Ihanaa! Raisa on lopettanut yskimisen viikonloppuna ja nyt päästään taas ulkoilemaan ja treenaamaan :) Johan sitä alkoikin mennä hermot ja Raisa alkoi muistuttaa tikittävää aikapommia, joka voi kilahtaa pienimmästäkin asiasta. Saisin tuosta termiitistä ongelmakoiran tosi helposti, vaikka se onkin harrastus (ja koti)koirana mitä mainion muuten. Ohjelmaa täytyy vaan tarjota reippaasti neidin viihdykkeeksi.
Ollaan TOKOiltu sisällä kaukoja: istu-maahan 5-7 metrin päästä useita toistaja. Yleensä palkkaan istumisista, koska ne ovat vielä hieman epävarmempia. Istu-seiso onnistuu noin puolen metrin ja metrin päästä ihan hyvin ilman mitään käsimerkkiä tai käsiavustusta.
Seuraamisen perusasentoja ja katsekontaktia on harjoiteltu kotona. Raisa on vähän puolihuolimaton seuraamaan.
Ollaan harjoiteltu myös luovutuksia peruasentoon metallinoutoesineellä sisällä. Joskus perusasennot hiemn eteentulevia, yleensä hyviä.
Hyppy sujuu hyvin ja olen kiinnittänyt viime aikoina huomiota siihen, että Raisa lähtisi hyppäämään vain hyppy-käskyllä ei valmis tai muilla sanoilla...Se on välillä hieman yli-innokas oppilas.
Tänään oltiin taas agilitytreeneissä, tosin muita koiria ei neiti saanut moikkailla.
Aloitettiin keppikujaharjoituksilla. Raisa osaa itsenäisesti aika avoimet kepit huolimatta siitä kutsunko sitä luokse, puolivälistä tai läheteän sitä eteenpäin vauhdista tai paikalta. Kepit sujuvat sekä oikealta että vasemmalta. Seuraavaksi aletaan hioa aiempaa enemmän keppikulmia (ekat keppivälit hieman muita enemmän auki) ja välimatkaa sivuttaissuunnassa. Lisäksi takaa ja edessä puolenvaihdot pitäisi ottaa harjoitusohjelmaan. Vaikka loistava kouluttajamme Outi oli sitä mieltä, ettei vielä kannata kovasti pidentää keppejä suoraksi, täytyy nyt ensin harjoitella paljon keppikulmia, puolenvaihtoja yms, mutta kepit tarttis saada suoriksi suoritettaviksi tammikuuksi, jotta voisimme harjoitella niitä tammi-maaliskuussa sisähallissa päästessämme sinne treenaamaan.
Tavoitteita toki pitää olla, ja meidän tavoite on päästä kisaamaan heti huhti-toukokuussa, kun Riesa täyttää 18 kk. Saas nähdä täyttyykö eka kisatavoite vai ei.
Harjoittelimme omatoimisesti puomin ylösmeno ja alastulokontakteja namikipon kanssa. Raisa pysähtyy remmissä täsmällisesti kontaktille ja pysyy siinä myös liikkuessani eteenpäin.
Yhteisesti kävimme läpi A-esteen suorittamista. Raisalle ei ole tarkoitus erikseen opettaa ylösmenokontaktin ottamista, mutta alastulolla käytetään samaa vanhaa tuttua namikippoa ja "nami"-käskyä, jolla Raisa juoksee kontaktin alas ja pysähtyy etujalat maahan, takajalat kontaktille kuin naulittuna. Hyvä Raisa!
Outin alkeiskurssi on ollut loistava. Esteiden harjoiteelu on aloitettu alusta saakka oikein ja täsmällisesti, vaikka välillä esteiden opettaminen näin tunnollisesti tuntuu olevan aika hidasta. Raisasta alkaa kuitenkin jo näkyä, etä treeni tuottaa tulosta ja se osaa esteet itsenäisesti ja oikein. Inotakin riittää omiksi tarpeiksi. Tosin treenikertoja pitäisi varmaan lisätä kolmeen viikossa, jotta edistyisimme ihan toiveideni mukaan ;)
Raisa on ihana koulutettava, enkä oikein tiedä, mitä siltä voisi enempää toivoa. Se on helposti motivoitavissa, innokas, vauhdikas ja kestää varsin paljon toistoja, mikä on valitettavasti aika epätyypillistä springereille. Agilityssä ei oikein ole olemassakaan häiriöitä Raisulle, agiliito kun voittaa kaiken muun. Tosin tänään odotellessni pikku aikapommini kanssa, se innostui yhdessä vaiheessa repimään tumppuja, remmiään ja liivin taskua kuin pahinkin terrieri. Murisikin vielä minulle repiessään ja hyppiessään hanskojen perään. Tosin sen murina on enemmän sellaista leikkiin kutsua kuin aggressiota, mutta kuitenkin. Ilman aktivointi mokoma epeli olisi varmaan ihan pitelemättömissä. Kun taas nyt se on toiveideni täyttymys. Uskoisin, että sama pätee aika moneen Raisan sisaruksista: ihania harrastuskoiria, mutta pieniä painajaisia sohvakoirina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti