Pitkästä aikaa on päässyt käymään niin, että toko-kärpänen puraisi. Syitä on monia, mutta päällimmäinen on se, että Pippi on nyt viimeisen parin kuukauden aikana muuttunut hyvin iloiseksi ja toimeliaaksi treenikaveriksi. Vihdoin flunssakierteen hellitettyä olen ehtinyt sen kanssa treenata säännöllisesti myös hallilla ja se on huomattavasti reipastunut, kun jumitkin alkavat taas helpottaa. Siitä on kuoriutumassa tosi kiva treenikaveri :)
Osallistuin viime viikonloppuna lauantaina Maarit Hellman koesuorituksen rakentaminen-kurssin käytännön osuuteen ja sunnuntaina pitkästä aikaa Riitta Jantunen-Korrin toko-treeneihin. Olemme viime aikoina treenanneet enemmän pitkiä koemaisia suorituksia ja Pippi on tehnyt niitä innolla. Rally-tokossa saa toki koiraa kehua suorituksen aikana, mutta ylipäätään sen vire on ollut ennemmin liian korkea kuin matala, mitä olen pitänyt nyt positiivisena asiana. Sunnuntaina katsoimme kapulan pitämistä. Olemme tehneet sitä aiemminkin luopumisen kautta, mutta Pippi on helposti alkanut hieman hermostuneesti pyöritellä kapulaa suussaan. Nyt ainoa ero oli se, että olin kyykyssä Pipin edessä ja yhtäkkiä homma vaan toimi!
Toko-seuraamista ajatellen tarkkuus saisi olla vielä parempaa, mutta saimme hyvän vinkin, että aloitamme seuraamisen namin kanssa, palkkaan alussa kahdesti namilla esimerkiksi perusasentoon pysähtymisestä ja napakasta käännöksestä ja sen jälkeen tehdään vielä pitkä suora seuraaminen. Tässä saatiin kivasti yhdistettyä tarkkuus ja kisamainen treenaus.
Lisäksi ehdimme katsoa kauko-ohjauksen asennonvaihtoja, joissa suurin haaste on Pipin lösähtäminen istumaan lonkalle. Tätä se on tehnyt pienestä pitäen ja se liittynee jotenkin sen jumeihin, mutta nyt tarttee ottaa jumppaa tähän korkeammalla alustalla, että Pippi oppisi käyttämään lihaksiaan entistä paremmin.
Lisäksi pääsin kuuntelemaan Pekka Korrin ajatuksia "ohjelmaharjoitusten" tekemisestä ja siitä, kuinka voidaan häivyttää itse koekehän jännittävyyttä ja palkattomuutta sillä, että osa liikkeistä tehdäänkin ikään kuin toisessa kehässä (kehän ulkopuolella), jossa voidaan myös palkata. Palkkaamattomuustreenejä tulisi olla usein (2-5 krt viikossa) ja toisinaan ne ovat vain yhden liikkeen pituisia, toisinaan taas puoli koeluokkaa. Myös patoamisen harjoittelu tuli verestettyä muistiin eli koiran jättäminen perusasentoon kauemmaksi kehänauhan sisäpuolelle, josta se kutsutaan perusasentoon koesuorituksen alkuun. Näin koira on usein innokkaampi aloittamaan suorituksen.
Lisäksi uuteen tokointoon ovat mahdollinen valioitumisen mahdollistuminen voittajaluokasta ja joululahjaksi saatu uusi harjoituspäiväkirja alempiin luokkiin. Rally-tokon avoin luokka alkaa myös olla aika hyvällä mallilla eli tarkoitus on pyrkiä rally-kisoihin keväällä, kunhan penturumbasta on selvitty. Olen jo aiemmin todennut, että pentujen hektisimpinä viikkoina ei kannata kisata, kun silloin siihen ei pysty asianmukaisesti keskittymään...
Kaikkein hauskinta on, että Arja meinasi Lakin kanssa ja Janniina Usvan kanssa, että voisihan sitä tokoillakin. Josko vielä aiemman koiransa kanssa tokoillut Pirjo innostuisi Tillyn kanssakin mukaan, niin meitä olisi jo taas kiva ryhmä kasassa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti