Remu ja Kaisa ajelivat illaksi Tampereeltä Helsinkiin Niinan trimmiin ja sen jälkeen Kaisa ja Niina tulivat vielä Ojankoon treenaamaan hieman agilityä. Tarmoa ja Sinttua kysyttiin myös mukaan, mutta Tarmolla on juuri tiistaisin omat agilitytreenit Konalassa.
Aloittelimme TOKO-treeneillä Sarin ja Ticon kanssa. Nyt näyttää siltä, että treenaaminen alkaa tuottaa tulosta. Ticon seuraamiset (myös namin olleessa poissa nenän edestä) alkavat näyttää tosi kivalta ja matkakin alkaa jo lupaavasti pidentyä ja kontakti säilyä yhä pidempiä aikoja myös häiriöllisessä paikassa. Liikkeestä seisomisen idean Tico on hyvin ymmärtänyt, nyt Sarin pitäisi vaan malttaa muistaa pitää väli seiso-käskyn antamisessa ja lelun heittämisessä. Luoksetulo sujuu jo mallikkaasti ja se alkaa olla niin valmis liike, että sitä voi käyttää muiden liikkeiden ketjuttamiseen. Myös hyppääminen alkaa sujua pelkästä käskystä noin 30-senttisellä esteellä. Tico toimi taas vanhaan tyyliin iloisesti ja aktiivisesti juoksun mentyä kunnolla ohi.
Raisan kanssa harjoittelimme avoimen luokan liikkeitä.
Aloittelimme kuitenkin lyhyellä seuraamisella, jossa kiinnitin huomiota tarkkuuteen käännöksissä ja pesrusasennoissa ja siihen, että muistaisin itse hidastaa vauhtia ennen suunnan- ja vauhdin muutoksia.
Liikkeestä seisominen ei meinannut onnistua niin, että olisin siirtynyt Raisun taakse. Siispä uusintaharjoitus, jossa palasin vierelle kulkien taakse vain Riesan häntäpäähän ja takaisin jätettyäni lelun Raisun eteen. Täytyy alkaa kotona harjoittelemaan seisomista niin, että kiertelen Raisan ympäsri ja palkkaan sitä paikallaan seisomisesta.
Kauko-ohjauksessa oli taas aikamoinen ennakointimeininki alussa. Ehdin sanoa yhden käskyn, niin Raisa jumppasi kuusi kertaa. Sen jälkeen otettiin uusiksi niin, että kielsin tyttöä menemästä maahan ilman käskyä ja sen jälkeen maltettiin taas odottaa käskyä ennen toteutusta. Laura toimi liikkeenohjaajana Raisun takana ja palkka tuli namikiposta.
Viimeisenä vielä hyppy, jossa RaiRain mielestä on kummallista, että esteen takana pitäisi muka istua, kun tähän mennessä on aina seisottu. Koittais nyt päättää tuntuu koira miettivän.
TOKOilun jälkeen siirryttiin agilitykentän puolelle. Harjoittelimme puomin kontakteja ja kertaalleen myös koko puomin palkaten sekä ylös- että alastulokontakteille, A-este alastulolla palkka ja keinu niin, että tytöt Raisa ja Tico kävelivät ihan keinun päähän asti ja vasta sen jälkeen Niina laski esteen maahan, josta löytyi tuttuun tapaan namikippo. Eivät tytöt välittäneet mitään liikkeestä. Kiitos Niina avusta! Töäytyisi muistaa opettaa namikipolle myös ylösmenokontaktilla. Myös keppejä harjoiteltiin. Treeniohjelmaan maanantaina ja tiistaina kuului keppejen takan ja edessä puolenvaihtoja, sivuttaissuunnassa välimatkan lisäämistä, kutsuna keppejä, lähetyksenä, vauhdista ja muutenkin varioiden. Tytöt oli edelleen into piukassa.
Harjoiteltiin liukkaalla kentällä hyppy-putki kuvioita. Tytöt menivät hyvin ja vauhdikkaasti, mutta Remu suorastaan liiti. Sillä on ihan mieletön vauhti. Ehkä se onkin oikeasti bordercollie, joka vaan näyttää spanielilta ;) Nämä tyypit ovat muutenkin spanieliksi todella taisteluhaluisia ja mielestäni myös tavallista keskittymiskykyisempiä tyyppejä. Olisikohan ensimmäisten viikkojen BioSensor-ohjelmalla osuutta asiaa... No, ei siitä ainakaan haittaa ole voinut olla. Ja muistettakoon toki, että onhan näillä tosi kivat ja innostuneet ihmiset ohjaajina. Onneksi Kaisalla on kokemusta agilitystä, koska muuten hän olisi ihan helisemässä tuollaisen vauhtiveikon kanssa. Eivätköhän nämä kaikki kolme ole kisaamassa ensi kesänä, jos ei loukkaantumisia tai muuta yllättävää satu.
Remulla ja Ticolla oli alussa turhan pitkät käännökset esteen jälkeen, kun tarkoitus oli kääntyä heti esteen jälkeen vastakkaiseen suuntaan, mutta pian tässä-käskyn avulla nekin käännökset muuttuivat tiukaksi ja tarkaksi. Putkeen menot olivat Remun kohdalla ihanaa katsottavaa, Ticolla oli vielä hieman epävarmuutta ilmassa. Muuten aika hankalatkin ohjauskuviot sujuivat hyvin, mutta itse kullakin ohjaajalla on vielä parantamista käskyjen ajoituksessa, koiran kun pitäisi edellisellä esteellä jo varmasti tietää minne ollaan menossa seuraavaksi. Ehkä vielä jonain päivänä. Tosin en ole vielä 15 vuodessakaan saanut käskyjä oikea-aikaisiksi, mutta kenties jo mennään hieman eteenpäin. Enää en sentään ihan aina kerro koiran ollessa jo hypyllä, että nyt se hyppää. Käksy saattaa tulla jo hieman ennen estettä, muttei silti tarpeeksi ajoissa. Miten se voikaan olla niin vaikeata. Ai niin, Kaisa ja Remu ovat päässeet Tampereelta uuteen treeniryhmään, joka vaikuttaa tosi kivalta :)
Lopuksi vielä tämä kolmikko, Eppu-eno ja ranskalaisvahvistus Masi (toivottavasti jonkun siskon tuleva sulhanen) pääsivät leikkimään ja riehumaan keskenään. Kiitos taas itse kullekin mukavasta illasta. Niin paljon tuli liikuttua, ettei kylmä yllättänyt, vaikka pakkasta olikin reippaasti. Springereiden agilitytreeneihin osallistuivat myös Matti ja Tessa (joiden toisesta nollatuloksesta olen koulutusohjaajanakin aikas ylpeä), Janni ja Eppu, Laura ja Rommi sekä Sari ja Milo. Tosin nyt talven tullen sovittiin, että kolmen tunnin treenisessio lyhennetäänn noin tuntiin. 1,5 tunnin treenit vedetään siis talvella lyhyenä 0,5 tunnin pakettina. Kukaan ei kuitenkaan tarkene olla kentällä enää koko iltaa eikä koiratkaan pysy lämpimänä. Ja samalla saan treenattua ryhmissä Raisun kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti