Kipeänä ollessa treenailu on hyvin rajoittunutta, mutta nyt olen kotona harjoitellut kaukoja kuntoon. Lähellä, kaukana, joka asennon vaihdosta palkaten, toisinaan palkaten, namikipon kanssa, käsimerkin kanssa, käskyn kanssa, kummankin kanssa, malttamista, kieltäen, kehuen, naksuttimella... Nyt useimmiten asennonvaihdot onnistuvat mallikkaasti ja se pysyy asennossa seuraavaan käskyyn saakka. Tsoin täytyy muistaa, että häiriötön ympäristö kotona auttaa aina asiaa. Kotona matkaa on lisätty aina 7 metriin saakka ja asennonvaihtoja namikipon ollessa takana on tullut enintään 6 ilman välipalkkaa. Kyseessä on siis maahanmeno ja istuminen. peppu pysyy taas maassa ja asennonvaihdot ovat yleensä tosi nopeita. Lisäksi seiso-istu sujuu metrin-parin päästä ihan hienosti, etujalat pysyvät aika hyvin paikallaan.
Jotain hyvääkin tässä muutaman päivän äänettömyydessä: sain opetettua Raisalle naksun merkityksen, jonka se oppi ihan hetkessä, samoin luopumisharjoitukset olivat uskomattoman helppoja sen kanssa.
Sisällä ollaan harjoiteltu myös hyppynoutoa, joka onnistuu 20 cm korkealla estellä varsin hienosti. Raisa hyppää myös takaisin luokse jo muutaman toiston jälkeen ilman ylimääräistä hyppy-käskyä. Seuraavaksi aletaan nostaa esteen korkeutta. Noutokapaulana on nyt jo käytetty sekä puista noutokapulaa että tunnarikapulaa. Seuraavaksi koitetaan myös metallista noutoesinettä. Sen jälkeen alkaa häiriösiedätys.
Tänään käytiin lyhyellä kävelyllä ja treenattiin ulkona. Ajattelin aloittaa nurmikentällä treenit kauko-ohjauksesta, kun sitä on nyt jauhettu. Valitettavasti vaan poikkeuksellisesti Raisun mielenkiinto oli kentän hajuissa eikä yhdessä tekemisessä. Ilmeisesti kentällä oli juuri juossut jänöjusseja, koska sain ainoastaan seuraamisen onnistumaan, ja jos välimatkaa välillämme oli hiukkaakaan enemmän voittivat hajut Riesan mielenkiinnon. Turhauttavaa. Enkäsaanut neitokaista edes kunnolla komennettua, kun äänivarat ovat tällä hetkellä olemattomat. Hermostuin, kytkin sen ja poistuimme yhden onnistuneen kauko-ohjauksen ja pienen seuraamispätkän jälkeen paikalta. Harmitti, vaikka osasyynsä on varmaan siinäkin, että koiraparka on levännyt tiistaista asti laakereillaan minun sairastaessani.
Pihamme hiekkaparkkiksella treenasimme sitten hieman enemmän. Ensin paikallaolo piiloon mennessä. Kävelin vain pari metriä päästäkseni piiloon, odotin 20 sekuntia, palasin palkkaamaan ja palasin piiloon vielä 30 sekunniksi. Raisa oli rauhallinen maatessaan paikalla. Onnistunut harjoitus siis.
Harjoittelimme ketjuttamista kokeita ajatellen. Valitsin tutut helpot liikkeet eli aika pitkä, mutta tapahtumarikas seuraaminen, luoksetulo ja liikkeestä seisominen, jonka aikana pudotin lelun eteen, siirryin 3-4 metirä Raisan taakse ja vierelle palatessani vapautin sen lelulle.. Leikkituokion ja lelun nameihin vaihtamisen jälkeen otimme vielä kerran kauko-ohjausta, tällä kertaa namikippo takana ja matkaa 3-4 metriä. Viidennestä asennonvaihdosta (istuminen) vapautin Raisun kipolle. Iloista ja tarkkaa toimintaa taas normaaliin malliin.
Huomenna Raisun sisarukset pääsevät Haastajaan, kun minä jään sairastamaan (nenä vuotaa, väsyttää, aivastuttaa, päätä särkee, ennen iltaa en jaksanut edes ulkoilla) ja pitäisi käydä töissäkin pari tuntia kääntymässä, ellen joudu jäämään uusiksi sairaslomalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti