Viime yönä sain kuulla iloisen uutisen, että D-pentueelle on syntynyt kolme serkkua: kaksi poikaa ja yksi tyttö. Pennut ovat naperoiden emän puoliveljen Hemulin (Jangas Cubic Butterfly) ja walesineito Vilman (Hibiscus) rakkauden hedelmät. Parin viikon päästä pääsen varmaan naperoita katsomaankin Tampereella poiketessamme. Yhden urospennun tulevat omistajat Olli ja Anu kävivät meillä keskiviikkona kylässäkin tapaamassa Kati-mummua, Hemuli-isää ja Raisa-riesaa. Keväällä varmaan tavataan jo koulutusten ja toivottavasti myös kesällä leirin merkeissä. Oli kiva tavata Lauri, Kristina, Olli ja Anu.
Tästä on muodostumassa ihan treenipäiväkirja, mutta minkäs sille voi, että Raisan kanssa harrastaminen on äärettömän kivaa :) Niina (Lindqvist) oli taas meillä liikkeenohjaajana ja silminä mukana harjoituksissa. Tämä oli kolmas kerta Niinan kanssa treenatessa ja Raisu alkaa jo hienosti sietää "liikkeenohjaajan" käskytystä ja mukanaoloa.
Aloitimme niillä lyhyillä seuraamispätkillä, missä ideana oli saada Raisuli heti ekoista askeleista vauhdilla ja innolla mukaan. Niina käskytti alkuun ja minun katsoessani eteen kertoi, koska Raisa meni oikein hyvin ja sai palkan lelun ja leikkimisen muodossa. Parin toiston jälkeen Raisa teki hyvää työtä alusta asti. Viimeisellä kerralla en heti palkinnutkaan lelulla vaan aloin kehua sitä ja vasta hetken päästä kaivoin lelun taskusta.
Seuraavana harjoiteltiin luoksetuloa. Ensin paikallaolo istuen niin, että "käsky"-sanan jälkeen en kutsunutkaan Raisaa luokse vaan palasin palkkaamaan sen paikallaolosta. Toisella kertaa pysäytin Riesan käsimerkillä ja Niina heitti lelun Raisan taakse. Pysähdys oli tosi napakka ja Raisa kääntyi jo ennalta katsomaan, mihin kuviteltu lelu olisi lentänyt.
Kauko-ohjauksissa ainoa hankaluus on nykyään liikkeenohjaaja koiruuden takana, mutta siedätys alkaa toimia. Raisa seuraa liikkeenohjaajaa selkänsä takana, mutta odottaa kiltisti minun käskyjäni. Nyt tehtiin istu-maahan-istu-maahan-istu noin 10 metrin päästä ja se onnistui loistavasti. Ei minkäänlaista pepun liikkumista ja käskyt toteutettiin napakasti ja nopeasti ilman ennakointia :)
Paikallaolo piilossa suoritettiin noin 10 metrin matkalla piiloon ja aika hieman alle minuutti. Raisa pysyi kuulemma rauhallisesti paikalla, mutta tuoksutteli välillä namikipossa olevia nameja nenällään.
Pienen tauon jälkeen jatkettiin vielä eniten kesken olevat liikkeet. Ruutu mentiin ensin niin, että Niina kasasi ruudun ja laittoi sinne lelun Raisan näkemättä. Ruutu ja lelu löytyi vauhdikkaasti. Toisella kertaa lähetin Raisuliinin tyhjään ruutuun ja se pysähtyi ensin noin metrin päähän ruudun eteen, mutta jatkoi sitten siitä kiltisti ruutuun saakka. Kolmannella kerralla kävin ensin itse kävelemässä ruudussa japomputtamassa palloa ja Raisa juoksi jo paremmin ruutuun saakka.
Sokerina pohjalla oli noutoliike, joka ollaan näköjään saatu taas kuntoon. Jo ohjatun noudon esineen esiin ottaminen saa Ripakintun silmät kiilumaan onnesta. Palkkana käytetään kaninkarvaa, jolla ei palkita mistään muusta liikkeestä. Ensin harjoiteltiin esineen lentäessä suoritettuja paikallaoloja, jotka sujuivat muuten hyvin, mutta kerran Raisa karkasi noutamaan ja toi kapulan ongelmitta käteen tartuttuaan siihen empimättä. Tämä loi tavallaan uskoa minuun ja ekat kerrat lähetin taas liikkuvan kapulan perään, mutta viimeisellä yrittämällä tehtiin kisamainen liike, jossa kapula oli paikallaan Raisan lähtiessä noutoon ja palkkana kanin karvan kanssa leikkiminen, kun olin saanut kauniin luovutuksen käteeni. Yes :) Raisa on hyvä, ja möhlityt liikkeet saadaan näköjään nopeasti kuntoon oikeanlaisten ohjeiden avulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti