Loppuviikon treenit

Tällä viikolla ollaan taas treenailtu joka päivä, ja ainakin on ollut hmm... mielenkiintoista.

Tänään 1.12.

harjoiteltiin ensin koulun parkkiksella hieman seuraamista (ilmeisesti ihan ok, en katsonut Raisaa), sen jälkeen pylvään kiertämistä ja siitä pysähdyksiä ja lopuksi luoksetulosta pysäytyksiä. Eka kerralla pysähdys oli tosi löysä, toisella kerralla heitin lelun heti palkaksi ja kolmas kerta toden sanoi ja saimme hienosti onnistuneen pysähdyksen ja luoksetulon. Lopuksi vielä noutoa punaisella damilla, koska ajattelin että nyt tarttee saada onnistuneita harjoituksia ja Raisan itsevarmuus noutoon kuntoon. Ihan mukiinmenevät liikkeet, kerran hieman damin asettelua suussa ja viimeisellä kerralla karkasi mokoma noutoon.

Lopuksi vielä paikallaolo piilossa ollessa. Eka kerralla Raisa oli noussut seisomaan. Toisella kertaa 15 sekunnin paikallaolo onnistuneesti. Kotona vielä 45 sekunnin paikallaolo minun olessani toisessa huoneessa.

Kotiin palatessa otettiin vielä autotien viereissä kulkevalla kävelytiellä luoksetulo (siis paikallaolo ja luoksetulo perusasentoon) ja kauko-ohjaus. Matkaa oli noin 7 metriä ja asennonvaihdot istu-maahan-istu. Kaikki asennonvaihdot onnistuivat hyvin, mutta vauhti ei ollut ihan yhtä nopea kuin useimmiten. Palkka taaksepäin.


Eilen 30.11

käytiinkin Kristinan ja Hemulin kanssa agilitykentällä Ojangossa. Harjoiteltiin taas kontakteja ja keppejä vanhaan malliin. Edistymistä alkaa näkyä kummallakin esteellä.

Kepeillä oma sijaintini ei tunnu juuri Raisuun vaikuttavan: saan jäädä taakse, kulkea vierellä, valssata edessä, vaihtaa puolta takana ja voin ottaa etäisyyttä myös sivusuunnassa. Helpot keppikulmat onnistuvat, vaikeammissa keppikulmissa saadaan turhia ja turhauttavia epäonnistumisia. Keppejä voi laittaa jo sen verran kapeaksi kujaksi, että Raisa joutuu jo hieman pujottelemaankin.

Puomi ja A sujuisivat jo ilman namikippoakin ja ollaan menty niitä muutamaan kertaan ilman talutinta, mutta suurimmaksi osaksi pidän vielä remmillä huolta, ettei vauhti kiihdy liian kovaksi.

Raisa-mokoma karkasi kerran keinulle, mutta sen sijaan, että se olisi tehnyt lentokeinun tai pelästynyt kuollakseen kuten useimmat koirat, niin se suoritti keinun loppuun ja tuli rauhallisesti luokseni hinkuen uudestaan keinulle. Se osaa siististi kulkea keinun loppuun ja odottaa malttamattomana maassa olevalle namikipolle pääsyä. Enää ei varmaan juuri tarttisi auttaakaan esteen suorittamisessa.

Harjoiteltiin myös muutama pieni ratapätkä, joissa oli aitoja, rengas, pituus ja putki. Raisa on ihanan innokas ja helppo ohjattava.

D-naperoiden Hemuli-eno meni sekin hienosti rataa, kunhan vaan Kristinan käskyt tulivat ajoissa. Kujakepit oli vähän hakusessa ja kontakteillakin sais vielä hiukan tehdä töitä, vaikkei Hemuli onneksi niiltä hypikään.

Torstaina 29.11

käytiin läheisellä hiekkakentällä treenaamassa ja meillä olikin varsinaiset häiriötreenit. Kentälle mennessä kentän vieressä oli kaksi alle kouluikäistä poikaa, joista toinen (mitä ilmeisimmin koiria pelkäävä) ilmoitti lapsen äänellä: "Mää lyön tota koiraa kepillä päähän". Ilmoitin, ettei koiria saa lyödä kepillä päähän, koska enhän minäkään lyö häntä kepillä päähän. Poika tuumi hetken aikaa ja näpytteli päätään kepillä. Ehdotin, että hän voisi sen sijaan heittää kepin Raisalle. Ei ehkä koulutuksellisesti paras ehdotus, mutta pojan ilmeinen koirapelko varmasti vähenisi siitä. Raisa kävi innoissaan hakemassa kepin ja toi sen minulle.

Aloitimme treenit paikallaololla, ruudun asettelulla ja pitkällä seuraamiskuviolla kahden silmäparin seuratessa tarkkaan tekemisiämme. Raisa ei häiriintynyt pojista, vaan saimme vielä onnistuneet kaukokäskytkin läpikäytyä. Pojat veivät Raisan lelun ruutuun koiran näkemättä ja lähetin Raisan ruutuun. pahaksi onneksi olin jättänyt repun pari metriä ruudun viereen ja Raisa tarkisti sen ennen ruutuun menoa. sen jälkeen harjoittelimme ruudussa seisomista, mutta walesineiti ajautui jostain syystä aina ruudun vasempaan reunaan. Turhauttavaa. Lopuksi noutoa, joka ei oikein onnistunut. Kapula tuntuu edelleen hukkuvan lumeen ja Raisa on nyt valitettavasti oppinut käyttämään nenäänsä sen etsimisessä. Pari kertaa se merkkasi kapulan ja jatkoi matkaansa haistellen. Rauhoitteleekohan se minua haistelullaan? Lopuksi lyhyeltä matkalta onnistuneet noudot ja luovutukset. Loppuvaiheessa olimme saaneet yleisöä viidestä lapsesta ja yhdestä koiranpennusta. Raisa pysyi loistavasti käsissä ja söi lopuksi kiltisti namia lasten kädestä.

Viimeiseksi vielä paikallaolo ollessani piilossa 30 sekunnin ajan. Matkaa piiloon oli alle 10 metriä.


Keskiviikko 28.11

Tiistain treenien jälkeen ollaan otettu taas vähän rauhallisempaa ja hallitumpaa harjoittelua.

Kotona ollaan treenattu taas kauko-ohjauksen seiso-istu osioita noin metrin matkalta. Ihan hyvin se meneekin. Ennemminkin ennakointi ja kenties toisinaan lievää etenemistä.

Lisäksi ollaan harjoiteltu liikkeestä seisomista ja sitä, että liikun itse Riesan ympärillä ja myös takana. Nyt se alkaa sujua, vaikka usein meillä on vieläkin nami apuna Raisan edessä.

Estehyppyä ollaan harjoiteltu niin avoimen kuin voittajaluokan liikkeenä. Seuraavaksi ajattelin yhdistää voittajan luokan liikkeeseen vinot kapulan heitot ja koittaa saada Raisa ymmärtämään, että silti hypätään esteen yli.

Noutamista ollaan harjoiteltu lähinnä niin, että emäntä noutaa ja Raisa pysyy paikalla. Muutamia lyhyitä perusasentoon tuloja kapula suussa. Kannatti syksyllä nähdä vaivaa noutamisen suhteen, koska nyt noudot on kauniita.

Kentällä käytiin illalla. Alussa jätin Raasun paikallaoloon ja laitoin ruudun valmiiksi. Paikallaolo oli hyvä ja Riesan vierelle tuleva ruutu ei saanut aikaan syöksyä suoraan ruutuun. Treenien lopussa harjoittelimme myös paikallaoloa piilossa ollessa, aika 20 sekuntia ja piilo noin 10 metrin päässä Raisan edessä. Hyvin onnistui. Sain vapauttaa rauhallisen koiran.

Seuraamisella aloitettiin taas tuttuun tyyliin. Se menikin ihan hyvin, palkkasin toisinaan käännöksistä, perusasennoista ja täyskäännöksistä. Koitin taas kiinnittää erityisen paljon huomiota omaan liikkumiseeni.

Jatkettiin treenejä kauko-ohjauksella, matkaa oli 10 metriä eli siis voittajan välimatka. Jonkun kerran Raisa hieman ennakoi istumaan nousua, yksi maahanmeno onnistui vain puoleenväliin ja maahan asti vasta toisesta käskystä. Tekniikka ihan oikea eikä koira liikkunut tippaakaan paikaltaan. Palkkaa namikiposta.

Sen jälkeen luoksetulo-treeniä, tai oikeastaan pysähdykset olivat päivän aiheena. Puun ympäri kiertäessä aikas nätit pysähdykset. Paikallaolosta luokse tullessa eka pysähdys hieman löysä Raisaksi, seuraavalla kerralla lelun heiton kanssa. Otin kertaalleen koko liikkeen loppuun asti. Matkaa oli noin 20 m.

Viimeiseksi vielä ruutu-harjoitus. Raisa juoksee tosi kauniisti ja vauhdilla ruutuun, kun siellä on lelu. Tyhjään ruutuun juokseminen ei sinänsä ole ongelma, vaikka toisinaan se kääntyykin kysymään lisäohjeita ennen ruutua, mutta ruudussa paikalla seisomisesta on jostain syystä tullut ongelma. Useampi toisto ihan lyhyeltä matkalta niin, että palkkasin toisinaan lelun heitolla taakse ja toisinaan palkkasin kädestä namilla. Lopuksi Riesa tuntui hieman ymmärtävän jutun jujua.