Naksutinkoulutuskirjoja

Nyt kun hypokoirakurssia aloitellaan on tullut taas verestettyä naksutinkoulutusoppeja. Olin aikanaan 2000-luvun alkuvuosina Paimiossa avustajakoirakoululla Leena Rajalan parin illan naksutinkurssilla ja ihastuin kovasti sheippaamiseen. Varsinkin kun silloin treenikaverina oli maailman ahnein Kati, joka hoksasi kaiken hetkessä. Harry ei ehkä ihan yhtä paljon innostunut, mutta hauskaa se oli tietysti senkin kanssa. Edelleen harjoittelen naksutinkoulutuksen pohjat tuon kurssin ohjeiden mukaan. Saattaa tosin olla, että siellä on muutettu tapaa,  mutta minulle sopii hyvin ensin naksun opettaminen (naksu tarkoitaa maksua) ja sitten namikädestä luopumisen opettaminen, jolloin koiran saa naksuttimen käytön juonesta helposti kiinni. Ja sen jälkeen onkin taivas rajana. Tällä hetkellä naksutellaan lähinnä hajutyöskentelyssä, mutta muuten on "jes"-sana käytössä naksun sijasta ja periaatehan on toki ihan sama.

   Sitten itse kirjoihin:

Tämäpäs heitti kuvan ärsyttävästi väärinpäin...

Morten Egtvedt & Cecilie Koste: Naksutinkoulutusta koirille
Tämä kirja kuuluu Hypokoirakurssin kurssilukemistoon ja ihan syystä.  Se on hyvin selkeä, järkevästi kappaleisiin jaettu ja mukavasti kirjoitettu opas naksutinkoulutuksen perusteista ja miksi naksutinkoulutusta kannattaa käyttää. Kirja perehtyy niin peursteisiin (ajoitus, kriteeri, vahvistetiheys ja vahvisteen laatu sekä ärsykekontrolli), erilaisiin palkkioihin, oppimistekniikoihin, kohdentamiseen ja lisäksi kirjassa on runsaasti erilaisia käytännön harjoitteita. Kuulemma nykyisin vaikeasti saatavissa suomeksi.

Karen Pryor: Koira ja delfiini
Karen Pryor on naksutinkoulutuksen uranuurtajia ja on kouluttanut delfiinejä naksuttimen avulla. Kirjassaan hän kertoo kuinka myös koiralle voi opettaa samalla periaatteella sheippamalla erilaisia asioita. Tässä kerrotaan myös muutamia käytännön esimerkkejä eli kuinka koiraa voi opettaa kauniiseen remmikäytökseen tai luoksetuloon naksutinkoulutuksen avulla. 

Tommy Wiren ja Päivi Romppainen: Onnistu koirasi koulutuksessa
Tämä ei oikeastaan suoraan ole naksutinkoulutusopas, mutta käytännössä naksutinkoulutuksen perusteet tulevat hyvin selviksi myös tään kirjan lukijalle. Tässä paneudutaan erityisesti perustaitojen opettamiseen ja käytösongelmien selättämiseen. 

Esa K Viitala: Klikkerikirja
Tässäkin kirjassa aloitetaan oppimisen teorialla ja käytännön harjoituksilla. Sisällöltään samantyyppinen kuin ensimmäisenä esitelty kirja, mutta ei ehkä ihan yhtä lukijaystävällinen. Tämä näkyy sekä taitossa että tekstissä. Monipuolinen opus tämäkin.

 Anders Hallgren: Med shaping och klickerträning blir Din HUND en LYDIG hund
Tämä on muihin verrattuna hyvin pieni ja kevyt kirjanen, joka perehtyy sheippaamisen tieteelliseen pohjaan ja sivuaa myös stressiä ja motivaatiota samalla. Lopussa on lyhyt kappale myös käytännön treenaamisesta.

Terverakenteinen koira

Kirjahyllyni täydentyi syntymäpäiväni kunniaksi taas yhdellä uudelle koirakirjalla, hyvin toivotulla sellaisella, nimittäin Salme Mujusen kirjalla Koiran rakenne :)

Tässä siis esittelyssä erilaisia koiran rakennetta ja liikuntaa luotaavia kirjoja.

Hyllystä löytyy kolme ihan pätevää perusteosta kolmella eri kielellä. Kukin näistä on kohtuullisen kapea, mutta kertoo kuitenkin tärkeimmät seikat koiran rakenteestä ja liikkeiden arvostelusta eritoten koiranäyttelyitä silmällä pitäen. Kirjoittajat ovatkin ulkomuototuomareita ja/tai eläinlääkäreitä.

Riitta Ahon Tavoitteena terverakenteinen koira on hyvä opus jokaiselle koirien ulkonäöstä kiinnostuneelle. Sen lukaisee kohtuullisen nopeasti läpi ensimmäisen kerran ja sen pariin voi palata lukemattomia kertoja. Elänlääkärinä kirjoittaja ottaa esille myös liioittelun aiheuttamia ongelmia koiran terveydelle. Kristiina Kästämän piirroskuvat ovat sekä selkeitä että havainnollisia.
P.S. Minulle on kertynyt tätä kirjaa peräti kaksin kappalein, joten olisin valmis luopumaan toisesta. Suosittelen kyllä lukemaan :)


Anatomiboken on edellisen kirjan ruotsinkielinen vastike, jonka Svenska Kennelklubben on kustantanut kirjoittajinaan Gösta Winqvist, Astrid indrebö, Rodi Hübenthal, Dag Linna ja Rigmor M. Ulstad. Kirjassa kuvataan varsin tarkasti muun muassa pään ja purennan anatomiaa ja poikkeuksena muihin myös sisäelimiä.Anatomian kirjassa koira ikään kuin pilkotaan osiksi: pää, etuosa, takaosa, runko, sisäelimet ja häntä sen sijaan, että katsottaisiin niinkään kokonaisuutta. Mielenkiintoinen ja hyvin kuvitettu kirja tämäkin.

Peggy Graysonin Good Judgement nimensä mukaisesti paneutuu aiheeseen ulkomuototuomarin näkökulmasta. Kirjassa käydään muista poiketen läpi tuomarin arvostelua, kuinka koirat tulisi käydä läpi, mitä niistä voi nähdä ja tuntea. Liikkeillä ja anatomialla on hieman sivuosa tässä kirjassa.

Kun nämä kirjat alkavat olla jollain tasolla hallussa, voi hakea hyllyynsä täydennystä varsinaisista rakenteen raamatuista.

Salme Mujusen Koiran rakenne - laaja oppimäärä pureutuu teemaan alkaen peruskoirasta (eli sudesta), laajentaen tyyppioppiin ja siitä sitten erilaisiin kulmauksiin, liikeratoihin jne. Koko ajan painotus on siinä ajatuksessa, että rakenteen tulisi olla terve ja rotutyypillinen. Harjoitustehtävät ovat mielenkiintoiset ja tietokoneanimoidut kuvat kerrassaan vaikuttavia. Tätä yli 700-sivuista opusta ei lue muutamassakaan päivässä eikä ole tarkoituskaan. Kirja löytyy englanniksi käännettynä ja alun tyyppioppi on luettavissa linkistä: Salme Mujunen: Structure of the Dog

Saksalasista koiratutkimusta dokumentoi toinen tiiliskivi nimeltään Dogs In Motion. Tähän Martin S. Fischerin ja Karin E. Liljen tutkimukseen on kuvattu röntgenvideokameralla lukemattomien koirien liikettä ja tuloksia esitellään yleisesti koirista ja roduista. Kuvia liikeradoista löytyy niin luurankomalleina, lihasten käytöstä kuin koko koiran kuvinakin. Raskaslukuinen kirja, jota olen lukenut kappaleen sieltä ja toisen täältä, koska koko tiileskiven lukeminen on liian rankkaa kerralla. Alun osio kettututkimuksesta kyllä tuli ahmittua kerralla. Kirjan mukana tulee myös CD-levy, josta voi katsella kuinka koiran luut liikkuvat sen kävellessä, ravatessa ja laukatessa. Aivan koukuttavaa hommaa.

 Walesinspringereiden rakennetta ja erityispiirteitä esitellään ulkomuototuomarin ja Hillpark-kennelnimellä walesinspringereitä kasvattavan Anne Waltonin The World of Dogs Welsh Springer Spaniel-kirjassa. Kappaleessa Judgning käydään läpi rotumääritelmä ja rodun arvostelu tuomarin näkökulmasta.

Tarkemmin juuri walesien ulkonäköön perehtyy vihkonen, jossa Adrianne Banckerin hienot tietokonekuvat pääsevät oikeuksiinsa. Amerikan walesiklubin vihkonen on hyvin tehty ja käy läpi mittasuhteet, kulmaukset ja pään.

Myös muista roduista on toki vastaavia rotua kuvaavia ulkonäkö- ja rakenneosioita. Näistä esimerkkinä kultaiset noutajat: Golden Info ja Lucille Sawtell: All about the Golden Retriever.

Myös netistä löytyy muutamia hyviä artikkeleita aiheesta, mutta muutamaan sivuun typistettynä asia ei vastaa kokonaista kirjaa:
http://www.breedingbetterdogs.com/article/structure-and-movement-pt-1
http://www.breedingbetterdogs.com/article/structure-and-movement-pt-2

Walesinspringeri-aiheisia kirjoja

Olin jo hieman ehtinyt unohtaa kirjahyllyn sisällön, kun kevät taas palautti aiheen blogiin. Angiinan kourissa en ole juuri jaksanut kirjoitella, vaan aihe oli jo aeimmin pitkälti valmis odottaen vain julkaisua.

Viime syksyn Marjukan ja minun suuri voimain ponnistus oli Springerin Pentuopas, joka kattaa springerirotujen esittelyt, hoidon, koulutuksen, luonteen, terveyden hoido, perinnölliset sairaudet sekä paljon muuta. Sivuja kerääntyi 208 ja siitä tulikin aikamoisen paksu lukupaketti springerin omistajille. Vaikka muutama virhe tietysti valmiissa opuksessa osui silmään mm. yksi kuva kahdesti, niin olimme kokonaisuuteen hyvin tyytyväisiä. Näitä saa tilata SpringeriShopista (Springerspanielit ry:n jäsenille, springerishop (at) gmail.com) 15 euron hintaan, 10 € kipale jos tilaa vähintään 10 kpl.

Walesinspringeriaiheista kirjoista muutama minulta puuttuukin, mutta ehdoton helmi on Anne Waltonin kirja The world of dogs Welsh Springer Spaniel. Kasvattaja, näyttelytuomari ja rodun ystävä vuosikymmenien ajalta on kertonut mielestäni kaiken tarpeellisen ja paljon muuta mielenkiintoista. Todellinen aarre jokaiselle rodun ystävälle.

Kuva ärsyttävästi kallellaan...

South Walesin walesiyhdistyksen Handbook of the Breed ja Starters in the Valleys ovat mielenkiintoisia, mutta eivät läheskään yhtä informatiivisia peruskoiran hankkijalle. Jos sen sijaan englantilaiset kennelit, rodun historia ja sukupuut kiinnostavat, tarjoavat ne paljon ihasteltavaa. Siinä tapauksessa suosittelen niitä lämpimästi, jos ne vaan saa hankittua!

Haja van Wessemin Welsh Springer Spaniel ja Walesinspringerspanieli-kirjat olivat itselleni hieman pettymyksiä, mutta ihan ensikertalainen rodun omistaja voi saada niistäkin jotain. Walesinspringerspanieli-kirja ottaa huomioon monta osa-aluetta, mutta käsittääkseni suurin osa tekstistä on kaikkien sarjan rotukirjojan sihteen yhteisiä. Haja van Wessemin kirja sisältää paljon kauniita kuvia, mutta siinäkin ehkä yleismaailmallisuus ja puolen sivun kokoiset kuvat sisä- ja ulkoloisista hieman ärsyttivät. Tärkeitä asioita, mutta tuskin tärkeintä rodusta kertovassa kirjassa ;)

Göran Hermelinin Spanielit ja noutajat on ihastuttava opus, joskin painettu jo vuonna 1972, toinen samanniminen opus on vielä muutamaa vuotta vanhempi (1968) eikä yhtä hyvä. Hermelinin teos on monipuolinen ja kertoo niin spanieleiden kokeista, koulutuksesta, rotujen eroista kuin näyttelyistäkin. Göran Hermelin oli naimisissa Mustéla-kennelin perustajan kanssa, joten sikälikään tietoa pursuava kirja ei ole yllätys. Espanjan kieltä osaan vain muutamia sanoja, mutta maassa vieraillessa tarttui cockerikirjan lisäksi mukaan Los cocker y los otros spaniel. Kivoja kuvia, mutta muusta en ymmärräkään. Walesin väri on canelo y blanco espanjaksi, ellen ihan väärin muista. Eli tätä tasoa on ymmärrykseni...

Näiden varsinaisten rotukirjojen lisäksi sain ilokseni hankkia Kärkkään Leilan omistamat Englannin vuosikirjat ja sitä aiemmin olen kerännyt sukutaulukirjat Suomesta ja Ruotsista. Oli aikanaan ihana tutustua rotuun noiden vanhojen kuvien kautta ja nähdä omien koirien kaukaisia sukulaisia ja rodu kehitystä ja muutoksia aina 1900-luvun alusta saakka:

Englannin vuosikirjat kauniissa rivissä 60-luvulta 2000-luvulle

Ruotsin sukutaulukirjoja voi vielä hankia WSSK:lta

Varsinainen aarre on valiokirja Briteistä

Suomalaiset sukutaulukirjat 1992, 1998, 2009 ja 2014. Lisäksi on sukutaulukansio, joka ei päässyt kuvaan.

Kirjahyllyn kätköistä: pentuoppaita

Tällä kertaa kaivoin esiin muutamia pentuoppaita. Tarkoitus olisi työstää Marjukan kanssa springerin pentuopas syksyksi, joten nyt onkin hyvä miettiä, mitä ohjeistusta pennun kanssa tarvitsee. Nauroin jo tuleville pennun omistajille, että he saavat toimia jossain määrin koekaniineina ;)

Tuire Kaimion Pennun kasvatus (2002) on järeä opas, josta löytyy vastaus melkein kysymykseen kuin kysymykseen. Kirjan hyvä puoli on monipuolisuus ja siitä näkyy kirjoittajan tausta villieläinten kouluttamisessa. Joka asia käydään aivan pienen pieniä osasina läpi, mikä onkin hyvä, jos koiran kanssa on jotain haasteita. Esimerkiksi  kaulapantaan totuttaminen tehdään niin asteittain, että vasta kolmannella harjoituksella pentu saa pannan hetkeksi kaulaansa tai yksinolo-harjoituksissa kuudennessa harjoituksessa avataan ulko-ovi. Usein tavallisen reippaan ja helpon pennun kanssa voi huoletta hyppiä muutamankin harjoituksen kerralla, koska valitettavasti harvalla on aikaa ja mahdollisuuttakaan tehdä harjoituksia ihan niin hitaassa tahdissa.

Salme Mujusen kirjan Pennun polku puolivuotiaaksi olen hankkinut viime vuosina pentujen mukaan annettavaksi. Se ei ole yhtä monipuolinen kuin edellinen ja keskittyy nimensä mukaisesti lähinnä pikkupentuaikaa. Kirjan ehdottomia positiivia puolia on keskittyminen sosiaalistamiseen (kokemus päivässä-koulutus), kontaktiharjoituksiin ja hyviin tapoihin.

Salli Suorsan ja Pertti Vilanderin Pentuneuvola (2013) on uusi pentuopas, joka ytimekkyydessään keskittyy tärkeisiin teemoihin kuten pennun ja kasvattajan valintaa, yksinolo-, sisäsiisteys-, hihnassa kulkemisen- koulutukseen sekä pennun eleiden ja käytöksen tulkintaan.

Nämä kolme kirjaa apunaan uusi pennun hankkija löytää hyvät vinkit monenlaiseen tekemiseen. Muut pentukirjoiksi listaamani ovatkin hieman sekalaista seurakuntaa.

Cecilia Holmstedtin Koiranpennun kasvatus (1980, suom. 1988) oli ensimmäisen koiramme kanssa ohjenuorana, mutta siitä jäi hieman sekava kuva, miksi ja miten pennun kanssa tulisi toimia.

Eva Bodfäldtin Tottelevainen koira Kontaktikoulutus-kirja nimensä mukaisesti painottaa kontaktia koulutuksessa ja toden totta koulutuksen kulmakivenä kontakti onkin hyvä perusta. Yksi kappale on nimeltään Koiran ostaminen, mutta muuten kirja sopii niin pennun kuin aikuisen koirankin kanssa elämään.

Sven Järverudin ja Gunvor af Kilnteberg-Järverudin Koirakoulu koiranpennun ja nuoren koiran opetus (1989, suom. 1990) on  hieman sekava sekoitus pikkupennun ja nuoren koiran koulutusta. Monia hyviä oppeja kirjasta löytyy ja osa hieman vanhentuneitakin. Mukaan on saatu tapakasvatusta ja lajikoulutusta (toko, jälki, haku) koskevia oppeja.

Tommy Wirén ja Päivi Romppainen ovat kirjoittaneet kirjan Onnistu koirasi koulutuksessa, joka on osoitettu kaiken ikäisten koirien omistajille. Mukana on kuitenkin esitelty selkeästi myös pennun perustaidot eli lähellä pysyminen ja kontakti, luopuminen, rauhaoittuminen ja kohteiden käyttö. Tämä opas ei siis ole missään nimessä sopiva ainoaksi pentuoppaaksi, mutta hyvänä lisänä koulutuksesta kiinnostuneelle pennun omistajalle. Operantti ehdollistuminen tulee pakostakin tutuksi kirjaa lukiessa.

Jan Fennellin Koulutan koirani 30 päivän teho-ohjelma (2002, suom. 2003) on springerikasvattajan kirja kaiken ikäisten koirien omistajille ja perustuu koiran biologisen taustan ymmärtämiseen. Tästä saa hyviä vinkkejä juuri noihin tärkeimpiin asioihin eli yksinoloon, ruokailuihin, leikkimiseen ja muihin perustaitoihin. Tätäkään en suosittelisi ensisijaiseksi opukseksi, vaikka toki tässäkin on vahvuutensa. Etenkin useamman koiran kanssa liikkumiseen ja olemiseen, saa tästä kirjasta monia vinkkejä.

Aina välillä kirjoissa on joitain omaan korvaan hieman koomisia juttuja, esimerkiksi Pentuneuvolassa ilmoitetaan näin: "Käytännössä - ja kärjistäen sanottuna - koiran sijoittaminen on vain kasvattajan tapa tehdä rahaa. Sijoituskoirilla kasvattaja varmistaa, että hänellä on pennutusmateriaalia ilman että hänen itsensä tarvitsee maksaa koiran elinkustannuksia." Omalta kohdalta sanoisin enemmin toistapäin: olisi varmasti halvempaa lainata jalostusoikeudella koiria kuin sijoittaa. Sijoituskoirastahan omistaja maksaa vakuusmaksuna puolet koiran hinnasta, kasvattaja hoitaa lonkkakuvan, silmätarkastuksen, MH-luonnekuvauksen, useimmiten näyttelyt ja taipparin maksut sekä tietysti pennutukseen liittyvät kulut. Useimmiten ainakin minulla sijoituskoirista puolet jää silti käyttämättä jalostukseen. Tuntuu hieman nurinkuriselta, että sijoitussopimus olisi kummallekaan osapuolella mitään rahan tuloa - se on sopimus, joka mahdollistaa minulle jalostustyön, vaikka kotona on vain kaksi koiraa, ja pennun ostaja saa hieman enemmän tukea, hoitoapua ja saa harrastaa hieman halvemmalla koiransa kanssa. Kummallekaan osapuolelle sijoituskoira ei saisi olla taloudellinen ratkaisu, vaan se pitäisi syntyä toiveesta tehdä yhteistyötä :)

Toinen silmiin pistänyt kohta oli seuraava: "Jos pentusi hyökkäilee rajusti toisten koirien kimppuun vaikkapa pentumaisuuttaan, sinun on ehdottomasti lopetettava riehuminen. Ota sitä yksinkertaisesti korvasta ja sano, että sen on lopetettava." (Koirakoulu) Mitäs siihen sanoisi? Joskus olen varmaan tuotakin hölmöyttäni kokeillut ja tuloksena on, että koira yhdistää vastaantulijan ja kivun - tarvitseeko jatkaa enempää?

Täytynee jakaa muutamia mielestäni hyviä vinkkejä, joita olen itsekin käyttänyt:

" Tarpeiden tekeminen pyynnöstä: pentu oppii helposti liittämään vihjesanan tarpeiden tekoon. Sano "pissa" joka kerta, kun pentu kyykistyy virtsaamaan ja "kakka" pennun ryhdyttyä ulostamaan." (Pennun kasvatus).Toimii ja testattu jo ennen tätä kirjaa. Meillä tytöt osaavat hienosti tehdä pissan käskystä ja Raisa käy useimmiten kakallakin käskystä, jos vaan on  vähänkin hätä.

"Avoimeksi jätetystä häkistä koira saa kotoisan, turvallisen ja mukava pesän... Suosittelen lasten turvaportin asentomista tarpeellisiin paikkoihin" (Koulutan koirani) Monet koirat todellakin kokevat häkin turvalliseksi nukkumapaikaksi, jossa kukaan ei niitä häiritse. Erityisesti Harry aikanaan arvosti häkkiä kovasti. Eläinsuojelain mukaan koiraa ei saa sulkea ns. näyttelyhäkkiin kotona, mutta oven voi joko poistaa tai sitoa tiukasti niin, että sieltä pääsee ulos ja sisään rauhasta nauttimaan. Lasten portit ovat loistavia :)

"Hieman kokeneemmat koiranomistajat tietävät, että koiran luonteella ja hermorakenteella on valtavan suuri merkitys koko koiranpidolle. Ensimmäistä koiraansa ottavat... ajattelevat, että koira kuin koira, ja valitaan se pentueen söpöin tai kauneimman värinen yksilö." (Pentuneuvola) Itse kuulun noihin ärsyttäviin ihmisiin, joka haluaa valita sopivat pennut koteihin vasta petutestin jälkeen seurattuaan pentujen kehitys 7 viikon ajan. Useimmiten sopiva pentu onkin löytänyt sille sopivan kodin, muutaman kanssa en ole ihan parhaiten onnistunut. Hurjimmillaan kuulin aikanaan junassa kahden nuoren naisen keskustelun, jossa toinen tytösitä oli ollut katsomassa husky-pentuetta ja oli todella närkästynyt, kun kasvattaja ei halunnut antaa hänelle sitä hänen mielestään kauneimman väristä ja söpöintä pentua. Yleensä puren kieltäni näissä tapauksisa, mutta silloin en kyennyt olemaan hiljaa, vaan jouduin puuttumaan puheeseen ärsyttävän Pätkämäisesti: "Asiahan ei tietysti minulle kuulu, mutta oletko ajatellut, että juuri se söpöimmän värinen voi olla pentueen hankalin, kovaäänisin ja dominoivin pentu, jonka kanssa eläminen saattaa olla mahdotonta esimerkiksi kerrostalossa seurakoirana pidettäessä?"

"Miten ongelmakäyttäytyminen ratkaistaan?
1. Mieti, mitä et halua
2. Mieti, mitä haluat
3. Ennakoi ja estä
4. Opeta koiralle uusi käytös"
(Onnistu koirasi koulutuksessa)

Yksinkertaista ja viisasta.

Kirjahyllyn kätköistä: TOKO-kirjoja

Tällä kertaa kaivoin tottelevaisuuskoulutusta käsittelevät opukset päivänvaloon. Niitäkin on kertynyt useita. Tässä siis vain tottelevaisuuskokeita varten tähtäävää kirjallisuutta, tapakasvatus ja naksutinkoulutus ovat erikseen.

Loistavia opuksia on useita.

Yksi suosikeistani on Niina ja Kenth Svartbergin Tavoitteena täysi kymppi-niminen kirja joka kertoo palkitsemiseen perustuvasta kilpatokosta. Tässä on seka perusasioita palkitsemisesta, ketjuttamisesta, häiriöharjoittelusta että varsinaisista kisaliikkeistä. Tosin tämäkin varsin uusi opus (kuten kaikki muutkin) ovat ajalta ennen uusinta sääntömuutosta, mutta periaatteessa kaikki liikkeet käydään läpi erikoisvoittajaluokkaan tähtäävinä kokonaisuuksina. Suosittelen lämpimästi!

Ruotsinkielinen Inki Sjöstenin Tävlingslydnad 2 paneutuu myös korkeampien  luokkien liikkeiden opettamiseen ja täältä olen vuosien varrella saanut monia hyviä vinkkejä. Selkeä kuvitus on kirjan parasta antia. Harmikseni en ole saanut hankittua kirjoja Allmänlydnad/Arkitottelevaisuus ja Tävlingslydnad 1 samalta kirjoittajalta...

Piritta Pärssisen Tottelevaisuuskoulutuksen perusteet katsastaa tottelevaisuuskoulutuksen perusteisiin, oppimiseen ja kouluttamiseen. Treenivihot antavat hyvin yksityiskohtaisia vinkkejä kunkin liikkeen opettamiseen ja hiomiseen. Niitä on peräti 12 aiheinaan: seuraaminen, luoksetulo, paikallaolo, liikkeestä pysähtyminen, tunnistusnouto, hyppy, hyppy, hyppynouto& estenouto, ruutu & merkki, kaukokäskyt, eteenlähettäminen, ohjattu nouto ja luoksepäästävyys. Mukana on paljon erilaisia ja hyvin vaihtelevia harjoituksia, joita voi käyttää harjoittelussa sekä korjaussarjaa. Kirjoittaja on toko-tuomari ja kisannut omien flattiensa kanssa valioksi saakka. Suosittelen!

Piritta Pärssisen vihkoja on 12 kappaletta: jokainen omasta aiheestaan.

Barbro Börjessonin ja Erik Wilsonin Hundskolans lydnadsbok-kirja on aivan ihanasti piirroksin kuvitettu ja alkaa yleisellä oppimis-, palkitsemis ja johtajuus-osiolla. Sen jälkeen käydään tottelevaisuusliikkeiden perusteita ja niiden opettamista. Mukana ovat tavallisten seuraamisten, noutojen, hyppyjen ja luoksetulon lisäksi myös muun muassa ryömiminen, ohjaaminen eri suuntiin ja paukkuvarmuus. Kirja antaa hyvän perusteen kaikenlaiseen harrastamiseen, jossa tarvitaan tottelevaisuutta niin arkeen kuin erilaisiin kokeisiin.

Salme Mujunen on kirjoittanut kattavan oppaan Tie tottelevaisuusvalioksi, jossa käydään läpi koulutuksen perusteita ja liikkeitä luokkakohtaisesti. Valitettavasti tämän kirjan ajantasaisuus kärsi hieman muita enemmän sääntämuutoksesta, kun liikkeet käydään läpi selkeinä luokkakohtaisina kokonaisuuksina. Mukaan on otettu myös tuomarin arvostelussaan kiinnittämiää seikkoja. Ehkä tästä julkaistaan aikanaan päivitetty versio? Ei kuitenkaan tämäkään ole millään tavoin turha kirja nyttenkään, tämänkin kirjoittaja on julkaissut useita kirjoja ja kisannut lapinporokoirien kanssa tottelevaisuusvalioksi saakka.

Sven Järverudin ja Gunvor af Klinteberg-Järverudin Koirakoulu-kirjat ovat olleet 90-luvun alussa edellä aikaansa ja kestävät edelleen aikaa varsin hyvin. Mukana on koiran hoito-osio, hieman yleistä tietoa oppimisesta ja sekalaisessa järjestyksessä oppia niin tottelevaisuusliikkeisiin kuin jäljetykseen ja haun alkeisiinkin. 2-osassa keskitytään käyttäytymisoppiin, opettamiseen ja liikkeiden opettamiseen.


The Complete Handbook of Dog Training kirjoittajinaan Thomas A. Knott ja Dolores Oden Cooper on amerikkalainen versio tottelevaissukoulutuksesta ja paneutuu hieman eri lailla tottelevaisuuteen. Kirja alkaa lastentarha-koulutuksesta (Kindergarten Puppy Training) jatkaa alkeiden kautta korkeampien luokkien liikkeisiin. Amerikkalaiset säännöt poikkeavat täkäläisesti,  mutta kyllä tästäkin jotain vinkkejä löytyy ja esimerkiksi kahdeksikko on nykyisellään mukana rally-tokossa. Hyviä ovat ohjaajan ja koiran askelkuviot ja tämä on ehkä osittain apuna juuri rallyyn. Jossain asioissa kirja on auttamattomasti aikaansa jäljessä, en muista tokon puolella juuri käytetyn pakoitteilla istumaan tai maahan ohjaamista ikuisuuteen. Metsästyskoulutuksessakin sitä käytetään vain, mikäli koira ei reagoi jo osaamaansa käksyyn...

Anni M. Korpelan Tokoa koko elämä on enemmän aktiviointia ja palkitsemista kuin varsinaista kilpatottelevaisuutta painottava kirja. Varsinaisesti tottelevaisuuskokeista kiinnostuneelle ei niinkään tarpeellinen kuin nuo ensimmäiset neljä kirjaa. Kirja esittelee tokoagia, joka idealtaan muistuttaa rally-tokoa, mutta ei koskaan oikein saanut siipiä alleen. Välissä toki tästäkin kirjasta löytyy helmiä.

Kirjahyllyn kätköistä: agilitykirjoja

Olen ihan mahdoton lukutoukka ja rakastan lukemista. Siihen on välillä vähänlaisesti aikaa, mutta muun lukemisen puutteessa voi aina ottaa yhden lapsen syliin ja toisen kainaloon ja lukea lastenkirjoja. Astrid Lindgreniin ei ikinä kyllästy - paitsi pikkuveljeni, joka leikkeli Eemelin kootut metkut-kirjan paperisilpuksi neljä-viisivuotiaana, kun isosisko vaati sitä luettavan joka i-k-i-n-e-n päivä.

  Ryhmäläisistäni Jaana kyseli agilitykoulutusohjaajkurssille ilmoittautuessaan agilitykirjoja lainaksi. En enää uskalla lainata koirakirjojani, noita rakkaita aarteitani, kun niitä on muutama jäänyt sille tielleen. Jos joku siis löytää hyllystään kirjan, jonka etusivulla lukee Tiina Janka, niin sen saa oikein ilomielin palauttaa tänne päin :) Nykyisin otan joko kuvan tai skannaan sivun, mikäli tarvitsen jotain mukaan treeneihin. Aarteni ovat ja pysyvät kotona.

Tämä unohtui joskus vieraalle kentälle ja joutui sateeseen

Agilitykirjoja löytyy muutama perusopus ja sen lisäksi ratapohjia. Katsastetaanpa ensin läpi nuo varsinaiset agilitykirjat:

Pertti Vilander ja Hannele Nykänen: Agility alkeista huipulle
Jos hankkii vain yhden suomalaisen agilitykirjan, on suositukseni ehdottomasti tämä. Mukana on monipuolisesti tietoa alkeista, esteiden opettamisesta, rataharjoituksista ja edistymisestä, lihaskuntotreenistä sekä levon ja ruokinnan merkityksestä.

Husso & Gumpler: Agility ABC on ensimmäinen suomalainen agilitykirja, josta itselläni on eka painos 1990-luvun alusta ja se on monessa aikansa tuote, mutta sellaiseneen ihana ja nostalginen. Agility maailmalla ja Suomessa, esteiden opettaminen tuohon aikaan, itse esteistäkin on vielä mukana kavaletit, vesieste ja taukoruutu (itsekin vielä ne muistan!) ja hauska, mutta edelleen ihan pätevä osio on esteiden rakennusohjeet. Meillekin on muutama este ja keinu aikanaan rakennettu harjoitustarkoituksessa pihaan. Lopussa aikansa agilityvaikuttajia on esitelty - aika ihanaa! Uudempi versio tästä kirjasta on varmasti paremmin ajan tasalla.

Marie Hansson: Mera agility. Itse sarjan aloittava Agility-kirja puuttuu hyllystä. Tämä jatko-osa on vuodelta 1993, mutta yllättävän ajankohtainen edelleen. Kirja on varmasti ollut edellä aikaansa keskittyessään puolenvaihtoihin ja ohjaukseen vasemmalta ja oikealta yhtä hyvin. Lisäksi teemoina ovat tavallisimmat ongelmat, maali ja lähtö sekä hieman myös lihashuollosta. Pujottelunkin opettamista käydään läpi vinokepeillä ja ohjureilla käden perässä kulkemisen lisäksi. Vain 2-2-metodi puuttuu. Edelleen ihan pätevä opus!

Marie Hansson: Ännu mera agility jatkaa siitä, mihin edellinen kirja jäi. Edelleen puhutaan ophjauksesta, tiukoista käännöksistä, estetekniikasta ja lihasharjoittelusta sekä hieman henkisestä harjoittelusta ohjaajan suhteen. Hyvä kirja edelleen, vaikka onkin ilmestynyt jo 1999!

Margaret H. Bonham: Introduction to Dog Agility kertoo agilitystä amerikkalaisittain. Sellaisenaan hauska opus, jossa viihdyttävät amerikkalaiset kummallisuudet esteiden joukossa. Mukana myös ihan hyviä vinkkejä treeneihin, mutta teoksen hauskuus ei ehkä ihan aukea aloittelijalle. Mainio kuriositeetti kirjojeni joukossa.

Esteitä Ameriikan malliin

 Linda Mecklenburg: Developing Jumping Skills on nimensä mukaisesti opus hyppytekniikasta ja erityisesti kääntymisestä.

Suzanne Clothier: The Clothier natural jumping method paneutuu enemmän koiran hyppyjen arviointiin koiran rakenteen perusteella ja sen mukaan kropan käyttöön.

Clean Runin sarja agilitykoulutusohjaajille alkeista kisaaviin on hyvä! Siitä saa paljon hyviä ideoita ja ajatuksia. Tapani Turusen suomentama sarja löytyy monesta kirjastosta ja sitä sai vielä pari vuotta sitten häneltä ostaakin omaksi.

Näiden lisäksi hyllystä löytyy iso kasa rataopuksia:

Salme Mujunen: Agilityradat 1 & 2 luokka ja 3 luokka on kirjoittanut alkusanat ja ajatuksia radan läpikäymisestä niin mielessä kuin rataantutustumisessakin sekä ison kasan kisaratojaan. hänen kisaradoissaan on se hauska puoli, että niissä on yleensä jokin teema, joten ne sopivat loistavasti erilaisiin ratatreeneihin.

Clean Run: Course sourcebook-sarjan etu on se, että samalla ratapohjalla voivat treenata niin aloittelevat, osaavat kuin taitavatkin koirakot. ratoja on eri tasoille ja osa käy estekohtaisia harjoituksia läpi (esim. pujottelu, kontaktit, hypyt) ja osassa saa harjoiteltua kivasti jotain ohjaustekniikkaa. Keltainenkin kirja on sarjassa, mutta se oli jossain työpöydälläni hautautuneena (mitä se kertookaan työpöydästäni...).

   Loppuun vielä laatikoita siivotessani löytynyt kuitti ensimmäiseltä agilitykurssiltani vuodelta 1991. Ja minäkö muka hamstraaja?!