Pennun kasvatus-webinaari 25.2.

 Jos pennun hankinta on ajankohtaista, kannattaa ilmoittautua Kirsi Liikasen Pennun kasvatus-webinaaria kuuntelemaan. Luennosta tulee myös tallenne ilmoittautuneille. Luento järjestetään tiistaina 25.2. 

https://facebook.com/events/s/webinaari-pennun-kasvatus-kirs/9542742655760278/

 https://springerspanielit.fi/events/kirsi-liikasen-webinaari-aiheena-pennun-kasvatus/

https://docs.google.com/forms/d/e/1FAIpQLSfjxbkErarudgoij2cRuOm0L3GMoNSESYDZewBc8qx-an8gTA/viewform

Ruoan rasvojen yhteydet epilepsiariskiin koirilla

KoiraExpossa saimme kuulla Liisa Uusitaloa, joka on tehnyt Helsingin ylipostolla epidemiologista tutkimusta. Nimihirviö epidemiologia tutkii altisteiden (kuten tupakan) yhteyksiä sairauksiin väestössä. Kyseessä on havainnoiva tutkimus, jossa ei voida todeta varmaa syy-seuraus-suhdetta eikä kaikkien tekijöiden vaikutusta pystytä kontrolloimaan. Hyvänä puolena on kuitenkin se, että tutkimus liittyy läheisesti todellisiin olosuhteisiin, sen helposti sovellettavaa ja käytännönläheistä ja ennen kaikkea relevanttia tietoa. 

Epilepsiaa on esitelty erillisessä artikkelissa, mutta mainittakoon sen verran, että se on neurologinen sairaus, johon 0,5–5 % koirista sairastuu elämänsä aikana ja siihen vaikuttaa geneettinen alttius, mutta sairauden syyt tunnetaan huonosti. Koirat sairastuvat yleensä 1–5 vuoden iässä eikä lääkehoito yleensä täysin tehoa. Epilepsiaa ilmenee myös ihmisillä.

Vaihteleeko sairastusriski ruokinnasta riippuen?

Tässä tutkimuksessa tutkimuskysymys kuului: vaihteleeko koiran riski sairastua sen ruokinnan mukaan? Taustalla oli ajatus siitä, että ihmisten epilepsiaa on hoidettu erilaisilla runsasrasvaisilla ruokavalioilla. Monityydyttymättömät rasvahapot (tosin injektiona ja suurina määrinä) ovat vähentäneet koe-eläinten epilepsiakohtausten määrää. Kalojen rasvahappoja on tutkittu aiemminkin, mutta näissä tutkimuksissa ei ole saatu selkeitä tuloksia. Nyt aineistona on DogRisk-tutkimuksen yli 10 000 ruokintaa ja koiran terveydentilaa koskevaa vastausta. Aineistoon olikin ilmoitettu 108 epileptikkoa, mutta diagnoosi varmistettiin vielä lisäkyselyllä. Mukaan tutkimukseen tuli koiria 65 eri rodusta ja lisäksi monirotuisia. Jokaista sairasta koiraa kohti valittiin 1–4 verrokkikoiraa, jotka olivat samaa tai läheistä rotua, samaa sukupuolta ja saman ikäisiä. 

Tutkimuksessa verrattiin kunkin epilepsiasairaan ja sen yksilöllisten verrokkien ruokintaa eri ikävaiheissa (pentuna eli alle 6 kk, nuorena 6-18 kk ja aikuisena yli 18 kk). Vaikka tällaisia tutkimuksia tulisi tulkita varovasti, tuli silti kaikissa ryhmissä selkeät erot ryhmien välillä ja oli vahvoja viitteitä siitä, että koirat, jotka olivat nuorena saaneet vähintään kerran viikossa kalaa, omasivat pienemmän epilepsiariskin. Viitteitä löytyi myös aikuisten ryhmästä, mutta tulokset niiden kohdalla saattavat selittyä myös sattumalla. Vastaavasti pentuna kalaöljyä saaneilla koirilla oli pienempi riski sairastua epilepsiaan. 

Tämä oli kuitenkin ensimmäinen tutkimus laatuaan ja tulokset voivat selittyä osaltaan myös sattuman tai erilaisten taustatekijöiden vaikutuksilla ja nämä tulokset tulisikin varmistaa muissa tutkimuksissa. Jatkossa onkin tarkoitus tehdä seurantatutkimusta ja tutkia ravinnon vaikutusta kohtausfrekvenssiin eli ilmenemistiheyteen. Voitaneen kuitenkin sanoa, ettei kalan syöttämisestä vähintään kerran viikon ole ainakaan haittaa, kun ihmisillä kalaa suositellaan syötävän vähintään 2-3 kertaa viikossa. 

Julkaistu Springeri-lehdessä 1/2017

Uusi artikkeli aiheesta: https://www.helsinki.fi/fi/elainlaaketieteellinen-tiedekunta/ajankohtaista/koirien-epilepsia-saattaa-osaltaan-liittya-ravintoaineiden-saantiin

Perinnölliset munuaissairaudet walesinspringerspanieleilla

Löysin loman kunniaksi blogista monta luonnosta, jotka ovat jääneet julkaisematta. Munuaisen vajaatoimintaa aiheuttava geeni löytyy taas MyDogDna-testipaneelissa, joten sitä voi taas testauttaa.

 

 

Walesinspringerspaneileilla munuaissairauksiin nuorena kuolleita koiria on harvakseltaan raportoitu niin Suomessa kuin Ruotsissakin. Rodussa tunnetaan ainakin kahden tyyppistä perinnöllistä munuaissairautta. Kumpikin sairaus puhkeaa nuorella iällä ja johtaa väistämättä kuolemaan. Kummastakin puhutaan kirjainyhdistelmillä ja toiseen on kehitetty geenitesti, joka tekee sen sairauden vastustamisen hyvin yksinkertaiseksi. Koitetaanpa siis hiukan avata mitä nämä kirjainyhdistelmät tarkoittavat.

Munuaissairauden oireet

Munuaiset tuottavat virtsaa ja poistavat virtsan mukana kuona-aineita elimistöstä. Ne säätelevät myös elimistön neste- ja elektrolyyttitasapainoa. Kun munuaiset eivät toimi – olkoon syynä sitten munuaisten kehityshäiriö, muu synnynnäinen vika tai myöhemmin ilmenevä krooninen vika – ovat oireet aina samantyyppisiä. Munuaisviasta kärsivä koira alkaa useimmiten oireilla juomalla ja virtsaamalla tavallista enemmän. Muita mahdollisia oireita ovat heikkokasvuisuus, oksentelu, ripulointi ja laihtuminen. Munuaisten vajaatoiminta johtaa vääjäämättä koiran kuolemaan ja sairastuneet yksilöt ovat yleensä nuoria. 

FN eli familiaalinen nefropatia = ARHN

Cockerspanieleilla pitkään tunnettu munuaissairaus Familiaalinen nefropatia (FN) tai toiselta nimeltään ”Autosomaalisesti resessiivisesti periytyvä nefropatia” (ARHN) on ollut pitkään tunnettu ja rodussa vastustettu sairaus.

Näin sairautta kuvaan cockerspanieleiden Jalostuksen tavoiteohjelmassa (JTO): ”Familiaarinen nefropatia johtaa munuaisten kuorikerroksen rappeutumiseen. Taustalla on munuaisen glomerulaarisen basaalimembraanin häiriö, joka johtuu tyyppi IV - kollageenin muutoksesta. Sairaus tulee esiin 6 kk iästä alkaen aina 2 vuoden ikään saakka. Koiralla on proteiinia virtsassa ja vähitellen etenevä krooninen munuaisten vajaatoiminta. Sairaus johtaa koiran menehtymiseen.”

FN-munuaissairauden aiheuttama mutaatio, IV collagen geneCOL4A4, löydettiin Teksasin yliopiston tutkimuksessa vuonna 2007 ja cockerspanieleilla siihen on kiinnitetty huomiota myös jalostuksessa. Sairaus periytyy autosomaalisesti resessiivisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että sairaus periytyy muussa kuin sukupuolisidonnaisessa X-kromosomissa ja vain kahden piilevästi sairautta kantavan koiran jälkeläinen voi sairastua. Kantaja on aivan terve yksilö eikä oirehdi mitenkään. Sairas yksilö on saanut viallisen geenin kummaltakin vanhemmaltaan. Sairaus puhkeaa sen verran aikaisessa vaiheessa, että käytännössä sairailla yksilöillä ei ehdi tulla jälkeläisiä.

Muutama vuosi sitten Genoscoperin MyDogDna-geenitutkimuksessa sama mutaatio löydettiin myös useilta erilinjaisilta walesinspringerspanieleilta. Tämän mutaation on todistettu aiheuttavan myös walesinspringerspanieleilla nuorena kuolemaan johtavan munuaissairauden, kun 10 kuukauden ikäisenä kuolleen pennun kummatkin vanhemmat voitiin todeta kantajiksi.

Ide-walesi (vaikkei kasvattini olekaan) kuoli nuorena munuaissairauteen. Se oli alusta alkaen pinikokoinen ja purentavikainen, mutta 1-vuotiaana alkoivat varsinaiset munuaissairauden oireet. Kuva: Marko Hovikorpi.

Miten voin tietää, onko koirani kantaja?

Koirasta voi lähettää poskisolunäytteen johonkin geenitestejä tekemään laboratorioon. Niitä löytyy ympäri maailmaa ja sairaus on mukana mm. suomanaisen Genoscoper-yrityksen testipaneelissa. Vastaus näkyy koiran tiedoissa kolmena vaihtoehtona: sairas, kantaja tai vapaa. Jos jalostuskäyttöön ajatellun koiran lähisukulaisissa on kantajia, tulisi koira testata tai astuttaa varmuuden vuoksi tutkitulla ja sairaudesta vapaalla partnerilla.

Miten kantajiin tulisi suhtautua jalostuksessa?

Kantajia saa ja tulisikin käyttää jalostuksessa, mutta niiden pariksi täytyisi etsiä geneettisesti sairaudesta vapaa yksilö, jotta ei syntyisi sairaita pentuja. Monesti geenitestit johtavat koko sairauden eliminointiin rodusta, mutta tämä ei ole järkevää geenipoolin pienenemisen kustannuksella. On kuitenkin hyvin tärkeää varmistaa, ettei sairaita yksilöitä syntyisi.

Kuvfassa keskellä ja oikealla olevat sisarukset Hertta ja Piko kantavat munuaissairauden geeniä, vaikka ovat itse täysin terveitä. Kuva: Jaana Jaakkola. 

 

 

Jalostustoimikunta on kerännyt listat geenitutkituista koirista ja ne julkaistaan yhdistyksen kotisivuilla sivujen uudistuksen jälkeen. Jos oman koiran lähisukulaisissa on tunnettuja kantajia, kannattaa omakin koira testata ennen jalostuskäyttöä tai käyttää pariksi testattua ja sairaudesta vapaata yksilöä.  Tällä hetkellä MyDogDna-testatuista walesinspringerspanieleista noin 12 % on sairauden kantajia.

Ohjenuorat jalostukseen:

-          sairasta koiraa ei voi käyttää jalostuksessa

-          kantajan voi astuttaa vain tutkitusti vapaalla koiralla

-          sairaudesta vapaan koiran voi astuttaa vapaalla, kantajalla tai tutkimattomalla yksilöllä

-          tutkimattoman saa astuttaa vapaalla tai toisella tutkimattomalla (jossa tietysti piilee riski, koska kummankaan kantajuudesta ei ole tietoa)

RD eli renal dysplasi = PNP

Ruotsissa walesinspringerspanieleilla perinnöllisestä munuaissairaudesta on aiemmin puhuttu nimellä PNP (juvenile progressive nephropathy), mutta nykyisin tapaukset kirjataan RD (Renal dysplasi) – nimen alle. Tätä ei kuitenkaan tule sekoittaa RD-silmäsairauteen. Renal dysplasi on nykytiedon mukaan perimältään familiaalisesta nefropatiasta eroava munuaissairaus, vaikka oireet ovatkin samanlaisia munuaisten tuhoutuessa kummassakin.

RD-munuaissairaus voidaan todeta kuolleen koiran munuaisen kudosnäytteen vaurioista eikä siihen ole kehitetty geenitestiä. Tässäkin on kyseessä munuaisen kuorikerroksen rappeuma ja diagnoosi voidaan tehdä virtsa- tai verikokeella, mutta juuri RD-diagnoosin varmistamiseen tarvitaan munuaisbiopsia eli mikroskooppinen tutkimus munuaiskudoksesta.

Ruotsissa on myös listattu diagnoosin saaneita koiria ja osa niistä on sukua suomalaisillekin waleseille.

Myös RD-sairaus periytyy ilmeisesti resessiivisesti, mutta geenitestin puuttuessa joudutaan laskemaan todennäköisyyksiä ja sulkemaan useimmiten jalostuksesta sairaan koiran vanhemmat ja käyttämään täyssisaruksia varauksella. Sairauden vastustaminen jalostuksessa on siis huomattavasti hankalampaa.

 

Jos walesini sairastuu munuaissairauteen?

Perheen rakkaan perheenjäsenen sairastuttua munuaissairauteen ja mahdollisesti menehdyttyä siihen, voi tuntua hyvin raskaalta toimia rodun parhaaksi. Kuitenkin yksittäinen koiranomistaja voi olla toiminnallaan auttaa, ettei muiden tarvitsisi kokea vastaavaa surua.

Jos walesinspringerisi sairastuu munuaissairauteen, olisi tärkeää tutkia kudosnäyte RD-munuaissairauden toteamiseksi ja toimittaa poskisolunäyte Genoscoper-laboratorioon.

Poskisolunäytteestä voidaan määrittää, onko kyseessä FN-munuaissairaus, johon on kehitetty geenitesti. Olisi ensisijaisen tärkeää toimittaa tieto sairaudesta myös jalostustoimikunnalle. Tämä onnistuu helpoimmin kotisivujen kautta ”Ilmoita koirasi sairaudesta” tai ”Terveyskysely”-lomakkeella. Jalostustoimikuntaan voi olla myös yhteydessä suoraan sähköpostitse. Voit myös kysyä neuvoa ja apua näiden tutkimusten tekemiseen jalostustoimikunnalta.

Jalostustoimikunnan kautta olemme saaneet sairaiden koirien ja niiden vanhempien FN-geenitestin ilmaiseksi Genoscoperilta, koska heille on yhtä lailla tärkeää tietoa varmistaa geenitestien toimivuus ja juuri tämän mutaation yleisyys rodussa. Tähän riittää poskisolunäyte eli ei tarvita edes verinäytettä. 

RD-munuaissairauden toteamiseksi tulisi lähettää kudosnäyte tutkittavaksi. Näitä tutkimuksia tekevät mm. Evira, suomalainen PatoVet ay ja ruotsalainen Biovet.

Lähteitä ja linkkejä:

RasDataan kirjatut RD (PNP)-tapaukset: http://www.rasdata.nu/welsh/pnp0000.htm

MyDogDna:n geenitestisivut ja tietoa FN-sairaudesta: https://www.mydogdna.com/crm/disorders/023_COL4A4/fi/023_COL4A4.pdf

Antagenen geenitestisivut ja tietoa FN-sairaudesta: http://www.antagene.com/en/no/familial-nephropathy-english-cocker-spaniel-breed

Maria Hurst, Lena Pelander, Katarina Tengvall, Astrid Hoppe ja Åke Hedhammar:  ”Terminologi, klinik, diagnostik, patologi och avelshänsyn: Renal dysplasi och andra progressiva nefropatier hos hund”, 1/2014 https://www.skk.se/contentassets/653aa3c2195a4da7934aec9a983ecbb4/renal-dysplasi-svt-1-2014.pdf  

Astrid Hoppe: ”Progressiivinen nefropatia (PNP) – monen koirarodun synnynnäinen munuaissairaus”, http://www.tiibetinspanielit.fi/images/artikkelit/pnp.pdf

Julkaistu Springeri-lehdessä 3/2017

Käyttäytymisaiheisilla luentopäivillä

Viikonloppuna järjestettiin todella mielenkiintoiset Suomen Kennelliiton järjestämät luentopäivät, joissa sai kuunnella monipuolisesti luentoja koirien käyttäytymisestä, suolistomikrobien vaikutuksesta käyttäytymiseen, miten eri hormonit vaikuttavat käytökseen, susiproblematiikka, koirahyökkäyksistä ja salakuljetuksesta jne. Oli todella monipuolinen paketti koirien käyttäytymiseen liittyen ja tällä viikolla saa asioita vähän sulatella. josko sitten luennon aiheista saisi kirjoitettuakin :)

Lyylin (Jangas Kajsa Kavat) juoksu alkoi viime viikolla ja nyt jännitetään, koska on tärppipäivät ja ehtivätkö sulhasen lonkkatulokset tulla virallisesti.

Positiivinen koulutus ei tarkoita sallivaa

Asuuko kotonasi mahdoton springeri, joka vetää remmissä, höslää ja karkailee? Miten näitä asioita voi harjoitella kotona joka päiväisessä elämässä, jotta arjesta tulee miellyttävämpää kaikille? Tommy Wirenin maaliskuussa 2014 pitämän luennon kolmannessa osassa perehdyimme tarkemmin siihen, mitä kaikkien koirien tulisi osata ja miten nämä asiat voidaan opettaa positiivisen koulutuksen kautta. 

Positiiviset koulutusmetodit toimivat parhaiten, jos rajoitat voimakkaasti ympäristöä, vahvisteita ja ymmärrät niiden vaikutuksen koiran käyttäytymiseen. Joidenkin syy-yhteyksien opettaminen voi vaatia tiukkuutta. Tulisikin aina verrata ohjaajan ja ympäristön vaikutusta. Mikä on kannattavaa? Miellyttämishalusta voidaan puhua loogisesti vain siinä mielessä, että kaikki haluavat miellyttää itseään. 

Kannattaakin aluksi istua alas ja pohtia, kuinka paljon olet itse valmis muuttamaan käytöstäsi? Valitettavasti oman käytöksen muuttaminen on aivan välttämätöntä oman kehityksen kannalta. Mieti minne palkkaat, koska palkan sijainti merkitsee puolet palkkiosta. Pohdi myös mistä reaktiosta palkkaat ja minne suuntaan, koska nämä yhdessä merkitsevät paljon lopputuloksen kannalta. Tiedä mitä haluat ja mitä et halua. Jos vaadit eläimeltä enemmän, vaadi myös itseltäsi enemmän. 

Tee kouluttamisesta mahdollisimman yksinkertaista. Pohdi, mitkä ovat koiran perustaidot kuten

1)      lähellä pysyminen

2)      luopuminen

3)      rauhoittuminen

4)      kohteiden käyttö

Lähellä pysyminen tarkoittaa siis sitä, että koira tarkkailee ohjaaja, tulee luokse, kulkee kauniisti taluttimessa ja seuraa ohjaaja. Koiran homma on yksinkertaisesti pysyä ohjaajan lähettyvillä.  Luopumiseen liittyvät niin irrottaminen, peruuttaminen kuin käytöksen keskeyttäminen. Rauhoittuminen koostuu istumisesta, makaamisesta, käsittelystä ja paikallaolosta. Kohdetyöskentelyyn kuuluvat siedättäminen, ehdollinen toiminta ja erikoiskoulutus. 

1)      Lähellä pysyminen

Näissä harjoituksissa koira oppii hakeutumaan lähelle ja tarkkailemaan ohjaajaa. Samalla se vastaehdollistuu ja siedättyy ympäristön ärsykkeisiin. Kaiken kaikkiaan niin remmissä kulkemisessa kuin luoksetulossakin on siis perimiltään kyse siitä, että koira on opetettu pysymään ohjaajan lähellä.

Harjoituksissa on tärkeätä aluksi valita rauhallinen ympäristö, jossa voit pitää koiraa vapaana tai liinassa. Älä huutele tai puhu koirallesi. Kävele aluksi rauhallisesti sinne tänne ja koiran kulkiessa ohitsesi, pysähdy. Kun koira kääntyy katsomaan sinua, lähde koirasta poispäin. Palkitse koira sen saavuttaessa sinut. Koiran mennessä liian kauaksi, piiloudu. 

Valitse joka lenkille oma teema. Teemana voi olla esimerkiksi 15 metrin päässä istuminen jo perusasiat osaavan koiran kanssa. Jos koira istuu käskystä, juokse palkkaamaan, jos se ei istu, ei palkkaakaan heru. 

Voit myös pelata koiran kanssa koulutuspeliä, jossa koiran ollessa aktiivinen liikut ja palkkaat koirasi eteenpäin. Koiran haistellessa tai mennessä ohi pysähdyt. Tätä voi harjoitella erilaisissa paikoissa ja koira oppii koko ajan paremmin tarkkailemaan ohjaajaa. 

Lähellä pysyminen on lähtökohta kaikelle yhdessä tekemiselle. Torsti hakee kuvassa Reetalta huomiota, vaikkei oma koira olekaan...

2)      Luopuminen

Näissä harjoituksissa koira oppii luopumaan asioista ja erottamaan toiminnan ja palkkion toisistaan. Tätä voi harjoitella helposti naksuttimen kanssa palkaten koiraa asioista luopumisesta. Muista, että käskyt ovat aina verbejä. Jos et pysty määrittelemään tekemistä, se ei voi olla käsky. Esimerkiksi miten määrittelet sanan ”Ei”? Jätä- tai luovu-verbiä voi tietysti kutsua sanalla ei, kunhan ohjaaja mieltää sen merkitykseksi, että koiran tulee jättää rauhaan edessään oleva esine tai asia. Esimerkiksi irrottaminen pallosta tulee harjoitella ensin kunnolla vahvistaen, ennen kuin harjoitusta voi viimeistellä vietillä. Tällä tarkoitetaan siis sitä, että koira pystyy luopumaan esineestä myös kiihdyttävässä tilanteessa kuten leikin päätteeksi tai metsällä linnusta luopuminen ylösajon ja noudon jälkeen. 

Luopuminen tarkoittaa paitsi esineen ohittamista, myös esineen luovuttamista omistajalle. Kuva: Jonne Härkönen.

3) Rauhoittuminen

Arkipäiväisessä elämässä erittäin tärkeä taito on saada koira rauhoittumaan eli asettumaan paikoilleen ja pudottamaan kierrokset. Seisoen koira ei voi rentoutua, vaan pennusta asti tulisi harjoitella rauhoittumista maahan tai istumaan. Rauhoittumisessa ei ole kuitenkaan tarkoitus käskyn avulla määritellä asentoa, vaan koiran on vain tarkoitus rentoutua. Tätä harjoitusta tulee jatkaa niin kauan, että pentu todella rauhoittuu ja rentoutuu paikoilleen. Rauhoittumisharjoitusta voidaan tarvittaessa jatkaa pidemmälle niin, että saadaan koira tottumaan kosketuksiin tai pallohullu koira saadaan rauhoittumaan pallosta huolimatta.

Viima (J. Gone with the Wind) nauttii isäntänsä seurasta ja rauhoittuu viereen lepäämään.

Ohjaajan lähelle, omalle paikalle tai häkkiin rauhoittumisen lisäksi olisi tärkeä opettaa koiralle myös paikalla pysyminen, jolloin koira jää käskystä paikoilleen joko maahan tai istumaan. Paikallaolo harjoitukset aloitetaan muutamasta sekunnista ja kestoa lisätään hiljalleen. Näissä harjoituksissa koiran tulisi olla aivan paikoillaan eli kriteerinä on se, ettei jalkakaan siirry. Palkitseminen kannattaa tehdä ruoalla ja rauhallisella käytöksellä. Kun koira osaa pysyä paikallaan kotona muutamia sekunteja, voidaan varovasti lisätä häiriöitä ja aikaa, muttei tietenkään samalla kertaa kumpaakin. Paikallaolosta palkataan aina namilla koiran ollessa edelleen paikallaan, koska pallo taas innostaisi koiraa eteenpäin ja vesittäisi ainakin alkuvaiheessa koko harjoituksen idean.

4) Kohdetyöskentely

Kohdetyöskentely on alku kaikella ja sen tulisi toimia aina ja kaikkialla ja kaikissa tilanteissa. Kohteen osalta tulee aina miettiä palkkaamista. Kohteen kosketusharjoituksesta on hyötyä jatkossa monenlaisessa opettamisessa, on kyse sitten seuraamisesta imuttamalla, rauhoittumisesta tai kosketukseen tottumisesta. 

Harjoituksen alussa ota koiralle merkityksetön kohde käteesi ja tuo se lähelle koiraa. Naksutinkouluttajat käyttävät useimmiten kepin nenässä olevaa valkoista palloa kohdeharjoitteluun. Älä kuitenkaan liikuta esinettä tai houkuttele sillä. Opettele ennakoimaan ja palkitse jokainen lähestyminen kohdetta kohti. Jos koira ottaa askeleenkin sitä kohti ja nuuhkaisee sitä, palkitse. Ole täsmällinen ja anna palkkio lähellä kohdetta. Kun koira alkaa lähestyä kohdetta oma-aloitteisesti voit viivyttää palautetta ja lisätä sen kestoa. Näimme hauskan videon, jossa ihmisille aggressiivinen rottweiler oli opetettu painamaan kirsunsa kiinni seinään kiinnitettävään lappuun ja se keskittyi niin tehtäväänsä, että ihmiset saivat kokeille koko kropan läpi ilman mitään ongelmia.

Yleistäminen

Lopuksi Tommy Wirén puhui vielä muutaman sanan yleistämisestä. Kaikki harjoitukset tulisi saada yleistettyä toimimaan kaikissa ympäristöissä eli niin pihassa, lenkillä, kadulla kuin metsässäkin. Jos siirrytään vaikeampaan ympäristöön, tulisi siellä tehdä helppo ja tuttu harjoitus koiralle. Samalla kertaa ei voi vaikeuttaa sekä harjoitusta että lisätä häiriöitä. Jos koira ei tee mitä pyydät, on syynä joku seuraavista:

-        *  Koira ei tunne vihjettä niin hyvin kuin luulet

-        *  ympäristön häiriöt

-        *  virheitä sattuu – koirillekin

-        *  Koulutus on kesken!

Luento lopetettiin seuraavaan sanomaan: ”Eläimet eivät koskaan ole väärässä!”.

Julkaistu Springeri-lehdessä 2/2015

Jari Kantoluodon luennolla

Tiistaina osallistuin HSKH:n järjestämälle  Jari Kantoluodon luennolle, joka oli varsin mielenkiintoinen. Aiheena oli Tunteesta Tekniikkaan ja se sanoitti ja selitti hyvin asioita, joita kuvataan usein epämääräisilla käsitteillä kuten kuin hyvä suhde koiraan ja miellyttämishalu. Luennon tarkoituksena oli herättää ajatuksia, ja siinä se onnistui. Ei niinkään, että asiat olisivat olleet varsinaisesti uusia, mutta ne oli mietitty ja sanoitettu erittäin hyvin. Täytynee palata asiaan ajan kanssa, nyt Springeri-lehden teko painaa päälle.

Löysin Jari Kantoluodon luennosta hyvät muistiinpanot toisesta blogista, johon oli myös napsittu kuvat noista luennon tärkeimmistä dioista: https://tollerwichit.blogspot.com/2019/04/jari-kantoluodon-tunteesta-tekniikkaan.html

  Raisa pääseekin viikonloppuna treenailemaan joka päivä: lajeina perjantaina rally-toko ja viikonloppuna Nose Work :) 

    Viiman pennut (Jangas O-pentue) kasvavat hyvää tahtia ja tuhisevat tyytyväisenä emänsä hyvässä hoidossa. Huomenna ne lähtevät jo Stigun ja Tainan luo kasvamaan luovutusikään saakka. Tänään puolet porukasta oli kaksinkertaistanut painonsa 10 vuorokauden iässä. Ne olivat kummatkin tytöt ja pojista Piirto.

Pikku ystävät ensimmäisenä ystävänpäivänään

  Netta puolestaan sen kuin kasvattaa masuaan, joka onkin jo tosi iso ja pinkeä. Uskoisin ainakin seitsemän pentua tuolla piileskelevän. Netta on erikoistunut sukkien syöntiin ja niitä on pistetty palasiksi muutamassa päivässä jo aikamoinen määrä. Tulee ihan 1992 syntynyt kultainennoutajamme Etta mieleen ;) Nyt on enää viikko laskettuun aikaan, mutta menohalut ovat vielä kovat. Viikonloppuna alan mittailemaan lämpöjä ja aletaan odottaa lähestyvää synnytystä. 

Netta ja isomummunsa ulkoilemassa omalla pihalla

Miss Mahakas 56. tiineysvuorokausi.

Näistä kuvista ja tunnelmista toivotamme: Hyvää ystävänpäivää!

KoiraExpo ja pyöristyvät mammat

Enkä viittaa otsikon pyöristyvillä mammoilla suinkaan itseeni, vaikka omalle vyötärölle on ilmestynyt huomaamatta pari kiloa ylimääräistä rasvakudosta eristämään talven kylmältä, vai mites se nyt menikään...

Viiman (Jangas Gone with the Wind) laskettuun aikaan on enää neljä päivää ja muodot ovat sen mukaiset. Laiheliini tuo Viima on ja syö vain elääkseen, mutta pentuja on iso liuta ja maha aivan kova ja sieltä tuntuu pentujen liikkeitä ja myllerrystä - aina yhtä ihanaa!

Tässä muutama kuva Viimasta viime viikolta:

Kuva eiliseltä: tiineysvuorokausia 58 kipaletta

Sohvalla on hyvä köllötellä

viime viikonlopulta

Myös Viiman tytär Netta (Jangas Kate Reddy) on alkanut pyöristyä ja väsyä. Netan tiineyttä on takana 6 viikkoa kuvassa ja se tulee luoksemme viikon päästä.

Itse olen flunssassa (tai siis pää räkäisenä), mutta olen silti rämpinyt töissä useimmat päivät ja tämän päivän KoiraExpossa, jossa sain kuulla mielenkiintoisia luentoja mm. lehtitaitosta (myös päätoimittajan näkökulmasta, en siis ole alkamassa lehden taittoon), epilepsiasta ja urheilukoiran vammoista sekä niiden ehkäisystä. Huomenna pääsen jatkamaan luentojen kuulemista nuhanenänä.  Kiitos Marjukalle, Jaanalle ja Päiville mukavasta seurasta! Huomenna jatketaan käyttäytymistutkimuksella, aiheella "Hyvä paha jalostus" ja syringomyelia sekä mitä koiraharrastus on opettanut.

Jangas Never Worry eli Mai

Ruoka on lääkettä

Josko taas jatkaisin välillä noita kirjoittamieni artikkeleiden sarjaa. Tämä artikkeli julkaistiin Springeri-lehdessä 1/2018. Ahkerasti on siis kuunneltu luentoja :)

KoiraExpossa luennoi helmikuussa Johanna Anturanniemi, joka on kotieläinjalostusta, nutrigenomiikkaa ja atopiaa tutkinut agronomi ja eläinlääketieteen ylioppilas. Hän työskentelee muun muassa Yliopistollisen Eläinsairaalan ruokintaklinikalla.  Luennolla saimme kuulla ruokintaklinikan potilaista ja kuinka erilaisten sairauksien hoitoa voi tukea ruokinnalla.

Tavallisimmat ruokinnalla helpotettavat vaivat ovat allergiat, atopiat ja yliherkkyydet, haima-, munuais- ja suolisto-ongelmat, virtsakivet tai -kiteet, närästys, iho-ongelmat sekä ylipaino. Useimpia näistä vaivoista saadaan helpotettua ruokinnalla noin kahdessa kuukaudessa. Ruokintaklinikalla jokaiselle koiralle laaditaan yksilöllinen ruokavalio, mutta muutaman vaivan hoitoon voidaan antaa tutkittuun tietoon pohjaavia yleisiä ohjeita. 

Ylipaino

Normaalipainoisella koiralla rasvaa on 15–20 % elimistön painosta, ylipainoisella tätä enemmän. Ylipaino on tavallisin ravitsemuksellinen virhe, ja Englannissa ja USA:ssa jopa 25 % kaikista koirista ja 42 % iäkkäämmistä 5–11-vuotiaista koirista on ylipainoisia. Ylipaino lyhentää tutkitusti elinikää ja tutkimuksessa lihavien labradorien elinikä oli keskimäärin 11 vuotta, kun sutjakammat sukulaisensa elivät keskimäärin 13-vuotiaiksi. Ylimääräinen rasvakudos erittää hormoneja, sytokiinejä ja proinflammatorisia peptidejä. Ylipaino lisää oksidatiivista stressiä soluissa. Niinpä tavallisia ylipainosta lisääntyviä vaivoja ovat diabetes, virtsatiesairaudet, sydän- ja maksasairaudet, heikentynyt immuunipuolustus, kohonnut verenpaine, kilpirauhasen vajaatoiminta ja munuais- tai haimatulehdus. Ylipaino johtaa usein myös ongelmiin rauhoituksen eli anestesian yhteydessä. Myös lonkkavian yhteyttä ylipainoon on tutkittu ja laihtuminen auttoi nivelvaivoja huomattavasti. Mitä laihemmassa kunnossa koira, sitä vähemmän sillä oli kipuja sekä askelpainallustestin että omistajan arvion mukaan. 

Ravintoklinikan asiakkaista monella on ylipainoinen koira, jota halutaan laihduttaa. Yleensä koiria aletaan laihduttaa vähentäen rasvan määrää (esimerkiksi poistamalla rasvaiset luut ruokavaliosta) ja lisäten kuidun eli kasvisten määrää, jotta koira tuntisi silti itsensä kylläiseksi. Yleensä sopiva tahti painon pudotukseen on 1,5 % viikossa, jolloin pudotettujen grammojen määrä tietysti vähenee, mitä laihemmaksi koira tulee. Luennoitsijan esimerkkinä käyttämän rottweilerin 8 kg:n laihdutus olisi pitänyt siis onnistua 13 viikossa, mutta aikaa kuluikin 27 viikkoa. Nivelrikosta ja spondyloosista kärsivä liikuntahaluton koira laihtui hitaammin, koska liikunta ei kipeänä innostanut. Nivelrikosta kärsivälle koiralle suositellaankin usein uimista sopivana liikuntamuotona. Tämänkin koiran kivut ja olo helpottuivat selkeästi painon putoamisen myötä.

Närästys

Närästys kuuluu myös tavallisiin ruokintaklinikan asiakkaiden ongelmiin ja tätä aihetta on vähän tutkittu. Myös omistajan käsitykset siitä, mikä on närästystä vaihtelevat. Pahimmillaan närästys on joka öistä vaahdon oksentelua, pienimmillään omistaja tulkitsee vähäisiäkin oireita närästykseksi. Sen verran tiedetään, että närästys on yleisempää lyhytkuonoisilla eli brakykefaalisilla roduilla. Stressi pahentaa vaivaa esimerkiksi yliherkillä ja pelokkailla koirilla. Rasvojen suuri osuus närästää helposti, mutta toisaalta myös  korkea kuidun määrä, eritoten vihreät kasvikset, saattaa altistaa tälle vaivalle.  Myös ravintolisät saattavat edesauttaa vaivaa. Pehmeä ruoan koostumus ja useat ruokintakerrat, jopa 4–5 ateriaa päivässä auttavat monia. Joillakin maitohappobakteeri helpottaa oireita ja kuidun lähteenä ruokintaklinikalla on todettu kukkakaalin sopivan useimmille.

Atopia ja allergiat

Atopian yhteyttä raakaruokaan ja kuivamuonaan on tutkittu Helsingin yliopistolla ja siitä tutkimuksesta kuulimmekin viime vuonna enemmän. Mukana tutkimuksessa olivat sekä ruokintaklinikan Johanna Anturanniemi että myös KoiraExpossa luennoinut Robin Moore. Atopiat ja allergiat ovat yleistyneet niin ihmisillä kuin koirilla ja siitä syystä ympäristötekijöiden osuutta on alettu tutkia. Kuivaruokaa syöneillä atoopikkostaffeilla voitiin todeta geenimuutoksia useissa sadoissa geeneissä ja häiriöitä muun muassa B12-vitamiinin metabolomiikassa eli niiden verestä löytyi paljon lähtöaineita, mutta varsinaista reaktiotuotetta eli B12-vitamiinia niiltä löytyi verestä hyvin vähän. Samaa ongelmaa ei todettu rakaaruokaryhmässä.

Myös Omega-3 rasvahappojen on todettu helpottavan atopiaoireita. Useimmiten ruokintaklinikalla aloitetaan koirille ensin eliminaatiodieetti, jolloin annetaan vain yhden eläimen lihaa ja saman eläimen sisäelimiä.

Munuaisten vajaatoiminta

Yleensä kyseessä on krooninen munuaisten vajaatoiminta ja diagnoosin jälkeen elinikäennuste on vain 226 vuorokautta. Munuaisviat jaetaan neljään eri vakavuusasteeseen, mutta ne diagnosoidaan vain harvoin lievänä, joten lievästä vajaatoiminnasta ei juuri ole tietoakaan. Tasosta II alkaen aloitetaan yleensä ruokavaliomuutokset. Kyseessä on siis tauti, johon koira kuolee, mutta ruokavaliolla voidaan hidastaa taudin etenemistä. Kuivamuonalla ruokkimisessa on se ongelma, että koira ei saa tarpeeksi nestettä ja siitä syystä sairaita koiria tulisikin ruokkia raakaruoalla. Omega-3 on todettu hyväksi myös munuaissairaille koirille. Munuaisongelmat ovat tavallisia koirilla.

Kalsiumoksalaattikivet

Kalsiumoksalaattikivet ovat yleisempiä virtsakiviä struviittien ohella. Virtsakiville altistavat ruokinnassa ihmisten ruoka (ja vaiva on yleistynyt myös ihmisillä!), kaupalliset koiran herkut, liian suuret määrät C- tai D-vitamiinia sekä liian suuret määrät magnesiumia tai natriumia. Vaiva on tavallisin vanhoilla uroskoirilla ja tietyillä roduilla ja myös liian happaman virtsan on todettu altistavan virtsakiteille.

Jos koiran virtsassa on liikaa kalsiumia, voidaan syyt jakaa muutamaan eri kategoriaan:

1)      Suolistosta imeytyy liikaa kalsiumia elimistöön ja tätä voidaan helpottaa ruokavaliolla

2)      Jos kalsiumia imeytyy liian vähän takaisin munuaisissa, voidaan koiralle antaa kilpirauhashormonia

3)      Kalsiumia voi irrota luustosta, jolloin veren kalsiumpitoisuus puolestaan nousee.

Ruokinnassa tulisi välttää sekä kalsiumia että oksalaattia. Kalsiumia sisältävät paljon mm. lohi, sardiini, parsakaali, pinaatti ja maitotuotteet. Oksalaattia on puolestaan paljon porkkanassa, kurkussa, bataatissa, maissiassa, omenissa ja marjoissa.

Tärkein asia hoidossa on koiran runsas veden juominen, joka tarkoittaa muun muassa sitä, että kuivaruokia tulee välttää ja vettä voi maustaa esimerkiksi lihan keitinliemellä. Kalsiumsitraatti nostaa virtsan pH:ta ja sen tulisikin pysyä neutraalina 7,1–7,5 vaiheilla. B6-vitamiinilisä saattaa myös helpottaa. Sopivia raaka-aineita virtsakivistä kärsiville ovat kana, nauta, lammas, kananmunat, kukkakaali, banaani ja riisi, jos halutaan hiilihydraattia mukaan. Tässä ei tietenkään ole kyseessä liuotushoito, vaan ruokinnalla estetään tai hidastetaan vaivan uusimista. Näin voidaan pidentää uusimisväliä usein vähintään kaksinkertaiseksi.

Ruokintaklinikka

Helsingin yliopiston eläinsairaalan ruokintaklinikka on auki kerran kuukaudessa ja siellä työskentelee useita eläinlääketieteen ja kotieläintalouden ammattilaisia. He suunnittelevat ruokavaliot erilaisille sairaille ja terveille koirille yhteistyössä. Usein koirat tulevat eläinlääkärin lähetteellä klinikalla ja silloin myös ruokintaklinikan kulut on mahdollista saada vakuutukseen. He toivovatkin klinikalla, että koiralla olisi jo valmis diagnoosi, jonka hoitoa voidaan tukea myös oikealla ruokavaliolla. Ruokintaklinikalle voi varata ajan myös yksityishenkilö koiralleen. Hinta 260 € sisältää tunnin tapaamisen ja kahden kuukauden seuranta-ajan, jolloin omistaja on säännöllisesti yhteydessä klinikalle. Jokaiselle koiralle suunnitellaan yksilöllinen ruokavalio omistajan toiveita kuunnelleen. Ruokavaliota muutetaan aina tarvittaessa koiran olon ja oireiden mukaan. Yleensä he suosittelevat raakaruokaa. Yhteystiedot klinikalle löytyvät linkistä: http://elainsairaala.helsinki.fi/fi/yliopistollisen-elainsairaalan-ruokintaklinikka

Epigenetiikka eli miten ympäristö muokkaa perimäämme

Tämä artikkeli julkaistiin Springeri-lehdessä 1/2018. 

Marraskuun kalseuteen tuli koiraihmisille hieman valoa, kun Nokialla järjestettiin jalostusneuvojien jatkokurssi aiheena koirien luonne ja käyttäytyminen. Marjukka Kotirannan kanssa osallistuimme jo perinteeksi muodostuneille jalostusneuvojien päiville. Viikonloppuun oli mahdutettu monta loistavaa luentoa, joita olisi kuunnellut pidempäänkin. Tässä artikkelissa paneudutaan näistä kahteen eli Kirsi Sainion ja Katariinan Tiiran puheisiin aiheinaan uusi tieteenala epigenetiikka.

DNA – elämän puheoperaattori

Kuten aina geeneistä ja perinnöllisyydestä puhuttaessa on syytä hieman kerrata perusteita. Kaikki geenit niin ihmisessä kuin koirassakin on sijaitsevat DNA:ssa, jota voidaan hyvällä syyllä kutsua elämän puheoperattoriksi. Koiran DNA eli deoksiribonukleiinihappo koostuu noin 2,5 miljardista emäsparista. Kukin koira perii toisen emäspareista isältään ja toisen emältään ja ne kiinnittyvät toisiinsa vetysidoksin, mutta ainoastaan A – T (adeniini – tymiini) ja C – G (sytosiini – guaniini) voivat muodostaa parit keskenään, koska A – T kytkeytyvät toisiinsa kahdella ja C – G kolmella vetysidoksella. Nämä emäsparit muodostavat pitkän ketjun, josta muodostuu monelle oppikirjoista tuttu kierteinen kaksoishelix.

Koiralla on 19 300 geeniä, joista jokainen koodaa emäsjärjestyksensä perusteella yhden tai useampia proteiineja. Geenejä voidaankin verrata keittokirjoihin, jotka sisältävät proteiinien reseptit. Proteiinit eli valkuaisaineet ovat yksi elimistön perusaineista toimien entsyymeinä, signaalin välittäjinä ja vastaanottajina, rakennusaineina jne. Esimerkiksi solut ja soluväliaine koostuvat tuhansista erilaisista proteiineista. Jos jokin resepti muuttuu, voi proteiinin puuttuminen tai muuttuminen muuttaa koko rakennetta. 

Sikiökehityksen jälkeen osa resepteistä laitetaan ”kirjaston hyllyyn” odottamaan. Esimerkiksi kiiman kierron aikana tai immuunipuolustuksen aktivoituessa valmistetaan eri proteiineja kuin muutoin.

Mikä sitten säätelee mitä geenejä genomista luetaan? Tähän vaikuttaa transkriptio eli geenien luenta, joka toimii ketjureaktiona ja jota transkriptiotekijä aktivoi. Perimä siis vaikuttaa siihen, mitä geenejä on luettavissa ja mitä proteiineja ne tuottavat. 

DNA voidaan ”leimata”, jolloin sen toimintaa voidaan hiljentää tai herättää. Se toimii ikään kuin volyyminappina, joka säätelee millä voimakkuudella geeni toimii. Tätä kutsutaan epigenomiksi eli silloin geneettinen epigeneesi säätelee fenotyyppiä. Toisin sanoen ympäristö vaikuttaa geenien luentaan ja nämä muutokset näkyvät yksilössä itsessään ja voivat periytyä myös seuraaville sukupolville. Epigeneettiset muutokset voivat vaikuttaa ulkonäköön, käyttäytymiseen tai ilmetä sairauksina. 

Toisinaan pätkä kromosomia voi katketa ja jossain tapauksessa geenimutaatio voi vaikuttaa eri tavoin riippuen siitä onko se peritty isältä vai äidiltä. Tästä esimerkkinä on ihmisillä kromosomissa 15 ilmenevä geenivirhe, joka isältä perittynä aiheuttaa Prader-Willin oireyhtymän. Nämä ihmiset kärsivät kielellisistä ja motorisista häiriöistä ja ovat useimmiten ylipainoisia.  Äidiltä perittynä lapset sairastavat Angelmanin oireyhtymää piirteinään vaikea henkinen vajaakehitys, he eivät opi puhumaan, mutta ovat käytökseltään iloisia.

Epigeneettiset muutokset

DNA-rihma on pakattu tiukasti histoniproteiinin ympärille muodostaen kromosomin. Jotta DNA voidaan kopioida, tulee se ensin avata. Tähänkin sopii vertaus kirjasta, joka tulee avata ennen kuin sitä voidaan lukea.

Kromosomin paukkausta voidaan siis löysentää tai kiristää. Geeni voidaan aktivoida, jolloin sytosiinin metylaatio puretaan ja samalla tapahtuu histoniproteiinin asetylaatio. Vastaavasti geeni voidaan hiljentää, jolloin tapahtuu sytosiinin metylaatio ja histoproteiinin asetylaation poisto. Metylaatiossa metyyliryhmä (-CH₃) kiinnittyy sytosiiniin. Tämä geenien aktivoituminen ja hiljentyminen periytyvät myös sukupolvelta toiselle ja siksi puhutaan epigenetiikasta.

Kuvan lähde: https://en.wikipedia.org/wiki/Epigenetics

Erityisesti ravinnosta saatavien vitamiinien on todettu vaikuttavan tähän metylaatioon. B-ryhmän vitamiinit kuten folaatit, koliini ja betaiini vaikuttavat suoraan metylaation lisääntymiseen eli geenien hiljentymiseen. Osan geeneistä (esimerkiksi juuri sikiön kehitykseen vaikuttavien geenien) tulisi olla koko elämän hiljentyneinä. Jos ne avautuvat myöhemmin, aiheuttavat ne sairauksia kuten syöpää.

Mielenkiintoinen esimerkki on agouti-värin epigeneettinen periytyminen hiirillä. Samassa pentueessa värivaihtelua voi olla vaaleasta ruskeaan. Agouti-geenin aktiivisuudesta riippuen väri vaihtelee feomelaniinista johtuvan keltaisen ja eumelaniinista johtuvan mustan värin vaihdellessa samassa karvassa raitoina. Karvan kärki on normaalisti musta, mutta karvassa on vaaleampia raitoja kuten huskeilla. Vaaleilla yksilöillä agouti-alleeli on koko päällä, kun taas tummemmilla geeni on vuoron perään päällä ja pois päältä. 

Tätä väritystä on pystytty säätelemään emän ravinnon avulla. Kun emälle annettiin tyroestrogeeniä ja muita DNA:n metylointia haittaavia aineita, saatiin agouti-alleeli pidettyä koko ajan päällä. Poikaset olivat keltaisia ja niillä lisääntyi taipumus ylipainoon ja diabetekseen. Tavallisilla tummilla poikasilla näitä ongelmia ei ilmennyt. Kun vaalean yksilön agouti-alleeli taas hiljennettiin ruokinnan avulla, se tervehtyi ja tummui. Koirilla epigenetiikan vaikutusta tutkitaan esimerkiksi metabolomiikan saralla, jolloin tutkitaan miten ruokinta vaikuttaa genomiin. Näistä tutkimuksista on ollut juttua muun muassa Springeri-lehdessä 1/2017 ja epigenetiikasta voi lukea lisää Springeri-lehdestä 1/2016.

Agouti-värisistä hiiristä voi lukea lisää täältä.

Epigenetiikan vaikutus käyttäytymiseen

Aiemmin yksilön elinaikana tapahtuneiden geneettisten muutosten oletettiin pyyhkiytyvän pois meioosin eli solujakautumisen aikana, mutta näin ei täysin tapahdukaan.

Katariina Tiira kertoi luennollaan tutkimuksista, joita on tehty epigenetiikasta liittyen käyttäytymiseen. Useimmat näistä tutkimuksista on tehty hiirillä tai rotilla ja osa ihmisillä. Samat prosessit toimivat kuitenkin kaikilla nisäkkäillä. Onkin uskomatonta, kuinka emon hoiva, stressi, ruokinta, ympäristömyrkyt ja liikunta voivat vaikuttaa paitsi yksilöön myös niiden jälkeläisiin useammassa polvessa. Useimmiten geenien säätelyn muuttuminen periytyy sitä helpommin, mitä nuorempana se tapahtuu.

Emon hoivan vaikutus

Nisäkkäillä on luonnostaan erilaisia emoja: toiset nuolevat ja hoitavat paljon jälkeläisiään (hyvä hoito), toiset puolestaan vain vähän (huono hoito). Emon hoidon laatu olikin ensimmäisiä ympäristötekijöitä, joilla havaittiin olevan epigeneettisiä vaikutuksia. Hyvässä hoidossa olleilla poikasilla on korkeampi stressinsietokyky ja ne ovat rohkeampia ja dominantimpia. Huonolle hoidolle jääneet ovat arempia, stressiherkempiä sekä vähemmän aggressiivisia ja dominantteja. Tämä näkyi myös seuraavassa ja kolmannessa polvessa, jolloin huonosti hoidettu yksilö hoiti omia poikasiaan myös huonosti. Näin on muodostunut huonosti ja hyvin hoitavia linjoja, joissa osa käytöksestä on myös opittua. Tärkeimmäksi syyksi löytyi kuitenkin glukokortikoidi reseptorin muuttunut säätely, joka vaikuttaa voimakkaasti hoivaominaisuuksiin. Hoivakäyttäytymisellä on erityisen suuri merkitys ensimmäisten viikkojen aikana ja emon hoidolla on todettu olevan vaikutusta yli 900 geenin ilmentymiseen. 

Hyvässä hoidossa olleilla poikasilla on korkeampi stressinsietokyky ja ne ovat rohkeampia ja dominantimpia

Rotilla ja kädellisillä on voitu todeta huonommalla hoidolla olevien jälkeläisten olevan pelokkaampia, ahdistuneita ja niillä on puutteita sosiaalisessa käyttäytymisessä kuten yhtäkkistä aggressiota. Näiden lisäksi myös alentuneet kognitiiviset kyvyt ja muuttunut stressivaste vaikuttavat olevan epigeneettisiä muutoksia, jotka saattavat periytyä jälkeläisille.

Suomalaisessa kyselytutkimuksessa todettiin koirien, joilla oli enemmän stereotyyppistä käytöstä, saaneen huonompaa hoitoa pentuina. Toisessa suomalaisessa tutkimuksessa todettiin emon hoivan olevan sosiaalistamisen lisäksi suurin arkuuteen vaikuttava ympäristötekijä.

Videotutkimuksessa saksanpaimenkoirilla todettiin huonolla hoidolla olleiden pentujen 18 kuukauden iässä olevan vähemmän sosiaalisia ihmistä kohtaan, vähemmän sinnikkäitä ja omaavan huonomman taistelutahdon. Erään tutkimuksen mukaan huonolla hoidolla olleet beaglen pennut 58–60 vuorokauden iässä tutustuivat vähemmän uuteen tilaan ja omasivat enemmän stressikäyttäytymistä kuin enemmän hoivaa saaneet. Hoidon laadussa ja määrässä tuntuu olevan myös rotukohtaisia eroja: pienen aineiston tutkimuksessa labradorinnoutajat olivat hoitaneet pentujaan paremmin kuin saksanpaimenkoirat.  

Ihmisillä pysäyttävä esimerkki ovat Romanian lastenkotien lapset, jotka olivat jääneet täysin ilman rakastavaa hoivaa ja välittävää ihmiskontaktia. 18 kuukauden iässä adoptoiduilla lapsilla todettiin 20-vuotiana olevan edelleen heikentyneet kognitiiviset kyvyt ja pienemmät aivot.

Kaikki erot pentujen rohkeudessa eivät kuitenkaan selity vain hyvällä hoivalla. Laajassa kyselytutkimuksessa (300 sijoitusnarttua ja 1000 kasvattajan omistamaa) todettiin sijoitusnarttujen pentujen olevan rohkeampia kuin omassa kodissa synnyttäneiden narttujen pennut, vaikka sijoitusnartut eivät hoitaneet pentujaan sen paremmin kuin muutkaan. Selitys lienee se, että kasvattajien luonnekriteerit ovat korkeammat sijoitusnarttujen kuin omien koirien kohdalla ja kyse on suoraan perinnöllisyydestä.

Stressi

Stressin vaikutusta epigenetiikkaan on tutkittu erottamalla hiiriä emosta. Kyseessä oli jatkuva ja epäennustettava erottaminen 1–14 päivän ikäisenä kolmen tunnin ajan joka päivä. Tätä tehtiin vain ensimmäisessä sukupolvessa (F1) ja jatkojalostukseen valittiin uros. Käyttäytymistä testattiin aina kolmen kuukauden ikäisellä poikasilla liittyen pelokkuuteen ja stressiherkkyyteen. Ahdistunutta käytöstä esiintyi eritoten uroksissa (F1 ja F3 sukupolvet). Erotetut naaraat (F1) hoitivat huonosti poikasiaan juuri silloin kun poikaset eniten tarvitsivat huolenpitoa.

Tyypillisesti pieni stressi kuten pennuille ensiviikkoina tehty Biosensor-ohjelma parantaa stressinsietokykyä, kun taas pitkään jatkunut stressi heikentää sitä. Kun vasikoita erotetaan lehmistä vastasyntyneinä, eivät lehmät sukupolvien erottamisen jälkeen aina edes osaa hoitaa jälkeläisiään. Tässä voi olla kyse sekä geeneistä että epigenetiikasta.

Pelkoehdollistuminen

Pelkoehdollistumisella tarkoitetaan sitä, että eläin opetetaan reagoimaan pelokkaasti johonkin muuten vaarattomaan asiaan esimerkiksi sähköshokkien avulla. Kahden kuukauden ikäiset kloonatut uroshiiret oli jaettu kolmeen ryhmään: yksi ryhmä haistoi asetonin hajun (tiedättehän kynsilakan poistoaineen selkeän hajun?) saadessaan sähköshokkeja, toinen altistui sähköshokeille propanolin tuoksuessa ja kolmannessa ryhmässä sähköshokkeja ei yhdistetty mihinkään hajuun. Missään ryhmässä näiden hiirien jälkeläiset eivät saaneet minkäänlaista hajukoulutusta eikä mihinkään hajuihin yhdistynyt negatiivisia tuntemuksia. Siitä huolimatta niiden poikaset ja toisen polven jälkeläiset pelkäsivät juuri sitä hajua, mille niiden esi-isä oli altistettu. Tietyn geenipaikan sukusoluissa voitiinkin todeta olevan vähemmän metylaatiota, jolloin se oli herkistynyt toimimaan täysillä.

Varhainen sosiaalinen kasvuympäristö

Varhainen sosiaalinen kasvuympäristö voi tutkimusten mukaan vaikuttaa myös seuraavan sukupolveen. Tällä kertaa tutkittiin seeprakaloja, joista osa kasvoi eristyksessä, toiset 30 kalan ryhmässä ja kolmas porukka 100 kalan joukkiossa hedelmöittymisestä lisääntymiseen saakka. Kalojen pelokkuutta ja aggressiivisuutta testattiin kolmen kuukauden iässä ja todettiin eristyksissä kasvaneiden poikaisten oleva pelokkaita ja vähemmän aggressiivisia.

Kaikkien kalojen poikaset yhdistettiin 30 kalan akvaarioihin ja eri ryhmien poikasia testattaessa voitiin todeta, että myös ryhmässä kasvaneet eristyksissä eläneiden poikaset olivat vähemmän aggressiivisia kuin muut. Vanhempien sosiaalinen ympäristö näkyi siis jälkeläisten käytöksessä. 

Torjunta-aineet

Eräässä tutkimuksessa nuoria urosrottia altistettiin torjunta- ja homeenestoaineille. Niiden jälkeläisillä jopa neljännessä sukupolvessa esiintyi kohonnutta rintasyöpäriskiä, munuaissairauksia, immuunipuutoksia ja eturauhassairauksia.  F3 naarasjälkeläisillä 1473 ja urosjälkeläisillä 368 neurogeenin säätely oli muuttunut. Kummallista kyllä F3-jälkeläisista urokset oli huomattavasti kontrollia pelottomampia, kun taas naarat olivat huomattavasti pelokkaampia. Kolmannen sukupolven rotat eivät halunneet pariutua ”käsitellyn linjan” kanssa riippumatta siitä tulivatko ne itse torjunta- ja homeenestoaineille altistuneesta vai kontrollilinjasta.

Lääkkeet

Autismilla sanotaan olevan korkea periytyvyysaste. Valproid acid, (VPA), on epilepsialääke, jonka tiedetään aiheuttavan hiirillä ja ihmisillä autismin kaltaista stereotyyppistä käytöstä. Kun uroshiiriä altistettiin tälle epilepsialääkkeelle, nähtiin niillä useita oireita kuten vähentynyt sosiaalisuus, lisääntynyt stereotyyppinen käytös (kaivaminen), hyperaktiivisuus ja vähemmän pelokkuutta. Kun nämä urokset lisääntyivät normaalien naaraiden kanssa, oli niiden ensimmäisen ja toisen polven jälkeläisissä nähtävissä samoja oireita.

Hormonit kuten oksitosiini

Oksitosiini on hormoni, joka vaikuttaa meidän sosiaalisuuteemme, vähentää aggressiota ja lisää empatiaa. Oksitosiinin lisäys muuttaa käyttäytymistä sekä koirilla että ihmisillä. Oksitoniinia vapautuu tavallista enemmän esimerkiksi imetyksen yhteydessä ja poikasta hoivatessa lisäten emon kiintymystä poikaseen. Oksitoniinin tuotannosta vastaavat geenit (mm. OXT) tiedetään, mutta pelkästään alleelien vaihtelu ei selitä esimerkiksi ihmisen sosiaalisuuden vaihteluja. Onkin todettu, että OXT-geenin metylaatio on suoraan yhteydessä ihmisen sosiaalisuuteen. Jos metylaatiota ilmenee paljon, geeni on hiljennetty ja ihminen on vähemmän sosiaalinen.

Voiko epigeneettiset muutokset peruuttaa?

Ympäristö pystyy muuttamaan geenien säätelyä, joten kuulostaa loogiselta, että ympäristön avulla voidaan myös palauttaa tapahtuneet muutokset. Muutamassa tutkimuksessa näin on onnistuttukin tekemään. Rotilla saatiin ruokavalion metioni-lisän avulla huonon hoivan seurauksena tullut epigeneettinen muutos palautettua. Vastaavasti poikasena stressille altistetut poikaset saatiin ”palautettua” normaaliksi HDAC-histone asetolyysi-pistoksella. Hännänjahtaajat ovat usein pelokkaampia kuin muut koirat. Niiden ruokavaliossa todettiin olevan vähemmän B6-vitamiinia.

Kasvattajille ja koiran omistajille ohjenuoraksi:

-          Jalostukseen tulisi käyttää vain hyvin pentujaan hoitavia narttuja ja niiden jälkeläisiä.

-          Koita välttää pentujen pitkäaikaista stressiä ensimmäisinä viikkoina. Sen sijaan esimerkiksi Biosensor-ohjelman lyhytaikainen stressi on hyväksi pennuille.

-          Sosiaalista pennut hyvin ja anna niille sitä kautta hyvät eväät elämään. Myös uudessa kodissa turvallisuus, virikkeellisyys ja positiiviset kokemukset ovat tärkeitä.

-          Koita välttää turhia lääkkeitä sekä torjunta- ja homeenestoaineita.

-          Ruoki mahdollisimman monipuolisesti ja varmista eritoten B-ryhmän vitamiinien tarpeellinen saanti.

Tutkimukset joihin Katariina Tiiran luennolla viitattiin:

Francis et al 1999; Champagne et al. 2003; Cameron et al. 2005, Meaney 2001; Cameron et al. 2005

Weawer et al 1999, 2005 ja 2006

Franklin et al 2010

Dias & Ressler 201

Tamilselvan & Sloman 2017

Anway et al 2006; Skinner et al 2008

Crews et al 2007

Choi et al 2016

Haas et al 2016

Champagne & Curley 2009; Francis & Meaney 1999; Weawer et al 2004

Tiira et al 2012

Tiira & Lohi 2015

Foyer et al 2016