Positiivinen koulutus ei tarkoita sallivaa

Asuuko kotonasi mahdoton springeri, joka vetää remmissä, höslää ja karkailee? Miten näitä asioita voi harjoitella kotona joka päiväisessä elämässä, jotta arjesta tulee miellyttävämpää kaikille? Tommy Wirenin maaliskuussa 2014 pitämän luennon kolmannessa osassa perehdyimme tarkemmin siihen, mitä kaikkien koirien tulisi osata ja miten nämä asiat voidaan opettaa positiivisen koulutuksen kautta. 

Positiiviset koulutusmetodit toimivat parhaiten, jos rajoitat voimakkaasti ympäristöä, vahvisteita ja ymmärrät niiden vaikutuksen koiran käyttäytymiseen. Joidenkin syy-yhteyksien opettaminen voi vaatia tiukkuutta. Tulisikin aina verrata ohjaajan ja ympäristön vaikutusta. Mikä on kannattavaa? Miellyttämishalusta voidaan puhua loogisesti vain siinä mielessä, että kaikki haluavat miellyttää itseään. 

Kannattaakin aluksi istua alas ja pohtia, kuinka paljon olet itse valmis muuttamaan käytöstäsi? Valitettavasti oman käytöksen muuttaminen on aivan välttämätöntä oman kehityksen kannalta. Mieti minne palkkaat, koska palkan sijainti merkitsee puolet palkkiosta. Pohdi myös mistä reaktiosta palkkaat ja minne suuntaan, koska nämä yhdessä merkitsevät paljon lopputuloksen kannalta. Tiedä mitä haluat ja mitä et halua. Jos vaadit eläimeltä enemmän, vaadi myös itseltäsi enemmän. 

Tee kouluttamisesta mahdollisimman yksinkertaista. Pohdi, mitkä ovat koiran perustaidot kuten

1)      lähellä pysyminen

2)      luopuminen

3)      rauhoittuminen

4)      kohteiden käyttö

Lähellä pysyminen tarkoittaa siis sitä, että koira tarkkailee ohjaaja, tulee luokse, kulkee kauniisti taluttimessa ja seuraa ohjaaja. Koiran homma on yksinkertaisesti pysyä ohjaajan lähettyvillä.  Luopumiseen liittyvät niin irrottaminen, peruuttaminen kuin käytöksen keskeyttäminen. Rauhoittuminen koostuu istumisesta, makaamisesta, käsittelystä ja paikallaolosta. Kohdetyöskentelyyn kuuluvat siedättäminen, ehdollinen toiminta ja erikoiskoulutus. 

1)      Lähellä pysyminen

Näissä harjoituksissa koira oppii hakeutumaan lähelle ja tarkkailemaan ohjaajaa. Samalla se vastaehdollistuu ja siedättyy ympäristön ärsykkeisiin. Kaiken kaikkiaan niin remmissä kulkemisessa kuin luoksetulossakin on siis perimiltään kyse siitä, että koira on opetettu pysymään ohjaajan lähellä.

Harjoituksissa on tärkeätä aluksi valita rauhallinen ympäristö, jossa voit pitää koiraa vapaana tai liinassa. Älä huutele tai puhu koirallesi. Kävele aluksi rauhallisesti sinne tänne ja koiran kulkiessa ohitsesi, pysähdy. Kun koira kääntyy katsomaan sinua, lähde koirasta poispäin. Palkitse koira sen saavuttaessa sinut. Koiran mennessä liian kauaksi, piiloudu. 

Valitse joka lenkille oma teema. Teemana voi olla esimerkiksi 15 metrin päässä istuminen jo perusasiat osaavan koiran kanssa. Jos koira istuu käskystä, juokse palkkaamaan, jos se ei istu, ei palkkaakaan heru. 

Voit myös pelata koiran kanssa koulutuspeliä, jossa koiran ollessa aktiivinen liikut ja palkkaat koirasi eteenpäin. Koiran haistellessa tai mennessä ohi pysähdyt. Tätä voi harjoitella erilaisissa paikoissa ja koira oppii koko ajan paremmin tarkkailemaan ohjaajaa. 

Lähellä pysyminen on lähtökohta kaikelle yhdessä tekemiselle. Torsti hakee kuvassa Reetalta huomiota, vaikkei oma koira olekaan...

2)      Luopuminen

Näissä harjoituksissa koira oppii luopumaan asioista ja erottamaan toiminnan ja palkkion toisistaan. Tätä voi harjoitella helposti naksuttimen kanssa palkaten koiraa asioista luopumisesta. Muista, että käskyt ovat aina verbejä. Jos et pysty määrittelemään tekemistä, se ei voi olla käsky. Esimerkiksi miten määrittelet sanan ”Ei”? Jätä- tai luovu-verbiä voi tietysti kutsua sanalla ei, kunhan ohjaaja mieltää sen merkitykseksi, että koiran tulee jättää rauhaan edessään oleva esine tai asia. Esimerkiksi irrottaminen pallosta tulee harjoitella ensin kunnolla vahvistaen, ennen kuin harjoitusta voi viimeistellä vietillä. Tällä tarkoitetaan siis sitä, että koira pystyy luopumaan esineestä myös kiihdyttävässä tilanteessa kuten leikin päätteeksi tai metsällä linnusta luopuminen ylösajon ja noudon jälkeen. 

Luopuminen tarkoittaa paitsi esineen ohittamista, myös esineen luovuttamista omistajalle. Kuva: Jonne Härkönen.

3) Rauhoittuminen

Arkipäiväisessä elämässä erittäin tärkeä taito on saada koira rauhoittumaan eli asettumaan paikoilleen ja pudottamaan kierrokset. Seisoen koira ei voi rentoutua, vaan pennusta asti tulisi harjoitella rauhoittumista maahan tai istumaan. Rauhoittumisessa ei ole kuitenkaan tarkoitus käskyn avulla määritellä asentoa, vaan koiran on vain tarkoitus rentoutua. Tätä harjoitusta tulee jatkaa niin kauan, että pentu todella rauhoittuu ja rentoutuu paikoilleen. Rauhoittumisharjoitusta voidaan tarvittaessa jatkaa pidemmälle niin, että saadaan koira tottumaan kosketuksiin tai pallohullu koira saadaan rauhoittumaan pallosta huolimatta.

Viima (J. Gone with the Wind) nauttii isäntänsä seurasta ja rauhoittuu viereen lepäämään.

Ohjaajan lähelle, omalle paikalle tai häkkiin rauhoittumisen lisäksi olisi tärkeä opettaa koiralle myös paikalla pysyminen, jolloin koira jää käskystä paikoilleen joko maahan tai istumaan. Paikallaolo harjoitukset aloitetaan muutamasta sekunnista ja kestoa lisätään hiljalleen. Näissä harjoituksissa koiran tulisi olla aivan paikoillaan eli kriteerinä on se, ettei jalkakaan siirry. Palkitseminen kannattaa tehdä ruoalla ja rauhallisella käytöksellä. Kun koira osaa pysyä paikallaan kotona muutamia sekunteja, voidaan varovasti lisätä häiriöitä ja aikaa, muttei tietenkään samalla kertaa kumpaakin. Paikallaolosta palkataan aina namilla koiran ollessa edelleen paikallaan, koska pallo taas innostaisi koiraa eteenpäin ja vesittäisi ainakin alkuvaiheessa koko harjoituksen idean.

4) Kohdetyöskentely

Kohdetyöskentely on alku kaikella ja sen tulisi toimia aina ja kaikkialla ja kaikissa tilanteissa. Kohteen osalta tulee aina miettiä palkkaamista. Kohteen kosketusharjoituksesta on hyötyä jatkossa monenlaisessa opettamisessa, on kyse sitten seuraamisesta imuttamalla, rauhoittumisesta tai kosketukseen tottumisesta. 

Harjoituksen alussa ota koiralle merkityksetön kohde käteesi ja tuo se lähelle koiraa. Naksutinkouluttajat käyttävät useimmiten kepin nenässä olevaa valkoista palloa kohdeharjoitteluun. Älä kuitenkaan liikuta esinettä tai houkuttele sillä. Opettele ennakoimaan ja palkitse jokainen lähestyminen kohdetta kohti. Jos koira ottaa askeleenkin sitä kohti ja nuuhkaisee sitä, palkitse. Ole täsmällinen ja anna palkkio lähellä kohdetta. Kun koira alkaa lähestyä kohdetta oma-aloitteisesti voit viivyttää palautetta ja lisätä sen kestoa. Näimme hauskan videon, jossa ihmisille aggressiivinen rottweiler oli opetettu painamaan kirsunsa kiinni seinään kiinnitettävään lappuun ja se keskittyi niin tehtäväänsä, että ihmiset saivat kokeille koko kropan läpi ilman mitään ongelmia.

Yleistäminen

Lopuksi Tommy Wirén puhui vielä muutaman sanan yleistämisestä. Kaikki harjoitukset tulisi saada yleistettyä toimimaan kaikissa ympäristöissä eli niin pihassa, lenkillä, kadulla kuin metsässäkin. Jos siirrytään vaikeampaan ympäristöön, tulisi siellä tehdä helppo ja tuttu harjoitus koiralle. Samalla kertaa ei voi vaikeuttaa sekä harjoitusta että lisätä häiriöitä. Jos koira ei tee mitä pyydät, on syynä joku seuraavista:

-        *  Koira ei tunne vihjettä niin hyvin kuin luulet

-        *  ympäristön häiriöt

-        *  virheitä sattuu – koirillekin

-        *  Koulutus on kesken!

Luento lopetettiin seuraavaan sanomaan: ”Eläimet eivät koskaan ole väärässä!”.

Julkaistu Springeri-lehdessä 2/2015