Tico mölli-agilityssa

Tico ja Sari osallistuivat tänään ensimmäisiin epävirallisiin agilitykisoihinsa. Tico suoritti rataa kuuliaisesti, odotti lähdössä maltillisesti ja suoritti hyvin kontaktit. Kisaan saa olla siis erittäin tyytyväinen. Tuloksena oli hylky Ticon karattua A-esteelle. Eiköhän Ticokin pääse kesällä virallisiin kisoihin. Nyt tartee vain harjoitella Sarin ja Ticon kanssa A:n ohitse ohjaamista ;)

Raisan kanssa käytiin puolestaan TOKO-treeneissä, mikä olikin helpommin sanottu kuin tehty. Autoni ei suostu starttaamaan ja menee korjaamolle perjantaina, mutta nyt oli sitten sitten sumplittava kulkemista ilman omaa autoa. Järvenpäähän päästiin ongelmitta, kun isä ja sisko olivat menossa samoihin aikoihin Tikkurilasta Nurmijärvelle. Takaisin tulo vaatikin toista tuntia aikaa ja varsin paljon sompailua. Pääsipä Raisa ekaa kertaa bussillakin matkustamaan.

Riitan treeneissä harjoiteltiin viime viikon tapaan noutamista. Tällä kertaa oli uusi kaninkarva mukana ja johan noutaminen taas onnistui. Raisa tarttui innolla kapulaan ja toi sen hyvin. Kaninkarva on ihme juttu :)

Seuraavana luoksetulon pysähdys, jossa luoksetulo ja pysähdys oikein napakat ja hyvät, mutta seisomista perusasentoon tulo taas epävarma. Nyt sitten harjoitellaan paljon seisomisesta luoksetuloja.

Lopuksi vielä kauko-ohjauksen istu-seiso, johon kiinnitettiin huomiota viimeksi. Nyt taakse heitetyt namit ovat tuottaneet tulosta ja liikeradat näyttivät tosi hyvältä :) Oli siis oikein kivat treenit ja Raisa toimi ehkä hieman tavallista laiskemmin, mutta kuitenkin ihan tarpeeksi reippaasti. Yllättävän vähän juoksu vaikuttaa sen treenimotivaatioon.

MEJÄ- ja agiitytuloksia

Remu eli Jangas Direct Action osallistui Kaisa Majasen kansa kolmanteen MEJÄ-kokeeseensa. Tulos oli hienosti AVO2 39p, harmittavasti riistajäljet pudottivat pisteet ykköstuloksesta. Valkeakosken kokeessa Remu oli kuitenkin kokeen toiseksi paras. Tuomarina toimi Jarno Nummijärvi.

Remun arvostelu tulee tässä:

"Hyvä vauhdikas lähtö. I osuuden alussa vauhdikkaasti pois jäljeltä, tuomitaan hukka. Makaus OK. II osuus mallikasta maa- ja ilmavainuista jäljestämistä. Kulma ja makaus oikaistaan. III osuus varmaa hyvävauhtista jäljestystä. Kaato omistettiin nuollen. Ohjaajalta erinomainen suoritus. "

Velipoika Tarmo aka Jangas Da Vinci Code kävi Sinttu Immosen kanssa toisella jäljellään (!) Oittaan kokeessa ja mikä uskomattominta Tarmo-tarkkanenä sai AVO3-tuloksen ja 27 pistettä! Tarmon tuomaroi Paul Vuori. Uskomattomat veljekset :) Ja onnittelut Kaisalle ja Sintulle.

Tässä Tarmon arvostelu:

"Tarmo tarkistaa lähtömakuun huolellisesti. Ohjaaja käyttää opastusalueen hyödyksi ja opastaa innostaen alueen loppuun. Ensimmäisen osuuden alussa Tarmo pysähtyy pari kertaa hakien ohjaajasta henkistä tukea. Osuuden sulavaliikkeinen koira jäljestää reippaalla vauhdilla. Ensimmäisen makuun merkitsee selkeästi ja kulma menee tarkasti. Toinen osuus reipasta vauhtia mutta tehden jo enemmän tarkistuslenkkejä. Toinen makuu ja kulma tarkasti. Heti kolmannen osuuden alussa jää tarkistelmaan jäljen viereen eikä lähde eteenpäin, tästä hukka. Edetään osuus hyvin jäjestäen lähes loppuun, mutta jo lopun häämöttäessä poistutaan jäljeltä, josta toinen hukka. Palautuksen jälkeen suoraan sorkalle jota katselee aluksi epäluuloisen näköisenä mutta uskaltautuu nuuskimaan. Hyvä suoritus, joss alussa tehdään hienoa työtä, mutta kyllästytään matkan ollessa sääntöjen mittainen."


Eilen oli Paavon agilitydebyytin vuoro. Tuloksena oli vielä hylky, mutta nuorihan Paavo vielä onkin. Renkaalla oli vielä ollut hieman epävarmuutta ja ihmisiä piti moikkailla. Elvis-eno (Jangas Cola For Elvis) puolestaan loisti Reetan kanssa ja sai toisen nousunollan kakkosluokasta :)

Samana päivänä toisaalla ranskalaisvahvistus (toivottavasti sulhaspoika tytöille) Masi ja Janni saivat ekan nollan ykkösluokasta.

Raisa sai mököttää kotona juoksuaikaisena.

MEJÄä, TOKOa ja agilitya

Reippaat D-huligaanit ovat taas olleet vauhdissa (blogi vaan ei pysy samassa tahdissa):

Tiistaina Raisa pääsi tokoilemaan ja Tico agilityyn. Ja Tarmokin kävi agilityssa. Itse juoksin, pyöräilin ja autoilin paikasta toiseen kieli vyön alla. Päivällä etsin neljästä eri kaupasta verta, mutta eihän sitä löytynyt! Niinalle soitettuani tuli sitten testiviesti: "löytyi!". hain veren Niinalta Kontulasta, ajoin Sipooseen jälkeä tekemään, juoksin jäljen vartissa ja myöhässä Riitan TOKO-treeneihin. Raisan kanssa harjoiteltiin vähemmän onnistuneesti ruutua, kauko-ohjauksen istu-seiso ja noutoa. TOKOsta täyttä höyryä Ojankoon ja agilityä kouluttamaan kolmeksi tunniksi. Tico on tosi lupaava ja vauhdikas agilityssa. Suurimmat haasteet liittyvätkin Sarin mukana ehtimiseen, kun pikkuneiti on aikas tuulispää. Tico uskoo kuuliaisesti ohjausta ja suorittaa edelleen kontaktit kunnolla ja kepeilläkin uskoisin, että he edistyvät pian kisavalmiuteen.

Keskiviikkona Tarmo jäljesti ensimmäistä kertaa verijälkeä ja hyvin poika menikin. Varsin jälkitarkasti, maavainuisesti ja rauhallisesti. Hyvältä näytti :) Ei kun vaan lisää treeniä, niin kyllä Tarmosta vielä tosi hyvä jälkikoira tulee...

Raisalla alkoi sunnuntaina juoksu, jonka takia joudumme jäämään pois kahdesta agilitykisasta ja kahdesta TOKO-kokeesta. Tylsää ja mälsää, mutta toisaalta hyvä että juoksu alkoi, kun edellisestä oli väliä jo 8 kk. Ei siis päästä Raisun kanssa agilitytreeneihinkään.

Raisan ekat agilitykisat Kirkkonummella

Nyt on sitten ensimmäiset kisat takanapäin. Kirkkonummen KKK-hallissa tuomarina toimi Ritva Herrala. Raisa oli loistava, emäntä ei. Tuloksena siis HYL.

Raisa odotti kauniisti lähdössä ja suoritti ekan esteen ongelmitta käskyn saatuaan. Kolmannella aidalla juoksin Raisan edellä ja olin jo ohjaamassa kauempaan putkeen koiraa katsomatta sillä seurauksella, että se juoksi aidasta ohi (ohjaukseni mukaan) ja putkeen. Siitä siis jo heti hylky. Tämän olisi voinut välttää ohjaamalla toiselta puolen tai odottamalla hieman koiraa ja käskyttämällä selvemmin. Selän taakse Raisun ei pitäisi jäädä IKINÄ, mutta mites taas kävikään...

Putkesta tullessa Riesa lähti yleisön suuntaan ja törmäsi (!) numerotauluun. Tämän olisi helposti voinut välttää puhumalla koiran tullessa putkesta. Tämän episodin jälkeen päästiin vauhtiin ja selvittiin aika kinkkisistäkin kuvioista, kontaktit mallikkaasti pysähtyen ja useamman sekunnin paikallaan ollen. Kepit meni uskomattoman hyvin siihen nähden, että valssasin ennen niitä: ei epäröintiä sisäänmenossa ja suoritus loppuun asti sujuvaa. Käsi apuna koiran vierellä, muttei tarvinnut enää yhtään ohjata kädellä. Lopussa taas ihmeteltiin putken numeroa samassa kohtaa kuin alussakin (siis juuri sitä samaista nro 19, johon Raisa törmäsi alussa). Raisa oli koko ajan hyvin kuulolla, tosi helposti ohjattavissa ja meillä oli kivaa. Siis ekojen kisojen suurimmat tavoitteet: hallittu lähtö, onnistuneet kontaktit ja kepit ja kuuliaisuus täyttyi, vaikka tulos olikin hyvin vaatimaton (tai siis jäimme ilman tulosta).

Radalla ei ollut meille toisinaan hieman hankalampia esteitä eli keinua, rengasta, muuria tai okseria.

Harjoiteltavaa ensi kisoja ajatellen:
- erilaisia räpistyksiä putken vierellä
- oma tarkkaavaisuus ohjauksissa
- keppien sisäänmenot entistä varmemmiksi
- keppien suoritus myös koira oikealla puolellani
- lähdöt myös minun sijoittuessani kauemmaksi ekasta esteestä (nyt otin varman päälle ja olin lähellä)
- estevarmuutta myös meille hankalilla esteillä

Kaiken kaikkiaan olin tosi tyytyväinen Raisaan ja jotakuin tyytyväinen itseeni. Olin jo ehtinyt unohtaa, kuinka paljon kisoja voikaan jännittää ja kotiin palatessa tuntuu olevan puolikuollut, vaikka kyseessä oli tosi lyhyt kisapäivä. Hyllystä huolimatta jaksoin keskittyä koko rataan ja ohjata koiraa loppuun asti. Raisa teki parhaansa ja oli tosi hyvä. Siis eikun seuraavaan koitokseen viikon päästä Hämeenlinnassa.

Viikon treenailut

Taas ollaan päivittäin treenailtu ja Ojangossakin vierailtu viikon mittaan kolmeen kertaan.

Maanantaina harjoiteltiin - yllätys, yllätys - keppejä. Mulla meinas hiukan palaa käämit Raisun kanssa. Esteet kun on yhdessä kasassa piti keppejä harjoitella muiden esteiden välissä ja Raisa ehti ennen pujottelu ainakin puomille, kahdelle putkelle (todella epäloogisista kulmista) ja A:lle. No, lopulta saatiin harjoiteltua sekä kujakeppejä suorana että suoria keppejä. Onnistumisia ja epäonnistumisia tuli tosin melkein yhtä paljon, mutta ollaan silti selkeästi edistytty. Toivottavasti en prässää Riesaa liikaa. Harjoiteltiin myös kepeille lähetystä aidalta ja sisäänmenot olivat tosi hienoja, mutta toinen keppi meinas jäädä pujottelematta, kun Raisa tuli liian kovalla vauhdilla. Nyt kapea rengas suoritettiin jo ongelmitta ja otettiin vielä loppuun muutama kontaktitreeni.

Tiistaina harjoiteltiin TOKOa lähikentällä. Ohjelmassa oli ketjuttamisharjoitus ja paikallaoloa. Paikkallaolo piilona tuuhea kuusi ja aikana noin 1,5 minuuttia. Harjoitus onnistui hyvin ja Raisa oli rauhallinen. Palkkana namikipolle pääsy kentän reunalle.

Sitten peräkkäin ilman välipalkkaa seuraaminen (joka meni tosi hienosti), liikkeestä maahanmeno (ei juuri huomauttamista), luoksetulo (onnistui!) ja kauko-ohjaus, jossa oli muistaakseni jotain hämminkiä ekan istumisen kanssa. Kolmannesta istumisesta vapautus taakse namikipolle. Lisäksi otimme noutamista paikallaolosta (edelleen haistellen ja rauhoitellen) ja sitten perään lähtemisiä kapulan lentäessä.

Keskiviikkona taas itse Ojankoon kouluttamaan ja Raisa pääsi ennen ja jälkeen pitäemieni harjoitusten sekä metsään juoksemaan että treenaamaan. Kepit onnistuivat ensimmäistä kertaa suorilla kepeillä varmasti ja itsenäisesti. Muutama väärältä puolelta sisäänmeno, mutta muuten tosi hienosti. Kepit onnistuivat myös putkesta tullessa ja esteeltä. Myös pituus, rengas, A-este ja puomi menivät ongelmitta.

TOKOilussa keskityttiin taas noutoon ja hyppyyn. Noudossa tuttuun tyyliin vanhat ongelmat ja hyppy innokkaasti ja varmasti.

Tänään torstaina olin Hannan TOKO-kurssin viimeinen kerta ja loppukoe avoimen luokan tyyliin.

Paikallaolo piilossa 3 min. Raisa oli rauhallinen, jäi kauniisti paikalle. Kehään mennessä se jo heti pisti pitkäkseen: tietää siis jo mitä tuleman pitää. Ryhmätreenit ovat tehneet tässä mielessä todella hyvää. Loppuvaiheessa se oli kuulemma hieman vaihtanut kankkua, mutta pysynyt rauhallisena. Perusasentoon nouseminen tapahtui hieman ennen käskyä. Ehdin vilkaista Raisaa, niin se jo ponnahti ylös.

Sitten yksilösuorituksiin. Heittelin ja revin lelua ennen kehään menoa ja palkkasin namilla perusasennoista. Seuraaminen oli kyllä jotakuin oikeassa paikassa, mutta pää kieppui eikä katsekontakti pysynyt koko aikaa. Ajoittain ihan hyvää, ajoittain haistelua ja kuikuilua. Sinänsä kaikki kuviot kyllä suoritettiin.

Liikkeestä maahanmenossa seuraaminen oli mielestäni taas parempaa, maahan ok ja pysyi paikalla hyvin, mutta taas perusasennossa ennakointia.

Luoksetulo meni hyvin, mitä nyt alkupaikkaan mennessä juttelin jotain Hannalle, niin riiviö haki luoksetulomerkin ja toi sen minulle... Pysäytys hyvä, mutta pysäytyksestä luoksetulo edelleen hieman laiska - siis ravia, eikä täysiä.

Liikkesstä seisomisen seuraaminen ok, pysähdys hyvä, mutta Raisa lähtikin taakespäin ja sen jälkeen haistelemaan. Olin huomaamattani antanut käsimerkin taaksepäin ja Riesa alkoi etsiä lelua takaa. Kuinka hölmö ihminen voi huomaamattaan ollakaan?! Enkä ole sitä ikinä palkannut vasemmasta kädestä tästä liikkeestä, joten se täytyi olla jokin alitajuinen "katinaikainen" juttu.

Sitten tuli pieni moka järjestyksessä. Eli kauko-ohjaus tehtiin tähän väliin. Alku hyvin virittely "taka"-sanalla. Raisa jäi hyvin paikalle, suoritti liikkeet nopeasti ja täsmällisesti, mutta ennakoi taas perusasentoon istumista.

Nouto olikin taas tylsää katsottavaa. Paikallaolo hyvä, mutta Raisa ei taaskaan uskaltanut tarttua kapulaan vaan haisteli tuskallisen pitkän ajan, kunnes otti kapulan ja toi sen ravia jonkinlaiseen perusasentoon.

Viimeisenä hyppy, jossa oli taas aikamoinen ennakoinnin maku. Raisa meinasi loikata omia aikojaan, mutta uskoi hyvin selkeän kiellon. Jo liikkenohjaajan käskystä porsas loikkasi esteen yli. Uudestaan palkaten valmis-sanan jälkeen, liikkurin käsky-sanan jälkeen paikallaolosta ja vasti sitten suoritettiin liike kaikkien taiteen sääntöjen mukaan.

Kaikenkaikkiaan Raisa ei ollut ihan niin hyvässä vireessä kuin olisin toivonut. Suurin osa liikkeistä alkaa kuitenkin olla niin varmoja, että sujuvat silti, vaikkei Raisa ihan parastaan pistäkään.

TOKOilun jälkeen käytiin vielä agilityesteillä harjoittelemassa keppejä, jotka alkaa oikeasti sujua. Nyt tosin Raisa monesti yritti mennä kepeille väärältä puolelta. Se on jotenkin nyt saanut opittua asian väärin :( Aloin jo lopulta kieltää väärästä kepeillä menosta ja jatkettiin vain oikeasti suorituksesta. muutama onnistunut harjoitus loppuun putkelta tai aidalta kepeille tullessa ja taas kotiin lähempänä yhdesää ja aika puolikuolleena. Pitäis alkaa ottaa eväät ja juomista mukaan treeneihin, jos niissä keikkuu koko illan.

Täplä ja Manteli mölli-MEJÄssä

D-pentueen emä Täplä (Jangas Behaving Badly) ja Manteli (Jangas Dimples) osallistuivat Juha Nummelinin kanssa eilen mölli-MEJÄän eli jäljestysharjoitukseen, jossa noin 300 metrin mittainen jälki on tehty jo etukäteen ja kokeneet harrastajat/tuomarit antavat vinkkejä ja ohjeita tulevaisuutta ajatellen.

Täplä oli jäljestänyt kuin vanha tekijä hieman yli 300 metrin jäljen ja mukana kulkenut lajin tuomari Tuija piti Täplää koevalmiina. Toki joku harjoitusjälki ennen koetta tekisi hyvää, mutta 4,5-vuotias Täplä jäljesti kuin vanha tekijä.

Mantelikin jäljesti hyvin, mutta ihmetteli ja haukkui perässä kulkenutta ihmistä, jonka syliin voi kyllä tiellä kiivetä. Sekin kuitenkin keskittyi hyvin jäljestämiseen hetken päästä ja selvitti jäljen ongelmitta.

Toivottavasti Täplä pääsee kesällä virallisiinkin kokeisiin :) Kiitos taas aktiivisuudestanne!

Täplä ja Amanda pääsevät varmaan jo toukokuussa virallisiin agilitykisoihinkin. Raisakin on ilmoitettu agilitykisoihin jo viikon päästä.

Nuppu Sysmän näyttelyssä

Nuppu eli Jangas Dolce Vita pääsi viimein osallistumaan ensimmäiseen näyttelyynsä lähes 1,5-vuotiaana. Nuppu oli kyllä viime kesänä ilmoitettu pentuluokkaan, mutta juuri ennen näyttelyä se sai kiehuvasta vedestä pahat palovammat ja nyt sen on annettu rauhassa toipua vammoistaan. Selkään tosin jäi koiran loppuelämäksi noin kämmenen kokeinen karvaton alue.

Eilen siis viimein koitti debyytti kehässä ja hyvin se menikin. Tuloksena Saija Juutilaiselta EH1 ja kiva arvostelu. Niina esitti Nupun ja se käyttäytyi tosi hyvin, olisi taas kiivennyt syliin saakka tuomaria ja harjoitusarvostelijaa moikkaamaan. Arvostelu tästäkin seuraa, kunhan vaan saan niin paljon itsestäni irti.

Raisan treenipäiväkirjaakin pitäisi jatkaa. Treenattu ollaan viikolla tosi paljon, ehkä jopa liian paljon, koska en saa millään itsestäni irti kirjoittaa edistymisestämme heti treenien jälkeen, kun joka ilta kotiinpaluu on ollut yhdeksän molemmin puolin. Tiistai-ilta tosin meni Springereiden hallituksen kokouksessa (puoli yhteentoista). Lisäksi olen saanut töiden puolesta osallistua ensiapukurssille...

Maanantaina meillä piti olla Outin kanssa vielä vikat treenit, mutta se peruuntuikin ja sen sijaan Riika ja Anna-Kaisa tulivat meillä poikkeamaan, Raisa pääsi metsään juoksemaan 7-kuisen Varro-tollerin kanssa ja treenattiin Raisun kanssa kahdestaan keppejä ja kontakteja ja jotain pieniä hyppyharjoituksia.

Keskiviikkona ennen ja jälkeen pitämieni treenien käytiin harjoittelemassa hieman keppejä ja eka kertaa Raisa suoritti suorat kepit ihan itse :)

Torstaina taas Ojangossa ensin Hannan TOKO-treeneissä, sitten Merin agilityssä ja vielä talkoilemassa esteiden rakennuksen merkeissä. TOKOssa oli aiheena noutamiset ja hyppy.

Avoimen luokan hyppy meni tosi hyvin 60-senttisenä. Tosin Raisa kävi jo kertaalleen estettä lähestyessä näyttämässä Hannan kysymykseen, pitäiskö yksi lauta ottaa pois, ettei tarvitse poistaa mitään. Nyt Raisa malttoi odottaa liikkeenohjaajan käskyjen aikana kiltisti paikallaan.

Perusnoudossa edelleen pieni ongelma on esineeseen tarttuminen (mun typerä laippaan tarttumiskieltoni on valitettavasti vielä Raisan takaraivossa) ja se voisi luovuttamaan tullessa laukata. Perusasennot kapula suussa oli hieman takna eli lisää treeniä siinäkin. Metalliesineen kanssa meni yhtä hyvin (ellei jopa paremmin) kuin puisen nouto. Lisäksi Hannan näytti ohjatun noudon alkeisopetusta.

Tico pääsi harjoittelmaan kapulan pitämistä suussa pureskematta. Kapula näytti kyllä erehdyttävästä hammastikuilta Ticoliinin käsittelyn jälkeen...

Agilityssä keskityttiin keppeihin ja kontakteihin. Pujottelussa "suorat" kujakepit menee ongelmitta, mutta ihan suorilla kepeillä onnistuttiin kyllä sisäänmenoissa, itse pujottelussa ja lopetuksissa, tosin harvoin samalla kertaa. Eli nyt harjoitellaan sitten pari kertaa kujakepit, pari kertaa suorat kepit, pari kertaa kujakepit ja tauko. Kuulostaa hyvältä harjoitustavalta. Kontaktin vieressä ja edellä meni hyvin, A:lla oli taas vaikeuksia pysäyttää siis ihan teknisesti ja fyysisesti. Juostessani kepeillä eteen jäi Raisa hieman epäröiden vasta kontaktin jälkeen seisomaan eli vielä hieman oikean paikan varmistamista namikipon ja pelkän kipon (pakasterasian kansi) kanssa. Keinu oli välillä turhan hidas, toisinaan oikein hyvä. Eli siinäkin vielä toisinaan autettuja treenejä ja paljon palkkaa.

Perjantaina haettiinkin Nuppu-sisko meille kylään, Niina tuli trimmaamaan peikkuneidin ja vauhtia siskoksissa onkin riittänyt. Nuppu on aivan ihana, mutta toki varsin vilkas tapaus sekin.

Lauantaina lähdettiin aamuvarhaisella Sysmää kohti (tosin vaihdettiin autoa Keravalla, kun Leena ja ess Sointu liittyivät seurueeseen) ja Nuppu esiintyi näyttelyssä todella hyvin, sai paljon kehuja reippaudestaan ja kivan arvostelun.

Kotona poikkesin puolisen tuntia ennen kuin lähdimme Raisan kanssa kävelemään Ojankoon ja Anna Oreniuksen agilitytreeneihin. Treenit olivat tosi antoisat. Kepit ja uusi kapeampi "kesärengas" aiheuttivat hieman ongelmia, mutta muuten iltapäivä oli täynnä positiivisia yllätyksiä. Raisa irtoaa esteille todella hyvin ja osaa etsiä hyppyjä ja putken myös todella vaikeista kulmista. Myös okserin jälkeen takaaleikkaus ja putkeen lähetys onnistui. Illalla kaaduinkin sohvalle puolikuolleena.

Remu PU2, Saksan SERT, CACIB ja Sieger Berlin!

Remu eli Jangas Direct Action ja Kaisa Majanen reissasivat aina Berliiniin saakka, eikä turhaan! Remu sai Excellent, PU2, SERT, CACIB ja Berlin Sieger! Onneksi olkoon!!

Raisan kanssa ollaan taas treenailtu ja ulkoiltu. Mutta siitä sitten paremmin, kunhan jaksan.

Treenailua

Tällä viikolla ollaan paneuduttu taas agilityn pujotteluun Raisan kanssa. Kisat lähestyvät, mutta kepit eivät vieläkään onnistu kisamaisesti suorana. Maanantaina ja eilen keskiviikkona olemme käyneet treenaamassa ja tänäkin iltana Ojanko kutsuu Hannan TOKO-kurssin merkeissä.

Kurssilla aiheena oli tällä kertaa kauko-ohjaus. Harjoittelimme myös siistiä kehään saapumista ilman talutinta lähinnä voittajaluokkaa ajatellen. Palkkasin Raisaa seuraamisesta kehään mennessä ja asiallisesti se kulkikin. Avoimen luokan kaukkarit tehtiin ihan kokeen omaisesti Hannan toimiessa liikkeenohjaajana Raisan takana. Matkaakin taisi olla enemmän kuin 5 metriä. Raisa tekee asennonvaihdot tarkasti ja nopeasti eikä enää tunnu vilkuilevan takana seisovaa liikkuria. Loistavaa! Syksyn ahkera harjoittelu on tuottanut tulosta tässä asiassa.

Sitten harjoiteltiin seiso-istu-kuvioita läheltä ja siinä Raisa toisinaan hieman siirtyy. Ei pahasti, mutta hieman sivusuunnassa ja välillä nostelee etujalkojaan niin, että tulee hieman eteenpäin. Nyt tarttis harjoitella mahdollisimman paljon "karsinassa", niin ettei Raisa pääsisi liikkumaan mihinkään suuntaan. Eli nyt vielä paljon tekniikkatreeniä sekä harjoituksia hieman pidemmältä matkalta.

Paikallaoloon lopetettiin ja matka piiloon oli pitkä ja olin piilossa hieman toista minuuttia. Raisa oli rauhallinen ja tarkkaavainen. Kyllä se tästä. Jäi tosi hyvä fiilis treeneistä :)

Lisäksi harjoiteltiin taas keppejä.

Olemme toki edistyneet asiassa. Raisahan menee kujakeppejä itsenäisesti ollessani vasemmalla, oikealla, leikatessani takaa ja valssatessani edessä, se kestää välimatkaa myös sivusuunnassa ja sitä voi kutsua kepeille... mutta - aina on mutta - se ei vielä suorita suoria keppejä. Olemme treenanneet lähes suorilla kepeillä ja se tuottaa suurimmaksi osaksi onnistumisia, mutta myös toisinaan epäonnistumisia. Eilen illalla koitin niin, että alusta ja lopusta kaksi pujottelukeppiä oli avattu ja muut ihan suorassa ja suoriuduimme niistä jotenkuten. Olen harjoitellut nyt myös käden perässä pujottelua kolmella harjoituskerralla, jotta Raisa oppisi yhdistämään kujakepit ja suorat kepit yhdeksi ja samaksi esteeksi. Huh ja hoh. Kisailmoittautuminen on "vasta" 11.4 eli runsaan viikon päästä ja kisat olis 19.4, kun Raisalla on ikää 18 kk ja kaksi päivää ;)

Harjoittelimme myös hieman takaa kiertämistä ja kontakteja eilen.

Tokoillessa olemme lähinnä ylläpitäneet taitoja: harjoiteltu hieman jääviä liikkeitä, maanantaina treenattiin luoksetulon pysäytyksiä Ojangossa, hieman hyppyä ohimennen, paikallaoloja ja kauko-ohjausta. Ohitusharjoitukissa panostetaan seuraamiseen, vaikka häiriönä on vastaantulevia koiria ja ihmisiä. Välissä myös perusasentoja ja muutaman askeleen siirtymisiä. Nyt jotenkin agility on vienyt voiton Ojangon treeneissä ja muutenkin TOKO on hieman jäänyt. Nyt tarttisi siinäkin ottaa pieni loppurutistus ennen parin viikon päästä häämöttävää koetta. Niina on joskus luvannut lähteä liikkeenohjaajaksi avoimen luokan kenraaliharjoituksiin.

Agilitytreenit Merin ryhmässä alkaa mahdollisesti jo ensi viikolla tai 16.4, tosin ne menee vielä pari kertaa päällekäin tokoilun kanssa, mutta paikka on sama, joten ehkä saan homman jotenkin sumplittua. Ensin TOKOon ja sitten agilityyn, kenties?

Sinttu jo kyseli MEJÄ-treeneistäkin ja tällä menolla pian voikin lähteä jälkiä vetämään, kun lumi on kovaa vauhtia häviämässä myös metsästä. Remu onkin kuulemma pääsemässä heti keväällä MEJÄ-kokeisiin. Josko "Pääkaupunkiseudun mafia"eli Raisa, Tarmo ja Ticokin sitten joskus vielä perässä...