Taas ollaan reipastuttu Superraisan kanssa harrastamaan. Tänään oltiin Ojangossa agility- ja TOKO-treeneissä ja eilen illalla treenattiin TOKOa lähikentällä.
Agilitytreenit aloitettiin taas kujakepeillä, joita kavensin entisestään, nyt se alkaa näyttää jo ihan pujottelulta eikä kujaa ole enää muutamaa senttiä enempää: ehkäpä ne suorat kepit saadaan suoritettua aiemmin kuin arvaankaan?! Kontaktit (vauva-A, vauvapuomi ja alkeiskeinu) namikipon kanssa tuttuun tapaan kauniiden pysähdysten kanssa. Rengas otettiin ohjelmistoon tänäänkin. Suoritettiin kahta eri minirengasta lähetettynä ja hyvin meni. Kertaakaan Raisa ei mennyt ohi. Lähetin sen renkaalle ja juoksin itse vieressä. Harjoittelimme myös esteitä ja hyppytekniikkaa luoksetulona kolmen esteen takaa. Välit olivat eripituiset, mutta hypyt onnistuivat hyvin ja Raisa malttoi kiltisti odottaa suorituslupaa.
Lopuksi otettiin pidempi rata, eikä ihan helppokaan, vaikka malli olikin U, jossa lopussa oli silmukka ;) Aloitettiin hyppy - rengas - hyppy ja lähetys putkeen kauemmaksi, kun jäin itse esteen viereen seisomaan. Luoksetulo luokseni aidan yli putkelta tullessa, pituus, aita suoraan ja aita vasemmalle, jonka jälkeen takaaleikkauksen avulla putkeen ja putkesta luoksetulo vinoon saman aidan yli, vaikka edessä oli houkuttelevasti A-este. Kaikenkaikkiaan harjoitus onnistui uskomattoman hyvin. Muutaman kerran lopussa hieman tahkottiin, kun omat käskyt oli myöhässä eikä Raisa hypännyt edessä olevaa estettä käskyn jäädessä puuttumaan ja kahdesti se suoritti A:n viimeisen aidan sijaan. Ekalla kertaa se oli kuitenkin vain ja ainoastaan mun vika, kun en mitenkään käskyttänyt tättähäärää. Kaikenkaikkiaan tosi kivat treenit ja olin taas kerran yllättynyt Raisan halusta tehdä rataa ja sen kyvystä etsiä esteitä. Se on jo nyt paljon itsevarmempi lähetyksissä ja takaapuolenvaihdoissa kuin Kati parhaimmillaan. Toisaalta tuo hyvä irtoavuus ja nopea vauhti tuottaa todennäköisesti monen monta hyllyä aikanaan, kun en itse ole ajoissa ohjaamassa tai ohjaan "vähän sinne päin".
TOKOa ollaan taas harkattu Riitan ohjeiden siivittämänä. Eilen harjoittelimme liikkeestä seisomista pallon kanssa, eli koitan muistaa selkeästi erilaisen virittelyn seisomiseen ja istumiseen (jota toistaiseksi harjoitellaan vain kotosalla).
Paikallaolot minun mennessäni parinkymmenen metrin päähän piilon noin 10-15 sekunniksi ovat onnistuneet hyvin.
Ruutu on myös ollut osana harjoituksia. Eilen harjoiteltiin ruudun läpi kutsumista ja seisomista ruutuun ja harjoitus onnistui varsin kivasti. Kolmannella kerralla Raisa alkoi jo jarrutella ruutuun päästessään :) Tänään harjoiteltiin ruutuun juoksemista ja siellä pysähtymistä niin, että eka kerralla kävelin itse ruutuun ja takaisin, toisella kertaa ruudussa oli pallo ja kolmannella kertaa lähetin tytön tyhjään ruutuun. Joka kerta Raisa juoksi ruutuun ja sain onnistuneen harjoituksen, vaikkei se aina ihan keskellä ruutua ollutkaan.
Puhuttiin keskiviikkona Riitan kanssa, kuinka Raisa on aika suoraviivainen eikä kovinkaan herkkä koira. Se kestää varsin paljon toistoja eikä keksi kovinkaan usein mitään ihmeellisiä kommervenkkejä tai ala ennakoida. Lisäksi se rakastaa juosta, joka tekee sen, ettei sillä ole mitään tarvetta alkaa ennakoida pysähdyksiä. Se tosin tarvitsee paljon häiriöharjoittelua, koska muidenkin puheet ja pienet eleet riittävät innokkaalle oppilaale käskyksi.
Noutamista harjoiteltiin kumpanakin päivänä ohjatun noudon kapulalla ja palkkana kaninkarva. Nouto onnistuu hyvin, jos kapula on vielä liikkeelle Raisan päästessä noutamaan, muuten se hieman ihmettelee ja on epävarma, josko siihen saa koskea. Raisa rakastaa kaninkarvaa, joten eiköhän se hyvin pian yhdistä sitä noutoliikkeeseen.
Kotosalla ollaan harjoiteltu naksuttimen kanssa peruuttamista ja nyt Raisa osaa siirtää toista etujalkaansa taaksepäin. Seuraavaksi kriteeriksi tullee kummankin tassun siirtäminen taaksepäin. Naksun kanssa treenaaminen on taas pitkästä aikaa tosi kivaa. Katikin pääsi taas pitkästä aikaa peruutustreeneihin. Se meni jo heti eka kerralla helposti kolme askelta taaksepäin, onhan se aiemmin siirtynyt toistakymmentä askelta peruuttaen. En käyttänyt Katin kanssa vielä käskyä, vaikka se on senkin aikanaan osannut. Annoin sen vaan itse tarjota erilaisia toimintoja.
Kotimatkalla Raisu pääsi vielä leikkimään nuoren kultsupojan Vikin kanssa. Viki-parka uikutti ihmeissään, kun jäi neiti tuulenpuuskasta jälkeen. Tuntuu, että Riesaa katsellesakin menee jo pää pyörälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti