Tarmo on joukosta poissa

Eilen sain suruviestin Sintulta, että Tarmo eli Jangas Da Vinci Code oli lähtenyt viimeiselle matkalleen. Tarmolla todettiin kesän lopulla paha tulehdus ikenissä ja korvassa, joka usein on vanhalla koiralla merkki siitä, että kropan puolustuskyky on pettämässä. Etenkin kun kyseessä on koira, joilla ei ole ollut aiemmin ainuttakaan korvatulehdusta. Antibiootit auttoivat tulehduksiin, mutta eilen pojalta oli mennyt jalat alta ja lopullinen, vaikea päätös oli tehtävä. Tarmo olisi täyttänyt vajaan kahden kuukauden päästä kymmenen vuotta.

Pentujen ollessa 5-6 viikon iässä yritimme ottaa ryhmäpotrettia Sintun ja Samin kanssa - hiki tuli...Tarmo oli kolmas vas.

Aika hurahtaa niin nopeasti enkä meinaa vieläkään oikein sisäistää, että Raisa sisaruksineen todella alkavat olla vanhuksia. Ne ovat kovasti isänsä kaltaisia ja vauhtia riittää myös vanhoilla päivillä. Tarmokin on todella elänyt täysillä loppuun saakka. Poika on lenkkeillyt, pääsi kesällä vielä harjoitusjäljelle (jonka menikin aika rytinällä!) ja varastellut ruokaa ollen ihan Kati-mummon vertainen roisto.

 Tarmo näyttää kieltä Santtu-sedän vieressä (kuva: Sinttu Immonen)

Melkein kymmenen vuotta sitten Tarmo muutti Sintun ja Samin luokse Santtu-sedän seuraksi. Santtu (McTwister's Wet Blanket) kuoli 14-vuotiaana Tarmon ollessa jo aikamiespoika ja sen jälkeen siskontyttö Lotte (Jangas Elin Kelin Klot) asettui taloksi Tarmon seuraksi. Tarmo on saanut elämänsä aikana harrastaa monenlaista kivoin tuloksin: suorittanut taipumuskokeen ja MH-luonnekuvauksen (tuolloin vielä epävirallisena) sekä palkittu niin agilityssä kuin mejässäkin. Vauhtia on riittänyt yhä edelleen, vaikka naama on harmaantunut. Puolentoista vuoden aikana Tarmo on sopeutunut myös lapsiperheen elämään ja oppinut kyttäämään, josko Seela sattuisi syöttämään nälkäkuoleman partaalla olevaa pientä walesia.... Ja jos joskus ehti kääntää selkänsä, oli koiraskoira jo pöydän reunalla.

Tarmo (17.10.2006-23.8.2016) aina mukana touhuissa

Tarmo Termiitti kuuluu samaan porukkaan kuin sisaruksensa Remu-Eemeli (joka menehtyi vajaa vuosi sitten), Tico Tuhmeliini, Raisa Riesa ja Paavo Peekele. Tuhannet kiitokset Sintulle ja Samille Tarmon hienosta hoidosta - se on saanut elää täyden ja hyvän elämän. Olisi tietysti toivonut, että vuosia olisi siunaantunut vielä muutama lisää. Koti tuntuu Lotesta huolimatta varmasti tyhjältä ilman Suurta Persoonaa, voimia toivotellen.