Maanantaina oli taas tuttuun tapaan sisarusten sekä enojen Epun (Jangas Blame the Dog) ja Hemuli (Jangas Cubic Butterfly) agilityharkat Konalan hallissa. Enot aloittivat kisaavien ryhmässä ja hyvinhän nuo taitavat. Meitin aloittelevampien ryhmässä oli vain kolme koiraa: nämä sisarukset ja englanninspringeri Vellu. Harjoitukset saatiin vedettyä nuorisolle läpi uskomattoman nopeasti ja hyvinhän nuo osasivatkin. Näille kahdelle tosin käytettiin vielä irotrengasta, jotta harjoituksessa ei voisi epäonnistua ja oppia suorittamaan rengasta väärällä tavalla.
Radat joita menimme olivat noin 10 esteen pituisia ja yllättävän hyvin sisarukset näistä paikoin kinkkisistäkin kuvioista selvisivät. Ne ovat kyllä ihan toista maata kuin mummunsa aikanaan. Katin mielestä agility oli kivaa, koska siellä kehuttiin ja sai namia. Näiden mielestä agility on kivaa jo pelkästään sen takia, että pääsee suorittamaan esteitä: sujahtamaan putkeen tai pussiin, juoksemaan kontaktiesteille tai vaan hyppimään ja laukkaamaan radalle. Kehut, leluilla leikkimiset ja namit ovat vain toissijainen palkinto. Toisaalta ohjaaminen on vaativampaa, kun vauhti on kovempi ja hetken blackout saa koiran valitsemaan vapaavalintaisen esteen. Useimmiten puomin.
Jangas-pentutreffit on sovittu parin viikon päähän eli sunnuntaiksi 2. maaliskuuta Hyvinkäällä Aptus-koirakylpylän tiloihin. Ilokseni näyttää siltä, että D-pentue Paavoa lukuunottamatta pääsisi paikalle. Olen hieman suunnitellut, että pidettäisiin näille melkein kisavalmiille leikkimielinen mölli-kisa, jossa radalla ei tietenkään vielä olisi keppejä, rengasta tai keinua. Raisa päässeekin ensi viikolla ekoihin epävirallisiin kisoihinsa Tampereelle, kiitos Kaisan tarkkasilmäisyyden. Remun kanssa he eivät kuulemma vielä uskalla osallistua, kun Remun agilitydebyytti siirtyy joka tapauksessa syksyyn kiitos urakoiran muiden (näyttelyt, MEJÄ, TOKO) harrastusten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti