Pentutreeneissä

Keskiviikon pentutreeneissä harjoiteltiin naksuttimen käytön opettamista ja näyttelyitä varten, kun näyttelytreenit missanneet Toivo ja Kanelikin olivat mukana. Kaikki menivät hienosti ja sitä alkaa oiken ihmetellä, kuinka riiviöt alkavat hiljalleen oppia tapoja. Toivolla oli yllätyksekseni laskeutunut toinenkin kives eli kestään pojasta ei ole jäämässä kivesvikaista :) Muutama viesti taaksepäin on neljästä sisaruksesta 5-kuukautis seisotuskuvat, joten laitetaan tähän näistä kahdesta. Vain Taavista enää puuttuu.

Jangas Komisario Palmu eli "Toivo"

Jangas Kameliadamen "Kaneli" kuva: Jonne Härkönen

"Kaneli"

Korppu, Elsa, Kaneli ja Toivo omistajineen

Viime viikko on ollut hurjan hektinen eikä taaskaan ole kommelluksitta selvitty. Onneksi huumori on vielä kiireestä huolimatta pysynyt tallella. Koulussa kopiodessa luokkakuvia nauroin, että ehdin varmaan hukata ne ennen kevättä (kun opetan osaa ryhmistä vasta keväällä) ja enkös ehtinyt saada ne niin hyvään "talteen", että jo seuraavana päivänä ne olivat hukkateillä, mutta löytyivät kumminkin. Essillä olisi ollut tälle päivälle osteopaattiaika, mutta meillä oli pieni väärin ymmärrys, kun tiesin auton menevän huoltoon kello 7.30, mutta pari päivää ennen selvisi, että huolto olikin vasta kello 14. Onneksi sain ajan peruttua ja uuden jo ensi viikolle - huh!

Aiemmin kivesvikaisena uuteen kotiinsa lähteneet pennut ovat jääneetkin kivesvikaisiksi, joten yllätyin Millan kertoessa Toivon kivesten hänen mielestään laskeutuneen vaikka niistä ei ollut tietoakaan rokotuksilla. Tilanteen komiikka aukeni minulle, kun istuin asfaltilla pennun pallit kourassani ja hihkaisin innoissani, että on täällä tosissaan kaksi! Niin, siis en minä mikään pervo ole, mutta koiran jalostuksessa kivesten laskeutuminen on aika iso juttu...

Kolmena iltana olen kömpinyt yhdeksän-kymmenen maissa kotiin, joka on ollut ihan hiljainen ja koittanut hiipiä sänkyyn herättämättä muuta perhettä. Eilen olin tirmmireissulla Niinalla Paavon ja Zeldan kanssa. Zelda oli kuolannut itsensä ihan litimäräksi ja trimmin saattoi kokonaan unohtaa ja totesimme, että karvakin oli pudonnut matkan varrella. Karvattomuus on sinänsä ihan hyvä merkki, että se enteilee tulevaa juoksua, josta Zelda on tarkoitus astuttaa toivottavasti syyskuussa. Kunhan ehtisi tyttö taippariin ennen sitä.