keskiviikkona, marraskuuta 28, 2007

Alkuviikon treenit

Taas ollaan vietetty Raisan kanssa kaksi iltaa Ojangossa treenaamassa agilitya ja TOKOa.

Aloitetaanpa tällä kertaa agilitysta, jossa Outi meitä säitä uhmaten yhä ohjaa. Tällä kertaa harjoiteltiin ohjauskuvioita, rengasta ja pituutta.

Ensin koitettiin irtorengas yksistään, sitten esteen jälkeen ja lopuksi keskellä rataa. Raisa etsii renkaan tosi hyvin, mutta käskyjen ajoituksessa oli minulla taas huimasti parannettavaa alkutreeneissä. Raisa on niin ihastuttavan kuuliainen, että se ei suorita edessä olevaa estettä, jollei saa lupaa siihen. Sen sijaan se tulee luokseni. Toisaalta tämä piirre saa aikaan sen, että käskytykseen tulee edelleen kiinnitettyä hurjan paljon huomiota. Lopuksi suorittimme kuitenkin radan, jossa oli aita- rengas- aita (koira oik. puolella) ja sitten tiukka käännös vasemmalle pituudelle. Raisa meinasi hypätä hieman vinoon minua kohti, mutta lelun heitto palkaksi eteenpäin paransi hypyn suunnan oikeaksi.

Toinen harjoitus tehtiin eri suuntaan ja vauhdilla renkaalle. Ensin aita- aita (koira taas oikealla) ja siitä tiukka käännös vasemmalle aidalle, jonka jälkeen samassa linjassa myös rengas ja aita. Hyvin meni, kunhan otin Raisan käsiin ennen kääntyvää hyppyä.

Teimme myös omatoimisesti muutamia esteitä:

Kontaktiesteitä treenaamme ma ja ti säännöllisesti. A-este sujuu jo pysähdyksellä ilman namikippoakin :) Toki palkkaan Riesan edelleen joka kerta esteen suorittamisesta. Puomilla pysähdykset alkavat myös onnistua aina. Kertaalleen liukkaassa jalat luistivat niin, ettei meinannut pysyä esteellä, mutta silloinkin yritys oli kova. Keinukin alkaa sujua jo ihan hienosti, tosin kyseessä on edelleen leveä keinu autettuna.

Kepit suoritetaan edelleen hiukan aukinaisessa kujassa. Nykyisin myös takaa puolen vaihdot, valssaukset ja jonkinlaiset keppikulmat.

Tokoilua harrastettiin kovalla vauhdilla. Otettiin ketjuttamisharjoitukset, vaikka palkkaamattomuus enemminkin lisäsi vauhtia. Päivän teema tuntuikin olevan Raisun ennakointi.

Alussa pitkä seuraamiskaavio. Intoa riitti, perusasennot ok, ei paljon törmäilty vasemmalle kääntyessä, mutta paikka paikoin tuntui siltä, että Raisan pää vähän pyöri.

Seuraamisen jälkeen noutoa, joka oli aika hysteeristä. Eka kerralla kakara karkasi kapulalle. Toka kerralla pidin pannasta kiinni ja varmistin paikalla pysymisen, mutta sen jälkeen vaalea kapula ei meinannut löytyä valkoisesta lumesta, vaan kauan etsittyään Raisa löysi kaninkarvan Lauran repusta ja toi sitten sen... Uuusi yritys noutokapulalla ja taas hieman hankaluuksia löytämisessä. Olen ilmeisesti yleensä heittänyt vähän lähemmäksi ja pidempi matka tuntui Riesasta oudolta etenkin kun kapula hukkui taustaväriin. Sama juttu oli muuten kesällä vesinoudossa, ennen kuin Raisa oppi, että kapula voi lentää laiturilta mieshenkilön kädestä pidemmälle kuin rannasta minun heittämäni kapula ;)

Noudon jälkeen estehyppy avoimen luokan tyyliin. Se meni hyvin, mutta taisipa tässäkin Raisa eka kerran varastaa hyppäämään ilman käskyä.

Vikana ketjutettavana liikkeenä kauko-ohjaus (matkaa noin 7 m). Se onnistui muistaakseni ihan hyvin ekasta käskystä ilman ylimääräisiä koukeroita. Palkka liikkeenohjaajana toimivalta Arjalta namikiposta.

Lopuksi harjoiteltiin ruutua. Ruutuun menot hyviä, mutta siellä pysähtyminen (ilman lelua) tuotti ongelmia.

keskiviikkona, marraskuuta 21, 2007

Tiistaitreenit

Taas oltiin Ojangossa treenaamassa TOKOa ja agilitya springeriporukalla. Aloitettiin tuttuun tapaan TOKOsta. Raisan kanssa harjoiteltiin lähinnä niitä liikkeitä, mihin tarvitaan avustajaa.

Aloitin seuraamisella herättelymielessä, neiti on vieläkin hiukan liian vauhdikas käännöksissä vasemmalle ja meinaa olla törmäyskurssi, vielä lisää treeniä.

Sitten otettiin kauko-ohjaus noin 4 metrin päästä ja Sari oli Raisan takana liikkeenohjaajana. Nyt istu-maahan-istu vaihdot onnistui loistavasti (ei ennakointia tai kovakorvaisuutta) ja palkan Raisa sai Sarilla olevasta namikiposta.

Avoimen luokan hyppy onnistui ihan hienosti. Namipalkka hyppäämisestä ja istumisesta sekä luoksetulosta esteen yli, esteen korkeus tosin oli vaan 30 cm. Tosin olen jo saanut opetettua Raisun siihen, ettei se hyppää lainkaan, jollen ensin katso sitä silmiin ja sano valmis sitä katsoessani. Tämän jouduin aikanaan aloittamaan sen takia, että se varasti innoissaan esteelle ts. ei aina muistanut odottaa käskyä.

Hypyn jälkeen Raisa harjoitteli noutoa ekaa kertaa isolla kapulalla, tosin ihan omatoimisesti. Rommin kapula oli maassa, Raisa kävi sen hakemassa suuhunsa ennen kuin ehdin edes suutani avata ja toi kapulan perusasentoon, jossa se odotti kiitosta. Siis nyt ollaan tämäkin juttu testattu, vaikka en niin ollut suunnitellutkaan...

Lopuksi vielä Raisan rakas ruutu suoritettiin noin 10-15 m päästä. Eka kerralla Sari vei sinne lelun Raisun näkemättä - täyttä vauhtia ruutuun ja oikeaan kohtaan. Toisen kerran Riesa meni tyhjään ruutuun ihan oikeaan kohtaan ja palkkasin sen heittämällä lelun. Nyt olen alkanut tekemään alkuvalmistelut ruutuun, ensin hieman seuraamista ruutua kohti ja sen jälkeen vierellä istuessa silitän korvasta ja kysyn missä ruutu on. Vasta varsinaisella käskyllä saa lähteä ruutuun juoksemaan.

Sari ja Tico ottivat taas seuraamista. Tico seuraa jo ilman namia edessä, mutta se on silloin hieman liiankin innoissaan ja alkaa edistämään. Perusasennot ja tarkkuus seuraamiseen vaatii vieläkin hieman käden apua. Liikkeestä seisominen lelun heiton avulla alkaa sujua hyvin, kunhan käsky ehtii tulla ennen kuin Tico on päässyt Sarin edelle. Luoksetulon paikallaolo sujuu hyvin ja Tico laukkaa luokse, mutta itse perusasentoon tulo tarvitsee vielä pienen käsiavun Ticon tullessa eteen. Jos apua ei tule, alkaa Tiksu epätietoisena haistella. Lopuksi vielä ruutu, jossa Tico juoksi suoraan lelulle ja selvästi kiinnostui tötsistä, jotka se kävi lelu suussa haistelemassa ennen kuin Sari ehti ruudun luo. Tico on hyvin samanlainen koulutettava kuin Raisa ja itse asiassa ne toimivat hyvin samalla lailla. Tico tekee nyt ihan samoja asioita, kuin Raisa kevään treeneissä, kun olimme samassa vaiheessa :) Tosi helppo ohjattava siis, koska itse tiedän, mitkä asiat auttavat ja tehoavat treenauksessa.

Agilityn alkeiskurssi jatkuu ja maanantaina oltiin myös agilityssä, jossa alettiin yhdistää kujakeppeihin myös estehyppyä. Eli aita - kepit - aita ja aita 90 asteen kulmassa. Hyvin meni, mutta kerran kiirehdin liikaa ja Raisa tulikin keppejen ohi. Kepit alkaa oleen jo aika varmat ja Raisa osaa ne kummaltakin puolelta. Harjoiteltiin tiistaina myös valssauksia keppejen edessä. Tällä kertaa kepit oli todella auki. Tico suoritti estesarjan ongelmitta ja edessä valssauksetkin menivät hyvin.

Keinu suoritettiin Outin avustuksella. Raisa saa ylösmenokontaktilla namin ylösmenokontaktin suorittamisesta, kävelee (kiirehtii) kontaktille asti, jossa se odottaa minun syöttäessäni namia, kunnes keinu lasketaan alas ja alastulokontaktille pysähdys namikipolle. Raisan mielestä tämä on hauskaa eikä pieni liike haittaa. Ticosta samat sanat.

Kerrattiin myös puomin ylösmeno- ja alastulokontaktin ja nyt Raisa suorittaa vauvapuomia myös kokonaisena esteenä, jolloin vaadin pysähtymisen kummallakin kontaktilla ja se on jo oppinut vauhdista pysähtymään alastulolle. A-esteellä sain ilokseni todeta, että oppi on mennyt perille, kun neiti pysähtyi oikeaoppisesti minun juostessani eteenpäin, vaikkei se edes nähnyt namikippoa. Vatsa minun osoittaessani kippoa Raisu söi tyytyväisenä namit. Olen todella iloinen Raisan kontaktien osaamisesta ja alkeiskurssille pääsystä. Outi on ollut loistava kouluttaja :)

Lopuksi vielä kolmeen esteen rata, missä harjoiteltiin "pimeästä" kulmasta putkeen lähettämistä. Koira siis jätettiin esteen taa ja lähetettiin putkeen, josta se ei alussa nähnyt kuin kyljen ja lopuksi viimeinen este takaa kiertäen. Raisa osasi niin hyvin etsiä putken pään, että saatoin lähteä sen vierestä liikkeelle. Tico meni samaa rataa siskon kanssa, hyvin löytyi putki. Tico ja Raisa ovat agilityssä kuin kaksi marjaa, yleensä kumpikin onnistuu heinosti, toisinaan Raisan kanssa on hieman enemmän harjoiteltavaa, toisinaan Ticon kanssa. Ja yleensä se vikapää on ohjaaja ei suinkaan koira ;) Tosi helpot, innokkaat tekemään ja helposti motivoitavat siskokset. Vielä pari viikkoa agiliitoa ja tammikuussa siirrytäänkin halliin. Nyt vaan jännittää, miten alkeiskurssin jatkon käy, jatkaako Outi kouluttamista vai tuleeko tilalle joku muu ja kuka.

sunnuntaina, marraskuuta 18, 2007

Remulle ERI Jyväskylän KV-näyttelyssä

Remu eli Jangas Direct Action osallistui Jyväskylän näyttelyyn, jossa tuomarina waleseilla toimi Miklos Levente. Tulos oli ERI 3. junioriluokan kuuden osallistujan joukosta, joten ihan hyvin meni.

Tässä arvostelu: " Substance full elegant male, nice head, compact body, stands correct, nice movement, the ground color should be cleaner."

Raisa ja Tarmo pääsivät puolestaan leikkimään yhdessä. Ja vauhtia ja vaarallisia tilanteita sen kun piisasi. Kati-parka pysähtyi paikalleen ja sulki silmänsä nuorison kiitäessä ohi tanner tömisten. 9,5-vuotias mummeli ei oikein enää jaksa moista riehumista.

Ollan me Raisan kanssa tokoiltukin. Päivittelen tilannetietoja treeneistä kunhan jaksan. Kuvia lasten leikeistä ja harmaantuneesta mummosta on myös luvassa :) Nyt vaan iski lorvikatarri, eikä jaksa enää tänään.

keskiviikkona, marraskuuta 14, 2007

Remu, Raisa ja Tico treenaamassa ja leikkimässä

Remu ja Kaisa ajelivat illaksi Tampereeltä Helsinkiin Niinan trimmiin ja sen jälkeen Kaisa ja Niina tulivat vielä Ojankoon treenaamaan hieman agilityä. Tarmoa ja Sinttua kysyttiin myös mukaan, mutta Tarmolla on juuri tiistaisin omat agilitytreenit Konalassa.

Aloittelimme TOKO-treeneillä Sarin ja Ticon kanssa. Nyt näyttää siltä, että treenaaminen alkaa tuottaa tulosta. Ticon seuraamiset (myös namin olleessa poissa nenän edestä) alkavat näyttää tosi kivalta ja matkakin alkaa jo lupaavasti pidentyä ja kontakti säilyä yhä pidempiä aikoja myös häiriöllisessä paikassa. Liikkeestä seisomisen idean Tico on hyvin ymmärtänyt, nyt Sarin pitäisi vaan malttaa muistaa pitää väli seiso-käskyn antamisessa ja lelun heittämisessä. Luoksetulo sujuu jo mallikkaasti ja se alkaa olla niin valmis liike, että sitä voi käyttää muiden liikkeiden ketjuttamiseen. Myös hyppääminen alkaa sujua pelkästä käskystä noin 30-senttisellä esteellä. Tico toimi taas vanhaan tyyliin iloisesti ja aktiivisesti juoksun mentyä kunnolla ohi.

Raisan kanssa harjoittelimme avoimen luokan liikkeitä.

Aloittelimme kuitenkin lyhyellä seuraamisella, jossa kiinnitin huomiota tarkkuuteen käännöksissä ja pesrusasennoissa ja siihen, että muistaisin itse hidastaa vauhtia ennen suunnan- ja vauhdin muutoksia.

Liikkeestä seisominen ei meinannut onnistua niin, että olisin siirtynyt Raisun taakse. Siispä uusintaharjoitus, jossa palasin vierelle kulkien taakse vain Riesan häntäpäähän ja takaisin jätettyäni lelun Raisun eteen. Täytyy alkaa kotona harjoittelemaan seisomista niin, että kiertelen Raisan ympäsri ja palkkaan sitä paikallaan seisomisesta.

Kauko-ohjauksessa oli taas aikamoinen ennakointimeininki alussa. Ehdin sanoa yhden käskyn, niin Raisa jumppasi kuusi kertaa. Sen jälkeen otettiin uusiksi niin, että kielsin tyttöä menemästä maahan ilman käskyä ja sen jälkeen maltettiin taas odottaa käskyä ennen toteutusta. Laura toimi liikkeenohjaajana Raisun takana ja palkka tuli namikiposta.

Viimeisenä vielä hyppy, jossa RaiRain mielestä on kummallista, että esteen takana pitäisi muka istua, kun tähän mennessä on aina seisottu. Koittais nyt päättää tuntuu koira miettivän.

TOKOilun jälkeen siirryttiin agilitykentän puolelle. Harjoittelimme puomin kontakteja ja kertaalleen myös koko puomin palkaten sekä ylös- että alastulokontakteille, A-este alastulolla palkka ja keinu niin, että tytöt Raisa ja Tico kävelivät ihan keinun päähän asti ja vasta sen jälkeen Niina laski esteen maahan, josta löytyi tuttuun tapaan namikippo. Eivät tytöt välittäneet mitään liikkeestä. Kiitos Niina avusta! Töäytyisi muistaa opettaa namikipolle myös ylösmenokontaktilla. Myös keppejä harjoiteltiin. Treeniohjelmaan maanantaina ja tiistaina kuului keppejen takan ja edessä puolenvaihtoja, sivuttaissuunnassa välimatkan lisäämistä, kutsuna keppejä, lähetyksenä, vauhdista ja muutenkin varioiden. Tytöt oli edelleen into piukassa.

Harjoiteltiin liukkaalla kentällä hyppy-putki kuvioita. Tytöt menivät hyvin ja vauhdikkaasti, mutta Remu suorastaan liiti. Sillä on ihan mieletön vauhti. Ehkä se onkin oikeasti bordercollie, joka vaan näyttää spanielilta ;) Nämä tyypit ovat muutenkin spanieliksi todella taisteluhaluisia ja mielestäni myös tavallista keskittymiskykyisempiä tyyppejä. Olisikohan ensimmäisten viikkojen BioSensor-ohjelmalla osuutta asiaa... No, ei siitä ainakaan haittaa ole voinut olla. Ja muistettakoon toki, että onhan näillä tosi kivat ja innostuneet ihmiset ohjaajina. Onneksi Kaisalla on kokemusta agilitystä, koska muuten hän olisi ihan helisemässä tuollaisen vauhtiveikon kanssa. Eivätköhän nämä kaikki kolme ole kisaamassa ensi kesänä, jos ei loukkaantumisia tai muuta yllättävää satu.

Remulla ja Ticolla oli alussa turhan pitkät käännökset esteen jälkeen, kun tarkoitus oli kääntyä heti esteen jälkeen vastakkaiseen suuntaan, mutta pian tässä-käskyn avulla nekin käännökset muuttuivat tiukaksi ja tarkaksi. Putkeen menot olivat Remun kohdalla ihanaa katsottavaa, Ticolla oli vielä hieman epävarmuutta ilmassa. Muuten aika hankalatkin ohjauskuviot sujuivat hyvin, mutta itse kullakin ohjaajalla on vielä parantamista käskyjen ajoituksessa, koiran kun pitäisi edellisellä esteellä jo varmasti tietää minne ollaan menossa seuraavaksi. Ehkä vielä jonain päivänä. Tosin en ole vielä 15 vuodessakaan saanut käskyjä oikea-aikaisiksi, mutta kenties jo mennään hieman eteenpäin. Enää en sentään ihan aina kerro koiran ollessa jo hypyllä, että nyt se hyppää. Käksy saattaa tulla jo hieman ennen estettä, muttei silti tarpeeksi ajoissa. Miten se voikaan olla niin vaikeata. Ai niin, Kaisa ja Remu ovat päässeet Tampereelta uuteen treeniryhmään, joka vaikuttaa tosi kivalta :)

Lopuksi vielä tämä kolmikko, Eppu-eno ja ranskalaisvahvistus Masi (toivottavasti jonkun siskon tuleva sulhanen) pääsivät leikkimään ja riehumaan keskenään. Kiitos taas itse kullekin mukavasta illasta. Niin paljon tuli liikuttua, ettei kylmä yllättänyt, vaikka pakkasta olikin reippaasti. Springereiden agilitytreeneihin osallistuivat myös Matti ja Tessa (joiden toisesta nollatuloksesta olen koulutusohjaajanakin aikas ylpeä), Janni ja Eppu, Laura ja Rommi sekä Sari ja Milo. Tosin nyt talven tullen sovittiin, että kolmen tunnin treenisessio lyhennetäänn noin tuntiin. 1,5 tunnin treenit vedetään siis talvella lyhyenä 0,5 tunnin pakettina. Kukaan ei kuitenkaan tarkene olla kentällä enää koko iltaa eikä koiratkaan pysy lämpimänä. Ja samalla saan treenattua ryhmissä Raisun kanssa.

lauantaina, marraskuuta 10, 2007

Raisalle toinen ALO1 TOKOsta!

Tänään koettelimme onneamme Springerspanielit ry:n TOKO-mestaruudessa. Ja hyvään tulokseen päästiinkin, vaikka olisihan sitä vieläkin parempaan pystytty... nyt oli näet hieman liikaakin vauhtia ;)

Aamu alkoi sillä, että heräsin ennen viittä ajatukseen: "mitähän kaikkea olen unohtanut hoitaa koetta varten!" Järjestimme siis tällä kertaa kokeen kahteen pekkaan Toivosen Lauran kanssa ja oli aika paljon hommaa meikäläiselläkin. No koe saatiin kunnialla alkamaan ja päästiin paikallaoloihin, meni ihan hyvin. Ennen yksilösuorituksia leikitin Raisaa lelulla ja annoin sen repiä sitä ennen kehään menoa. Tarkoitus oli hieman rauhoittaa sitä vielä hetken päästä ja ottaa parit perusasennot namilla. Edellinen koira menikin nopeammin kuin arvasin ja riehutettu Raisa pääsi kehään ja mua jännitti ihan hirveesti. TOKO-mestaruus, jota itse järjestää on itse asiassa aika huono paikka kisata, mutta onneksi tällä kertaa selvittiin kunnialla.

Tässä pisteet ja kommentit:

Luoksepäästävys 10 Raisa otti muutaman askeleen tuomaria kohti ja antoi tutkia itsensä häntää heilutellen - ja mikä parasta neljä jalkaa maassa :)

Paikallaolo 10 Rauhallinen paikallaolo

Seuraaminen kytkettynä 8 kauheaa hosumista paikoitellen. Itse jännitin liikaa ja Raisa oli liian vauhdikas.

Seuraaminen taluttimetta 8 samat sanat kuin edellä

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10 onnistui tosi hyvin, seuraamisvauhtikin alkoi olla ok.

Luoksetulo 9 täyttä laukkaa luokse, mutta pieni hypähdys minua vasten ennen perusasentoon hyppäämistä.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 10 onnistui hyvin.

Estehyppy 7 Aiemmissa kokeissa Raisa ei hypännyt, nyt hyppäsi jo liikkeenohjaajan "käskystä" ja siirtyessäni Raisan viereen se istahti ennen käskyä

Kokonaisvaikutus 9

Yhteensä 178 p ja ALO1-tulos

keskiviikkona, marraskuuta 07, 2007

Tarmon kuulumisia

Sain taas viestiä Tarmosta (Jangas Da Vinci Code) Sintulta. Tarmokin sisarusparven tapaan on sairastunut kennelyskään, mutta se meni onneksi muutamassa päivässä ohi. Santtu ei sairastunut eli kaikissa perheissä vaan walesinuoriso on sairastunut ja aikuiset koirat ovat selvinneet pälkähästä.

Sinttu ja Tarmo käyvät viikoittain agilityssa ja Tarmonkin kanssa treenaaminen on kuulemma super-kivaa. Nämä ovat ihanan innostuneita ja kuuliaisia oppilaita agilityn saralla. Kaikki esteet alkaa kuulemma pikkuhiljaa olla hallinnassa ja koulutukset jatkuvat koko talven. Olisi kiva saada tästä porukasta joukkue agirotuun kesällä :) Vielä taidettaisiin juuri ja juuri ehtiä aloitteleviin, vaikka kisauran aloitus on varmaan ajankohtainen monella ensi kesänä.

Raisa-riesa tuhosi tänään remminsä (milläs luulee nyt pääsevänsä ulos?) yksin ollessaan. Sikaporsas. Hermo meinas palaa ihan tosissaan. Aamulla käytiin takapihan hiekkaparkkiksella tokoilemassa. Otettiin paikallaoloa (nousi auton ajaessa vierestä ohi, toinen kerta ok), seuraamista, nopeita liikkeestä seisomisia ja ruutua. Treenit onnistui ihan hyvin, vaikka tyhjään ruutuun lähetyksessä Raisa jäi liian vasemmalle (se oli aiemmin karannut ruutuun omin lupineen) enkä saanut sitä pysäytettyä oikeaan kohtaan. Sen jälkeen otettiin pari helpotettua ja onnistunutta harjoitusta.

Riitan opissa

Tänään Riitta Jantunen-Korri ja Pekka Korri olivat toistamiseen kouluttamassa Ojangossa toistakymmnetä springeriä. Olimme mukana myös Ticon ja Raisan kanssa. Raisan kanssa ollaan aiemmin käyty Riitan ryhmissä kurssit keväällä ja syksyllä.

Alussa Pekka piti teoriaa kisaamisesta. Muistamisen arvoisia asioita käytiin paljonkin läpi. Pitäisi muistaa ennen kisaa jo pennusta pitäen opettaa koira siihen, että suoraselkäisenä ja äänettömänä seisova ja liikkuva ohjaaja on äärimmäisen tyytyväinen ohjaaja. Eli ohjaajan pysyessä ilmeettömän kaikki mnee hyvin ja palkka on tulossa. Jos koira tekee virheen tulee silloin olemuksen hieman lässähtää "eipäs noin" vaan otetaankin tuo juttu uusiksi. Ennen koetta liikkeet tulisi harjoitella koemaisena kokemuksena (ei vain paloittain) ilman välipalkkoja useita kertoja. Usein on hyvä näissä treeneissä vaihdessa järjestystä ja välillä voi palkata kisamaisessa treenissä jostain tietystä liikkeestä. Palkkaamisessa tulisi muistaa, että potti kasvaa sitä suuremmaksi, mitä pidempään koira on työskennellyt ilman palkkaa. Seuraamisesta palkkaus kenties lelun antamisella, koko luokan koeliikkeiden läpivetäminen vaatiikin jo riehumista, pallon heittoa ja lelun repimistä palkakseen.

Tico alkaa seurata jo varsin nätisti, vaikka nami ei aina oliskaan neneän edessä. Sari sai ohjaaksi jatkaa harjoituksi nostaen kättä ylemmäs nenän edestä ja palkata kolmasosa kerroista pelkästä seuraamisesta (perusasentojen sijaan). Liikkeestä seisomisen idean lelun heiton kanssa Tico on jo tajunnut, nyt vaan väliaikaa käskyn ja lelunheiton väliin, jotta se oppisi pysähtymisen pelkästä käskystä. Myös maahanmeno sujuu hyvin perusasennoista eli paikallakävely ja eteenpäinvievä liike mukaan. Hyvä Tico ja Sari!

Raisan kanssa käytiin eka kertaa avoimen luokan liikkeet läpi yhteen pötköön. Eka kisa avoimessa on tammikuussa tasan kahden kuukauden päästä. Paikallaolo jätettiin tietty väliin muiden koirien puutteen takia. Ja nouto unohtui ihan vahingossa.

Seuraaminen innokasta ja ihan hyvää, kuulemma varsin näyttävää, mutta mun pitäis edelleen tsempata hirveästi omassa liikkumisessani. Pitäis muistaa hidastaa ennen käännöksiä ja pysähdyksiä. Mikä siinä voikaan olla niin vaikeaa??? Se ei vaan meinaa ikinä onnistua!

Liikkeestä maahanmeno oli nopea tarkka ja hieno. Vaikka liikuin Raisan taakse se tuijotti eteenpäin. Neiti oli ilmeisesti ihan varma, että pudotin jotain sinne, koska tämän jälkeen se juoksi katsomaan (löysi tod. näk. pudonneen namin) ja päätti, että sinne pitää päästä uudestaan. Sen jälkeen liikkeet olivatkin tiettyyn kentän kohtaan kyttäämistä ja haistelua, mutta siitä siis myöhemmin.

Luoksetulossa matka oli vain kymmenisen metriä, mutta pysähdys tapahtui kuin seinään. Tosin loppupätkää eli luoksetuloa seisomisesta ei oltu ennen harjoiteltu ja Raisu tuli jotenkin hämmentyneenä luokseni. ? koiran pään päällä suorastaan näkyi.

Liikkeestä seisominen alkoi taas kyttäyksellä taakse eikä seuraaminenkaan ollut ihan sitä mitä yleensä. Pysähdys hidas ja vino (kääntyi taaksepäin).

Nouto siis unohtui sekä minulta että Riitalta. Kauko-ohjaus oli taas kummallista tuulen haistelua, mutta toistetuilla käskyillä saatiin homma käytyä läpi.

Viimeisenä alokasluokan estehyppy, joka meni kohtalaisesti. Raisa odotti rauhassa "valmis"-kuittaustani ja hyppäsi heti käskystä, tosin taas pysähdys oli hieman hidas ja haistelu siihen samaan kohtaan jatkui. Lopussa se taas istahti heti tullessani viereen.

Loppukädessä jopa tällaisellä suorituksella oltaisiin voitu saada 1-tulos (paikallaolosta ja noudosta riippuen), mutta Raisa pystyy paljon parempaankin. Loppuun vielä korjaustreenit paikan siedättämisestä, seuraamista namilla, liikkeestä seisomisen lelun heitolla ja loppuun kauko-ohjaus niin, että Raisa sai palkan ekasta nousemisesta.

Ensi lauantaina kisataan kuitenkin vielä alokasluokassa, joten onhan tässä aikaa hioa avoimen liikkeet parempaan kuntoon. Nyt alokasluokkaa ajatellen paljon seisomistreenejä nopealla palkalla ja itselle tarkkuutta seuraamiseen.

maanantaina, marraskuuta 05, 2007

Taas treenailua

Ihanaa! Raisa on lopettanut yskimisen viikonloppuna ja nyt päästään taas ulkoilemaan ja treenaamaan :) Johan sitä alkoikin mennä hermot ja Raisa alkoi muistuttaa tikittävää aikapommia, joka voi kilahtaa pienimmästäkin asiasta. Saisin tuosta termiitistä ongelmakoiran tosi helposti, vaikka se onkin harrastus (ja koti)koirana mitä mainion muuten. Ohjelmaa täytyy vaan tarjota reippaasti neidin viihdykkeeksi.

Ollaan TOKOiltu sisällä kaukoja: istu-maahan 5-7 metrin päästä useita toistaja. Yleensä palkkaan istumisista, koska ne ovat vielä hieman epävarmempia. Istu-seiso onnistuu noin puolen metrin ja metrin päästä ihan hyvin ilman mitään käsimerkkiä tai käsiavustusta.

Seuraamisen perusasentoja ja katsekontaktia on harjoiteltu kotona. Raisa on vähän puolihuolimaton seuraamaan.

Ollaan harjoiteltu myös luovutuksia peruasentoon metallinoutoesineellä sisällä. Joskus perusasennot hiemn eteentulevia, yleensä hyviä.

Hyppy sujuu hyvin ja olen kiinnittänyt viime aikoina huomiota siihen, että Raisa lähtisi hyppäämään vain hyppy-käskyllä ei valmis tai muilla sanoilla...Se on välillä hieman yli-innokas oppilas.


Tänään oltiin taas agilitytreeneissä, tosin muita koiria ei neiti saanut moikkailla.

Aloitettiin keppikujaharjoituksilla. Raisa osaa itsenäisesti aika avoimet kepit huolimatta siitä kutsunko sitä luokse, puolivälistä tai läheteän sitä eteenpäin vauhdista tai paikalta. Kepit sujuvat sekä oikealta että vasemmalta. Seuraavaksi aletaan hioa aiempaa enemmän keppikulmia (ekat keppivälit hieman muita enemmän auki) ja välimatkaa sivuttaissuunnassa. Lisäksi takaa ja edessä puolenvaihdot pitäisi ottaa harjoitusohjelmaan. Vaikka loistava kouluttajamme Outi oli sitä mieltä, ettei vielä kannata kovasti pidentää keppejä suoraksi, täytyy nyt ensin harjoitella paljon keppikulmia, puolenvaihtoja yms, mutta kepit tarttis saada suoriksi suoritettaviksi tammikuuksi, jotta voisimme harjoitella niitä tammi-maaliskuussa sisähallissa päästessämme sinne treenaamaan.

Tavoitteita toki pitää olla, ja meidän tavoite on päästä kisaamaan heti huhti-toukokuussa, kun Riesa täyttää 18 kk. Saas nähdä täyttyykö eka kisatavoite vai ei.

Harjoittelimme omatoimisesti puomin ylösmeno ja alastulokontakteja namikipon kanssa. Raisa pysähtyy remmissä täsmällisesti kontaktille ja pysyy siinä myös liikkuessani eteenpäin.

Yhteisesti kävimme läpi A-esteen suorittamista. Raisalle ei ole tarkoitus erikseen opettaa ylösmenokontaktin ottamista, mutta alastulolla käytetään samaa vanhaa tuttua namikippoa ja "nami"-käskyä, jolla Raisa juoksee kontaktin alas ja pysähtyy etujalat maahan, takajalat kontaktille kuin naulittuna. Hyvä Raisa!

Outin alkeiskurssi on ollut loistava. Esteiden harjoiteelu on aloitettu alusta saakka oikein ja täsmällisesti, vaikka välillä esteiden opettaminen näin tunnollisesti tuntuu olevan aika hidasta. Raisasta alkaa kuitenkin jo näkyä, etä treeni tuottaa tulosta ja se osaa esteet itsenäisesti ja oikein. Inotakin riittää omiksi tarpeiksi. Tosin treenikertoja pitäisi varmaan lisätä kolmeen viikossa, jotta edistyisimme ihan toiveideni mukaan ;)

Raisa on ihana koulutettava, enkä oikein tiedä, mitä siltä voisi enempää toivoa. Se on helposti motivoitavissa, innokas, vauhdikas ja kestää varsin paljon toistoja, mikä on valitettavasti aika epätyypillistä springereille. Agilityssä ei oikein ole olemassakaan häiriöitä Raisulle, agiliito kun voittaa kaiken muun. Tosin tänään odotellessni pikku aikapommini kanssa, se innostui yhdessä vaiheessa repimään tumppuja, remmiään ja liivin taskua kuin pahinkin terrieri. Murisikin vielä minulle repiessään ja hyppiessään hanskojen perään. Tosin sen murina on enemmän sellaista leikkiin kutsua kuin aggressiota, mutta kuitenkin. Ilman aktivointi mokoma epeli olisi varmaan ihan pitelemättömissä. Kun taas nyt se on toiveideni täyttymys. Uskoisin, että sama pätee aika moneen Raisan sisaruksista: ihania harrastuskoiria, mutta pieniä painajaisia sohvakoirina.