Keväisiä kuvia

Sebastian nappasi muutaman kuvan Essistä eli Jangas Enttententten ollessamme ulkoilemassa. Sitä tulee turhan harvoin kuvattua noita kotona eläviä harmaanamoja, joten välillä muistutus siitä, että koirien elinaika on rajallinen opettaa arvostamaan noita kahta taas enemmän. Raisan kanssa tosin meillä onkin sopimus, että Riesa elää 14-vuotiaaksi. Mummunsa piti aikanaan sopimuksesta kiinni, samoin Harry-vaari, joten katsotaan miten käy Raisan kanssa ;)

Slurps! Lupaan poseerata vaikka koko päivän, jos lahjotaan :)

Tässä vielä muutama kevättalvinen Anja-emännan ottama kuva Jameksesta eli Jangas Leisure Suit Larry:

Siis anteeks - kuka sä oot?

Leikitäänkö?!

Tessu-bestiksen kanssa. Ajatella, että kuukausi sitten tarvottiin kunnon hangessa!

Kevät on tullut!

Treenailua Tiltun opissa

Meillä kävi suorastaan satumainen tuuri, kun huomasin HSKH: toko-ryhmässä muutamaa viikkoa ilmoittautumisajan päätyttyä, että oli suunnitteilla tiistaisin päiväkurssi tokosta ja kouluttajana jo viime talvena tutuksi tullut mukava ja pätevä Tiltu Antikainen. Lopulta kurssui toteutui ja päiviksi osui neljä kertaa viiden viikon hoitovapaani aikana :)

  Olemme käyneet treenailemassa kahdesti ja vielä on kaksi kertaa jäljellä. Sissi-neiti hengaa mukana hallilla, joskus pirteänä eilen puolestaan ihan väskänä. Täytynee kirjata ylös opittuja asioita, ennen kuin ne unohtaa.

  Essin kanssa on tehty noutoa Tiltun oppien mukaan jo viime talvena:
1) Aluksi harjoiteltiin kapulaan rauhallista suhtautumista eli nuuhkaisusta sai (naksun ja) namin, jos neiti yritti hotkaista kapulan kitaansa vietiin mokoma kepukka pois.
2) Sen jälkeen siirryttiin pitämisharjoituksiin: kapula rauhallisesti suussa sekunnin kaksi ja sitten namipalkka ja irrotus.
Tähän oltiin jäätykin junnaamaan ja kisamainen 5 sekunnin kapulan pito ei vaan meinannut onnistua. Onneksi Tiltulta löytyi hyvät neuvot:
3) Olen palkannut irrottamisesta ja nyt siirretään palkkaus pitämiseen ja ketjutetaan: kapula suuhen sekunniksi- pois- suuhun 2 sekunniksi - pois - suuhun 3 sekunniksi - pois ja vielä kerran suuhun 4 sekunniksi ja sen jälkeen kehut ja palkka. Hiljalleen aika aloitetaan kahdesta sekunnista, kolmesta, kunnes ensimmäinen pito on 6 sekuntia ja viimeinen kymmenen sekuntia
4) Sen jälkeen aletaan ketjuttaa koko noutoa eli pitämisestä kapulaan tarttuminen ja sen tuominen luokse. Ennen kuin päästän tähän, saadaan kuitenkin harjoitella 3)-pitämisharjoitukset huolella.

Essi on aikas huono käyttämään takapäätään seuraamisessa ja perusasennoissa. Vatitreeniä pitäisi Essinkin kanssa aloitella, mutta sen lisäksi voidaan seurata ympyrällä vastapäivään ja lopussa kääntyminen ympyrän keskikohtaa päin ja siitä perusasento. Perusasennosta siirtymisiä niin, että siirryn noin 45 astetta oikealle. Käsi toimii ohjurina, mutta ei liiku.

  Raisan kanssa olin luvannut, että tokoilu loppuu neidin täyttäessä 10 vuotta. En kuitenkaan malttaisi, kun se on niin mainio :) Jumiutuva iäkkään koiran takapää aiheuttaa kuitenkin hiukan haasteita eikä heittämällä palkitseminen - niin tehokasta kuin se onkin - ole enää paras tapa. Aloimme katsoa ruutua ja kierto-ohjattu, jotka ovat ongelmallisimmat lähtöjen ja takapään rasituksen kanssa ja aloimme ketjuttaa niitä lopusta alkuun päin.

  1) Raisa jätettiin ruutuun seisomaan ja namikippo Raisun taakse. Menin lähtöpaikkaan ja käskin neitokaisen maahan. Palasin ruutuun ja palkitsin Raisan taakse. Seuraava kerta samalla idealla, mutta teinkin koko loppu kävelyt ja kutsuin lopussa Raisan seuraamaan. Sitten jatkettiin ruutuun lähetyksenä ja siitä taas loppuun, josta palkka namikiposta takaa.

 2) Eteen lähetys tyhjään tehtiin niin, että jätin lelun Raisan taakse ja menin 10-15 metrin päähän, josta vapautin sen lelulle.

3) Seuraavalla kerralla jätin Raisan samalla tavalla lelu takana 10-15 metrin päähän ja vapautin lelulle. Nyt kuitenkin Raisan tuotua lelun minulle, käskin Raisan eteen, pysäytin oikeaan kohtaan ja sitten kävin viemässä lelun RaiRain taakse ja vapautin taas alkupisteestä lelulle. Näin saatiin myös ajatusta siitä, että ensin juostaan poispäin ja käännytään katsomaan ja korjataan sijaintia suoraan ohjaajaaa kohti.

Myös kierto-ohjattuun saatiin hyviä vinkkejä, joita kokeillaan loppuviikosta :)

Huppista keikkaa!

Niin vaan pääsi käymään, että äitiysvapaa loppui tältä erää ja työt alkoivat. On sentään sikäli pehmeä lasku, että Stig jää vielä isyysvapaalle ja sen jälkeen vietän vielä loka-marraskuussa kuukauden hoitovapaalla. Nyt kuitenkin pitäisi olla tehokas töissä muutaman kuukauden ajan.

Viikolla sekä Tuffsen (Jangas Gotta Go) että Essi (Jangas Enttententten) osallistuivat rally-tokoon, vaikka jäivätkin vielä ilman tulosta. Tuffsen ei ollut jaksanut vielä keskittyä tarpeeksi hyvin ja pisteitä oli pudonnut haistelun takia.

Essi oli eka kertaa avoimessa luokassa ja huomasin muutamaa päivää ennen, ettei eihän me osata vielä
- rally-tokon hyppyä, josta pitäisi tulla heti seuraamaan
- pyörähdystä
- seisomista ohjaajan kiertäessä ympäri
- houkutusta

Radalla olikin näistä kolme, joista kahdesta tuli -10 virhepistettä. Sen lisäksi saatiin kaksi muutakin -10 pisteen kylttiä, kun Essi lähti liikkeelle hasitellen ja epävarmana. Odotusaikaa tuli ennen kehään menoa hieman enemmän ja se vaikutti alkuun. Alun kylteiltä tulikin ihan helpoista liikkeistä kokonaan vääriä suorituksia. Noiden meille vaikeiden asioiden jälkeen sain Essin hyvin mukaan ja loppurata oli kivaa - välillä jopa niin hauskaa, että Essi haukahteli innoissaan. Houkutukseen tosin langettiin. Ei tosin siihen tuolilla istuvaan ihmiseen, joka jännitti etukäteen, kun Essi sosiaalisena tyttönä mielellään käy moikkaamassa kaikki hauskat tyypit. Nyttenkin tuolilla istui oman kerhon tuttu "salacockerin" emäntä. Kivaa oli joka tapauksessa ja kivasta jäi hyvä fiilis. Tuomarin kommentitikin kuvastivat tuota suorittamisen iloa, vaikka itse suorituksissa on vielä hiomisen varaa paljonkin. Ne kuuluivat näin: "Ihana hännänheilutus. koiralla on kivaa ja niin meilläkin :)". Tuomarina toimi Riikka Timonen. Olin ajatellut rallyn avointa luokkaa vasta ensi vuodelle, kun Essin kanssa ei ole mikään kiire ja nyt on tarkoitus keskittyä hetkeksi TOKOn alokasluokkaan. Nyt oli kuitenkin kisat omalla kentällä, joten en malttanut olla ilmoittautumatta. Ja kivahan siellä oli kisata, kun oli plajon tuttuja, sopivan viileä ilma, mutta aurinko paistoi. Tämä koekerta meni kategoriaan Oppia ikä kaikki.

Illalla Stig lenkitti Raisan ja se alkoi ontua aika alkuvaiheessa lenkkiä. He kuitenkin nilkuttivat koko lenkin ja kotona pidin Raisaa Stigin tukiessa tassun pohjaa löytämättä sieltä mitään. Illalla ontuminen vaan paheni, kunnes Raisa konkkasi kolmella jalalla. Siinä vaiheessa otin Raisan syliin ja katsoin rauhassa löytäen monen sentin mittaisen orapihlajaaidan piikin, joka oli anturoiden välissä. Auh! Joku muu ei olisi kävellyt askeltakaan.

RTK3, RTK1 ja TP :)

Eli suomeksi rally-tokoilimme tänään kivojen tulosten siivittäminä. Aloitimme päivällä Essin eli Jangas Enttententten kanssa alokasluokassa. Sain Essin vähän liiankin innokkaaseen vireeseen ja se hieman höselsi, mutta kivaa tytöllä selvästi oli :) Uusimme kyltin 4 vasen täyskäännös (-3), 6-kyltiltä eli 360 vasempaan -1 vino (ihan ansaitusti), 8 spriraalissa talutin aiheutti ongelmia (-1) ja 9-kyltiltä eteentulossa kontrolli (-1), siinä taisi neiti haukahtaa hiukan tohkeissaan. Tuloksena 94 /100 pistettä ja tuomarin palkinto. Koska tämä oli kolmas alokasluokan kisa saimme koulutustunnuksen RTK1 ja menolipun avoimeen luokkaan.

Myöhemmin iltapäivällä Raisan aka Jangas Duck Soup kanssa kaksi kardinaalimunausta: peruuttamisessa en saanut askeleita kohdalleen edellisen kääntävän kyltin jälkeen ja aloitin väärällä jalalla. Raisa oli huonosti mukana eikä lähtenyt mukaan peruutukseen eli uusimme (-3) ja toisella kertaa askeleet edelleen ihan sekaisin ja peruutus aivan poikittain lopussa (-10 tvä eli väärin suoritettu tehtävä). Toinen oli istu-seiso-kierrä koiran ympäri, jossa Raisa oli ehtinyt istumaan lopussa huomaamattani. Näiden lisäksi takaa pyuolen vaihto oli ekana kylttinä ja siitä ihan ansaitusti ohjaajavirhe (-3), kun jouduin lähestulkoon pysähtymään, jotta sain Raisan vaihtamaan puolta. Liikkeen suoritus meni turhan lähelle kylttiä.

Pisteitä kertyi kuitenkin 74/100. Tämäkin oli kolmas tulos samasta luokasta eli koulari RTK3 ja seuraavaksi starttaamme korkeimmassa eli mestariluokassa.Tuomarina kisoissa toimi Hannele Pirttimaa.

Valokuvia kisoista löytyy seuraavasta linkistä: http://thulium.kuvat.fi/kuvat/2016/HSKH+Rally-toko+29.5.2016/

Edellisenä päivänä osallistuimme Järvenpään näyttelyyn, joss arvostelu oli hurjasti myöhässä ja meinasi jäädä koko kehään osallistumatta. Eipä se olisi tällä kertaa kovastikaan haitannut, koskapa tulokset olivat hyvin vaatimattomat:
Jangas Huller om Buller eli Sandy ERI2. (Lauran olisi pitänyt jo olla kotimatkalla ja kehässä näkyi ettei oikein hotsittanut ;)
Jangas In Blossom eli Zelda EH2. Muuten oli tuomarin mieleen, mutta etu.- ja takaliikkeet olivat turhan leveät. 

Hukasti metsässä

Olimme eilen Essin (Jangas Enttententten) kanssa MEJÄ-kokeessa, jossa jäljellä oli hyvin plajon riistahavaintoja. Oikeastaan vain viimeiset 20 metriä jäljestä jäivät hampaankoloon, mutta...

Olin taas ärsyttävästi myöhässä kokeesta, kun aamulla selvisikin, että Stig pääseekin töistä kolmelta eikä kahdelta kuten aiemmin ja kuten olin muistavinani. Koepaikalla piti olla 15.30-16.00 ilmoittautumassa ja matkaan menee normaalisti 15-20 minuuttia, mutta ruuhkassa kaksinkertainen aika... Helppo lyhyen matikan laskutehtävä osoitti matkalla seisottuani 10 minuuttia ruuhkassa, että ei ehdi ei millään. Kokeessa meille arvottiin numero 1, joka sopi mainiosti. Essi lähti aikas hyvin jäljestämään, taisi mennä hieman jäljen sivussa tuulen mukana, kunnes Sari oli bongannut jänöjussin pellon reunassa eikä aikaakaan, kunh Essi lähti vetämään jussin jäljille. Tuomittiin hukka. Sitten jäljestettiin ihan rauhallisesti ja osan matkaa aivan jäljen päällä pitkiä aikoja, joskin kulmien makaukset ohitettiin. Lopussa kuitenkin ensin linnun jäljille ja sitten luulen Essin saaneen ilmavainun sorkasta, koska se pyöri ja pyöri, välissä jopa 20 metrin päässä sorkan luota. Tosin lähes sorkan vieressä oli myös ihan tuore peuran makaus, joten saattoihan se olla vuoron perään sorkan ja vuoron perään elävän peuran hajulla. Eli kolmas hukka tuli harmittavasti niin lähellä kaatoa. Jäimme siis ilman tulosta. Toisaalta nyt vaan treeniä riistarikkaassa maastossa, josta saa Essin heti komennettua takaisin oikeille jäljille, jotta saadaan jälkiuskollisuutta lisättyä. Kaksi muutakin avo-lyuokan walesilaista eksyi riistajäljille, joita oli kuulemma harvinaisen paljon. Ilta oli kuitenkin hauska Sarin luona ja Sinttu sekä Seelakin tulivat sinne ja hain meitin lapset illaksi, kun Stig joutuu jälkikasvuamme vahtimaan viikonloppuna pitkät päivät. Arvostelunkin laitan, kunahn kerkiän.

Nyt onkin MH-luonnekuvauksen juttuja koko viikonlopuksi: tänään radan rakennukseen, kunhan saan ensin lapset hereille ja tavarat autoon (niitä riittääkin monta kottikärryllistä), niin pääsemme Virpin ja Noelin kanssa rakennushommiin. Olemme varmaan äärimmäisen tehokkaita, kun meitä on kaksi aikuista ja kolme lasta ;) Illalla haen MH-kuvaajaksi tulevan Kerstinin lentokentältä meille ja viikonlopun kummatkin päivät kuluvat aamusta iltaan Hausjärvellä. Maanantaina kaipaan varmastikin vain lepoa, vaikka Stig onkin illan taas kokeuksessa ;)

Essille luokkavoitto rally-tokossa :)

Eilen kisasimme rally-tokokisoissa Tampereella Tiia Hämäläisen tuomaroimissa kisoissa. Eikä taaskaan yhtään hullummin tuloksin :)

Raisan eli Jangas Duck Soup kanssa aloitettiin puolelta päivin, vaikka kisaa aloitellesssa Raisa läähätti kuumissaan ja ravisteli päätään. Korvat näyttivät siisteiltä ja ravistelua keski vain hetken ennen ja jälkeen kisan, joten todennäköisesti jokin ötökkä tai karva oli vaan mennyt korvaa kutittelemaan. Onneksi Raisa on kuitenkin rutinoitunut toko-koira ja kisan virheet olivat taas yllättäen enemmän emännän toilailuja. Saimme voittajaluokasta toisen hyväksytyn tuloksemme 79 pistettä sekä TP eli tuomarin palkinto :)

Raisan kanssa palkintojen jaossa

 Huomautuksia tuli seuraavasti:
5. Molemmat oikeaan täyskäännös -1 kontrolli (ei ollut ihan tyylipuhdas käännös omastakaan mielestäni)
6. oikealta eteentulo meni pipariksi, joten se -3 uusittiin
10. Istu - Maahan - kierrä koiran ympäri -10 tvä (eli väärin suoritettu tehtävä) eli Raisa ehti istua ennen liikkeelle lähtöä enkä jotenkan ihan tietoisesti sitä tajunnut...
11. molemmat vasempaan täyskäännös - 3 ohjaajavirhe ja -3 tvä: eka käskystä ei Raisa suorittanut ja toisestakin huolimattomasti ja aika viime tingassa...

Toista -1 pisteen vähennystä en paperista löydä, mutta kuka nyt yhtä pistettä jaksaa viilata ;)

Voittajaluokan rata

 Essi eli Jangas Enttententten oli ehdottomasti päivän tähti, vaikka olen edelleen sitä mieltä, ettei se oikein mitään osaa. Tämä lienee suurilta osin emännän asenneongelma. Essin kanssa sai tehdä töitä virittelyssä, mutta sain neidin hyvää vireystilaan ja sen kanssa oli kivaa ja rentoa kehässä. Pisteitä vähennettiin vain -1 kontrolli kyltiltä 7 (360 astetta vasempaan) liikkeestä, joka on meille edelleen hyvin hankala.

Alokasluokan rata

 Yhteensä pisteitä saatiin siis 99 kipaletta, joka oikeutti kaiken lisäksi luokkavoittoon :) Näin on Essinkin kanssa kaksi alokasluokan tulosta ja kolmatta enää metsästetään. Sen jälkeen jäädään varmaan hetkeksi kotiin harjoittelemaan käännöksiä vasemmalle, takapään käyttöä ja vapaana seuraamista... Ja tokoonkin tarttisi panostaa kesällä. Tässä kuitenkin Essin vauhdikas rata:

Siskoni kisasi kultaisensa Lakin kanssa ja heidätkin palkittiin tuomarin palkinnolla iloisesta radasta, jossa este suoritettiin hieman vaativammin takaa kiertona, joka ei ole ihan sääntöjen mukaista.

Hyvää äitienpäivää kaikille koiramammoille eli Raisalle, Nupulle, Wilmalle, Essille, Hertalle ja Viimalle! 

Kivoja tuloksia rally-tokossa :)

Eilen reissattiin lasten, Raisan ja Essin kanssa Tampereelle ja tämä päivä menikin rally-tokossa koko suvun hoitaessa nuorta väkeäni ;) Näiden tuloksien vuoksi kannatti kuitenkin vaivata lastenvahteja!

Aloitimme Raisan Jangas Duck Soup kanssa ekalla voittajaluokan kisallamme. Rata oli kivan tuntuinen, tosin alkupuhuttelussa tuomarina toiminut Minna Hillebrand mainitsi, että eteentuloissa ei sitten saa enää kumarrella. Muistin viime kertaisen videon, missä kovastikin kumartelin, vaikken ollut sitä tajunnut ja päätin nyt yrittää paremmin... Alkurata tuntui meille haastavalta, kun ekana esteenä oli hyppy, sen jälkeen liikkestä maahan, toinen hyppy ja vielä pyörähdys. Pyörähdys meni haahuiluksi, kun Raisa oli päässyt sopivasti agilitymoodiin ja niin uusimme liikkeen, tällä kertaa onnistuneesti. Tämän lisäksi oikealla puolen seuraamisessa ollut eteentulo keräsi miinuspisteitä -3 ohjaajavirheen takia (vartaloapu, kun kiemurtelin kumartelun sijaan ;) ja -3 tvä Raisankin ollessa hieman ihmeissään. Näiden lisäksi käytösruudusta tuli -1 tvä etutassujen siirrosta. Raisan korva oli jäänyt väärinpäin ja puolessa välissä se kiusasi sen verran, että Raisu ravisti ja samalla siirsi etujalkojaan. kaiken kaikkiaan jäi todella kiva fiilöis ekasta voittajan radasta!! Yhteensä siis VOI HYV 90/100 pistettä :)

Voittaja-luokan rata

Essin eli Jangas Enttententten kanssa oli eka kisamme ja se meni hyvin, vaikka treenaminen Essin kanssa onkin ollut aika puolitehoista: onneksi rallatessa saa kehua ja kannustaa ja käyttää vartaloapuna alokasluokassa. Pisteitä kertyi 97/100 ja ne olivat -1 taluttimen kiristymisestä pujottelussa (tämä oli täysin oma mokani eikä johtunut vetämisestä) ja sen jälkeen sotkeuduin taluttimeen niin, että vasemmalle käännöksessä en ollut ihan mukana ja Essi ehti kylttiä haistamaan (-1 kyl). Lopussa yksi perusasento jäi tekemättä, vaati uuden käskyn ja jäi kauaksi (-1 kontrolli). Essi oli innokas ja iloisesti mukana koko radan. Kyllä sen kanssa voi siis hyvin rallatella menemään, vaikka se on mielestäni aina vaan raakile. Siskoni totesi, että se näytti hyvin samalta kuin Raisan kanssa, vaikka minusta äiti ja tytär ovat ihan eri tuntuiset treenatessa. Essi kun vielä(kin) seilaa eikä ole läheskään niin varma ja tarkka kuin äitinsä.

Alokasluokan rata

Riikka ja kulstu Laki saivat puolestaan ekasta avoimen kisastaan 99/100, kun taas Kaisa ja bordercollie Tip palkittiin voittajassa 93/100 tuloksella, sij. 3 ja RTK3-koularilla. Oli siis kaikin puolin onnistunut päivä. Lämmin kiitos erityisesti sisaruksilleni, jotka kaitsivat Sissiä, isoveljen ollessa vaarin luona. Sissi pääsi hetkeksi hallillekin ihastelemaan tokoiluja. Olo on aikas väsynyt pitkän päivän jälkeen, kun ajelimme vielä illaksi kotiin Vantaalle. Ratapiiroksetkin on puhelimen muistissa. Pennut ovat olleet Stigin hoivissa ja kuulemma täällä on ollut varsin rauhallista meidän reissatessamme. Kahdeksan koiraa ei siis ole vielä mitään, kunhan emäntä, kaksi lasta ja kaksi koiraa on poissa ;)

Treenailuakaan ei ole unohdettu

Vaikka kuluneen viikon blogikirjoitukset ovat keskittyneet pentuihin, ei meillä silti isojen tyttöjen treenejäkään ole kokonaan unohdettu. Tosin Raisa ja Essi pääsivät viikonloppulomalle, ei sentään kylpylään, vaan Harrin ja Niinan hoiviin Sipooseen. Essi aloittikin juoksun perjantaina, joten sen kanssa varmaan pidetään hallitreeneistä taukoa. Saas nähdä ehtiikö Raisa juoksemaan samaan syssyyn...

Essin kanssa ollaan päästy agilityyn Terhin oppiin ja nyt alkaa taas omakin nilkka olla siinä kunnossa, että huhtikuulle olen miettinyt kisoja juoksun jälkeiseen aikaan. Aloitetaan varmaan aika kevyesti ja sitä ennen pitäisi ottaa taas tehokuuri pujottelua ja kontakteja. Olemme treenailleet mediesteille, kun en haluaisi rikkoa Essiä, joka täyttää pian seitsemän. Maksiesteet eivät kuitenkaan ole koskaan olleet ongelma, joten tehdään jonkin verran treeniä korkeammilla rimoilla ennen kisaa. 

Essin kanssa on myöskin hieman tehty rally-tokon alokasluokan liikkeitä, koska se on innokas ja niitä on helppo harjoitella remmissä lenkillä eikä se vaadi harjoittelulta kenttää, isompaa aukeaa tai hallia. Kiva laji siinä(kin) mielessä.

Raisan kanssa on otettu aika rauhallisesti, mutta rallatellut on sekin. Keskiviikkona tehtiin aikaisin aamusta tuttuun tapaamme hallilla eka kertaa voittajaluokan rataa. Vaikka voittajan kyltit periaatteessa osataan, huomasin oikealla puolen tehdyt liikkeet omalle keskittymiselleni vaikeammaksi kylttien kanssa ja radan loppupuolella. Eritoten kummankin kääntyessä oikealle tai vasemmalle täytyy oikein miettiä, että tehdäänkö liike "pois" vai "kohti". Onneksi ennen seuraavia kisoja ehditään hioa vielä useampaan kertaan noita voittajan kylttejä ja ratoja, eikä sitä tiedä saadaanko pääsiäisen avoimen radalta luokkanousua vai tehdäänkö kummatkin kisat vielä avoimessa.Tänä aamuna käytiinkin harjoittelemassa puolenvaihtoja "kylttien" kohdalla - se vaati todellakin hienosäätöä ja kaipaa sitä edelleen.

Raisu osallistui kovasti pentujen odotukseen viime hetkillä

Tokoilua ollaan uskallettu tehdä vain muutama juoksuliike treenikerralla ja lähinnä keskitytty ruudun paikkaan lyhyeltä matkalta sekä tehty ohjattua muutamaan kertaan. Raisalla vauhtia on ihan liikaa ikään nähden ja se syöksyy pallolle sillä vauhdilla, että heittää usein kupperiskeikkaa :( Torstain treeneissä oli kisamainen harjoitus ja olin valinnut meille ne rauhalliset liikkeet eli seuraamisen, zetan, ohjatun ja ajattelin, että koitetaan viimeisenä kierto-ohjattua. Raisa oli tosi hienossa vireessä: teki seuraamisen häntä heilua ja varsin tarkasti. Zeta tehtiin erittäin mallikkaasti: reagoi käskyihin heti, teki asennot suoraan ja malttoi odottaa käskyä, jolla lähti hyvin mukaan! Tunnarille meno rauhallisessa laukassa, tarkasti etsi oman, mutta takaisin tullessa pureskelua, vaikka muuten ok. Eipä olla pitämisharjoituksia tehtykään muutamaan viikkoon ja epävarmuus näkyy heti. Pyysin kouluttajiakin katsomaan Raisan takapään käyttöä: hyvin se meni eikä ongelmista näkynyt merkkiäkään. Kierto-ohjatussa Raisa lähti ihan liian kovalla vauhdilla hienosti kapuloiden ohi, mutta eksyi ruudun merkkeihin ja ilmeisesti kipuillessaan alkoi rauhoitella haistelulla. Ajattelin vielä tuolloin, että se vaan hämääntyi ja lähetin uudestaan, jolloin se juoksi kartion lähelle häntäänsä taas kummallisesti kantaen ja sillä oli selvästi kipu ja epävarmuus. Hetken päästä kivusta ei voinut erehtyä, kun takapää oli taas puolinaisella käytöllä ja häntä heilui epävakaasti. Harmittavaa, että selkä on edelleen noin helposti kipeytyvä. Millä saisin Raisun olemaan koheltamatta, kun se tuntuu pystyvän siihen ihan taluttimessakin? Liukkaille keleille ei mitään mahda, mutta toki tuo repivä ja vauhdikas treenaus on nyt jätettävä väliin toistaiseksi. Lomailun jälkeen tällä viikolla jatketaan siis lähinnä rally-tokoa ja tokon rauhallisempia osioita ja muutaman viikon päästä onkin aika uudestaan osteopaatille. Raisa on saanut makoilla pari tuntia illassa Back On Track-loimessa ja kaipa selän kevyt hierontakin tekisi hyvää. Intoa vanhassa rouvassa kyllä piisaa vaikka kahdelle jakaa ja häntä heiluu yhdessä tehdessä. Epun emäntä Tiina joskus lainasi englanninkielistä sanontaa "Bright-eyed and bushy-tailed", joka kuvaa niin mainiosti miltä onnellinen walesi näyttää.

Tokoa, agilitya ja rally-tokoa

On taas ollut meidän tehotreeniviikko. Maanantaina aloitettiin Essin kanssa agilityllä, jossa Terhi oli suunnitellut kivan radan, jossa erityisen kinkkinen kohta (useammallekin koirakolle, myös meille) oli pujottelun suorittaminen kohti seinää, kun jatkon kannalta täytyi lopusta päästä siirtymään tiukasti vasemmalle kepeistä. Noita täytyy ehdottomasti harjoitella lisää. Minulle edelleen hankalaa on koiran ohjaaminen kohti ponnistuspaikkaa tiukoissa käännöksissä, mutta nekin alkoivat hiljalleen luonnistua. Tuntui kivalta päästä tekemään oikeasti agilityä syksyn nilkan linkuttamisen jälkeen...

  Tiistaina oli kouluttamassa, mutta koska Jaana ja Eve tekevät koulutusohjaajaharjoitteluita, pystyin napaamaan Femman mukaan ja se sai painia ulkona ja häkissä veljen kanssa, harjoitella hieman kontaktia ja perusasentoon tuloa sisällä ja totutella touhuun ja muihin koiriin omaan reippaaseen tapaansa. Eilen Femma ja Essi lähtivätkin viikonloppuhoitoon Niinalle ja Harrille, kun meillä on ongelmassa rally-tokokisat ja tarkoitus oli lähteä koko perheen kanssa kyläilemään samalla. Perheen miesväen flunssan takia suunnitelmat hieman muuttuivat.

   Keskiviikkona oli Essin tokovuoro Antikaisen Tiltun opissa ja teimme jääviä eli seisomista, istumista ja maahanmenoa liikkeestä. Istuminen on jäänyt muutamaan hassuun kertaan ja nyt saamme alkaa työstää sitä niin, että peruutan Essistä poispäin ja käskytän samalla istumaan pysähtymättä (oi miten vaikeaa minulle! Eikä tämä ole lainkaan ironinen kommentti vaan ihan oikeasti välillä tuntuu, että kaksi aivosolua eivät ohjaa kahta jalkaani niin kuin pitäisi).  Maahanmenojen ja seisomisen nopeudesta ja tarkkuudesta saimme kehuja, nyt vaan ketujuttamista ja palloa kauemmaksi, ettei Essin käsitys ole enää se, että joka kertaa lentää pallo heti palkaksi. Myös Femman kanssa ollaan nyt alettu harjoitella näiden käskyjen kestoa, täytyy ottaa siitäkin alkuviikosta videopätkää.

Raisa on päässyt kanssani hallille treenaamaan maananatian, tiistaina ja torstaina aamulla. Tehtiin tiistaina avoimen luokan rally-tokorata, jossa pyörähdys ja seisominen olivat vielä vaikeita, muuten mielestäni sujui varsin hyvin. Kierto-ohjattua on harjoiteltu niin, että vien aina kapulat virittelyn jälkeen ja välillä kapulat meinaavat vielä voittaa kiertämisen. Raisa kuitenkin selkeästi miettii ja edistyy. Ruutu vetää hyvin puoleensa ja Raisa etsiytyy kaukaakin varsin hyvään paikkaan, mutta tulee muutaman askeleen kohti minua maahanmenoa ruudussa suorittaessaan - täytyykin miettiä tähän jotain apua.

Torstaina koulutusryhmässä treenattiin ihan ohjatusti Tiinan kanssa luoksetuloa, jossa keskityttiin häiriöiden sietämiseen eli Tiina liikkuroi seisomispaikalla ja Raisa tulikin toiselle merkille maahanmenoon tai seisomiseen. Eka kerralla Tiinan ohittaminen oli tosi hankalaa, mutta se helpottui joka kerta. Vieressä olevan agikenttä ja puomin hetsaaminen saivat vielä lisähäiriöitä, joten saatiin tosi hyvä treeni.

Seuraamisen perusasennot ovat varsin hyvällä mallilla, mutta Mirjamin häiriköinti oli edelleen niin kovin hankalaa, kun Raisa olisi niin tottelevainen, että se tottelisi kaikkia. Agilityssä se oli aikanaan aikamoinen etu, kun se lähti namien tai lelun kanssa puolituttujenkin kanssa radalle. Aikanaan neiti kisasikin meidän koulutusohjaajan Merin kanssa yhden treenikerran jälkeen 0-radan ja LUVAn kakkosista, kun itse olin sairastunut flunssaan pari päivää aiemmin...

Paikallaolot ja sieltä luoksetulot sujuivat hyvin, mutta kertaalleen Raisa oli jo menossa maahan vierustoverin käskystä.

  Femman kanssa on jatkettu perusteita, lenkkeilty pellolla, annettu luita purtavaksi ja jätetty kädet rauhaan.

Pikaista TOKO-päivitystä

Maitoaivon muisti on hyvä, mutta niin pirhanan lyhyt, että lienee parempi päivittää viime viikkojen opit, ennenkuin mokomat kokonaan unohtuvat. Voi sitten taas aikanaan katsoa, että "ai niin, totakin piti harjoitella!".

   Viime viikon keskiviikko edelleen aika tukkoisena tokoiltiin Essin kanssa Tiltun kurssilla. Nyt ollaan siirrytty pitkissä seuraamisissa tekemään ilman kädessä olevaa namia, mutta käsi edelleen sen näköisenä, että siellä voisi olla nami. Essi on niin kovin innoissaan, että se välillä alkaa jopa näykkiä housujani. Perusluoksetulo on hyvä, paitsi perusasentoon tulossa on epävarmuutta ja hitautta ilman käsiapua. Nyt otettiin käyttöön hetkeksi kaksoiskäsky eli tänne-käsky uusitaan juuri ennen hidastusta ja perusasentoon tuloa. Jos Essi tulee kaksoikäskyn kanssa suoraan perusasentoon - iloinen palkka - muuten kolmas käsky ja vain suulliset kehut. Kotona peruuttaessa namilautasen kanssa edessä seisomiset ja maahanmenot. Lisäksi pylvään kierto kuntoon. Olisi taas paljon tekemistä :) Essi itse on ainakin innoissaan kuin ilmapallo!

Torstaina Raisan treeneissä käytiin läpi tunnaria ja seuraamista. Muuten Raisan seuraaminen on hyvällä mallilla: peruutuksetkin ovat kelvanneet lyhyinä vanhoilla säännöillä, mutta nyt pitkinä ne ovat luokattoman huonoja. Ohjeeksi peruutusta edelläni (valitettavasti vaan perjantaina nyrjähtänyt nilkka ei ole oikein sallinut lattialla kökkimistä) ja lisäksi peruutusharjoitukset perusasennosta taaksepäin pää alhaalla. Tunnari oli edelleen positiivinen yllätys, vaikka en ole saanut sitä vuoteen harjoiteltua kuin Sebastian apuohjaajana pari kertaa. Raisa menee laukalla kapuloille, etsii tunnollisesti omansa jopa yli kymmenen kapulan joukosta. Palkkaan toistaiseksi (selvällä vapautuskäskyllä!) jo matkalla tai kapulaan tarttumisesta ja kapulan pitämistä harjoittelemme erikseen. Kapula matalalta neitokaisen suuhun ja siitä nosto perusasennon luovuttamista varten. Nämä ovat onnistuneet hienosti kotonakin.

Keskiviikkona käytiin Ojangossa itsekseen treenaamassa ja hyvin olivat liikkeet edistyneet. Edes kentällä keikoillut varis ei juuri haitannut. Vain yhden kerran Raisa kävi sen ajamassa lentoon, kun lähetin sen kiertämään ja varis oli merkistä parin metrin päässä. Huonoa ajoitusta siis omalta osaltani. Paikalla istuminenkin onnistui vaakun lähellä. Siitä on kuvakin odottamassa puhelimessa. Essillä on hyvä motivaatio hommaan ja silläkin liikkeet edistyvät. Ruutukin on otettu ohjelmistoon aina silloin tällöin.

Eilisissä tokoissa kävimme läpi kauko-ohjausta, jossa Raisalla on epämääräinen sekatekniikka, jossa se heiluu kuin heinämies, mutta lopulta on samassa paikassa kuin alussakin. Muutama vinkki: maahanmenosta istumisessa on jo aiemmin kiinnitetty huomiota ryhdikkääseen istumisasentoon, nyt kriteeriksi se, että jalat tulee nostaa rungon alle yhdellä hypähdyksellä.

Merkin kierto sujui todella hienosti ja vauhdikkaasti myös hyppyjen ohi. Jatkossa enemmän häiriöitä kiertoliikkeeseen ja lisäksi noita luoksetuloja kaikenlaisten houkutusten ohi. Hypyn neiti kiersi, mahtoikohan keskiviikon harjoitus 40-45 senttisillä esteillä ollut hieman liikaa sille. Toisaalta se kyllä hyppii ojan yli toistametriä pitkiä loikkia... Kurjaa, jos vanhuus ja vanhat krempat alkavat näkyä muuten niin pirteässä tytsyssä. Tällä hetkellä tokoilu tuntuu hirmuisen kivalta ja motivoivalta, kun nilkka ei oikein salli agilityä.

Tiistain treeneissä kokeiltiin amerikkalaista versiota agilitystä, nimittäin Gamnbler agilityä, ihan noin niin kuin tuulettaakseen agilityn harjoittelua. Se oli ihan hauska kokeilu  kertaalleen ulkona ja vaati ihan uudenlaista ajatusmaailmaa agilityyn, kun esteistä sai eri määrän pisteitä ja puolessa minuutissa tuli ehtiä suorittaa mahdollisimman monta (paljon pisteitä antavaa) estettä. Lopussa oli Gambler, jossa koiraa tuli ohjata kauempaa (onnistui hienosti kisaavilta!).
Amerikkalaiset säännöt lyhykäisyydessään
Tällaista rataa tehtiin tiistaina:
http://agilitycoursemaps.com/CourseMap.aspx/Details/1352

Oli hauska katsoa, kuinka eri tavoin ohjaajat valitsivat ratapätkät ja kuinka pisteitä saattoi tulla hyvinkin eri määrä näennäisesti saman tyylisiltä radoilta. Ihan hauska kertaluontoinen harjoitus illan pimeydessä, kun ohjaajat saivat tehdä enemmän aivotyötä ja koirat kävivät muutamaan kerran tekemässä kisamaista harjoitusta :) 

Viikonlopun touhuja

Ensimmäiseksikin Sandyn eli Jangas Huller om Buller juoksu alkoi viimein tiistaina ja neiti tulee meille tulevana torstaina, jolloin saadaan alkaa odottaa astutusajankohtaa :) Näyttää siis, että mikäli kaikki menee toiveiden mukaan pennut syntyisivät jouluksi. Olin kyllä luvannut itselleni (ja Stigille), ettei meille tule enää joulupentuja, mutta katsotaan... Näin se naisen mieli muuttuu.

Lauantaina olimme Sandyn kanssa Hyvinkäällä näyttelyssä, jossa oli latvialainen tuomari. Sandy esiintyi kivasti, mutta juuri alkanut juoksu ei tietenkään auta takapään käyttöä, kun sitä inhottaa kaikki takaosaa koskeminen ja alkanut juoksu näkyi hieman liikkeessäkin tai sitten lihakset ovat hieman juntturalla. Onneksi neiti on niin läpeensä sosiaalinen, ettei tuomarin koskeminen siltikiään kammoksuta - päinvastoin tuomaria voi pussata joka tapauksessa. Neiti palkittiin EH3.-tuloksella käyttöluokassa seuraavanlaisella arvostelulla:

"Medium size. Nice type. Enough strong in bones. Feminin head. Enough long and strong muzzle.
Excellent ear set. Expressive dark eyes. Could be stronger topline in movement. A bit rounded croup. Enough deep chest. Excellent temperament."

Jangas Huller om Buller

Sandy

Viikonloppuna on ahkerasti treenailtu omien karvatassujen kanssa. Essi on harjoitellut pitkiä seuraamisia todella onnistuneesti. Myös luoksetulot ja liikkeestä maahanmenot alkavat olla hyvällä mallilla. Hyppykin on sujunut ihan ongelmitta, kun sitä on muutamaan kertaan kokeiltu. Kauko-ohjauskin on aika hyvällä mallilla. Nyt pitäisi vaan saada paikallaolot ja kapulan pitäminen kuntoon. Viivi ja Dante lupautuivatkin paikallaolotreeneihin, joten nyt täytyy vaan sopia yhteistreeneistä.

Raisan kanssa treenailtiin launtai-iltana Ojangossa Sebastianin toimiessa upeasti apuohjaajana. Poika laittoi tunnariesineet (hieno liike, vaikka palautus olikin ravissa) ja vei namia ohjatun kippoihin (onnistui hyvin joka kerta). Lisäksi harjoiteltiin vauhdikasta kartion kierto ja sieltä ruutuun meno-leikkiä onnistuneesti ja hyppynoutoa ollessani entistä enemmän sivussa. Paikallaistumistakin tuli harjoiteltua, kun pienet silmät kertoivat tytön hyvin istuvan paikallaan. 4-vuotias oli jo uskomattoman taitava liikkuri apuna :)

Eilen käytiinkin jalkapalloilevien aikuisten ja leikkivien lasten vieressä tokoilemassa häiriötreeniä, joka teki todella hyvää. Häiriöt hieman vaikuttivat tekemiseemme, joten täytynee nyt alkaa enemmän hankkiutua hankaliin paikkoihin harjoittelemaan. Zetassa eka istuminen epäonnistui Raisan valuessa maahan, sen jälkeen koko liike hyvin. Merkille lähetyksissä on vielä tekemistä ja niissä itseäni hiukan jännitti lähelle pomppiva pallo ja juoksevat ihmiset ja se varmaan hiukan näkyi Raisassakin. Luoksetulo vierelle merkkien lomasta vauhdikkaasti ja lopuksi purkille lähetyksiä ja suuntia (ohjattu nouto namipurkille noutokapulan sijaan). Ne ovat onnistuneet rauhallisissa treeneissämme lähes poikkeuksetta, mutta nyt oli vaikeampaa, etenkin jos joku kulki niin läheltä, että se vaikutti minuun - ja sitä kautta koiraan! Toki osa häiriöistä oli niin isoja, että jouduin hetkeksi ottamaan Raisan kokonaan perusasentoon viereeni, kun pari pikkutyttöä tuli kyselemään, mitä me teemme ja pieni poika ajoi ohitsemme pyörällä parin metrin päästä...Vastaavia häiriöitä ja taukoja voi tulla kokeessakin, joten treeni teki todellakin hyvää. Nyt pitäisi vaan heittää laiskuus romakoppaan ja saada aikaiseksi paljon tuon kaltaista harjoitusta.

P.S. Sain viimein päivitettyä kuvia I-pentujen lonkkakuvista ja  Danten agilitymestarikuvan.

Paljon treenailua ja hiukan kommelluksia

Tällä viikolla alkoi syksyn kestävä rupeama, jolloin vietän joka toinen viikko HSKH:n kentillä ohjatusti aikaa neljänä päivänä viikossa, joka toinen viikko treenejä kerääntyy vain yksi (tai kaksi). Kiva päästä vihdoin ja viimein kunnolla treenailemaan koirien kanssa, kun kulunut vuosi on ollut sen suhteen ihan toivotonta, koska
a) En ole itse kyennyt muistamaan käskyjä, käsimerkkejä tai muutakaan tarpeellista. En ole kyennyt palkkaamaan oikea-aikaisesti ja pitämään kriteeristä kiinni. Viime syksyn aivot olivat ihan puuroa nukkumattomuuden takia. Totesin paremmaksi luopua toiminnasta, joka aiheutti enemmän haittaa kuin hyötyä.
b) Keväällä minut määrättiin vuodelepoon pariksi kuukaudeksi. Se ei edesauttanut minkäänlaista harjoittelua.
c) Raisa kipuili elokuun alussa, kun vihdoin olisin itse pystynyt johonkin. Onneksi sain osteopaattiajan neidille ensi viikolle.

Näin on meillä eletty kesän ajan - missä se treenihetki viipyy?

Ei ole helppoa ei. Ja selityksiähän aina löytyy ;) Nyt siis kuitenkin ollaan päästy tekemisen makuun, joten lienee hyvä laittaa itsellekin tänne muistutusta, mitä on tehty ja mitä pitäisi vielä saada aikaiseksi.

Essin kanssa käydään joka toinen viikko maanantaisin agilityssä ja jatketaan Kaitilan Terhin ryhmässä. Ryhmä koostuu periaatteessa 3-luokkalaisista ja radat ovat sopivan haastavia, muttei liian hankalia. Tällä hetkellä harjoiteltavia asioita ovat seuraavat:
- Keppikulmat ja Essille varmuus itsenäiseen kepeille menoon. Itseltä pois turha auttaminen, joka itse asiassa haittaa koiraa.
- Tiukat (lue: tiukemmat) käännökset, ennen estettä käännöksen ennakointi ja lähettäminen asiallisesti (ei sellainen heitänpä vain koiran pitkälle "hämy 1-0" tyylinen ratkaisu)
- Vanhat paheet eli perse pystyssä tässättely, kumartelu ja myöhässä olevat käskyt edelleen  silloin tällöin nostavat päätään (tiedän kyllä, ettei niissä ole järkeä, mutta kun...)
- Kontakteilla asiallisen suorituksen vaatiminen joka kerta, palkka silloin tällöin ja vapautus käskyllä joka kerta.
- Oman radan suunnittelussa voisi uskaltaa enemmän, ainakin treeneissä. Vanha ja turvallinen ei ole aina paras.

Tiistaisin koulutan springeriryhmiä edelleen. Tänä syksynä Wiia-walesi tuli eka kertaa ryhmääni eikä se kouluttaminen mennyt ihan  kaikkien taitojen sääntöjen mukaan. Onneksi Eve on lupautunut noiden aloittelijoiden kohdalla apukouluttajaksi. Sissi joutuu käytännön syistä edelleen seuraamaan äidin mukana treeneissä ja onkin yleensä tyytyväinen vaunuissa tai sylissä. Sebastian ilmoitti viime tipassa, että hän haluaa ehdottomasti mukaan. Puolitoista tuntia kuluikin ihan hyvin, mutta sitten iski pissahätä ja nälkä. Kun lapsia epäilevän Wiian vuoro tuli, alkoi hetken päästä poika kitistä, että on pisaroita kalsareissa ja repi housut alas ja oli pylly paljaana. Itseä alkoi hysteerisesti naurattaa ja walesineiti haukkui sen näkökulmasta ihan ihmeellisesti käyttäytyvälle pojalle. En ollut varannut edes evästä pojalle, kun toisen ei ollut alunperin tarkoitus tulla mukaan, mutta onneksi Jaana pelasti sitten tilanteen ja piti pojalleni seuraa loppuajasta. Onnekseni ryhmissäni treenaa aivan ihania ihmisiä, jotka auttavat myös lasten viihdyttämisessä :) Välillä itseäni mietityttää, että mahtaakohan kaikkien elämä muistuttaa kummallista komediasarjaa, jossa toinen toistaan absurdimmat tapahtumat seuraavat toisiaan.

Keskiviikkona osallistuimme elämämme ekaa kertaa Essin kanssa TOKO-treeneihin. Essin meille tultua oikeastaan luovuin koko toko-ajatuksesta, vaikka se tekee ihan iloisesti, mutta se ollut niin epätarkka tekemisissään (Essin mielestä seuraaminen on ollut arkiseuraamista puolen metrin päässä, koira kaarella pomppien) eikä mielenkiinto ole oikein säilynyt. Olemme kuitenkin parin vuoden ajan namin perässä imuttaen harjoitelleet seuraamista lyhyitä pätkiä, toisinaan ilman namiakin. Maahanmenoja ja seisomisia on hieman harjoiteltu, perusasennot sujuvat hieman kädellä auttaen. Vähän siis pohjia, mutta sillä tasolla, että Raisa osasi nuo asiat pentuna ehkä 10 viikon iässä. Maltti ja paikallaolo ovat onneksi vahvistuneet agilitytreenien vuoksi. Vanhat tokosäännöt loputtomine seuraamisineen alokasluokassa saivat minut aikanaan päättämään, etten jaksa tokoilla Essin kanssa "Ei vanha koira uusia temppuja opi"-tyylisesti. Onneksi oppii.

Nyt päästiin siis Tiltu Antikaisen oppiin ja heti eka kerralla aiheena oli seuraaminen. Omaksi ja aiheesta tunnin alussa pelottelemani koulutusohjaajan ihmetykseksi Essi osoittautui oikein päteväksi! Nyt vaan pitkät seuraamiset peliin: ei enää pelkästään lyhyitä pätkiä, vaan seuraaminen on pitkä liike eli nami saa olla vielä pari viikkoa kädessä, mutta keskittyminen itsellä pään sisäiseen liikkurointiin, tarkkaan kulkemiseen ja pitkiin seuraamisekaavioihin. Aina 5-7 askelta ja tapahtuma ja sama toistuu kymmenisen kertaa. Esimerkiksi näin: Liike alkaa - liikkeelle mars- käänös oikeaan mars - täyskäännös mars - juoksuun mars mars - käännös vasempaan mars - käyntiin mars- liike seis - liikkeelle mars- täyskäännös mars - liike seis - Palkka!

 Saan siis vaikuttaa vielä aiempaakin sekopäisemmältä, kun kuljen yksinäni kentällä ja hoen "liikkeelle mars - käännös oikealle jne". Jos joku korjaa meikäläisen parempaan talteen jossain vaiheessa, niin voin aina selittää, että mähän vaan harjoittelen koiran kanssa. Niin, että missä se koira on? Mielikuvissa, mielikuvissa... 

Tokoilun jälkeen jäimme vielä hetkeksi agilityn ja saman tokoharjoituksen pariin ulkokentille Sintun ja Loten seurassa. Harjoittelimme ulkona keppikulmia ja putkijarruja - välillä meinasivat jarrut vähän reistata, kun vauhti kiihtyi. Sintun ja Loten yhteistyö on nykyään tosi kaunista ja Lotte, vaikkakin edelleen hyvin vauhdikas, jaksaa myös tarkkaavaisesti seurata Sintun ohjausta.

Eilenkin päästiin hallille - Raisan kanssa Mirjami Marttilan ja Tiina Hyvärisen EVL-tokokurssille. Kurssille päästyämme tein päätöksen, että teemme kaikkemme vuoden ajan tottelevaisuusarvon eteen ja Raisan täyttäessä kymmenen lopetamme tokon - ja jatkamme mejällä :)

Olimme pari vuotta sitten Mirjamin ja Tiinan kurssilla, mutta silloin meillä oli turhan paljon poissaoloja johtuen  Raisan kipuilusta eka kertaa. Tykkäsin kovasti heidän koulutuksestaan, joten odotuksen ovat taas korkealla ja meillä on vielä hauskasti suurelta osin 8-ryhmän koiria ja entinen agilitykoutsimme Raila bordercolliensa Whimsyn kanssa samssa ryhmässä.

Syyuskuu ollaan saatu treenata ja olemme tehneet lähinnä seuraavia asioita:
- Seuraamista ja jääviä eli seisomista, istumista ja maahanmenoa ollaan ylläpidetty koko vuosi Samoin jossain määrin luoksetulon pysäytyksiä. Aina joskus on jumpattu kaukojakin, ainakin läheltä.
- Ohjattua noutoa helpotetusti: merkille parin metrin päästä ja ohjatun suuntia namipurkeille lähettäen. Yleensä laitan itse namin oikeaan purkkiin, muutaman kerran Sebastin on ollut loistava apuohjaaja tässä hommassa. Lähes sataprosenttinen onnistuminen, joskus Raisa on jäänyt arpomaan merkille, että mihin lähdetään. Olen yhdistänyt jopa suuntakäskyt hommaan mukaan ja kovasti harjoittelen itse oikeaa ja vasenta (käytän omia suuntiani, Raisalle sillä ei ole sinänsä väliä, että sanoessani oikea on se Raisun vasen, kun se on kuono kohti minua).
- Tunnarissa oman kapulan piilottamista ja kotona kapulan pitämistä.
- Kartion kiertämistä on alettu harjoitella. Mikäli hyppyesteet ovat lähellä, hämmentää se vielä. Eli vielä lisää kiertotreeniä. Hyppynoutoa niin, että olen jättänyt Raisan sivuun esteestä ja lähettänyt hakemaan esteen yli luokse tulleen. Itse olen koittanut siirtyä vinoon esteestä.
- Ruudun löytymistä on vahvistettu ja samoin siellä ruudussa odottamista. Eteenmenoja harjoiteltu kertaalleen polulla niin, että olen jättänyt pallon kulkiessamme eteenpäin ja lähettänyt Raisan sitten eteen-käskyllä sitä hakemaan käännyttyämme.

Eka kurssikerralla oli tarkoitus katsoa, miltä liikkeet näyttävät ja samalla myös palkattomuutta. Taas sain yllättyä iloisesti! Neljä liikettä olivat kaikille samat eli seuraaminen, ohjattu nouto, luoksetulo ja kauko-ohajus.

Seuraaminen oli iloista ja suurelta osin tarkkaa. Joku käännös ja perusasento levisi eikä peruuttaminen ollut mitenkään loistavaa, mutta kokonaisuus oli hyvä. Itsekin olin tyytyväinen omaan liikkumiseeni. Kerrankin.

Ohjattu nouto sai minut melkein haukkomaan henkeäni. Raisa meni hitaasti (= ravaten) merkille, pysähtyi heti katsekontaktia pitäen, lähti laukalle kapulalle, tarttui, toi lähes koko matkan laukaten ja perusasennossa muutama kapulan asennon vaihto ei ollut kokonaisuudessa yhtään mitään. WAU! Ihan uskomatonta, ottaen huomioon, että edellisestä kokonaisesta ohjatun noudon suorittamisesta on vuosi aikaa.

Luoksetulossa Raisa alkoi ennakoida vieressäni maahanmenoa ja ekaan luoksetuloon annoin aika rauhallisen käskyn. Neiti oli just sen näköinen, että mä tiedän jutun juonen, ravaili eka pätkän ja melkein jo pysähtyikin merkille ennen käskyä. Sen jälkeen oikein innokkailla käskyillä laukassa seuraavat siirtymät ja maahan heittäytyminen niistä sijoilta. Ei siis hullummmin alun ennakoinnista huolimatta.

Kauko-ohjauksessa oli enemmän haastetta emännälle. Asennon vaihdoit näennäisestä seilaamisesta huolimatta aika paikallaan. Johonkin tartteettiin kaksi käskyä, mutta kokonaisuus kasassa ja innokas.

kouluttajat nauroivat, että odotellassa Raisa on ihan nukahtaneen ja rauhallisen näköinen, mutta päästessään tekemään virtaa ja innokkuutta riittää ja silmiin syttyy ihan uusi palo. Se on kyllä tyypillistä Raisalle ja ikä on vielä lisännyt tuota tunnetilojen eroa. 

Olen siis taas innoissani tokosta ja toivottavasti saadaan nyt äitiyslomalla treenattua ahkerasti ja keväällä sitten saataisiin nauttia työn tuloksista kummankin tytsyn kanssa :)

Dantesta agility-mestari ja Lotte Matkalla mestariksi

Tänään kisattiin Tuusulassa Springerspanielit ry:n agilitymestaruuksista päivän A-agilityradalla. Janne Karstunen tuomaroi 1- ja 2-luokat. 1-luokkaan ei osallistunut yhtään kasvattiani (eipä niitä Kamua lukuunottamatta taida enää ykkösiä ollakaan), mutta Muru-walesi koulutusryhmästäni oli toiseksi paras Tulokas-kisassa. Tulokas-kiertopalkinnon voitti kuulemma enkku Sky.

Maksi2-luokassa kisasivat vain Lotte ja Piko. Tällä kertaa Lotte eli Jangas Elin Kelin Klot ja Sinttu Immonen vetivät pitemmän korren 20 vp tuloksella (epätyypillisesti pudonneita rimoja, rengas ja pujottelun sisäänmeno). Rata oli kuitenkin sujuvaa menoa ja niin Lotte voitti vuodeksi Matkalla mestariksi-kiertopalkinnon, jonka lahjoittajat ovat Remu-eno ja tänään 3-luokassa kisannut Börje.

Medi3-luokassa kiertopalkinnon vei neljättä kertaa Tessa (Mawredd Tes) ja Matti Siirtola. Tessalla ikää on melkein 12 vuotta! Hekin ovat treenaanneet jossain vaiheessa ryhmässäni.

Maksi3 aloitettiin Martti Salosen mukavalla B-agilityradalla, jossa saimme Essin kanssa 10 vp ja hieman yliaikaa, kun neiti yllättäen kurvaili kahdesta aidasta ohi. Toinen niistä oli vika aita, josta Essiläinen ilmeisesti viiletti jo palloa kohti. Eipä parane nyt enää laittaa palloa odottamaan maalin läheisyyteen. Toka rata oli mestaruusrata, mutta siitä valitettavasti tuli hylky, kun neiti sujahti putkeen. Börje ja Terhi saivat B-radalta vitosen ja heidätkin hylättiin A-radalla.

Onneksi vain mestaruusradalle osallistunut velipoika Dante eli Jangas Even-Stevens ja Viivi Koivunen hoitivat homman kotiin ja sai 5 vp:n tuloksen voittaen mestaruuden. Dante on osaava, tosi tarkka ja kuuliainen, mutta valitettavasti sille on viime vuosina tullut rimakammo ensin okserin suhteen sen kompastuttua muutamaan kertaa okserin kauimmaiseen rimaa ja sen jälkeen muutkin erikoisemmat hypyt kuten muuri, rengas ja pituus ovat sen mielestä epämiellyttäviä ja vaativat tarkkaa ponnistusta. Neljänneksi viimeisenä olleen renkaan jälkeen viimeiset aidat olivat aika tervanjuontia, kun poika ensin jarrutti ja vasta sitten ponnisti...   Aika kuitenkin riitti ihanneaikaan siitä huolimatta.

Uudet agilitymestarit Jangas Even-Stevens "Dante" ja Viivi Koivunen

 Tänään pävittelin tuota mestaruuskansioita ja puolet mestaruuksista oli tullut meitin perheeseen sekä sen lisäksi kahdesti kasvateilleni.  Kiertopalkinnoista on kisattu vuodesta 2003 alkaen, kun aloitin yhdistyksen TOKO- ja agilitytoimikunnassa. Toivottavasti vuodet menevät ihan oikein lonkalta, mutta jotakuin näin:
2005 Sweetie-pie Kathy "Kati"
2007 Jangas Blame The Dog "Eppu" ja Janni Kröger
2008 Jangas Duck Soup "Raisa"
2009 Jangas Duck Soup "Raisa"
2011 Jangas Duck Soup "Raisa"
2012 Jangas Duck Soup "Raisa"
2014 Jangas Enttententten "Essi"
2015 Jangas Even-Stevens "Dante" ja Viivi Koivunen

Agilitymestaruuksista on siis kisattu vuodesta 2003 alkaen. Medien mestaruutta ei ihan joka vuonna ole saatu jaettua, kun taas makseissa on onneksi ollut niin paljon kisaajia, että pytty on jaettu kolmosissa kahta ensimmäistä vuotta lukuunottamatta. Viime vuonna medien mestaruuden voittivat Jangas Gale Wind "Pihla" ja Eve Moilanen. Lisäksi voitin Harryn kanssa epävirallissa kisoissa vuonna 2003 sekä Sinttu ja Lotte voittivat Tulokas-kiertopalkinnon vuonna 2013. Dante ja Viivi voittivat puolestaan Matkalla mestariksi-kiertopalkinnon vuonna 2011.

   Springerimestaruuksissa on aina mukava kisata, kun paikalla on paljon tuttuja ja mukana näkyy tavallista enemmän springereitä :) Stig mursi nilkkansa useasta kohtaa viime viikonloppuna, joten kahden lapsen kanssa yksistään reissaaminen on hieman hankalaa, mutta onneksi Niina lupautui mukaan.  Sissi nukkui kiltisti koko kisojen ajan ja Sebastian pääsi leikkipuistoon, Puuiloon ja kisojen jälkeen vielä Koiramäen Pajutallille. Iso kiitos Niinalle vielä eilisestä sekä perjantaisesta messarin ständin palaverista! Iltapäivällä sääkin meitä suosi ja aurinko alkoi paistaa. Minkäs sen mukavampaa! Kiitos vielä kaikille muillekin sprinkkuihmisille paikanpäällä, meillä on kiva porukka :) Josko ensi vuonna olisi vielä enemmän springereitä kisaamassa!

Onnea 5-vuotiaalle F-katraalle!

Tänään tulee kuluneeksi jo puoli vuosikymmentä siitä, kun F-pentue eli Masin (Button Nose d´Ann Cambris) ja Nupun (Jangas Dolce Vita) pennut syntyivät. Onnea syntymäpäivän johdosta Pikolle, Remolle, Kamulle, Adalle, Hertalle, Fannylle ja Nellille!

   Pikosta tuli aikanaan Donzara I-pentueen isä ja Hertta on puolestaan Jangas I-pentueen emä. Pikoa ja Kamua näinkin eilen agilitytreenien yhteydessä. Ne ovat edelleen todella hauskoja poikia kummatkin :)

Piko eli Jangas Field Fennel vauhdissa

   Itse vietin päivää Wilmaa Jangas Ees-Taas trimmaamalla sekä Annen ja Wilman kanssa Match show:ssa. Huvitti, että lähdin aina Tampereelle saakka mätsäriin ja näin siellä vielä tuttuja. Saksanpaimenkoiraliiton pitkäaikainen puheenjohtaja Aarnion Eka on äitini työkavereita vuosien takaa ja oli suureksi avuksi aikanaan saksanpaimenkoiramme Miran kanssa, joten tuntui oikein hauskalta vaihtaa kuulumisia vuosien jälkeen. Porolan Sannakin oli kerrankin ihan vain omana itsenään paikalla (ei siis talkoohommissa kuten tavallisesti), äitinikin oli mukana ja tapasi lagottoja harrastavan vanhan oppilaansa (joka on puolestaan Spanieliiton aktiivieja). Tuntui taas maailma niin kovin pieneltä. Sebastiankin löysi taas kivaa seuraa muista pojista kuten sunnuntain agilitykisoissakin.

   Wilma esiintyi hienosti ja palkittiin lopulta punaisten 3. Oli ihana katsoa häntää heiluttavaa tyttöä! Viime lauantain Wilma pääsi myös agilityyn, jossa he saivat Riikan kanssa kaksi yliaikanollaa. Juoksun jälkeen vauhti ei ole ihan parhaimmillaan, vaikkei varsinaista valeraskautta olekaan.

   Sunnuntaina Essin kanssa kisailu meni harjoittelun piikkiin pitkästä aikaa. Toisella radalla saimme rakeisen rankkasateen niskaamme, mutta Essin tekemistä se vaan paransi. 16 esteen virheettömän suorituksen jälkeen kohellettiin loppu ihan huolella...

  

Kisailua ja treenailua

Vihdoin aletaan päästä meidänkin perheessä normaalin päivärytmiin kiinni. Essin eli Jangas Enttententten kanssa on kisailtu kolmena päivänä ihan mukavin tuloksin. Viisi rataa: kaksi kertaa 5 vp yliajalla (kummallakin radalla kielto ja sen korjaaminen aiheutti päänvaivaa) ja kolme hylkyä. Ongelmia ovat aiheuttaneet keppien sisäänmenot, liian myöhäinen putken ohi ohjaaminen ja kertaalleen myös takaakierto, josta tuli koko esteen kierto. Railan treeneihin on päästy viime aikoina joka kerta ja treeniratojen tekeminen on tuntunut mukavalta ja sujuvalta ja Essi on hyvin innokas ja motivoitunut. 

   Viime viikonloppuna myös Kamu eli Jangas Four-Leaf Clover ja Roosa Hovikorpi pääsivät toiseen agilitykisapäiväänsä ja eka kertaa halliin kisaamaan. Nolla oli ihan hilkulla, kun Roosa unohti ohjata toiseksi viimeisen esteen ja siitä kielto eli 5 vp...

   Raisan kanssa päästiin pitkästä aika tokoilemaan Satu Hakolan oppiin ruutua treenaamaan, mutta emäntä on edelleen pihalla kuin lumiukko. Käskyjen muistaminen ja ajoittaminen ja oikeaan aikaaan palkkaaminen ja vapauttaminen ja kehuminen ja... kaikki on vaan vielä hankalaa, kun aivot ei tunnu toimivan ihan täysteholla. Nyt keskitytään ensin merkin oikeaan paikkaan kotosalla ja tarkoitus on alkaa ihan kunnolla treenailukin, kun sain vapaatreenikortin halliin. HSKH:lle olen ehtinyt talkoillakin 13 tuntia ja rapiat heti alkuvuodesta.

   Tuffsen eli Jangas Gotta Go oli päässyt eka kertaa rallytokokisoihin, mutta kisa oli mennyt kuulemma vielä harjoittelun piikkiin vieraassa paikassa.

Lotelle ja Sintulle nollavoitto!

Eilisissä agilitykisoissa E-pentueen siskoksilla meni varsin hyvin- ja Loten tapauksessa myös lujaa. Jangas Elin Kelin Klot eli "Lotte" kisasi emäntänsä Sini-Satu Immosen kanssa Helsingissä HAUn kisoissa Anne Saviojan agilityradalla saaden nollan, joka oli Maksi1-luokan nopein ja niin koirakko sai kiivetä 1-palkintosijalle. Onneksi olkoon pätevälle koirakolle! 

   Tämä oli Loten toinen nollatulos, kun itse kisasin sen kanssa vuosi sitten ekan nollan. Lotte on niin äitinsä tyttö, että sen kanssa kisaaminen oli helppoa Raisan jälkeen. Sinttu on puolestaan saanut harjoitella vuoden verran hyvin nopean koiran kanssa tarkkuutta, varmuutta ja aivan erityylistä ohjaamista kuin hitaamman Tarmo-enon kanssa. Sintulla ja Tarmollakin on kisoista nollatulos, mutta vauhti siskontytöllä on hieman toista. 

   Itse ehdimme mökille puolukoita poimimaan lauantaiksi ja kotimatkalla Tampereelta poikkesimme TamSK:n agilitykisoissa Lempäälässä. Tuomarina toimi Timo Teileri, joka oli suunnitellut kiinnostavat radat, jotka etenivät sulavasti ja olivat silti haastavia. Essin kanssa olimme toista kertaa Maksi-3 luokassa ja siihen nähden olin tuloksiin todella tyytyväinen.  Agilityradalta tuli hylky, kun Essi eli Jangas Enttententten edelleen ymmärtää takaakierrot niin, että se kiertää koko esteen ja niin ollen saa kiellon... Hyppyrata oli paljon parempi ja tulos 0,63 vp. Kolmessa kohtaa olin myöhässä ja ohjaus hieman takkusi, joten ihanneaikaan oltaisiin päästy kohtuu helpolla paremmalla ohjauksella. Toisaalta Essin perusvauhti on tällä hetkellä aika rauhallinen, kun lihaskunto ei ole pentujen jälkeen lähellekään sitä mitä normaalisti, kun keisarinleikkaus haava kesti niin kauan parantua.

Uskomaton päivä: agilitymestaruudet ja Zelda PN4

Tänään olin ohjelmoinut päiväni aamusta iltaan ja lopputulos oli aika uskomaton. Aamulla kurvasin Järvenpäähän katsomaan Springerspanielit ry:n agilitymestaruuksian 1-luokkia. Valitettavasti tulostaso jäi kinkkisillä radoilla tosi haljuksi (eli hyl koko porukalle), mutta ryhmäläisistäni debyyttiään tehneet Muru ja Jaana olivat napanneet hyppyradalta 10 vp tuloksen.

Tämän jälkeen hain matkaan Zeldan, Adan ja Idan sekä Essin ja suuntasimme auton nokan kohti Hyvinkään ryhmänäyttelyä, jossa Heli Tenson tuomaroi. Oli erittäin miellyttävää huomata, että näyttely oli ihan aikataulussa ja kehään päästiin hyvissä ajoin. Zelda eli Jangas In Blossom täytti kolme päivää aiemmin 9 kuukautta ja debytoi junioriluokassa. Neiti jäi kakkoseksi, koska ei suostunut juoksemaan asiallisesti, vaan kenguruvaihde jäi neidille päälle. Tulos kuitenkin lopulta hienosti Eri2. SA PN4!! Zelda miellytti tämänkin tuomarin silmää niin, että se olisi voittanut junioriluokan, jos olisi suostunut esiintymään eli liikkumaan... 


"Erinomaiset mittasuhteet, sukupuolileima ja luusto. Kaunis pää, hyvät korvat. Kaunis ylälinja. Eturinta ja rintakehä vielä kehityusvaiheessa. Tasapainoisesti kulmautunut. Hyvä turkki ja häntä. Tasapainoiset liikkeet"

  Ada eli Jangas Flower Power osallistui avoimeen luokkaan, palkittiin Erilla ja sijoittui toiseksi kolmen nartun joukosta. Ei siis hullummin sekään :) 

"Erinomaiset mittasuhteet ja sukupuolileima. Sopiva luusto. Toivoisin kauniimpaa huulikaarta. Hyvät korvat. Erinomainen ylä- ja alalinja. Hyvä turkki ja häntä. Hyvät etu- ja riittävät takakulmaukset. Liikkuu riittävällä askeleella"

  Näyttelystä kurvasimme parikymmenen minuutin matkan päähän Järvenpäähän takaisin agilitymestaruuksiin, jotka olivat hieman myöhässä aikataulusta. Ehdimme niin ollen näkemään Pihlan eli Jangas Gale Wind ja Eve Moilasen agilityradan, josta tuli harmittava viitonen puomin alastulosta, kun Eve ei sitä huomannut varmistaa. Aika olisikin riittänyt nollalla kolmossijaan, mutta ei huonosti näinkään. Pihla palkittiin vuoden 2014 agility medi-mestarina!! Hurjan suuret onnittelut!

Eve ja Pihla

  Essi eli Jangas Enttententten pääsi kanssani eka kertaa kolmosluokkaan, kun nousimme juuri ennen neitokaisen mammalomaa ja juuri ehti kulua kymmenen viikkoa poikien syntymästä. Eikä huonosti mennyt meilläkään: 5 vp takaakierron mennessä pitkäksi, kun Essin kiersi koko esteen hyppäämättä sitä ja siitä sitten yliaikaa. Tämä oli lähinnä minun mokani, kun ohjasin tytärtä niin kuin äiti olisi osannut. Essin taidot eivät ihan vielä riittäneet, vaan se olisi kaivannut selkeämpää ohjausta ja tukea. Tämä tulos kuitenkin riitti tänä vuonna Agility-mestarin titteliin!

Agilitymestarit 2014: Tiina ja Essi sekä Eve ja Pihla

    Hyppyrata jätettiin välistä, kun tuntui tärkeämmältä saada konkkaronkka itseni mukaan lukien kotiin lepäämään. Kerrassaan hieno päivä, vaikka hektisyydessään se oli hieman rankkakin. Pihla on ensimmäinen medien mestaruuden voittanut kasvattini ja sen puoleen ensimmäinen kasvattini medi-3 luokassa. Maksien mestaruuden olen sen sijaan voittanut kerran Katin (Sweetie-pie Kathy) kanssan ja neljästi Raisan (Jangas Duck Soup) kanssa ja lisäksi kasvattini Eppu (Jangas Blame The Dog) on voittanut palkinnon kertaalleen Janni Krögerin kanssa. Palkinto jaettiin ensi kertaa vuonna 2003. Essin pojan Mustikan emäntä Berit on voittanut palkinnon aikanaan Kielo-walesin kanssa, joten kenties Mustikkakin aikanaan pääsee kisaamaan kiertopalkinnosta ;) Kuviakin on kamerassa odottamassa...