Raisan TOKOilu

Päivitetäänpäs taas pitkästä aikaa, missä Raisan kanssa mennään TOKOilun suhteen liike kerrallaan. Tämä on varmaan äärettömän tylsää luettavaa, mutta itselle näitä on tärkeä päivittää, kun kuukausien päästä huomaa, että herranjestas - mehän ollaan päästy tästä(kin) ongelmasta kokonaan yli! Kiva lukea, miten paljon ollaan edistetty puolessa vuodessa, vaikka välillä tuntuukin, että junnataan paikallamme ;)

Paikallaolo on tällä hetkellä ongelmallinen liike. Ei suinkaan sen takia, etä Raisa olisi niin epävarma ja onneton jäämään, vaan siksi että liikkeen harjoittelu yksin on tosi vaikeaa. Piilosta kun ei näe, mitä neiti tekee ja onko jostain tulossa ihmisiä, koiria, lintuja tai jänöjusseja sitä kiusaamaan. Harjoittelu onkin jäänyt ihan liian vähään ja sen eteen pitäisi tehdä nyt paljon töitä. Epäonnisen kokeen jälkeen ollaan palattu noin 10 metrin matkaan (siis matka piilolle) ja alle minuutin aikoihin. Kotona harjoitellaan viidenkin minuutin paikallaoloja vieresessä huoneessa ollen.

Nyt pitäisi huomattavasti lisätä harjoittelun määrää, pidentää matkaa piilolle (myös hallista ulos poistumisia parkkihalleissa tms) ja pidentää aikaa ulkonakin aina viiteen minuuttiin.

Seuraaminen sujuu sinänsä ihan hyvin, mutta viretila pitää olla kohdallaan. Välillä mennään turhan innokkaasti, silloin tällöin nenä osuu maahan, välillä vilkuillaan ympäristöä. Nämä ovat onneksi kuitenkin poikkeuksia säännöstä. Perusasennot ja käännökset ovat hyviä, jos vaan muistan tarpeeksi hidastaa omaa käyntiä, että koira voi ehtiä mukaan.

Tulevaisuudessa täytyy harjoitella sekä tarkkuutta että kestävyyttä seuraamisissa.

Liikkeestä maahanmeno on niitä vahvimpia liikkeitä tällä hetkellä. Se mennään yleensä vauhdikkaasti ja Raisa odottaa hievahtamatta paikallaan, että tulen sen luo. Ei siis ongelmia sinänsä, mutta aina väillä pitää muistaa vahvistaa itse maahanmneo liikkeestä eikä ottaa vain koko liikettä eteen ja taakse siirtymisineen kerralla.

Luoksetulo onkin aiheuttanut hiukan harmaita hiuksia, tai oikeastaan vaan ne pysähdykset siinä. Raisalla on upeat pysähdykset lyhyeltä matkalta, mutta matkan pidetessä tuli ongelmia. Nyt tosin alkaa näyttää, että niistäkin on hiljalleen selvitty yli ja pysähtymiset alkavat onnistua myös pitkältä matkalta, vaikka välillä toki vauhtikin on jo hidastunut luoksetuloissa.

Jatkossa on tarkoitus tehdä seuraavanlaisia harjoituksia:
- pylvään kiertämistä ja siitä suora vapautus pallon perään tai pysäytykset, joista palkkana pallon heitto taakse. Välillä pallonheitto heti taakse, toisinaan pysäytys ensin käsimerkin avulla ja sen jälkeen vapautus ja palkka pallolla, joskus pysäytys ja käynkin palkkaamalla Raisan namilla kädestä.
- Paikallaolosta luoksetulo ja siitä samantyyppisiä harjoituksia kuin pylvään kiertämisen yhteydessä.
- Paikallaolosta luoksetulo, josta palkaksi namikippo taakse. Pysäytyksen jälkeen vapautus takanaolevalle namikipolle.
- Toisinaan koko liikkeen harjoittelua eli pysäytyksen jälkeen hetken paikalla odottelu ja vasta sen jälkeen käskystä perusasentoon.

Liikkeestä seisominen on saatu syksyn aikana kuntoon ja nyt Raisa kääntää vaan päätään kiertäessäni sen taakse. Jatketaan sekä koko liikkeen harjoittelua ja välillä vahvistetaan seisomisia, välillä harjoitellaan siirtymisiä Raisan ympäri sen seistessä paikalla.

Noutaminen ööhh... miten moneen kertaan ohjaaja voikaan ryssiä liikkeen, vaikka koira rakastaa noutamista yli kaiken?!? Tällä hetkellä tilanne on se, että pientä puukapulaa Riesa kantaa laipasta, isoa kyllä keskeltä. Paikallaolot kapulan lentäessä alkaa sujua, mutta itsellä on aina hieman epävarma olo, että pysyykö se koira sittenkään. Paikallaolosta lähtiessään neiti on tosi epävarma tarttumaan kapulaan ja saattaakin alkaa sen sijaan rauhoitella minua haistelemalla... itse tuominen sujuu reipasta ravia, harvoin laukkaa ja perusasentoon tuleminen on yleensä hyvä, mutta toisinaan Raisa jää hieman eteen. Vieläkin Raisa saattaa hypätä kapulan päälle, ja hyppäämisestä kieltämisestähän monet ongelmat onkin lähtöisin... Mistäsköhän sitä aloittais taas parantamisen?

- Tällä hetkellä harjoitellaan noutamista vaan isolla puukapulalla, johon Raisa tarttuu kunnolla. Pienen kanssa tehdään harjoituksia, että pidän kapulaa Raisan tulluessa ottamaan sitä ja vasta kun se vetää kapulaa etuhampailla ja paino 0n pepun päällä, päästän kapulasta irti.
- Luovutusharjoituksia perusasentoon harjoitellaan kotona ja kentällä. Harjoitellaan myös kapulan hakemista metrin päästä ja sen tuomista perusasentoon. Nämä harjoitukset onnistuvat yleensä ongelmitta.
- Harjoitellaan paikallaoloa kapulan lentäessä. Raisa sa namipalkan aina istuessaan nätisti paikalla, vaikka heitän kapulan eteenpäin 10-15 metriä.
- Koko liikkeensä harjoitellessa kehun Raisaa sen pysyttyä paikalla (joskus vahvista pysymistä kaupapannasta pitämällä) ja lähetän noutamaan. Heti tytöän tarttuessa kapulaan kehun sitä ja välillä juoksen taaksepäin, jotta saisin vahvistettua nopeaa tuomista.
- Ongelma on siis se, että neiti noutaa, jos saa luvan lähteä kapulan kanssa samaan aikaan, mutta alkuodotuksen jälkeen siitä tulee epävarma tarttumaan kapulaan. Vauhti takaisin päin saisi myös olla nopeampi.

Kauko-ohjaus alkaa sujua jo kymmenen metrin matkalta ja mysö liikkeenohjaajan kanssa. Välillä ekassa istumisessa on joko varastamisen tai lössöilyn maku, muuten vaihdot yleensä sujuvat hyvin. Raisa ei myöskään enää tarjoa vaihtoja yhtä innokkaan itsenäisesti, vaan malttaa jo odottaa käskyjä.

Seuraavanlaisia harjoituksia jatketaan:
- eka istuminen pitkän matkan päästä
- koko liike (tai ainakin istu-maahan-istu), kun matkaa on 7-12 m
- palkka namikipolle taakse tai kädestä palkkaaminen
- useampi asennonvaihto (esim. 3-4 kertaa istuminen, maahanmenot tietty välissä) noin 5-7 metrin matkalta

Estehyppy osataan periaatteessa, mutta nyt ollaan harjoiteltu laiskemmin, joten hieman olisi parantamisen varaa. Raisa hyppää aina esteen sivuun, istuminen ei ole aina niin nopea kuin pitäisi ja välillä se ajautuu niin sivuun esteestä, ettei pysty enää hyppäämään takaisin tullessa.

Seuraavanlaisia harjoituksia on tiedossa:
- Vahvistetaan vasta minun käskystäni hyppäämistä. Ei saa hypätä liikkeenohjaajan käskystä, mutta ei saa jäädä vain istumaan minun käskyttäessäni.
- Vahvistetaan suoraan hyppäämistä lelun heitolla eteenpäin tai namikipon avulla.
- Vahvistetaan hypyn jälkeen istumisia palkaten niistä lelulla tai namilla.
- Harjoitellaan hyppäämistä esteen takaa luokse myös vinoista kulmista.
- Harjoitellaan koko liikettä alusta loppuun.


Mites sitten voittajaluokka? Tavoite on saada avoimen luokan ykkönen keväällä, jotta päästäisin kesällä voittajaluokkaan. Tosin tämä kokeisiin pääsemisen vaikeus on aika paljon laskenut meikäläisen treenaamismotivaatiota ja tavoitteita.

Paikallaoloja koskee oikeastaan ihan samat yllä olevat jutut. Ainoa ero on minuuttia pidempi aika.

Seuraamiseen tulee uutena hidas käynti sekä asennonvaihdot paikalla. Niitä ollaan hiljalleen alettu harjoitella, mutta tekemistä on vielä. Perusseuraaminenkin ja pitkät seuraamiset pitäisi hioa entisestään.

Liikkeestä istumista ei olla vielä lainkaan harjoiteltu. Tai joskus viime kesänä ja sen jälkeen Raisa alkoi tarjota istumista maahanmenon ja/tai seisomisen sijaan, niin jätin liikkeen vielä pois repertuaaristamme.

Luoksetulo vaikeutuu siinä mielessä, että siihen tulee seisomaan pysähtymisen lisäksi maahanmeno luoksetullessa. Maahanmenoa ei olla vielä lainkaan harjoiteltu tässä yhteydessä.

Ruutu on siinä vaiheessa, että Raisa pienen virittelyn jälkeen osaa tosi hienosti etsiä ruutumerkit, myös maaston väriset ja aivan vieraan näköiset merkit ovat löytyneet uskomattoman hyvin. Paikka ruudussa on vielä hieman hakusessa, samoin ruutuun seisominen. Ruudussa maahanmenoa ei olla harjoiteltu ei myöskään ruudusta luoksetuloa seuraamiseen.

Mites harjoittelua jatketaan:
- Ruutuun menemisharjoituksia pitkiltä matkoilta niin, että ruudusta löytyy lelu oikeasta kohtaa. Useimmiten niin, ettei Raisa näe sitä laitettavan ruutuun.
- Ruutuun menemisharjoituksia niin, että heitän lelun Raisan ollessa oikeassa kohtaa. Tätä ennen voin käydä itse kävelemässä ruudussa oikeassa kohtaa.
- Harjoitellaan seisomista ruudusta, jolloin lähetän Raisan lyhyeltä matkalta ja annan seiso-käskyn sen ollessa jotakuin ruudussa. Palkka lelulla taaksepäin.

Hyppynouto on sinänsä hyvässä vaiheessa. Syksyllä se onnistui jo kapulan kanssa hienosti, mutta nyt on pienen kapulan noutamisessa omat ongelmansa, joten tätä on harjoiteltu vain pallolla ja se sujuu hyvin. Yhtä aikaa hyppääminen ja esineen kantaminen ei tunnu olevan minkäänlainen ongelma neitoselle.

Jatkossa:
- Noutaminen myös vinoista kulmista
- Puukapulan/metalliesineen noutaminen esteen ylityksen yhteydessä
- Malttaminen kapulan lentäessä ja liikkeenohjaajan käskyttäessä

Metalliesineen noutaminen sujuu oikeastaan paremmin kuin puuesineen. Välillä tartumisessa samaa rauhoittelua ja haistelua kuin puuesineenkin kanssa, mutta tarttumisote on hyvä, koska kapulassa on kapeat laipat ja korkeampi maavara. Tulevaisuudessa harjoitellaan enemmän ulkona ja vastaanlaisia harjoituksia kuin puukapulan kanssa.

Tuunnistusnouto on vasta alkutekijöissään. Ollaan kyllä harjoiteltu syksyllä ja kesällä oman etsimistä ruohotupon alta ja sen noutamista ja se onkin sujunut hyvin. Ongelmaksi muodostui se, että pitäisi saada muut kapulat lojumaan ulos pariksi päiväksi. Jäin siis odottamaan muuttoa ja omaa pihaa. No, nyt on oma piha, mutta valitettavasti säät ovat sellaiset, ettei tiedä ovatko kapulat kahden päivän päästä hautautuneet lumeen vai isossa vesilätäkössä. Harjoittelu jätetään siis edelleen odottamaan. Omaa kapulaa pitäis varmaan taas alkaa piilottaa.

Kauko-ohjaus on työn alla. Hitaasti, mutta aika varmasti se etenee. Istu-maahan asennonvaihdot sujuvat jo 10 metrin päästä. Istu-seiso harjoitukset tehdään edelleen lähinnä kotona ja vain metrin päästä. Niissä tarttis siis päästä huimasti eteenpäin. Joskus olen tältä lyhyeltä matkalta yhdistänyt maahanmneonkin repertuaariin ja hyvin se onkin onnistunut. Alkutyö on kuitenkin tehty sikäli kunnolla, että istu-maahan sujuu peppu tiukasti maassa ja istu-seiso liikkeissä etujalat pysyvät joko asemissaan, tai steppaavat hieman paikalla.