Raisan ekat agilitykisat Kirkkonummella

Nyt on sitten ensimmäiset kisat takanapäin. Kirkkonummen KKK-hallissa tuomarina toimi Ritva Herrala. Raisa oli loistava, emäntä ei. Tuloksena siis HYL.

Raisa odotti kauniisti lähdössä ja suoritti ekan esteen ongelmitta käskyn saatuaan. Kolmannella aidalla juoksin Raisan edellä ja olin jo ohjaamassa kauempaan putkeen koiraa katsomatta sillä seurauksella, että se juoksi aidasta ohi (ohjaukseni mukaan) ja putkeen. Siitä siis jo heti hylky. Tämän olisi voinut välttää ohjaamalla toiselta puolen tai odottamalla hieman koiraa ja käskyttämällä selvemmin. Selän taakse Raisun ei pitäisi jäädä IKINÄ, mutta mites taas kävikään...

Putkesta tullessa Riesa lähti yleisön suuntaan ja törmäsi (!) numerotauluun. Tämän olisi helposti voinut välttää puhumalla koiran tullessa putkesta. Tämän episodin jälkeen päästiin vauhtiin ja selvittiin aika kinkkisistäkin kuvioista, kontaktit mallikkaasti pysähtyen ja useamman sekunnin paikallaan ollen. Kepit meni uskomattoman hyvin siihen nähden, että valssasin ennen niitä: ei epäröintiä sisäänmenossa ja suoritus loppuun asti sujuvaa. Käsi apuna koiran vierellä, muttei tarvinnut enää yhtään ohjata kädellä. Lopussa taas ihmeteltiin putken numeroa samassa kohtaa kuin alussakin (siis juuri sitä samaista nro 19, johon Raisa törmäsi alussa). Raisa oli koko ajan hyvin kuulolla, tosi helposti ohjattavissa ja meillä oli kivaa. Siis ekojen kisojen suurimmat tavoitteet: hallittu lähtö, onnistuneet kontaktit ja kepit ja kuuliaisuus täyttyi, vaikka tulos olikin hyvin vaatimaton (tai siis jäimme ilman tulosta).

Radalla ei ollut meille toisinaan hieman hankalampia esteitä eli keinua, rengasta, muuria tai okseria.

Harjoiteltavaa ensi kisoja ajatellen:
- erilaisia räpistyksiä putken vierellä
- oma tarkkaavaisuus ohjauksissa
- keppien sisäänmenot entistä varmemmiksi
- keppien suoritus myös koira oikealla puolellani
- lähdöt myös minun sijoittuessani kauemmaksi ekasta esteestä (nyt otin varman päälle ja olin lähellä)
- estevarmuutta myös meille hankalilla esteillä

Kaiken kaikkiaan olin tosi tyytyväinen Raisaan ja jotakuin tyytyväinen itseeni. Olin jo ehtinyt unohtaa, kuinka paljon kisoja voikaan jännittää ja kotiin palatessa tuntuu olevan puolikuollut, vaikka kyseessä oli tosi lyhyt kisapäivä. Hyllystä huolimatta jaksoin keskittyä koko rataan ja ohjata koiraa loppuun asti. Raisa teki parhaansa ja oli tosi hyvä. Siis eikun seuraavaan koitokseen viikon päästä Hämeenlinnassa.