HSKH:n epävirallisten kisojen sarja eli Ojanko Cup jatkui tänään ja tuomarina toimi Kari Mankinen. Maxi-möllejä oli parikymmentä ja Tico Jangas Dirty Dancing sekä emäntä Sari Eklund saivat hienosti puhtaan radan (vaikka Tico karkasikin lähdöstä) ja sijoittuivat kolmanneksi :) Vautsi ja onneksi olkoon! Aika oli hyvä, vaikka siitä olisi vielä helposti nipistänyt useita sekunteja huonon alun ja A-esteellä miettimisen takia. Tico on vaan sairaan nopee ;) Suoritus oli tosi sulavan ja varman näköistä menoa ihan alkua lukuunottamatta.
Raisa osallistui kisaavien varsin vaativalle radalla, jossa putkeen ja aidalla kuljetukset olivat vielä pahasti hakusessa niin minulta kuin pikku possulta, joka karkasi radalla kolmeen kertaan kontaktiesteille... Lisäksi se keksi ensimmäistä kertaa, että radalla seisoo ihmisiä, kuten tuomari, ratahenkilöt ja kuvaaja. Aargh! Onneksi se kävi vaan kyykyssä olevaa kuvaajaa katsomassa vieressä, mutta se selkeästi eka kertaa noteerasi muutkin ihmiset radalla. Ei kiva. Toisaalta nyt esteiden osaaminen on oikeasti jo hyvällä mallilla: kepit, muuri, rengas ja keinu sujuivat virheettömästi ja Raisa pysähtyi edelleen kunnolla kontakteille. Paljon on vielä oppimista ja kertaamista ohjaamisessa.
keskiviikkona, toukokuuta 28, 2008
sunnuntai, toukokuuta 25, 2008
Remulle MEJÄstä AVO1 ja 48 pistettä!!
Remu eli Jangas Direct Action ja Kaisa Majanen osallistuivat tänään MEJÄ-kokeeseen Nokialla. Tällä kertaa jäljestys meni nappiin ja tulos oli uskomaton AVO1 ja 48 pistettä!! Tuomarina Tammermaan mäyräkoirakerhon kokeessa toimi Heikki Pirhonen.
Pisteet:
Jäljestämishalukkuus: 6/6
Jäljestämisvarmuus: 12/12
Työskentelyn etenevyys: 9/10
Lähdön, kulmauksien, makauksien ja katkon selvittämiskyky
sekä tiedottaminen/kaadolla haukkuminen: 13/14
Käyttäytyminen kaadolla: 3/3
Yleisvaikutelma: 5/5
Pisteet: 48
Palkinto: AVO1
Koeselostus:
Hyvin ohjattu lähtö. Ohjaaja jarruttaa koiran vauhdin sopivaksi. Aloitetaan jälkitarkka jäljestys. Työskentely tapahtuu aivan jälkiuran päällä, pois luettuna toisen osuuden puolessa välissä tapahtunutta linnun ylösnostoa. Jatkettiin kuitenkin omatoimisesti jäljestystä. Ensimmäinen kulma tarkasti makaus merkaten urosmaisesti. Toinen kulma myös tarkasti, makaus ylitettiin suuremmin osoittamatta. Kaadolle tultiin suoraan. Sorkka nuoltiin ja oli siitä kiinnostunut. Erinomainen, suoraviivainen jäljestys, jota linnutkaan eivät pystyneet suuremmin häiritsemään.
Raisan kanssa ahkeroimme hylyn agilitykisoissa.
Pisteet:
Jäljestämishalukkuus: 6/6
Jäljestämisvarmuus: 12/12
Työskentelyn etenevyys: 9/10
Lähdön, kulmauksien, makauksien ja katkon selvittämiskyky
sekä tiedottaminen/kaadolla haukkuminen: 13/14
Käyttäytyminen kaadolla: 3/3
Yleisvaikutelma: 5/5
Pisteet: 48
Palkinto: AVO1
Koeselostus:
Hyvin ohjattu lähtö. Ohjaaja jarruttaa koiran vauhdin sopivaksi. Aloitetaan jälkitarkka jäljestys. Työskentely tapahtuu aivan jälkiuran päällä, pois luettuna toisen osuuden puolessa välissä tapahtunutta linnun ylösnostoa. Jatkettiin kuitenkin omatoimisesti jäljestystä. Ensimmäinen kulma tarkasti makaus merkaten urosmaisesti. Toinen kulma myös tarkasti, makaus ylitettiin suuremmin osoittamatta. Kaadolle tultiin suoraan. Sorkka nuoltiin ja oli siitä kiinnostunut. Erinomainen, suoraviivainen jäljestys, jota linnutkaan eivät pystyneet suuremmin häiritsemään.
Raisan kanssa ahkeroimme hylyn agilitykisoissa.
lauantaina, toukokuuta 24, 2008
Raisalle ERI2. näyttelystä
Raisa eli Jangas Duck Soup osallistui eka kertaa tänä vuonna näyttelyyn, kun Niina lupasi esittää sen Helsingin Aptus-näyttelyssä. Tuomarina toimi Laurent Pichard Svetsistä. Tulos oli ERI2. nuorten luokasta, kun pikkusisko Vinka eli Sparklecreak's Ice Breaker voitti luokan ja oli PN-2. Itse olin päivän töissä (Stafettkarneval korvasi vapun jälkeisen perjantaina vapaapäivän), mutta Raisa, Vinka, Arja ja Lotta pääsivät kuitenkin samalla kyydillä kotiin Olympiastadionin nurkalta. Illalla on vielä työkavereiden kanssa syömistä ja illanviettoa, ja huomenna pitäisi jaksaa agilitykisoihin heti aamusta, vaikka tuntuu ettei energiaa tässä vaiheessa kevättä riittäisi oikein mihinkään ylimääräiseen ;)
Raisan arvostelunkin saan varmaan huomenna kirjoitettua tänne...
Raisan arvostelunkin saan varmaan huomenna kirjoitettua tänne...
torstaina, toukokuuta 22, 2008
Tarmo ja Nuppu lonkkakuvissa
Tänään jännitettiin Sintun ja Jannin kanssa lonkkakuvissa, kun ell Per Axelsson kuvasi Mevetissä springereiden lonkkia ja tarkasti silmiä. Tässä alustavat tulokset:
Nuppu Jangas Dolce Vita silmät ok ja lonkat lähtivät A:na Kennelliittoon.
Tarmo Jangas Da Vinci Code silmät ok ja lonkat lähtivät Kennelliittoon A:na. Kiitos Sinttu, että jaksoit lähteä mukaan :)
Ranskalaisvahvistus Masi d'Ann Cambris Button Nose silmät ok ja lonkat lähtivät A:na eteenpäin.
Epun (5 v) lonkat kuvattiin uudestaan ja ne olivat hieman pahenneet, mutta kuvat näyttivät siltä, että se saa elää ja harrastaa agilitya vanhaan malliin. Tauolle agilitystä on jäätävä, jos se ontuu, muuten saa harrastaa niin paljon kuin sielu sietää. Korkeita hyppyjä ei kuulemma kauheasti kannata treenata, mutta kisoissa saa kyllä niitäkin hyppiä. Näitä uusia kuvia ei lähetetty Kennelliitton, koska Epusta on jo virallinen D-lausunto. Eppu onkin tähän mennessä ainoa kasvattini, jonka kuvaustulos ei ole ollut A tai B.
Nupulla eikä Tarmolla näkynyt lonkkakuvissa selkämuutoksia eli Manteli näyttäisi olevan poikkeus säännöstä. Pentueesta vielä Remu ja Paavo on kuvaamatta, mutta eivätköhän nekin pääse kesällä tutkittavaksi. Mantelin viralliset tulokset eivät ole vieläkään saapuneet. Eli nyt saan odotella sitten useampiakin vastauksia Kennelliiton suunnalta.
Nuppu Jangas Dolce Vita silmät ok ja lonkat lähtivät A:na Kennelliittoon.
Tarmo Jangas Da Vinci Code silmät ok ja lonkat lähtivät Kennelliittoon A:na. Kiitos Sinttu, että jaksoit lähteä mukaan :)
Ranskalaisvahvistus Masi d'Ann Cambris Button Nose silmät ok ja lonkat lähtivät A:na eteenpäin.
Epun (5 v) lonkat kuvattiin uudestaan ja ne olivat hieman pahenneet, mutta kuvat näyttivät siltä, että se saa elää ja harrastaa agilitya vanhaan malliin. Tauolle agilitystä on jäätävä, jos se ontuu, muuten saa harrastaa niin paljon kuin sielu sietää. Korkeita hyppyjä ei kuulemma kauheasti kannata treenata, mutta kisoissa saa kyllä niitäkin hyppiä. Näitä uusia kuvia ei lähetetty Kennelliitton, koska Epusta on jo virallinen D-lausunto. Eppu onkin tähän mennessä ainoa kasvattini, jonka kuvaustulos ei ole ollut A tai B.
Nupulla eikä Tarmolla näkynyt lonkkakuvissa selkämuutoksia eli Manteli näyttäisi olevan poikkeus säännöstä. Pentueesta vielä Remu ja Paavo on kuvaamatta, mutta eivätköhän nekin pääse kesällä tutkittavaksi. Mantelin viralliset tulokset eivät ole vieläkään saapuneet. Eli nyt saan odotella sitten useampiakin vastauksia Kennelliiton suunnalta.
sunnuntai, toukokuuta 18, 2008
TOKOsta Raisalle taas avo3
Jotenkin masentunut olo tämän viikonlopun jälkeen. Raisa on ihan loistava kisakoira agilityssa, mutta ohjaaja ei ole ajoissa ja TOKOssa oikea vireystila on jännitykseni takia ihan hakusessa... Koiralla olis kaikki dellytykset pärjätä, mutta kun minä töpeksin. Tänään TOKO-koe oli toistoa viime viikolta. Viretila ihan liian alhaalla ja siitä syystä taas kauko-ohjaus meni nollille, vaikka viikolla ollaan onnistuttu käytännössä aina. Jo autosta ottaessani Raisaa se tuntui olevan hiukan nukuksissa. Olikohan koira väsynyt, vaiko se vaan rauhoitteli minua jännittäessäni?! Eilen agilityssa taas vauhtia oli liiankin kanssa. Tokihan jonkinlaista väsymystäkin voi olla eilisen jälkeen ja juoksun jälkeen nartut ovat monesti hieman rauhallisempi, mutta veikkaan silti, että oma jännittämiseni aiheuttaa suurimmat ongelmat. Syksyllä kisavire oli kohdallaan tai jopa liiankin korkealla, joten harmittaa talven piiitkä tauko, jonka jälkeen kisaaminen tuntuu paljon vaikeammalta. Tauko ei suinkaan johtunut siitä, etteikö oltais osattu liikkeitä, vaan siitä ettei päästy kokeisiin (koska ne täytyyi hetkessä, monesti jo tunnissa ilmoittautumisen alusta alkaen).
Seli seli. Lisää treeniä ja etenkin niitä kisatilannemaisia treenejä ja seuraavia koitoksia kohti vain. Mitenköhän saisin oltua kisatilanteessa rento ja reipas sen sijaan, että huidon ja rauhoittelen koiraa kummallisesti. Huomaan tekeväni samanlaisia eleitä jo palkkaamattomuusharjoituksissakin. Heti kun tiedän ottavani pian pallon taskusta on eleet ja kehuminen ihan erilaista. Täytyypä konsultoida Riittaa ensi tiistaina.
Viikolla ollaan treenailtu ahkerasti, mutta energia ei riitä kirjoittamaan treeneistä. Enää kaksi viikkoa töitä ennen kesälomaa, joten pian helpottaa tuolla työrintamalla =) Josko sitten olis vähän energisempi olo ja saisi enemmän aikaiseksi.
Seli seli. Lisää treeniä ja etenkin niitä kisatilannemaisia treenejä ja seuraavia koitoksia kohti vain. Mitenköhän saisin oltua kisatilanteessa rento ja reipas sen sijaan, että huidon ja rauhoittelen koiraa kummallisesti. Huomaan tekeväni samanlaisia eleitä jo palkkaamattomuusharjoituksissakin. Heti kun tiedän ottavani pian pallon taskusta on eleet ja kehuminen ihan erilaista. Täytyypä konsultoida Riittaa ensi tiistaina.
Viikolla ollaan treenailtu ahkerasti, mutta energia ei riitä kirjoittamaan treeneistä. Enää kaksi viikkoa töitä ennen kesälomaa, joten pian helpottaa tuolla työrintamalla =) Josko sitten olis vähän energisempi olo ja saisi enemmän aikaiseksi.
maanantaina, toukokuuta 12, 2008
Treenaillen kohti seuraavaa viikonloppua
Koska seuraavana viikonloppuna päästään jatkamaan kisaamista niin agilityssa kuin TOKOssakin on nyt otettava härkää sarvista ja alettava ihan oikeasti treenailla :) Lähdettiinkin siitä syystä erittäin tuuliseen Ojankoon. Aloitimme TOKOilulla. Alussa virittelynä seuraamista, josta palkkana pallon heitto ja repiminen. Sen jälkeen otettiin muutamat liikkeestä seisomiset pallolla palkaten ja kauko-ohjauksen istumiset. Varsinainen harjoitus mentiin kolmen liikkeen ketjuttamisena. Ensin liikkeestä seisominen ihan siististi. Raisa ei ehkä vieläkään hypähtänyt seisomaan kuten aiemmin, muttei toisaalta ottanut kuin pari askelta käskyn jälkeen. Sen jälkeen estehyppy 60 cm esteellä. Istuminen oli taas hidasta haahuilua, mutta toisesta käskystä ihan asiallinen suoritus. Takaisin hyppy taas asiallisesti. Ja lopuksi kaukot niin, että jätin palkan Raisan taakse. Asennonvaihtoja otettiin noin 5 metrin päästä istu-maahan-istu-maahan-istu ja kaikki onnistuivat hyvin. Ihan viimeisenä tehtiin vielä pari onnistunutta noutoharjoitusta kaninkarvalla palkaten. Raisa oli taas ihan super :)
Jatkettiin hyvässä vireessä agilityradan puolelle. kepit alkaa oleen nyt siinä kunnossa kuin haluan: Raisa osaa itsenäiset sisäänmenot, kestää puolenvaihdot edessä ja takana ja antaa vedättää. Joskus saattaa tulla lopussa virhe, jos ennakoin liikaa, mutta ylipäätään tosi hyvin. pitää vaan antaa koiralle tilaa sisäänmenoihin... Lisäksi harjoiteltiin muuria varsin onnistuneesti, kontaktit hienosti, rengaskin menee jo kuin vanhalla tekijällä. Nyt vain odotellaan, että itse hillitsen hermoni, niin niitä nollatuloksiakin pitäisi tulla kisoista. Raisa osaa ja ohjautuu kyllä :)
Jatkettiin hyvässä vireessä agilityradan puolelle. kepit alkaa oleen nyt siinä kunnossa kuin haluan: Raisa osaa itsenäiset sisäänmenot, kestää puolenvaihdot edessä ja takana ja antaa vedättää. Joskus saattaa tulla lopussa virhe, jos ennakoin liikaa, mutta ylipäätään tosi hyvin. pitää vaan antaa koiralle tilaa sisäänmenoihin... Lisäksi harjoiteltiin muuria varsin onnistuneesti, kontaktit hienosti, rengaskin menee jo kuin vanhalla tekijällä. Nyt vain odotellaan, että itse hillitsen hermoni, niin niitä nollatuloksiakin pitäisi tulla kisoista. Raisa osaa ja ohjautuu kyllä :)
sunnuntai, toukokuuta 11, 2008
Raisalle agilitykisoista 5 vp
Raisa osallistui tänään toiseen ja kolmanteen agilitykisaansa Tampereella. Raisu oli taas älyttömän hyvä, mutta mokoma emäntä mokailee aina... Eka radalta virheetöntä työskentelyä aina tokavikalle esteelle, josta Raisa meni väärästä päästä putkeen minun seistessäni paikallani perse pystyssä. Aika moni koulutettavani on saanut kuulla samasta asiasta, mutta älä tee niin kuin minä teen, vaan niinkuin sanon, vai mites se meni?!
Tokalta radalta 5 vp keppien sisäänmenolta, kun estin oikean suorittamisen omalla sijoittumisellani... Raisa-parka varmaan laittaisi lehteen ohjaajanvaihto-ilmoituksen, jos pystyisi ;) Muuten saatiin virheetön rata, hyvät kontaktit, ja hyvä aika siitä huolimatta, että pysäytin kaikille kontakteille ja kohellettiin kepeillä. Oltaisiin voitu vielä yli 4 sekuntia koheltaa lisääkin...
Raisa on aivan ihana ohjattava, sillä on vauhtia, se pysyy käsissä, suorittaa hyvin kontaktit ja kuuntelee tosi tarkkaan ohjeita. Itse tunnun olevan tosi huonossa terässä parin vuoden kisatauon jälkeen, mutta ehkä se tästä. Ensi viikonloppuna jatketaan kisaamista nyt kun juoksukin on taakse jäänyttä elämää.
Tokalta radalta 5 vp keppien sisäänmenolta, kun estin oikean suorittamisen omalla sijoittumisellani... Raisa-parka varmaan laittaisi lehteen ohjaajanvaihto-ilmoituksen, jos pystyisi ;) Muuten saatiin virheetön rata, hyvät kontaktit, ja hyvä aika siitä huolimatta, että pysäytin kaikille kontakteille ja kohellettiin kepeillä. Oltaisiin voitu vielä yli 4 sekuntia koheltaa lisääkin...
Raisa on aivan ihana ohjattava, sillä on vauhtia, se pysyy käsissä, suorittaa hyvin kontaktit ja kuuntelee tosi tarkkaan ohjeita. Itse tunnun olevan tosi huonossa terässä parin vuoden kisatauon jälkeen, mutta ehkä se tästä. Ensi viikonloppuna jatketaan kisaamista nyt kun juoksukin on taakse jäänyttä elämää.
lauantaina, toukokuuta 10, 2008
Manteli lonkkakuvissa ja Raisalle TOKO avo3
Viime viikolla on taas ehtinyt sattua ja tapahtua. Jos taas aloitetaan alkuviikosta, niin Nuppu kyläili vielä keskiviikkoon asti ja kolmen koiran kanssa eläminen on aina vaativampaa kuin kahden hännänheiluttajan kanssa oleilu. Nuppu sopeutui kyllä loistavasti laumaan ja etenkin metsälenkit lähimetsissä Kati-mummun kanssa saivat hymyn kummankin tytön huulille. Silmät loistivat, kun juostiin pitkin soista kuraojaa pitkin :)
Tiistaina oli taas Riitan TOKO-kurssi Järvenpäässä ja ilman autoa sinne seikkailu kesti kauan, todella kauan - kävellen, bussilla ja junalla matkustaen olin jo puolikuollut päästessäni perille Järvenpäähän. Siellä treenattiin avoin luokka läpi ja se oikeastaan jäikin koko viikon ainoaksi kunnon treeniksi. Ei siis kovin hyvä juttu juuri ennen koetta. Raisa ei ollut silloinkaan ihan parhaassa terässä lienikö syynä sitten kuumuus vai väsymys. Liikkeet kuitenkin menivät siihen malliin, että ykkönen siitä olisi tullut. Seuraamisessa taas hiukan haahuilua, mutta loppua kohti paranevaa, maahanmeno ok, luoksetulossa annoin hiukan liian myöhään pysähdys-käskyn ja loppu taas ravaten. Seisominen muuten hyvä, mutta Raisa istui tullessani vierelle. Kaukkarit hyvät, mutta noudossa se tällä kertaa tarttui suoraan kapulaan, mutta kehujen jäädessä pois se pudotti kapulan uudestaan ja tarttui siihen vasta haistelun jälkeen uusiksi. Hyppy hyvin. Noutamista pitäisi alkaa harjoitella niin, että Raisan tartuttua kapulaan annan tulla sen vielä metrin pari minua kohti ennen palkkaamista kaninkarvalla. Järvenpäästä riensn vielä Sarin kyydissä agilitykoulutuksia pitämään. Tico meni taas tosi hienosti.
Keskiviikkona olikin springereiden hallituksen kokous ja siinä meni koko ilta, Nupun annoin vauhdissa Erkin mukaan takaisin kotiin. Kati ja Raisa olivat siis ensin päivän keskenään kotona ja sitten illan keskenään kotona :(
Torstaina päästiin piiitkästä aikaa agilityyn ja Meri olikin keksinyt kivat tekniikkaharjoitukset, joissa harjoiteltiin esteille irtoamista, puolivalsseja (esteen ohi kuljettaminen) ja valssauksia. Raisa meni hyvin, mutta ei mielestäni ihan täysillä. Lieneekö se vielä juoksun tylsyyden jäljiltä hieman rauhallisempi ja löysempi? Kyllähän se tietysti tarpeeksi vauhdikas oli, muttei sellainen tuulispää kuin yleensä.
Samana ilta toisaalla eli Turun KissaKoiraklinikalla Manteli kävi lonkkakuvissa, kyynärnivelkuvissa ja silmätarkastuksissa. Lonkat lähtivät kenneliittoon A:na, kyynärnivelet näyttivät myös hyvältä, eikä silmissäkään ollut mitään vikaa. Valitettaasti selässä oli löytyi paha ongelmakohta.
Tässä ell Eva Einola-Koposen lausunto: "Mantelilta kuvattiin lonkat ja tutkimuksen yhteydessä todettiin viimeisen lannenikaman ja ristiluun epäsymmetrisyys. Sivukuvassa ko kohdassa vahvistui epäily siitä, että viimeinen lannenikama on kiinnittynyt osaltaan ristiluuhun ja asento eri kuin muilla lannenikamilla. Ko alueen kiputila tekee vaikeutta kiipeämisessä, hyppäämisessä ja ylösnhoustessa. Lihaskunnon ylläpitäminen, hironta ja uiminen auttavat. Uudet kuvat vuoden kuluttua ja ortopedinen ja neurologinen tutkimus rasituksen jälkeen hereillä, jos koiralla on kipuja."
Tämän synnynnäisen vian perinnöllisyydestä minulla ei vielä ole tietoa. Kaikki hyppiminen ja riehuminen on kielletty, mutta hyvän lihaskunnon ylläpitäminen tasaisen liikunnan ja uinnin avulla on välttämätöntä. Nyt täytyy vaan toivoa, että Manteli saisi elää mahdollisimman pitkään kivuitta. Vuoden päästä otetaan uudet kuvat selästä ja niissä näkyy, onko ylimääräisen nikaman luutuminen jatkunut ja pahentunut. Tuntuu tosi kurjalta Mantelin ja Nummelinien puolesta :( Näin ollen Mantelilla ei tietenkään teetetä koskaan pentuja, vaan se siirtyy yksinomaan Minna-Riitan ja Jussin omistukseen.
Perjantaina junailtiin Tampereelle ja sitä ennen käytiin harjoittelemassa springeriporukalla paikallaoloja ja otettiin myös yksi nouto- ja luoksetuloharjoitus.
Tänään lauantaina käytiin Raisan kanssa TOKO-kokeissa Pirkkalassa tuomarina Aino Juhantalo-Kakkola. Tuloksena oli AVO3-tulos ja 118 pistettä.
Paikallaolo onnistui erinomaisesti 9,5 p puoli pistettä tippui, koska katsahdin koiraa piiloon mennessäni.
Seuraaminen hieman haahuilevaa, mutta ei mitään järkyttävän suuria mokia 8p
Liikkeestä maahanameno oli harvinaisen hidas, mutta koko liike suoritettiin ihan ok. 9p
Luoksetulossa minulla oli turhan tiukka käsimerkki, loppu ravilla ja perusasentoon tullessa liikahdin hiukan huomaamattani. 7p
Seisomisessa toinen käsky ja Raisa istahti tullessani vierelle. 0p
Noutamisessa taas epäröintiä ennen kapulaan tarttumista, muuten ok. 8p
Kauko-ohjauksessa Raisa suorittii paikallaolon 0p ja se teki itse asiassa kokeen jälkeen kotona saman asian. Ikään kuin se olisi ehtinyt unohtaa parissa viikossa koko liikkeen.
Hyppy muuten hyvin, mutta hieman haaluilua esteen takana ja sitten se suoritti maahanmenhon esteen toisella puolen. Suurin syy sepisodiin oli minun myöhästynyt käskyni. Raisa malttoi odottaa minun käskyäni ja suoritti hypyt hyvn kumminkin päin. 5p
Yleisvaikutelma 8,5p kokonaisuutena Raisa oli turhan haahuileva ja ponneton, mutta teki kuitenkin aika tarkasti. Luokan ekana kehään meno ei ollut hyvä juttu, koska en ehtinyt viritellä sitä ihan kunnolla, vaikka tuomari kyllä ystävällisesti antoi paikallaolon jälkeen kaikkien poistua kehästä.
Tiistaina oli taas Riitan TOKO-kurssi Järvenpäässä ja ilman autoa sinne seikkailu kesti kauan, todella kauan - kävellen, bussilla ja junalla matkustaen olin jo puolikuollut päästessäni perille Järvenpäähän. Siellä treenattiin avoin luokka läpi ja se oikeastaan jäikin koko viikon ainoaksi kunnon treeniksi. Ei siis kovin hyvä juttu juuri ennen koetta. Raisa ei ollut silloinkaan ihan parhaassa terässä lienikö syynä sitten kuumuus vai väsymys. Liikkeet kuitenkin menivät siihen malliin, että ykkönen siitä olisi tullut. Seuraamisessa taas hiukan haahuilua, mutta loppua kohti paranevaa, maahanmeno ok, luoksetulossa annoin hiukan liian myöhään pysähdys-käskyn ja loppu taas ravaten. Seisominen muuten hyvä, mutta Raisa istui tullessani vierelle. Kaukkarit hyvät, mutta noudossa se tällä kertaa tarttui suoraan kapulaan, mutta kehujen jäädessä pois se pudotti kapulan uudestaan ja tarttui siihen vasta haistelun jälkeen uusiksi. Hyppy hyvin. Noutamista pitäisi alkaa harjoitella niin, että Raisan tartuttua kapulaan annan tulla sen vielä metrin pari minua kohti ennen palkkaamista kaninkarvalla. Järvenpäästä riensn vielä Sarin kyydissä agilitykoulutuksia pitämään. Tico meni taas tosi hienosti.
Keskiviikkona olikin springereiden hallituksen kokous ja siinä meni koko ilta, Nupun annoin vauhdissa Erkin mukaan takaisin kotiin. Kati ja Raisa olivat siis ensin päivän keskenään kotona ja sitten illan keskenään kotona :(
Torstaina päästiin piiitkästä aikaa agilityyn ja Meri olikin keksinyt kivat tekniikkaharjoitukset, joissa harjoiteltiin esteille irtoamista, puolivalsseja (esteen ohi kuljettaminen) ja valssauksia. Raisa meni hyvin, mutta ei mielestäni ihan täysillä. Lieneekö se vielä juoksun tylsyyden jäljiltä hieman rauhallisempi ja löysempi? Kyllähän se tietysti tarpeeksi vauhdikas oli, muttei sellainen tuulispää kuin yleensä.
Samana ilta toisaalla eli Turun KissaKoiraklinikalla Manteli kävi lonkkakuvissa, kyynärnivelkuvissa ja silmätarkastuksissa. Lonkat lähtivät kenneliittoon A:na, kyynärnivelet näyttivät myös hyvältä, eikä silmissäkään ollut mitään vikaa. Valitettaasti selässä oli löytyi paha ongelmakohta.
Tässä ell Eva Einola-Koposen lausunto: "Mantelilta kuvattiin lonkat ja tutkimuksen yhteydessä todettiin viimeisen lannenikaman ja ristiluun epäsymmetrisyys. Sivukuvassa ko kohdassa vahvistui epäily siitä, että viimeinen lannenikama on kiinnittynyt osaltaan ristiluuhun ja asento eri kuin muilla lannenikamilla. Ko alueen kiputila tekee vaikeutta kiipeämisessä, hyppäämisessä ja ylösnhoustessa. Lihaskunnon ylläpitäminen, hironta ja uiminen auttavat. Uudet kuvat vuoden kuluttua ja ortopedinen ja neurologinen tutkimus rasituksen jälkeen hereillä, jos koiralla on kipuja."
Tämän synnynnäisen vian perinnöllisyydestä minulla ei vielä ole tietoa. Kaikki hyppiminen ja riehuminen on kielletty, mutta hyvän lihaskunnon ylläpitäminen tasaisen liikunnan ja uinnin avulla on välttämätöntä. Nyt täytyy vaan toivoa, että Manteli saisi elää mahdollisimman pitkään kivuitta. Vuoden päästä otetaan uudet kuvat selästä ja niissä näkyy, onko ylimääräisen nikaman luutuminen jatkunut ja pahentunut. Tuntuu tosi kurjalta Mantelin ja Nummelinien puolesta :( Näin ollen Mantelilla ei tietenkään teetetä koskaan pentuja, vaan se siirtyy yksinomaan Minna-Riitan ja Jussin omistukseen.
Perjantaina junailtiin Tampereelle ja sitä ennen käytiin harjoittelemassa springeriporukalla paikallaoloja ja otettiin myös yksi nouto- ja luoksetuloharjoitus.
Tänään lauantaina käytiin Raisan kanssa TOKO-kokeissa Pirkkalassa tuomarina Aino Juhantalo-Kakkola. Tuloksena oli AVO3-tulos ja 118 pistettä.
Paikallaolo onnistui erinomaisesti 9,5 p puoli pistettä tippui, koska katsahdin koiraa piiloon mennessäni.
Seuraaminen hieman haahuilevaa, mutta ei mitään järkyttävän suuria mokia 8p
Liikkeestä maahanameno oli harvinaisen hidas, mutta koko liike suoritettiin ihan ok. 9p
Luoksetulossa minulla oli turhan tiukka käsimerkki, loppu ravilla ja perusasentoon tullessa liikahdin hiukan huomaamattani. 7p
Seisomisessa toinen käsky ja Raisa istahti tullessani vierelle. 0p
Noutamisessa taas epäröintiä ennen kapulaan tarttumista, muuten ok. 8p
Kauko-ohjauksessa Raisa suorittii paikallaolon 0p ja se teki itse asiassa kokeen jälkeen kotona saman asian. Ikään kuin se olisi ehtinyt unohtaa parissa viikossa koko liikkeen.
Hyppy muuten hyvin, mutta hieman haaluilua esteen takana ja sitten se suoritti maahanmenhon esteen toisella puolen. Suurin syy sepisodiin oli minun myöhästynyt käskyni. Raisa malttoi odottaa minun käskyäni ja suoritti hypyt hyvn kumminkin päin. 5p
Yleisvaikutelma 8,5p kokonaisuutena Raisa oli turhan haahuileva ja ponneton, mutta teki kuitenkin aika tarkasti. Luokan ekana kehään meno ei ollut hyvä juttu, koska en ehtinyt viritellä sitä ihan kunnolla, vaikka tuomari kyllä ystävällisesti antoi paikallaolon jälkeen kaikkien poistua kehästä.
maanantaina, toukokuuta 05, 2008
MH luonnekuvaus
Lauantai oli todella mielenkiintoinen päivä, kun pääsin seuraamaan kuuden D-pentueen koiran MH-luonnekuvausta. Espoon Oittaalla kauniissa auringonpaisteessa kuvattiin kaikki muut sisarukset paitsi Tarmo, joka osallistuu sitten Hauholla MH:n. Lisäksi lauantaina kuvattiin näiden naperoiden puolisisko Vinka. Testinjohtajana toimi Virpi Saarinen, joka harjoitteli hommaa eka kertaa. Valitettavasti se näkyy myös tuloksissa leikkimisen taisteluhalussa (2c), koska Virpillä oli vaikeuksia osata leikittää koiria oikein. Loppupäivää kohti Virpi oppi asiansa, ja sen näkee myös Raisa-riesan tuloksista (= korkein mahdollinen pistemäärä). Eli siinä oli koiralla mahdollisuus oikeasti näyttää luonnettaan. MH:ssa etenkin leikkiosuuksissa ihmisen vaikutus on suuri ja siksi meillä onkin suuri tarve kouluttaa hyviä toimitsijoita. Virpin osalta täytyy sanoa, että edistymistä tapahtui päivän aikana huimasti :) Kaikenkaikkiaan ekakertalainen selvisi hommastaan hienosti. Muistan kyllä, kuinka aikanaan itse jouduin kahden päivän MH-tutustumisen jälkeen testinjohtajaksi ekaa kertaa, eikä se ollut suinkaan helppoa...
Tulokset löytyvät kaikki kotisivuiltani. Tähän kerään muutamia huomioita, joita kuvauksessa tapahtui. Raisalla oli juoksun parhaat päivät, mutta se oli silti hyvin oma itsensä. Etäleikissä se oli jo juoksemassa etäleikkijän luo, kun Kati-mummo alkoi huutamaan ja ulvomaan saunalla häkissä ollessaan ja raisa juoksikin mummon hätää ihmettelemään. Koira, joka on toimitsijakoulutuksessa leikkinyt aina ja kaikkien kömpelömpienkin ihmisten kanssa, sai siis tulokseksi, ettei saavu edes avustajan luo ;) Elämä on. Ja koirat on vaan koiria. Räminälaitteella se sika ei viitsinyt edes pysähtyä, katsahti vaan ja meni tapaamaan lähellä autossa ollutta Herculesta saadakseen miesseuraa. Se kuitenkin tuli sieltä kohtuullisen nopeasti takaisin. Paavon kanssa räminälaitteella kävi Reetalla pieni moka, kun hän astui vahingossa Paavon remmin päälle ja se ei päässytkään heti räminälaitetta katsomaan, kuten yritti, kun talutin kiskaisi sitä taaksepäin (se olisi muuten saanut arvosanan 5 menee räminälaitteen luo ilman apua 4 sijaan). Nämä ovat kuitenkin pikkujuttuja. Nuppu osallistui kuvaukseen minun kanssani ja hyvin meillä menikin, vaikken sitä ole talven aikaan nähnyt kuin pariin kertaan! Manteli oli alusta asti hieman pelokkaan oloinen jo pihaan tullessan, mutta Jussi Nummelin luotsasi Mantelin MH:n läpi ansaiten 10 pistettä ja yhtä monta papukaijamerkkiä hyvästä ja säntillisestä toiminnasta. Manteli kuitenkin selvisi kohtuullisesti kaikista pelotteista, eikä mennyt missään vaiheessa lukkoon tai kieltäytynyt toimimasta. Remu puolestaan toisti isänsä jalanjäljissä räminälaitteen päälle hyppäämisen...
Sitten huomiotani pentueen tuloksista. Kaikki kuusi olivat hyvin välinpitämättömiä ääniä (niin räminää kuin ampumistakin) kohtaan. Ne pelästyivät enemmän tai vähemmän haalarilla, mutta pääsivät peloistaan niin hyvin ohi, että niille jäi todella paljon kiinnostusta jäljelle. Siis sen sijaan, että nille olisi jäänyt pelottavia, negatiivisia mielikuvia, olivat ne hyvinkin iloisen kiinnostuneita haalarista ja räminälaitteesta. Jos niillä olisi ollut kiinnostusta vielä aavistuksen enemmän olisivat ne alkaneet suorastaan haastaa ja näykkiä haalaria, että josko se vieläkin tekisi jotain kivaa. Olin siis erittäin tyytyväinen naperoiden rohkeuteen, mutta tämä määrä kiinnostusta on hyvä, ei kiitos liiotella sitäkään asiaa spanieleiden suhteen ;) Leikkisyyttä ja sosiaalisuutta oli hyvin, mutta osa näistä ei kuitenkaan enää ollut yhtä avoimen ystävällisiä niitä ensin pelotelleita ihmisiä kohtaan (aaveilla ja etäleikissä). Ne leikkivät poikkeuksetta yhtä hyvin/lähes yhtä hyvin alussa ja lopussa. Niille ei siis jäänyt ikäviä muistoja kuvauksesta, vaan ennemminkin ne tulivat loppuun entistä enemmän itseään täynnä olevana ja innokkaampina. Kiva jatkaa kasvatustyötä tämän luonteisilla koirilla. Tosin ne eivät kyllä sovi laiskan perheen sohvakoiraksi, mutta sen olisin osannut sanoa jo etukäteen. Aktiivisilla omistajilla niistä onkin kasvamassa loistavia harrastuskoiria ja ne ovat saaneet uskomattoman hyviä tuloksia jo ikäänsä nähden. Odotan innolla porukan viimeisen eli Tarmon luonnekuvausta heinälkuussa.
Kirjoittelen paremmalla ajalla ajatuksia pentutestien ja omistajien näkemysten ja MH:n välillä olevista yhtäläisyyksistä/eroista.
Tulokset löytyvät kaikki kotisivuiltani. Tähän kerään muutamia huomioita, joita kuvauksessa tapahtui. Raisalla oli juoksun parhaat päivät, mutta se oli silti hyvin oma itsensä. Etäleikissä se oli jo juoksemassa etäleikkijän luo, kun Kati-mummo alkoi huutamaan ja ulvomaan saunalla häkissä ollessaan ja raisa juoksikin mummon hätää ihmettelemään. Koira, joka on toimitsijakoulutuksessa leikkinyt aina ja kaikkien kömpelömpienkin ihmisten kanssa, sai siis tulokseksi, ettei saavu edes avustajan luo ;) Elämä on. Ja koirat on vaan koiria. Räminälaitteella se sika ei viitsinyt edes pysähtyä, katsahti vaan ja meni tapaamaan lähellä autossa ollutta Herculesta saadakseen miesseuraa. Se kuitenkin tuli sieltä kohtuullisen nopeasti takaisin. Paavon kanssa räminälaitteella kävi Reetalla pieni moka, kun hän astui vahingossa Paavon remmin päälle ja se ei päässytkään heti räminälaitetta katsomaan, kuten yritti, kun talutin kiskaisi sitä taaksepäin (se olisi muuten saanut arvosanan 5 menee räminälaitteen luo ilman apua 4 sijaan). Nämä ovat kuitenkin pikkujuttuja. Nuppu osallistui kuvaukseen minun kanssani ja hyvin meillä menikin, vaikken sitä ole talven aikaan nähnyt kuin pariin kertaan! Manteli oli alusta asti hieman pelokkaan oloinen jo pihaan tullessan, mutta Jussi Nummelin luotsasi Mantelin MH:n läpi ansaiten 10 pistettä ja yhtä monta papukaijamerkkiä hyvästä ja säntillisestä toiminnasta. Manteli kuitenkin selvisi kohtuullisesti kaikista pelotteista, eikä mennyt missään vaiheessa lukkoon tai kieltäytynyt toimimasta. Remu puolestaan toisti isänsä jalanjäljissä räminälaitteen päälle hyppäämisen...
Sitten huomiotani pentueen tuloksista. Kaikki kuusi olivat hyvin välinpitämättömiä ääniä (niin räminää kuin ampumistakin) kohtaan. Ne pelästyivät enemmän tai vähemmän haalarilla, mutta pääsivät peloistaan niin hyvin ohi, että niille jäi todella paljon kiinnostusta jäljelle. Siis sen sijaan, että nille olisi jäänyt pelottavia, negatiivisia mielikuvia, olivat ne hyvinkin iloisen kiinnostuneita haalarista ja räminälaitteesta. Jos niillä olisi ollut kiinnostusta vielä aavistuksen enemmän olisivat ne alkaneet suorastaan haastaa ja näykkiä haalaria, että josko se vieläkin tekisi jotain kivaa. Olin siis erittäin tyytyväinen naperoiden rohkeuteen, mutta tämä määrä kiinnostusta on hyvä, ei kiitos liiotella sitäkään asiaa spanieleiden suhteen ;) Leikkisyyttä ja sosiaalisuutta oli hyvin, mutta osa näistä ei kuitenkaan enää ollut yhtä avoimen ystävällisiä niitä ensin pelotelleita ihmisiä kohtaan (aaveilla ja etäleikissä). Ne leikkivät poikkeuksetta yhtä hyvin/lähes yhtä hyvin alussa ja lopussa. Niille ei siis jäänyt ikäviä muistoja kuvauksesta, vaan ennemminkin ne tulivat loppuun entistä enemmän itseään täynnä olevana ja innokkaampina. Kiva jatkaa kasvatustyötä tämän luonteisilla koirilla. Tosin ne eivät kyllä sovi laiskan perheen sohvakoiraksi, mutta sen olisin osannut sanoa jo etukäteen. Aktiivisilla omistajilla niistä onkin kasvamassa loistavia harrastuskoiria ja ne ovat saaneet uskomattoman hyviä tuloksia jo ikäänsä nähden. Odotan innolla porukan viimeisen eli Tarmon luonnekuvausta heinälkuussa.
Kirjoittelen paremmalla ajalla ajatuksia pentutestien ja omistajien näkemysten ja MH:n välillä olevista yhtäläisyyksistä/eroista.
perjantaina, toukokuuta 02, 2008
Isovanhemmat täyttävät vuosia
Eilen Harry-vaari täytti yhdeksän vuotta ja Katilla tulee tänään ensimmäinen vuosikymmen täyteen. Vuodet vierivät kovin nopeaan ;) Kummatkin ovat vielä erittäin hyvässä kunnossa. Harrysta ikää ei huomaa kuin pienestä harmaantumisesta, Katilla alkaa olla vanhuudenkaihia silmissä, ei mitenkään vakavaa, mutta hämäränäkö alkaa olla aika heikko. Ja kuulo valikoiva... ruoasta puhuttaessa mummo on kyllä aina skarppina. Toivottavasti sekä Kati että Harry saavat elää vielä vuosia terveinä ja pirteinä. Katin suvussa vanhoja tervaskantoja kyllä riittää: isä eli 14-vuotiaaksi (viimeiset pennut Jurilla oli 12 vuoden iässä), emä Tyyne kuoli vuosi sitten 13-vuotiaana, isomummut, vaarit ja monet muut sukulaiset ovat eläneet 13-15 vuoden ikään saakka. Toivottavasti Katikin on vielä ilonamme useita vuosia.
Nuppu tuli vapuksi hoitoon ja olen käynyt sen kanssa nyt kahtena aamuna agilityä treenaamassa. Nuppu on kiltti, helposti ohjattava ja oppii varsin nopeaan. Sitä on helppo opettaa ja se jaksaa keskittyä uskomattoman hyvin. Nameja se tosin tuntuu monesti syövä vähän velvollisuudentunnosta.
Olemme harjoitelleet putkea (myös 90 asteen mutkalla) ja hieman lähetyskulmia. Putki menee varsin hyvin, vaikka U-putki olikin vielä vähän liikaa pikku-Nupulle. Kujakepeillä Nuppu on saanut juosta luokseni tai eteenpäin pallon perässä tultuaan keppien läpi.
Aidoilla olemme harjoitelleet luoksetuloja ja lähetyksiä sekä suoraan että vinoista kulmista. Lisäksi harjoittelimme kahden ja kolmen esteen takaa luoksetuloa ja esteen takaa luoksetuloa ja toisen aidan yli lähettämistä. Nuppu aivan ilmiselvästi tykkää loikkia rimojen yli! Myös muuria on hypitty luoksetulona ja harjoiteltu kontaktien alstuloa puomilla ja A:n suorittamista kontaktipinnalle pysähtyen. Nuppunen meinaa vaan aina tilaisuuden tullen karata kontaktiesteille.
Yksinolosta Nuppu ei selvästikään välitä, vaan mokoma on pissannut muutaman kerran sisälle protestoidakseen. Katin kanssa se kuitenkin jäi kotiin hiljaa ja kiltisti. Ehkä mummo rauhoittaa sitä. Huomenna onkin D-pentueen luonnekuvaus (Tarmo kuvataan kesällä, mutta kaikki muut osallistuvat nyt) ja siitä sitten enemmän silloin. Tänään mennään Niinan kanssa kokoamaan MH-rataa Oittaalle. Kati viettää huomenna synttäreitään lastenlastensa seurassa.
Raisan kanssa on tokoiltu. Sillä on ollut keskiviikosta asti juoksun parhaat päivät, joten treenit ovat painottuneet sisälle ja kotipihalle. Noutaminen sujuu edelleen hyvin, luoksetuloja seisomisesta on harjoiteltu niin, että heitän lelun kutsun kanssa samaan aikaan ja silloin vauhtia riittääkin. Jossain vaiheessa pitäisi hieman lisätä kutsun ja heittämisen välistä aikaa. Kaukoja ollaan kertailtu koskien istu-maahan liikettä ja seisomista sisällä hieman pidemmältä matkalta taakse namilla palkaten. Seuraaminen on edelleen välillä turhan haahuilevaa. Pallo auttaa hieman ja paljon otetaan edelleen muutaman askeleen seuraamisia namilla palkaten. Paikallaolot ovat vähän jääneet, mutta pitäisi niitäkin ottaa pihassa.
Nuppu tuli vapuksi hoitoon ja olen käynyt sen kanssa nyt kahtena aamuna agilityä treenaamassa. Nuppu on kiltti, helposti ohjattava ja oppii varsin nopeaan. Sitä on helppo opettaa ja se jaksaa keskittyä uskomattoman hyvin. Nameja se tosin tuntuu monesti syövä vähän velvollisuudentunnosta.
Olemme harjoitelleet putkea (myös 90 asteen mutkalla) ja hieman lähetyskulmia. Putki menee varsin hyvin, vaikka U-putki olikin vielä vähän liikaa pikku-Nupulle. Kujakepeillä Nuppu on saanut juosta luokseni tai eteenpäin pallon perässä tultuaan keppien läpi.
Aidoilla olemme harjoitelleet luoksetuloja ja lähetyksiä sekä suoraan että vinoista kulmista. Lisäksi harjoittelimme kahden ja kolmen esteen takaa luoksetuloa ja esteen takaa luoksetuloa ja toisen aidan yli lähettämistä. Nuppu aivan ilmiselvästi tykkää loikkia rimojen yli! Myös muuria on hypitty luoksetulona ja harjoiteltu kontaktien alstuloa puomilla ja A:n suorittamista kontaktipinnalle pysähtyen. Nuppunen meinaa vaan aina tilaisuuden tullen karata kontaktiesteille.
Yksinolosta Nuppu ei selvästikään välitä, vaan mokoma on pissannut muutaman kerran sisälle protestoidakseen. Katin kanssa se kuitenkin jäi kotiin hiljaa ja kiltisti. Ehkä mummo rauhoittaa sitä. Huomenna onkin D-pentueen luonnekuvaus (Tarmo kuvataan kesällä, mutta kaikki muut osallistuvat nyt) ja siitä sitten enemmän silloin. Tänään mennään Niinan kanssa kokoamaan MH-rataa Oittaalle. Kati viettää huomenna synttäreitään lastenlastensa seurassa.
Raisan kanssa on tokoiltu. Sillä on ollut keskiviikosta asti juoksun parhaat päivät, joten treenit ovat painottuneet sisälle ja kotipihalle. Noutaminen sujuu edelleen hyvin, luoksetuloja seisomisesta on harjoiteltu niin, että heitän lelun kutsun kanssa samaan aikaan ja silloin vauhtia riittääkin. Jossain vaiheessa pitäisi hieman lisätä kutsun ja heittämisen välistä aikaa. Kaukoja ollaan kertailtu koskien istu-maahan liikettä ja seisomista sisällä hieman pidemmältä matkalta taakse namilla palkaten. Seuraaminen on edelleen välillä turhan haahuilevaa. Pallo auttaa hieman ja paljon otetaan edelleen muutaman askeleen seuraamisia namilla palkaten. Paikallaolot ovat vähän jääneet, mutta pitäisi niitäkin ottaa pihassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)