Ihanaa, netti ja tietokone toimii kotona ja se tuntuu olevan nykypäivänä henkisestikin iso juttu. Saa hoidettua asioita eteenpäin sähköpostitse ja pystyy tarkistamaan jos vaikka mitä tarpeellisia asioita netin kautta. Muutenkin näin lumisessa ilmassa on sellainen tunne kuin kävelisi talven satumaahan astuessaan omaan pihaan :)
Mutta tämä on edelleen D-pentueen blogi, joten kerrotaanhan taas näistä naperoista. Raisan kanssa olemme taas jatkaneet TOKOilua, vaikka kokeisiin pääsystä ei vielä olekaan tietoa. Tänään kävimme Kontulassa treenaamassa Niinan kanssa ja Riesa alkaa taas tottua mukana olevaan liikkeenohjaajaan, jonka käskyistä ei tartte välittää.
Aloitimme paikallaololla piilossa, käväisin nurkan takana 15 sekuntia ja treenien loppuvaiheessa vielä 30 sekunnin ajan. Raisa oli kuulemma rauhallinen, vaikka se välillä hieman kuikuili ympärilleen. Palkan se sai takana olevasta namikiposta.
Sen jälkeen jatkettiin virittelyllä: lelun repimistä ja namien kanssa pari perusasentoa. Yhteen pötköön suoritettavia liikkeitä tuli neljä, vaikka Raisa palkkasikin itsensä kertaalleen välissä kantamalla ja repimällä remmiään ;) Seuraaminen oli reipasta, vaikka paikka paikoin hieman huolimatonta. Eka käskytys liikkeessä sai Raisan katsomaan Niinaa hämmentyneenä. Perusasennot ihan hyviä. Liikkeestä maahanmeno onnistui tosi hyvin, vaikka matkat ja odotusajat oli aikas pitkät. Alokasluokan luoksetulo täyttä laukkaa ja perusentoon kääntyminen meinasi mennä liukkaalla hieman pitkäksi. Kauko-ohjauksesta tehtiin tavallista vaikeampi: matkaa noin 7 m ja vaihtoja istu-maahan-istu-maahan-istu. Muuten liike onnistui loistavasti, mutta Raisa meni eka kerran maahan jo Niinan näyttässä minulle. Loppuun palkka namikiposta.
Erikseen harjoiteltiin vielä noutamista odottaen suorituskäskyä. Olen joutunut moneen kertaan korjaamaan Riesaa, joka varastaa kapulalle, joten nyt se epäröi ottaa kapulaa. Kehujen kanssa homma alkoi onnistua ja toisella kertaa tarttuminen oli jo innokasta ja aikas nopeata. Raisa välillä alkoi rauhoitella minua ennen noutoa haistelemalla ympäriltä.
Luoksetulon pysäytyksiä harjoiteltiin myös kahteen kertaa 20-25 metrin matkalta niin, että Niina seisoi matkan puolessa välissä ja heitti pallon neitokaisen taakse pysäytettyäni sen käsimerkillä ja kehuttuani pysähdyksestä. Pysähdykset venyivät hiukan, vaikka lumen alta tulikin isot jääalueet esiin jarrutusjälkien merkiksi :) Yritys hyvä kymmenen siis.
Lopuksi vielä ruutu-treenit. Eka kerralla lähetin Raisan ruutuun, josta löytyi pallo. Toisella ja kolmannella kerralla Raisa juoksi tyhjään ruutuun, kehuin sen ja Niina heitti pallon Raisun taakse. Vielä treenien lopussakin Ripakinttu puhkui intoa ja sai repiä leluaan. Olipas kivat treenit. Kiitos Niina!
Remu on kuulemma keskittynyt agilitytreeniessä huonosti, mikä tuntuu mielestäni aika hullulta, kun se on omasta mielestäni aivan loistava tapaus. Tosin myönnettäköön, että Remu-Petterin vauhdikkaalle luonteelle ei varmastikaan sovi saman esteen nyhväys moneen kertaan. Remu vetää suuret linjat - tai ainakin se luulee niin.
Olenkin kuullut naperoista tavallista vähemmän, joka varmasti osaltaan liittyy omaan väsymykseeni ja netin toimimattomuuteen ;) Eiköhän asia taas korjaannu keväällä, jos vaikka päästäisiin Ticon ja Tarmon kanssa MEJÄ-treeneihinkin. Keväällä koitan saada MH-luonnekuvaukseen lähes kaikki pennut, Tarmo päässee tosin vasta kesällä kuvattavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti