lauantaina, kesäkuuta 30, 2018

Kolmen viikon kohellukset

Huhhuijaa mikä viikko meillä on ollut: on muutettu, on remontoitu, on tehty porttia ja järjestetty tavaroita ja hoidettu koiria ja pentuja.

  Pennut täyttivät eilen kolme viikkoa ja nyt meillä onkin ollut vilinää pari päivää. Eilen poikkesivat Sanna ja 7-vuotias Nicolas ja tänään meillä onli tuvan täydeltä niin aikuisia kuin lapsiakin, tulevat pennun omistajat, Alvinin perhe, entisiä naapureita ja Niina. Niina nappasi pennuista myös ensimmäiset seisotuskuvat, vaikka jauheliha kiristikin aikuisten koirien pinnaa, kun nälkä on kova. Aloitetaan ensin näillä sekalaisilla kuvilla:

Lumikki lähtis suureen maailmaan


Ylpeät vanhemmat Femma ja Alvin

Alvinille kelpaa hiekkaämpäristä tarjoiltu sadevesi ;)
 Pennuista napattiin ensimmäiset seisotuskuvat. Pienokaiset olivat ensi kertaa pöydällä, maistelivat ensi kertaa jauhelihaa ja olivat ulkosalla. Ahneet ja reippaat naperot innostuivat lihasta ikihyviksi ja meinasivat syödä sormetkin mukana... Hampaita ei tosin ole puhjennut kuin muutamalla kulmahampaita enempää.

Tässä taas ensin poikien potretit:
Spot

Poikanen pääpotretissa
Bee

Bee totisena
Raitapaita

Totinen torvensoittaja ;)
Tytöntylleröiden otokset:
Ettan

Muikkis!  
Lumikki

Mä siis niin lähtisin matkoihini...
Pikkuinen Rinsessa


Sexanin valkeampi kylki


perjantaina, kesäkuuta 22, 2018

N-pentue kahden viikon iässä

Pentujen kahden viikon rajapyykki tuli täyteen ja sen kunniaksi taas yksittäiset kuvat pennuista. uuteen kotiin on jo muutettu, mutta nyt rauhoitutaan hetkeksi juhannuksen viettoon.

Tässä taas ensin pojat:
Spot

Llanharran spot päässä paljastaa kestä on kyse ;)
Bee

Bee meinaa nousta jaloilleen
Raitapaidan komea kyömynenä

Raitapaita avasi silmänsä ensimmäisenä muutama päivä sitten.
Sitten taas tytöntylleröt:

Ettan
Ettan

Pikkurinsessa

Pikkuneiti lähti tyynen rauhallisesti seikkailemaan peitolta

Pieni nappisilmä
Lumikki

Lumikki tässäkin

Sexan

Tämäkin neiti meinasi lähteä livohkaan peitolta

torstaina, kesäkuuta 21, 2018

Essi on nyt enkelinä

C.I.B Fi&Ee Mva RTK1 Jangas Enttententten 8.3.2009 - 20.6.2018
 Olen koko kevään katsonut Essiä eli Jangas Enttententten ja surrut ettei se voi oikein hyvin. Häntä alhaalla heiluen vain vasemmalle, selkä hieman köyryssä ja kurjan oloisesti se on kulkenut. Toisinaan se on maannut kotona ja murissut ohikulkevalle melkein kuurolle Raisalle,  huutanut vastaantuleville koirille tai ärähtänyt Sissille - kaikki tämä Essille epätyypillistä käytöstä. Sisaruksilla on ollut spondyloosia, joten pelkäsin Essin kohdalla samaa - enkä turhaan. Olen pitkittänyt eläinlääkäriajan tilaamista koko kevään, mutta nyt en voinut enää katsella koiraa, joka on muuttunut haamuksi entisestä itsestään. Eilen kävimme Kososen Marjan luona ja valitettavasti pelkoni osoittautuivat todeksi. Essiltä löytyi erittäin paha silloittuma eli spondyloosi L-S välistä ja se painoi hermoja. Kipu oli siis hetkittäin sietämätöntä ihmisten iskiaskivun tyyppistä kipua. Muissa väleissä ei spondyloosia ollut ja lonkatkin olivat edelleen kuin nuorella tytöllä, mutta vaihtoehdot olivat vähissä. Niina lähti onneksi mukaan Essin viimeiselle reissulle, vaikka sitä ei ihan sellaiseksi ollut ajateltu.

Tämä oli tyypillistä Essiä - aina mukana seuraamassa mitä tapahtuu.
Eilen Essi siis nukutettiin ikiuneen ja haudattiin uuden kotimme pihaan liljojen katveeseen. Kovasti Essin kuolemaa surevat lapset etsivät pihan kivikasasta hautakivet.

Olisin toivonut Essin elämän jatkuvan vielä usealla vuodella, alle kymmenvuotiaan koiran lopettaminen tuntuu todella kurjalta, vaikkei nuori koira toki kyseessä ollutkaan. Essi kuitenkin elää yhä pennuissaan ja pennunpennuissaan. Essi muutti meille takaisin ensimmäisen pentueesta jälkeen ja ehti sen jälkeen saavuttaa muotovalion arvoja (C.I.B Fi & Ee Mva), kisata agilityssä (maxi-3) ja  rally-tokossa (RTK1). Se oli hauska ja hyväntuulinen kaveri, sellainen pieni päivänpaiste. Edellisessä kodissa yksinolo oli ollut vaikeaa, mutta äitinsä kanssa se jäi tyytyväisenä kotiin ja useimmiten aamulla huokaili pedillään sen näköisenä, että voisitte jo lähteä. Yöt se viihtyi usein sänkymme alla nukkuen. Entisestä nirppanokasta tuli huushollissamme loputtoman ahne tyyppi, joka oppi äidiltään myös ruoan varastamisen jalon taidon. "Kuin nappaisi piparin lapselta", tuntui Essi muikistelevan varastettuja herkkuja popsiessaan.


Vanha sanonta sanoo, ettei kahta ilman kolmatta. Tämän kevään ja alkukesän aikana on hyvästelty Essin Pipsa-sisko, Nuppu-täti ja nyt Essi. Kyyneliä on vuodatettu noiden rakkaiden karvakorvien takia. Meillä varmaan todellisuus iskee toden teolla syksyllä, kun kotiin jää vain yksi vanhus. Mieli tekisi jättää pentu kotiin, mutta kuuroutunut Raisa ei pennuista tykkää ja haluaisin tarjota sille hyvän vanhuuden.

keskiviikkona, kesäkuuta 20, 2018

Pienet tihrusilmät :)

Femman katras kasvaa ja voi hyvin. Eilen ihmeteltiin Raitapaidan kokonaan auki olevia silmiä, muiden ollessa vielä aikamoisia tihrusilmiä tai silmät kokonaan kiinni. Punnitsemisen on unohdettu, kun pienimmät jo kaksinkertaistivat painonsa ja pennut punkevat tomerasti pois vaa´an päällä tasapainottelvalta lautaselta.
16.6.2018



Nykyisellään pennut lähtevät nopeasti liikkeelle Femman saapuessa pentulaatikkoon. Menee vain hetki, kun nenät alkavat tuhista ja johdattaa pienet taaperot emän nisille.

Pauli kertoi isomummu-Nupun viimeiseistä ajoista, kun vanhus nukkui syvästi heidän tultuaan kotiin. He pääsivät kotiin ja viereen Nupun heräämättä. Kun lihapulla laitettiin nenän eteen, alkoi sentään tapahtua. Kirsu alkoi väristä ja pian vanhus heräsi nappaamaan lihapullan suuhunsa ;) Niinhän sitä sanotaan, että vanhana tulee lapseksi jälleen.
Koko lauma syvässä unessa

Pienet nenät alkavat tuhista

Maitobaari on saapunut!

Täältä tullaan!

Siis miksi nää sisarukset tulee aina tientukiksi!

Melkein perillä

Maitoa - tuota elämän eliksiiriä!

Nam ;)
Vuodet tuntuvat vierivät niin hirmuista vauhtia. Muistan vielä ensimmäisen pentueeni syntymän ja onnekseni tunnen pentujen sukulaiset monen sukupolven takaa. Kauimmillaan näistä olen tavannut Billyn eli Northey Wymanin, joka on pentujen isovaari kahdeksannessa polvessa (laskinkohan oikein ;) Femma asui meillä runsaan kuukaudenn pentuna ennen kuin muutti Kirsin luo ja tässä Femmassa ja silloin vielä ihan pikku-Sissistä on mainio treenivideopätkä:

Tämä ryömivä pikkuneiti on jo iso tyttö hänkin ja auttamassa kovasti uuden talon aitaamisessa (aitaa on jo saatu kokoon jo toistasataa metriä):
Valmistuva aita ja luotilankaan sotkeutunut tyttö (huomaa rusetti-paljettikengät)