosta. Kerran kun Sarin käskyt unohtuivat ehti neiokeinen suorittaa putken, puomin, pussin ja A:n ihan omatoimisesti ja juoksi sitten taas iloisesti Sarin luo. Radat menivät heillä melkeinpä paremmin, kunhan Sarin ohjauslinjat olivat vain sopivat.

keskiviikkona, helmikuuta 13, 2008

Raisa ja Tico agiliidossa

Maanantaina oli taas tuttuun tapaan sisarusten sekä enojen Epun (Jangas Blame the Dog) ja Hemuli (Jangas Cubic Butterfly) agilityharkat Konalan hallissa. Enot aloittivat kisaavien ryhmässä ja hyvinhän nuo taitavat. Meitin aloittelevampien ryhmässä oli vain kolme koiraa: nämä sisarukset ja englanninspringeri Vellu. Harjoitukset saatiin vedettyä nuorisolle läpi uskomattoman nopeasti ja hyvinhän nuo osasivatkin. Näille kahdelle tosin käytettiin vielä irotrengasta, jotta harjoituksessa ei voisi epäonnistua ja oppia suorittamaan rengasta väärällä tavalla.

Radat joita menimme olivat noin 10 esteen pituisia ja yllättävän hyvin sisarukset näistä paikoin kinkkisistäkin kuvioista selvisivät. Ne ovat kyllä ihan toista maata kuin mummunsa aikanaan. Katin mielestä agility oli kivaa, koska siellä kehuttiin ja sai namia. Näiden mielestä agility on kivaa jo pelkästään sen takia, että pääsee suorittamaan esteitä: sujahtamaan putkeen tai pussiin, juoksemaan kontaktiesteille tai vaan hyppimään ja laukkaamaan radalle. Kehut, leluilla leikkimiset ja namit ovat vain toissijainen palkinto. Toisaalta ohjaaminen on vaativampaa, kun vauhti on kovempi ja hetken blackout saa koiran valitsemaan vapaavalintaisen esteen. Useimmiten puomin.

Jangas-pentutreffit on sovittu parin viikon päähän eli sunnuntaiksi 2. maaliskuuta Hyvinkäällä Aptus-koirakylpylän tiloihin. Ilokseni näyttää siltä, että D-pentue Paavoa lukuunottamatta pääsisi paikalle. Olen hieman suunnitellut, että pidettäisiin näille melkein kisavalmiille leikkimielinen mölli-kisa, jossa radalla ei tietenkään vielä olisi keppejä, rengasta tai keinua. Raisa päässeekin ensi viikolla ekoihin epävirallisiin kisoihinsa Tampereelle, kiitos Kaisan tarkkasilmäisyyden. Remun kanssa he eivät kuulemma vielä uskalla osallistua, kun Remun agilitydebyytti siirtyy joka tapauksessa syksyyn kiitos urakoiran muiden (näyttelyt, MEJÄ, TOKO) harrastusten.

sunnuntaina, helmikuuta 10, 2008

Serkkuja ja tokoilua

Viime yönä sain kuulla iloisen uutisen, että D-pentueelle on syntynyt kolme serkkua: kaksi poikaa ja yksi tyttö. Pennut ovat naperoiden emän puoliveljen Hemulin (Jangas Cubic Butterfly) ja walesineito Vilman (Hibiscus) rakkauden hedelmät. Parin viikon päästä pääsen varmaan naperoita katsomaankin Tampereella poiketessamme. Yhden urospennun tulevat omistajat Olli ja Anu kävivät meillä keskiviikkona kylässäkin tapaamassa Kati-mummua, Hemuli-isää ja Raisa-riesaa. Keväällä varmaan tavataan jo koulutusten ja toivottavasti myös kesällä leirin merkeissä. Oli kiva tavata Lauri, Kristina, Olli ja Anu.

Tästä on muodostumassa ihan treenipäiväkirja, mutta minkäs sille voi, että Raisan kanssa harrastaminen on äärettömän kivaa :) Niina (Lindqvist) oli taas meillä liikkeenohjaajana ja silminä mukana harjoituksissa. Tämä oli kolmas kerta Niinan kanssa treenatessa ja Raisu alkaa jo hienosti sietää "liikkeenohjaajan" käskytystä ja mukanaoloa.

Aloitimme niillä lyhyillä seuraamispätkillä, missä ideana oli saada Raisuli heti ekoista askeleista vauhdilla ja innolla mukaan. Niina käskytti alkuun ja minun katsoessani eteen kertoi, koska Raisa meni oikein hyvin ja sai palkan lelun ja leikkimisen muodossa. Parin toiston jälkeen Raisa teki hyvää työtä alusta asti. Viimeisellä kerralla en heti palkinnutkaan lelulla vaan aloin kehua sitä ja vasta hetken päästä kaivoin lelun taskusta.

Seuraavana harjoiteltiin luoksetuloa. Ensin paikallaolo istuen niin, että "käsky"-sanan jälkeen en kutsunutkaan Raisaa luokse vaan palasin palkkaamaan sen paikallaolosta. Toisella kertaa pysäytin Riesan käsimerkillä ja Niina heitti lelun Raisan taakse. Pysähdys oli tosi napakka ja Raisa kääntyi jo ennalta katsomaan, mihin kuviteltu lelu olisi lentänyt.

Kauko-ohjauksissa ainoa hankaluus on nykyään liikkeenohjaaja koiruuden takana, mutta siedätys alkaa toimia. Raisa seuraa liikkeenohjaajaa selkänsä takana, mutta odottaa kiltisti minun käskyjäni. Nyt tehtiin istu-maahan-istu-maahan-istu noin 10 metrin päästä ja se onnistui loistavasti. Ei minkäänlaista pepun liikkumista ja käskyt toteutettiin napakasti ja nopeasti ilman ennakointia :)

Paikallaolo piilossa suoritettiin noin 10 metrin matkalla piiloon ja aika hieman alle minuutti. Raisa pysyi kuulemma rauhallisesti paikalla, mutta tuoksutteli välillä namikipossa olevia nameja nenällään.

Pienen tauon jälkeen jatkettiin vielä eniten kesken olevat liikkeet. Ruutu mentiin ensin niin, että Niina kasasi ruudun ja laittoi sinne lelun Raisan näkemättä. Ruutu ja lelu löytyi vauhdikkaasti. Toisella kertaa lähetin Raisuliinin tyhjään ruutuun ja se pysähtyi ensin noin metrin päähän ruudun eteen, mutta jatkoi sitten siitä kiltisti ruutuun saakka. Kolmannella kerralla kävin ensin itse kävelemässä ruudussa japomputtamassa palloa ja Raisa juoksi jo paremmin ruutuun saakka.

Sokerina pohjalla oli noutoliike, joka ollaan näköjään saatu taas kuntoon. Jo ohjatun noudon esineen esiin ottaminen saa Ripakintun silmät kiilumaan onnesta. Palkkana käytetään kaninkarvaa, jolla ei palkita mistään muusta liikkeestä. Ensin harjoiteltiin esineen lentäessä suoritettuja paikallaoloja, jotka sujuivat muuten hyvin, mutta kerran Raisa karkasi noutamaan ja toi kapulan ongelmitta käteen tartuttuaan siihen empimättä. Tämä loi tavallaan uskoa minuun ja ekat kerrat lähetin taas liikkuvan kapulan perään, mutta viimeisellä yrittämällä tehtiin kisamainen liike, jossa kapula oli paikallaan Raisan lähtiessä noutoon ja palkkana kanin karvan kanssa leikkiminen, kun olin saanut kauniin luovutuksen käteeni. Yes :) Raisa on hyvä, ja möhlityt liikkeet saadaan näköjään nopeasti kuntoon oikeanlaisten ohjeiden avulla.

perjantaina, helmikuuta 08, 2008

Raisu hyppii ja tokoilee

Taas ollaan reipastuttu Superraisan kanssa harrastamaan. Tänään oltiin Ojangossa agility- ja TOKO-treeneissä ja eilen illalla treenattiin TOKOa lähikentällä.

Agilitytreenit aloitettiin taas kujakepeillä, joita kavensin entisestään, nyt se alkaa näyttää jo ihan pujottelulta eikä kujaa ole enää muutamaa senttiä enempää: ehkäpä ne suorat kepit saadaan suoritettua aiemmin kuin arvaankaan?! Kontaktit (vauva-A, vauvapuomi ja alkeiskeinu) namikipon kanssa tuttuun tapaan kauniiden pysähdysten kanssa. Rengas otettiin ohjelmistoon tänäänkin. Suoritettiin kahta eri minirengasta lähetettynä ja hyvin meni. Kertaakaan Raisa ei mennyt ohi. Lähetin sen renkaalle ja juoksin itse vieressä. Harjoittelimme myös esteitä ja hyppytekniikkaa luoksetulona kolmen esteen takaa. Välit olivat eripituiset, mutta hypyt onnistuivat hyvin ja Raisa malttoi kiltisti odottaa suorituslupaa.

Lopuksi otettiin pidempi rata, eikä ihan helppokaan, vaikka malli olikin U, jossa lopussa oli silmukka ;) Aloitettiin hyppy - rengas - hyppy ja lähetys putkeen kauemmaksi, kun jäin itse esteen viereen seisomaan. Luoksetulo luokseni aidan yli putkelta tullessa, pituus, aita suoraan ja aita vasemmalle, jonka jälkeen takaaleikkauksen avulla putkeen ja putkesta luoksetulo vinoon saman aidan yli, vaikka edessä oli houkuttelevasti A-este. Kaikenkaikkiaan harjoitus onnistui uskomattoman hyvin. Muutaman kerran lopussa hieman tahkottiin, kun omat käskyt oli myöhässä eikä Raisa hypännyt edessä olevaa estettä käskyn jäädessä puuttumaan ja kahdesti se suoritti A:n viimeisen aidan sijaan. Ekalla kertaa se oli kuitenkin vain ja ainoastaan mun vika, kun en mitenkään käskyttänyt tättähäärää. Kaikenkaikkiaan tosi kivat treenit ja olin taas kerran yllättynyt Raisan halusta tehdä rataa ja sen kyvystä etsiä esteitä. Se on jo nyt paljon itsevarmempi lähetyksissä ja takaapuolenvaihdoissa kuin Kati parhaimmillaan. Toisaalta tuo hyvä irtoavuus ja nopea vauhti tuottaa todennäköisesti monen monta hyllyä aikanaan, kun en itse ole ajoissa ohjaamassa tai ohjaan "vähän sinne päin".

TOKOa ollaan taas harkattu Riitan ohjeiden siivittämänä. Eilen harjoittelimme liikkeestä seisomista pallon kanssa, eli koitan muistaa selkeästi erilaisen virittelyn seisomiseen ja istumiseen (jota toistaiseksi harjoitellaan vain kotosalla).

Paikallaolot
minun mennessäni parinkymmenen metrin päähän piilon noin 10-15 sekunniksi ovat onnistuneet hyvin.

Ruutu on myös ollut osana harjoituksia. Eilen harjoiteltiin ruudun läpi kutsumista ja seisomista ruutuun ja harjoitus onnistui varsin kivasti. Kolmannella kerralla Raisa alkoi jo jarrutella ruutuun päästessään :) Tänään harjoiteltiin ruutuun juoksemista ja siellä pysähtymistä niin, että eka kerralla kävelin itse ruutuun ja takaisin, toisella kertaa ruudussa oli pallo ja kolmannella kertaa lähetin tytön tyhjään ruutuun. Joka kerta Raisa juoksi ruutuun ja sain onnistuneen harjoituksen, vaikkei se aina ihan keskellä ruutua ollutkaan.

Puhuttiin keskiviikkona Riitan kanssa, kuinka Raisa on aika suoraviivainen eikä kovinkaan herkkä koira. Se kestää varsin paljon toistoja eikä keksi kovinkaan usein mitään ihmeellisiä kommervenkkejä tai ala ennakoida. Lisäksi se rakastaa juosta, joka tekee sen, ettei sillä ole mitään tarvetta alkaa ennakoida pysähdyksiä. Se tosin tarvitsee paljon häiriöharjoittelua, koska muidenkin puheet ja pienet eleet riittävät innokkaalle oppilaale käskyksi.

Noutamista harjoiteltiin kumpanakin päivänä ohjatun noudon kapulalla ja palkkana kaninkarva. Nouto onnistuu hyvin, jos kapula on vielä liikkeelle Raisan päästessä noutamaan, muuten se hieman ihmettelee ja on epävarma, josko siihen saa koskea. Raisa rakastaa kaninkarvaa, joten eiköhän se hyvin pian yhdistä sitä noutoliikkeeseen.

Kotosalla ollaan harjoiteltu naksuttimen kanssa peruuttamista ja nyt Raisa osaa siirtää toista etujalkaansa taaksepäin. Seuraavaksi kriteeriksi tullee kummankin tassun siirtäminen taaksepäin. Naksun kanssa treenaaminen on taas pitkästä aikaa tosi kivaa. Katikin pääsi taas pitkästä aikaa peruutustreeneihin. Se meni jo heti eka kerralla helposti kolme askelta taaksepäin, onhan se aiemmin siirtynyt toistakymmentä askelta peruuttaen. En käyttänyt Katin kanssa vielä käskyä, vaikka se on senkin aikanaan osannut. Annoin sen vaan itse tarjota erilaisia toimintoja.

Kotimatkalla Raisu pääsi vielä leikkimään nuoren kultsupojan Vikin kanssa. Viki-parka uikutti ihmeissään, kun jäi neiti tuulenpuuskasta jälkeen. Tuntuu, että Riesaa katsellesakin menee jo pää pyörälle.

torstaina, helmikuuta 07, 2008

Riitan TOKO-treeneissä

Käytiin taas pitkästä aikaa Riitan treeneissä, tällä kertaa ihan yksityisopissa Sipoossa. Saatiin taas hyviä vinkkejä ja toivottavasti päästäisiin vielä kisoihinkin keväällä ja sitä kautta seuraavaan luokkaan... Tällä kertaa kiinnitettiin huomiota avoimen luokan ongelmiin ja hiukan katsottiin liikkeitä myös voittajaa varten.

Virittelyn jälkeen aloitettiin seuraamisliikkeellä. Tehtiin aika pitkä seuraaminen ja Raisan keskittyminen parani loppua kohti, alku oli vähän haahuilua.

Nyt pitäisi alkaa harjoitella innokkaita alkuja seuraamisissa. Eli muutama askel ja perusasennosta palkka joko namilla tai lelulla. Lisäksi alettiin harjoitella askeleita sivusuunnassa, itse ristiin astuen. Raisa tuli heti alusta asti tosi hyvin vierelläni namin perässä. Seuraavaksi pitäisi harjoitella peruuttaminen ennen kuin aloitetaan peruuttamisharjoitukset seuraamisen yhteydessä. Peruuttamisen ajattelin opettaa naksun kanssa, koska sillä tavoin sain sen opetuksen onnistumaan Katin kanssa tosi hyvin. Kati peruutti parhaimmillaan 5-10 metriä kovaa vauhtia.

Seuraamisen jälkeen katsottiin luoksetuloja, jotka ovat huimasti parantuneet sitten joulukuun. Raisa ottaa vieläkin helposti pari loikkaa pitkällä matkalla. Jatketaan harjoituksia aiempaan malliin heittämällä pallon pylvästä kiertäessä ja luoksetullessa sekä namikipolle taaakse palkkaamisia. Raisan kanssa saa toistaa paljon pallonheittoja taakse sen tullessa luokse, koska se tuntuu rakastavan niin paljon juoksemista ylipäätään, että se ei ala hidastella, vaikka tietäisi palkan lentävän taaksepäin. Näitä ollaan toistettu todella paljon, enkä muista tyttösen hidastelleen kuin yhden yksittäisen kerran. Luoksetulot ovat siis jo hyvässä mallissa, eikä mitään ihmeitä tartte treenata vaan jatketaan samaan malliin.

Noutaminen on nyt se suuri ongelma. Keskusteltiin siitä, kuinka Raisu yhtäakkiä alkoi kantaa kapulaa laipasta ja kiellettyäni siitä se meinasi, ettei sitten koske koko kapulaan heti, vaan haistelee ja rauhoittelee minua ensin. Sain ohjeeksi siirtyä käyttämään ohjatun noudon kapulaa ja metalliesinettä, joita se ei sentään raapota laipasta. Sen jälkeen demonstroimme, miltä touhu näyttää. Raisa odottaa aika kiltisti paikallaan kapulan lentäessä, lähtee innolla noutoon, mutta kapulaan tarttumisen sijaan se haistelee ja rauhoittelee minua ennen kuin lopulta ottaa kapulan ja tuo sen kiltisti luo.

Nyt pitäisi harjoitella paljon paikallaoloja erikseen. Raisan pitäisi pysyä istumassa minun heittäessäni kapulaa, vaikka haen kapulaa itse tai kierrän neidin ympäri. Noutoja täytyy harjoitella hetken aikaa niin, että annan luvan noutoon kapulan vielä lentäessä. Tällöin saalisvietti vie voiton ja neiti tarttuu kapulaan heti. Lisäksi keskusteltiin palkkaamisesta. Olen yleensä palkinnut namilla, joka on kyllä Raisulle mieleinen muttei mitenkään suosikkijuttu. Tulevaisuudessa tarttis siirtyä noudoissa palkkaamaan jollain superkivalla lelulla, jota ei käytetä koskaan muulloin. Ajattelin alkaa käyttää siinä liikkeessä kanin karvaa, jonka sisällä on dummy. Se on Raisan mielestä äärettömän kiva juttu.

Kauko-ohjaus on hyvässä mallissa. Raisa ottaa hieman häiriötä "liikkeenohjaajasta", mutta tekee asennonvaihdot kuitenkin kiltisti ja täsmällisesti.

Lopuksi harjoittelimme vielä ruutua. Raisa löytää ruutumerkit tosi hyvin kaukaakin ja jos lelu löytyy keskeltä se myös juoksee suoraan ruutuun. Muuten se saattaa ajautua ruudun sivuun merkkien vasemmalle tai oikealle puolelle. Tässä sain useampia ohjeita ja harjoitustapoja, joita kannattaisi nyt käyttää samanaikaisesti:
- Lyhyeltä matkalta ruutuun juoksemista, jolloin odotan niin kauan, että se osuu edes jotenkin ruutumerkkien sijaan. Kun tämä onnistuu alan vaatia kulkemista ruudun keskelle. Oikeassa kohdassa ollessa pysähtymiskäsky ja palkka pallon heiton avulla.
- Ruutuun lähettämisiä niin, että käyn ennealta itse ruudussa höpöttämässä ja kertomassa kuin hiemo paikka se on ;)
- Luoksetuloja ruudun läpi, jolloin pysäytys ruudun keskelle.
- Piilotetun lelun luo ruutuun juoksemisia

Oli taas kivat treenit ja Raisa on aikamainen härveli, jolla riittää intoa juosta ja tehdä töitä. Kotosalla pitäisi jatkaa edelleen treenejä siihen malliin, ettei väliin jää turhia taukoja, vaan liikkeet seuraavat toistaan ja välit taukoillaan paikalla maaten. Muutenkin pitäisi alkaa harjoitella palkan viivyttämistä. Liikkeen lopussa on siis tarkoitus kehua ja kulkea eteenpäin samalla aikaa, kun hitaasti kaivaa lelua/namia taskusta. Näin helpottaisin myös Raisun malttamista kokeessa, vaikka aikas hyvin se on kokeissa jaksanutkin.

tiistaina, helmikuuta 05, 2008

Agilityä uuden viikon kunniaksi

Eilen maanantaina oli taas agilitytreenien vuoro. Koitan käydä Raisun kanssa kahdesti viikossa treenaamassa: kerran Ojangossa ja toisen kerran sitten maanantain springeritreeneissä Konalassa sisähallissa. Ulkona olemme viime aikoina lähinnä harjoitelleet yksittäisiä esteitä kuntoon. Ojankoon kun pääsee kätevästi lenkkeilemällä, joten treenit on vaan osa huvia.

Kujakepit alkaa sujua myös erilaisita kulmista ja omasta sijainnistani riippumatta. Nyt keppikuja on noin 5 cm levyinen, mutta matkaa tuntuu vielä olevan ennenkuin uskalletaan suorille kepeille. Tik tak... aikaa huhtikuuhun on vielä kaksi kuukautta. Kunnianhimoinen suunnitelmani kun on startata virallisissa kisoissa heti kun Raisa täyttää 18 kk. Vielä on kuitenkin hieman tekemistä.

Kontakteja on harjoiteltu uskollisesti namikipon kanssa. Nykyään kippo on läpinäkyvä raejuustopurkin kansi ja esteet suoritetaan jo ihan ilman kippoakin oikein. Joksus vauhtia on liikaa, eikä pysäytys esteelle onnistu, vaan Raisan takajalatkin putoavat esteeltä. Yleensä homma kuitenkin sujuu mallikkaasti ja Raisa osaa jäädä esteelle, vaikka itse liikkuisinkin eteenpäin. Keinulla yleensä edelleen hieman autan, mutta Raisuli on mennyt sen muutamaan kertaan ihan itsekseen eikä pelästy, vaikka pääsisikin karkaamaan ja suorittamaan sen itsenäisesti (tunnustan, että niin on käynyt pari kertaa, kun olen nostellut rimoja tms).

Eilen treeneissä harjoiteltiin pussia yksittäisenä esteenä pitkästä aikaa. Syksyllä sitä otettiin vain muutamalla kerralla ja nyt hallissa toistamiseen. Eipä tunnu olevan minkäänlainen ongelma pikkuneidille.

Treeneihin olin suunnitellut radan, jolla harjoiteltiin rengasta erilaisista kulmista. Ensin aidan jälkeen rengas oli suorassa linjassa ennen putkea, suoran putken jälkeen kaarrettiin takaa kiertäen toiselle aidalle, A:lle ja ja A:n jälkeen aidalle, jolta 90 asteen kulmassa olevalle renkaalle ja sieltä putkeen. Raisan kanssa harjoittelimme vielä irtorenkaalla varmuuden vuoksi, jottei se oppisikaan suorittamaan estettä väärin ja hyvin menikin. Rengas oli maxi-korkeudella ja Raisa irtosi esteelle hyvin ja kesti sen, että juoksin sen vieressä. Lopuksi tehtiin sama harjoitus toistapäin ja myös putkesta tullessa Raisa osasi hakea renkaan esimerkillisesti. Oli tosi kivat treenit Vilma Vilperin kanssa :) Kiitos Nana vielä renkaan pitämisestä.

sunnuntaina, helmikuuta 03, 2008

Raisan TOKOilu

Päivitetäänpäs taas pitkästä aikaa, missä Raisan kanssa mennään TOKOilun suhteen liike kerrallaan. Tämä on varmaan äärettömän tylsää luettavaa, mutta itselle näitä on tärkeä päivittää, kun kuukausien päästä huomaa, että herranjestas - mehän ollaan päästy tästä(kin) ongelmasta kokonaan yli! Kiva lukea, miten paljon ollaan edistetty puolessa vuodessa, vaikka välillä tuntuukin, että junnataan paikallamme ;)

Paikallaolo on tällä hetkellä ongelmallinen liike. Ei suinkaan sen takia, etä Raisa olisi niin epävarma ja onneton jäämään, vaan siksi että liikkeen harjoittelu yksin on tosi vaikeaa. Piilosta kun ei näe, mitä neiti tekee ja onko jostain tulossa ihmisiä, koiria, lintuja tai jänöjusseja sitä kiusaamaan. Harjoittelu onkin jäänyt ihan liian vähään ja sen eteen pitäisi tehdä nyt paljon töitä. Epäonnisen kokeen jälkeen ollaan palattu noin 10 metrin matkaan (siis matka piilolle) ja alle minuutin aikoihin. Kotona harjoitellaan viidenkin minuutin paikallaoloja vieresessä huoneessa ollen.

Nyt pitäisi huomattavasti lisätä harjoittelun määrää, pidentää matkaa piilolle (myös hallista ulos poistumisia parkkihalleissa tms) ja pidentää aikaa ulkonakin aina viiteen minuuttiin.

Seuraaminen sujuu sinänsä ihan hyvin, mutta viretila pitää olla kohdallaan. Välillä mennään turhan innokkaasti, silloin tällöin nenä osuu maahan, välillä vilkuillaan ympäristöä. Nämä ovat onneksi kuitenkin poikkeuksia säännöstä. Perusasennot ja käännökset ovat hyviä, jos vaan muistan tarpeeksi hidastaa omaa käyntiä, että koira voi ehtiä mukaan.

Tulevaisuudessa täytyy harjoitella sekä tarkkuutta että kestävyyttä seuraamisissa.

Liikkeestä maahanmeno on niitä vahvimpia liikkeitä tällä hetkellä. Se mennään yleensä vauhdikkaasti ja Raisa odottaa hievahtamatta paikallaan, että tulen sen luo. Ei siis ongelmia sinänsä, mutta aina väillä pitää muistaa vahvistaa itse maahanmneo liikkeestä eikä ottaa vain koko liikettä eteen ja taakse siirtymisineen kerralla.

Luoksetulo onkin aiheuttanut hiukan harmaita hiuksia, tai oikeastaan vaan ne pysähdykset siinä. Raisalla on upeat pysähdykset lyhyeltä matkalta, mutta matkan pidetessä tuli ongelmia. Nyt tosin alkaa näyttää, että niistäkin on hiljalleen selvitty yli ja pysähtymiset alkavat onnistua myös pitkältä matkalta, vaikka välillä toki vauhtikin on jo hidastunut luoksetuloissa.

Jatkossa on tarkoitus tehdä seuraavanlaisia harjoituksia:
- pylvään kiertämistä ja siitä suora vapautus pallon perään tai pysäytykset, joista palkkana pallon heitto taakse. Välillä pallonheitto heti taakse, toisinaan pysäytys ensin käsimerkin avulla ja sen jälkeen vapautus ja palkka pallolla, joskus pysäytys ja käynkin palkkaamalla Raisan namilla kädestä.
- Paikallaolosta luoksetulo ja siitä samantyyppisiä harjoituksia kuin pylvään kiertämisen yhteydessä.
- Paikallaolosta luoksetulo, josta palkaksi namikippo taakse. Pysäytyksen jälkeen vapautus takanaolevalle namikipolle.
- Toisinaan koko liikkeen harjoittelua eli pysäytyksen jälkeen hetken paikalla odottelu ja vasta sen jälkeen käskystä perusasentoon.

Liikkeestä seisominen on saatu syksyn aikana kuntoon ja nyt Raisa kääntää vaan päätään kiertäessäni sen taakse. Jatketaan sekä koko liikkeen harjoittelua ja välillä vahvistetaan seisomisia, välillä harjoitellaan siirtymisiä Raisan ympäri sen seistessä paikalla.

Noutaminen ööhh... miten moneen kertaan ohjaaja voikaan ryssiä liikkeen, vaikka koira rakastaa noutamista yli kaiken?!? Tällä hetkellä tilanne on se, että pientä puukapulaa Riesa kantaa laipasta, isoa kyllä keskeltä. Paikallaolot kapulan lentäessä alkaa sujua, mutta itsellä on aina hieman epävarma olo, että pysyykö se koira sittenkään. Paikallaolosta lähtiessään neiti on tosi epävarma tarttumaan kapulaan ja saattaakin alkaa sen sijaan rauhoitella minua haistelemalla... itse tuominen sujuu reipasta ravia, harvoin laukkaa ja perusasentoon tuleminen on yleensä hyvä, mutta toisinaan Raisa jää hieman eteen. Vieläkin Raisa saattaa hypätä kapulan päälle, ja hyppäämisestä kieltämisestähän monet ongelmat onkin lähtöisin... Mistäsköhän sitä aloittais taas parantamisen?

- Tällä hetkellä harjoitellaan noutamista vaan isolla puukapulalla, johon Raisa tarttuu kunnolla. Pienen kanssa tehdään harjoituksia, että pidän kapulaa Raisan tulluessa ottamaan sitä ja vasta kun se vetää kapulaa etuhampailla ja paino 0n pepun päällä, päästän kapulasta irti.
- Luovutusharjoituksia perusasentoon harjoitellaan kotona ja kentällä. Harjoitellaan myös kapulan hakemista metrin päästä ja sen tuomista perusasentoon. Nämä harjoitukset onnistuvat yleensä ongelmitta.
- Harjoitellaan paikallaoloa kapulan lentäessä. Raisa sa namipalkan aina istuessaan nätisti paikalla, vaikka heitän kapulan eteenpäin 10-15 metriä.
- Koko liikkeensä harjoitellessa kehun Raisaa sen pysyttyä paikalla (joskus vahvista pysymistä kaupapannasta pitämällä) ja lähetän noutamaan. Heti tytöän tarttuessa kapulaan kehun sitä ja välillä juoksen taaksepäin, jotta saisin vahvistettua nopeaa tuomista.
- Ongelma on siis se, että neiti noutaa, jos saa luvan lähteä kapulan kanssa samaan aikaan, mutta alkuodotuksen jälkeen siitä tulee epävarma tarttumaan kapulaan. Vauhti takaisin päin saisi myös olla nopeampi.

Kauko-ohjaus alkaa sujua jo kymmenen metrin matkalta ja mysö liikkeenohjaajan kanssa. Välillä ekassa istumisessa on joko varastamisen tai lössöilyn maku, muuten vaihdot yleensä sujuvat hyvin. Raisa ei myöskään enää tarjoa vaihtoja yhtä innokkaan itsenäisesti, vaan malttaa jo odottaa käskyjä.

Seuraavanlaisia harjoituksia jatketaan:
- eka istuminen pitkän matkan päästä
- koko liike (tai ainakin istu-maahan-istu), kun matkaa on 7-12 m
- palkka namikipolle taakse tai kädestä palkkaaminen
- useampi asennonvaihto (esim. 3-4 kertaa istuminen, maahanmenot tietty välissä) noin 5-7 metrin matkalta

Estehyppy osataan periaatteessa, mutta nyt ollaan harjoiteltu laiskemmin, joten hieman olisi parantamisen varaa. Raisa hyppää aina esteen sivuun, istuminen ei ole aina niin nopea kuin pitäisi ja välillä se ajautuu niin sivuun esteestä, ettei pysty enää hyppäämään takaisin tullessa.

Seuraavanlaisia harjoituksia on tiedossa:
- Vahvistetaan vasta minun käskystäni hyppäämistä. Ei saa hypätä liikkeenohjaajan käskystä, mutta ei saa jäädä vain istumaan minun käskyttäessäni.
- Vahvistetaan suoraan hyppäämistä lelun heitolla eteenpäin tai namikipon avulla.
- Vahvistetaan hypyn jälkeen istumisia palkaten niistä lelulla tai namilla.
- Harjoitellaan hyppäämistä esteen takaa luokse myös vinoista kulmista.
- Harjoitellaan koko liikettä alusta loppuun.


Mites sitten voittajaluokka? Tavoite on saada avoimen luokan ykkönen keväällä, jotta päästäisin kesällä voittajaluokkaan. Tosin tämä kokeisiin pääsemisen vaikeus on aika paljon laskenut meikäläisen treenaamismotivaatiota ja tavoitteita.

Paikallaoloja koskee oikeastaan ihan samat yllä olevat jutut. Ainoa ero on minuuttia pidempi aika.

Seuraamiseen tulee uutena hidas käynti sekä asennonvaihdot paikalla. Niitä ollaan hiljalleen alettu harjoitella, mutta tekemistä on vielä. Perusseuraaminenkin ja pitkät seuraamiset pitäisi hioa entisestään.

Liikkeestä istumista ei olla vielä lainkaan harjoiteltu. Tai joskus viime kesänä ja sen jälkeen Raisa alkoi tarjota istumista maahanmenon ja/tai seisomisen sijaan, niin jätin liikkeen vielä pois repertuaaristamme.

Luoksetulo vaikeutuu siinä mielessä, että siihen tulee seisomaan pysähtymisen lisäksi maahanmeno luoksetullessa. Maahanmenoa ei olla vielä lainkaan harjoiteltu tässä yhteydessä.

Ruutu on siinä vaiheessa, että Raisa pienen virittelyn jälkeen osaa tosi hienosti etsiä ruutumerkit, myös maaston väriset ja aivan vieraan näköiset merkit ovat löytyneet uskomattoman hyvin. Paikka ruudussa on vielä hieman hakusessa, samoin ruutuun seisominen. Ruudussa maahanmenoa ei olla harjoiteltu ei myöskään ruudusta luoksetuloa seuraamiseen.

Mites harjoittelua jatketaan:
- Ruutuun menemisharjoituksia pitkiltä matkoilta niin, että ruudusta löytyy lelu oikeasta kohtaa. Useimmiten niin, ettei Raisa näe sitä laitettavan ruutuun.
- Ruutuun menemisharjoituksia niin, että heitän lelun Raisan ollessa oikeassa kohtaa. Tätä ennen voin käydä itse kävelemässä ruudussa oikeassa kohtaa.
- Harjoitellaan seisomista ruudusta, jolloin lähetän Raisan lyhyeltä matkalta ja annan seiso-käskyn sen ollessa jotakuin ruudussa. Palkka lelulla taaksepäin.

Hyppynouto on sinänsä hyvässä vaiheessa. Syksyllä se onnistui jo kapulan kanssa hienosti, mutta nyt on pienen kapulan noutamisessa omat ongelmansa, joten tätä on harjoiteltu vain pallolla ja se sujuu hyvin. Yhtä aikaa hyppääminen ja esineen kantaminen ei tunnu olevan minkäänlainen ongelma neitoselle.

Jatkossa:
- Noutaminen myös vinoista kulmista
- Puukapulan/metalliesineen noutaminen esteen ylityksen yhteydessä
- Malttaminen kapulan lentäessä ja liikkeenohjaajan käskyttäessä

Metalliesineen noutaminen sujuu oikeastaan paremmin kuin puuesineen. Välillä tartumisessa samaa rauhoittelua ja haistelua kuin puuesineenkin kanssa, mutta tarttumisote on hyvä, koska kapulassa on kapeat laipat ja korkeampi maavara. Tulevaisuudessa harjoitellaan enemmän ulkona ja vastaanlaisia harjoituksia kuin puukapulan kanssa.

Tuunnistusnouto on vasta alkutekijöissään. Ollaan kyllä harjoiteltu syksyllä ja kesällä oman etsimistä ruohotupon alta ja sen noutamista ja se onkin sujunut hyvin. Ongelmaksi muodostui se, että pitäisi saada muut kapulat lojumaan ulos pariksi päiväksi. Jäin siis odottamaan muuttoa ja omaa pihaa. No, nyt on oma piha, mutta valitettavasti säät ovat sellaiset, ettei tiedä ovatko kapulat kahden päivän päästä hautautuneet lumeen vai isossa vesilätäkössä. Harjoittelu jätetään siis edelleen odottamaan. Omaa kapulaa pitäis varmaan taas alkaa piilottaa.

Kauko-ohjaus on työn alla. Hitaasti, mutta aika varmasti se etenee. Istu-maahan asennonvaihdot sujuvat jo 10 metrin päästä. Istu-seiso harjoitukset tehdään edelleen lähinnä kotona ja vain metrin päästä. Niissä tarttis siis päästä huimasti eteenpäin. Joskus olen tältä lyhyeltä matkalta yhdistänyt maahanmneonkin repertuaariin ja hyvin se onkin onnistunut. Alkutyö on kuitenkin tehty sikäli kunnolla, että istu-maahan sujuu peppu tiukasti maassa ja istu-seiso liikkeissä etujalat pysyvät joko asemissaan, tai steppaavat hieman paikalla.

lauantaina, helmikuuta 02, 2008

Remu PU-4 ja vara-SERT

Remu eli Jangas Direct Action osallistui tänään Parkanon näyttelyyn hyvin tuloksin: ERI 2., PU-4 ja vara-SERT! Tuomarina toimi Annukka Paloheimo ja uroksia oli ilmoitettu peräti 10 kipaletta. Remu oli kuulemma esiintynyt oikein kauniisti.

Arvostelu oli tällainen: "Järeäpäinen, sopusuht., etuosa saisi olla paremmin kulm. ja etuliike pidempää. Hyvä runko, riitt. takakulm. Hyvä ylälilnja & tiivis selkä. Kaunis karva."

perjantaina, helmikuuta 01, 2008

Raisan treenailua - pitkästä aikaa ;)

Ihanaa, netti ja tietokone toimii kotona ja se tuntuu olevan nykypäivänä henkisestikin iso juttu. Saa hoidettua asioita eteenpäin sähköpostitse ja pystyy tarkistamaan jos vaikka mitä tarpeellisia asioita netin kautta. Muutenkin näin lumisessa ilmassa on sellainen tunne kuin kävelisi talven satumaahan astuessaan omaan pihaan :)

Mutta tämä on edelleen D-pentueen blogi, joten kerrotaanhan taas näistä naperoista. Raisan kanssa olemme taas jatkaneet TOKOilua, vaikka kokeisiin pääsystä ei vielä olekaan tietoa. Tänään kävimme Kontulassa treenaamassa Niinan kanssa ja Riesa alkaa taas tottua mukana olevaan liikkeenohjaajaan, jonka käskyistä ei tartte välittää.

Aloitimme paikallaololla piilossa, käväisin nurkan takana 15 sekuntia ja treenien loppuvaiheessa vielä 30 sekunnin ajan. Raisa oli kuulemma rauhallinen, vaikka se välillä hieman kuikuili ympärilleen. Palkan se sai takana olevasta namikiposta.

Sen jälkeen jatkettiin virittelyllä: lelun repimistä ja namien kanssa pari perusasentoa. Yhteen pötköön suoritettavia liikkeitä tuli neljä, vaikka Raisa palkkasikin itsensä kertaalleen välissä kantamalla ja repimällä remmiään ;) Seuraaminen oli reipasta, vaikka paikka paikoin hieman huolimatonta. Eka käskytys liikkeessä sai Raisan katsomaan Niinaa hämmentyneenä. Perusasennot ihan hyviä. Liikkeestä maahanmeno onnistui tosi hyvin, vaikka matkat ja odotusajat oli aikas pitkät. Alokasluokan luoksetulo täyttä laukkaa ja perusentoon kääntyminen meinasi mennä liukkaalla hieman pitkäksi. Kauko-ohjauksesta tehtiin tavallista vaikeampi: matkaa noin 7 m ja vaihtoja istu-maahan-istu-maahan-istu. Muuten liike onnistui loistavasti, mutta Raisa meni eka kerran maahan jo Niinan näyttässä minulle. Loppuun palkka namikiposta.

Erikseen harjoiteltiin vielä noutamista odottaen suorituskäskyä. Olen joutunut moneen kertaan korjaamaan Riesaa, joka varastaa kapulalle, joten nyt se epäröi ottaa kapulaa. Kehujen kanssa homma alkoi onnistua ja toisella kertaa tarttuminen oli jo innokasta ja aikas nopeata. Raisa välillä alkoi rauhoitella minua ennen noutoa haistelemalla ympäriltä.

Luoksetulon pysäytyksiä harjoiteltiin myös kahteen kertaa 20-25 metrin matkalta niin, että Niina seisoi matkan puolessa välissä ja heitti pallon neitokaisen taakse pysäytettyäni sen käsimerkillä ja kehuttuani pysähdyksestä. Pysähdykset venyivät hiukan, vaikka lumen alta tulikin isot jääalueet esiin jarrutusjälkien merkiksi :) Yritys hyvä kymmenen siis.

Lopuksi vielä ruutu-treenit. Eka kerralla lähetin Raisan ruutuun, josta löytyi pallo. Toisella ja kolmannella kerralla Raisa juoksi tyhjään ruutuun, kehuin sen ja Niina heitti pallon Raisun taakse. Vielä treenien lopussakin Ripakinttu puhkui intoa ja sai repiä leluaan. Olipas kivat treenit. Kiitos Niina!

Remu on kuulemma keskittynyt agilitytreeniessä huonosti, mikä tuntuu mielestäni aika hullulta, kun se on omasta mielestäni aivan loistava tapaus. Tosin myönnettäköön, että Remu-Petterin vauhdikkaalle luonteelle ei varmastikaan sovi saman esteen nyhväys moneen kertaan. Remu vetää suuret linjat - tai ainakin se luulee niin.

Olenkin kuullut naperoista tavallista vähemmän, joka varmasti osaltaan liittyy omaan väsymykseeni ja netin toimimattomuuteen ;) Eiköhän asia taas korjaannu keväällä, jos vaikka päästäisiin Ticon ja Tarmon kanssa MEJÄ-treeneihinkin. Keväällä koitan saada MH-luonnekuvaukseen lähes kaikki pennut, Tarmo päässee tosin vasta kesällä kuvattavaksi.