Tänään Riitta Jantunen-Korri ja Pekka Korri olivat toistamiseen kouluttamassa Ojangossa toistakymmnetä springeriä. Olimme mukana myös Ticon ja Raisan kanssa. Raisan kanssa ollaan aiemmin käyty Riitan ryhmissä kurssit keväällä ja syksyllä.
Alussa Pekka piti teoriaa kisaamisesta. Muistamisen arvoisia asioita käytiin paljonkin läpi. Pitäisi muistaa ennen kisaa jo pennusta pitäen opettaa koira siihen, että suoraselkäisenä ja äänettömänä seisova ja liikkuva ohjaaja on äärimmäisen tyytyväinen ohjaaja. Eli ohjaajan pysyessä ilmeettömän kaikki mnee hyvin ja palkka on tulossa. Jos koira tekee virheen tulee silloin olemuksen hieman lässähtää "eipäs noin" vaan otetaankin tuo juttu uusiksi. Ennen koetta liikkeet tulisi harjoitella koemaisena kokemuksena (ei vain paloittain) ilman välipalkkoja useita kertoja. Usein on hyvä näissä treeneissä vaihdessa järjestystä ja välillä voi palkata kisamaisessa treenissä jostain tietystä liikkeestä. Palkkaamisessa tulisi muistaa, että potti kasvaa sitä suuremmaksi, mitä pidempään koira on työskennellyt ilman palkkaa. Seuraamisesta palkkaus kenties lelun antamisella, koko luokan koeliikkeiden läpivetäminen vaatiikin jo riehumista, pallon heittoa ja lelun repimistä palkakseen.
Tico alkaa seurata jo varsin nätisti, vaikka nami ei aina oliskaan neneän edessä. Sari sai ohjaaksi jatkaa harjoituksi nostaen kättä ylemmäs nenän edestä ja palkata kolmasosa kerroista pelkästä seuraamisesta (perusasentojen sijaan). Liikkeestä seisomisen idean lelun heiton kanssa Tico on jo tajunnut, nyt vaan väliaikaa käskyn ja lelunheiton väliin, jotta se oppisi pysähtymisen pelkästä käskystä. Myös maahanmeno sujuu hyvin perusasennoista eli paikallakävely ja eteenpäinvievä liike mukaan. Hyvä Tico ja Sari!
Raisan kanssa käytiin eka kertaa avoimen luokan liikkeet läpi yhteen pötköön. Eka kisa avoimessa on tammikuussa tasan kahden kuukauden päästä. Paikallaolo jätettiin tietty väliin muiden koirien puutteen takia. Ja nouto unohtui ihan vahingossa.
Seuraaminen innokasta ja ihan hyvää, kuulemma varsin näyttävää, mutta mun pitäis edelleen tsempata hirveästi omassa liikkumisessani. Pitäis muistaa hidastaa ennen käännöksiä ja pysähdyksiä. Mikä siinä voikaan olla niin vaikeaa??? Se ei vaan meinaa ikinä onnistua!
Liikkeestä maahanmeno oli nopea tarkka ja hieno. Vaikka liikuin Raisan taakse se tuijotti eteenpäin. Neiti oli ilmeisesti ihan varma, että pudotin jotain sinne, koska tämän jälkeen se juoksi katsomaan (löysi tod. näk. pudonneen namin) ja päätti, että sinne pitää päästä uudestaan. Sen jälkeen liikkeet olivatkin tiettyyn kentän kohtaan kyttäämistä ja haistelua, mutta siitä siis myöhemmin.
Luoksetulossa matka oli vain kymmenisen metriä, mutta pysähdys tapahtui kuin seinään. Tosin loppupätkää eli luoksetuloa seisomisesta ei oltu ennen harjoiteltu ja Raisu tuli jotenkin hämmentyneenä luokseni. ? koiran pään päällä suorastaan näkyi.
Liikkeestä seisominen alkoi taas kyttäyksellä taakse eikä seuraaminenkaan ollut ihan sitä mitä yleensä. Pysähdys hidas ja vino (kääntyi taaksepäin).
Nouto siis unohtui sekä minulta että Riitalta. Kauko-ohjaus oli taas kummallista tuulen haistelua, mutta toistetuilla käskyillä saatiin homma käytyä läpi.
Viimeisenä alokasluokan estehyppy, joka meni kohtalaisesti. Raisa odotti rauhassa "valmis"-kuittaustani ja hyppäsi heti käskystä, tosin taas pysähdys oli hieman hidas ja haistelu siihen samaan kohtaan jatkui. Lopussa se taas istahti heti tullessani viereen.
Loppukädessä jopa tällaisellä suorituksella oltaisiin voitu saada 1-tulos (paikallaolosta ja noudosta riippuen), mutta Raisa pystyy paljon parempaankin. Loppuun vielä korjaustreenit paikan siedättämisestä, seuraamista namilla, liikkeestä seisomisen lelun heitolla ja loppuun kauko-ohjaus niin, että Raisa sai palkan ekasta nousemisesta.
Ensi lauantaina kisataan kuitenkin vielä alokasluokassa, joten onhan tässä aikaa hioa avoimen liikkeet parempaan kuntoon. Nyt alokasluokkaa ajatellen paljon seisomistreenejä nopealla palkalla ja itselle tarkkuutta seuraamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti