Ensin muutama sana päivitysten kanssa olevista ongelmista. Uusi tietokone on saapunut, mutta nettiyhteys uudessa taloyhtiössä pätkii ja siis siitä syystä päivitykset eivät pääse nettiin saakka. Tällä erää ollaan käymässä Tampereella ja vierailun ansioista pääsen taas muuten netin ääreen.
Raisa oli tänään lääkärissä. Syynä tosin oli vaan tylsästi rokotukset, ja jatkoa rokotteluun seuraa kuukauden päästä. Nyt Raisa sai nelosrokotuksen ja rabieksen. Kuukauden päästä mennään hakemaan vahviste-rabies rokotus, koskapa lääkärimme mukaan kahden rokotuksen jälkeen 85% koirista kehittää vasta-aineita ja kolmen rokotuksen jälkeen jopa 99% koirista on tuottanut vasta-aineita riittävän määrän. Miksikö minua sitten kiinnostaa rabies-vasta-aineiden määrä, vaikkemme susiin törmääkään ja riski sairauteen on aiva minimaalinen? Raisa on tarkoitus astuttaa Ruotsissa loppuvuonna ja siitä syystä täytyy rokotusrumba aloittaa näin hyvissä ajoin. Vasta-ainetestit kun voi ottaa vasta 4 kk viimeisestä rabies-rokotuksesta. Tuntuu hullulta ajatella kakaran astuttamista näin aikaisessa vaiheessa, kun tällä hetkellä odottelemme vasta toista juoksua ja astutus on suunnitelmissa vasta syyskuulle...
Toisaalta muuten Raisuli jää astuttamalla ainakin kyseisellä ruotsalaisherralla.
Lisäksi Raisalla on aivonystyrä päässä. Olen saanut monelaisia diagnooseja aiheesta (etenkin Sarin käsitys poistuvasta viimeisestä aivosolusta oli varsin viihdyttävä), mutta näyttäisi siltä, että leikkiessään Riesa on saanut hampaasta päähänsä (syytän sua Tico-sisko... ;) ja haavaan on mennyt karvoja ja karvatuppia, jotka ovat alkaneet kasvaa sisäänpäin. Patti on siis vaaraton, mutta kannattaa poistaa ennenkö se tulehtuu.
Olemme jatkaneet tokoilua edelleen, paikallaolot piilossa on tehty Hannan ja niinan valvovan silmän alla. Kokonaisuudessa menee ihan hyvin. Kisoihin vaan ei tunnu pääsevän ja laskee emännän motivaatio hurjasti.
Agilityssä Raisa osaa jo aikas itsenäisesti kontaktiesteet, keinulla yleensä vielä autan, jotta sen ei tartte ruveta jännitämään. Kepit ovat jo 5 cm levyisenä kujana ja ilmassa on jo pientä pujottelun poikasta, mutta töitä riittää vielä ennen kuin pääsemme suorille kepeille. Levämmässä kujassa olemme edelleen harjoitelleet puolenvaihtoja edessä ja takana sekä erilaisia keppikulmia. Onneksi agilitykenttä on kävelymatkan päässä ja käymmekin siellä 1-2 kertaa viikossa. Muuten Raisa osaa esteet varsin itsenäisesti ja on tosi innokas oppilas. Takaa puolenvaihdot, valssaukset yms se sietää kohtuullisen hyvin. Yritän edelleen tähdätä ekoihinn kisoihin huhtikuussa. Kaikki lienee keppejen osaamisesta kiinni ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti