Niin vaan pääsi käymään, että äitiysvapaa loppui tältä erää ja työt alkoivat. On sentään sikäli pehmeä lasku, että Stig jää vielä isyysvapaalle ja sen jälkeen vietän vielä loka-marraskuussa kuukauden hoitovapaalla. Nyt kuitenkin pitäisi olla tehokas töissä muutaman kuukauden ajan.
Viikolla sekä Tuffsen (Jangas Gotta Go) että Essi (Jangas Enttententten) osallistuivat rally-tokoon, vaikka jäivätkin vielä ilman tulosta. Tuffsen ei ollut jaksanut vielä keskittyä tarpeeksi hyvin ja pisteitä oli pudonnut haistelun takia.
Essi oli eka kertaa avoimessa luokassa ja huomasin muutamaa päivää ennen, ettei eihän me osata vielä
- rally-tokon hyppyä, josta pitäisi tulla heti seuraamaan
- pyörähdystä
- seisomista ohjaajan kiertäessä ympäri
- houkutusta
Radalla olikin näistä kolme, joista kahdesta tuli -10 virhepistettä. Sen lisäksi saatiin kaksi muutakin -10 pisteen kylttiä, kun Essi lähti liikkeelle hasitellen ja epävarmana. Odotusaikaa tuli ennen kehään menoa hieman enemmän ja se vaikutti alkuun. Alun kylteiltä tulikin ihan helpoista liikkeistä kokonaan vääriä suorituksia. Noiden meille vaikeiden asioiden jälkeen sain Essin hyvin mukaan ja loppurata oli kivaa - välillä jopa niin hauskaa, että Essi haukahteli innoissaan. Houkutukseen tosin langettiin. Ei tosin siihen tuolilla istuvaan ihmiseen, joka jännitti etukäteen, kun Essi sosiaalisena tyttönä mielellään käy moikkaamassa kaikki hauskat tyypit. Nyttenkin tuolilla istui oman kerhon tuttu "salacockerin" emäntä. Kivaa oli joka tapauksessa ja kivasta jäi hyvä fiilis. Tuomarin kommentitikin kuvastivat tuota suorittamisen iloa, vaikka itse suorituksissa on vielä hiomisen varaa paljonkin. Ne kuuluivat näin: "Ihana hännänheilutus. koiralla on kivaa ja niin meilläkin :)". Tuomarina toimi Riikka Timonen. Olin ajatellut rallyn avointa luokkaa vasta ensi vuodelle, kun Essin kanssa ei ole mikään kiire ja nyt on tarkoitus keskittyä hetkeksi TOKOn alokasluokkaan. Nyt oli kuitenkin kisat omalla kentällä, joten en malttanut olla ilmoittautumatta. Ja kivahan siellä oli kisata, kun oli plajon tuttuja, sopivan viileä ilma, mutta aurinko paistoi. Tämä koekerta meni kategoriaan Oppia ikä kaikki.
Illalla Stig lenkitti Raisan ja se alkoi ontua aika alkuvaiheessa lenkkiä. He kuitenkin nilkuttivat koko lenkin ja kotona pidin Raisaa Stigin tukiessa tassun pohjaa löytämättä sieltä mitään. Illalla ontuminen vaan paheni, kunnes Raisa konkkasi kolmella jalalla. Siinä vaiheessa otin Raisan syliin ja katsoin rauhassa löytäen monen sentin mittaisen orapihlajaaidan piikin, joka oli anturoiden välissä. Auh! Joku muu ei olisi kävellyt askeltakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti