Lauantai oli todella mielenkiintoinen päivä, kun pääsin seuraamaan kuuden D-pentueen koiran MH-luonnekuvausta. Espoon Oittaalla kauniissa auringonpaisteessa kuvattiin kaikki muut sisarukset paitsi Tarmo, joka osallistuu sitten Hauholla MH:n. Lisäksi lauantaina kuvattiin näiden naperoiden puolisisko Vinka. Testinjohtajana toimi Virpi Saarinen, joka harjoitteli hommaa eka kertaa. Valitettavasti se näkyy myös tuloksissa leikkimisen taisteluhalussa (2c), koska Virpillä oli vaikeuksia osata leikittää koiria oikein. Loppupäivää kohti Virpi oppi asiansa, ja sen näkee myös Raisa-riesan tuloksista (= korkein mahdollinen pistemäärä). Eli siinä oli koiralla mahdollisuus oikeasti näyttää luonnettaan. MH:ssa etenkin leikkiosuuksissa ihmisen vaikutus on suuri ja siksi meillä onkin suuri tarve kouluttaa hyviä toimitsijoita. Virpin osalta täytyy sanoa, että edistymistä tapahtui päivän aikana huimasti :) Kaikenkaikkiaan ekakertalainen selvisi hommastaan hienosti. Muistan kyllä, kuinka aikanaan itse jouduin kahden päivän MH-tutustumisen jälkeen testinjohtajaksi ekaa kertaa, eikä se ollut suinkaan helppoa...
Tulokset löytyvät kaikki kotisivuiltani. Tähän kerään muutamia huomioita, joita kuvauksessa tapahtui. Raisalla oli juoksun parhaat päivät, mutta se oli silti hyvin oma itsensä. Etäleikissä se oli jo juoksemassa etäleikkijän luo, kun Kati-mummo alkoi huutamaan ja ulvomaan saunalla häkissä ollessaan ja raisa juoksikin mummon hätää ihmettelemään. Koira, joka on toimitsijakoulutuksessa leikkinyt aina ja kaikkien kömpelömpienkin ihmisten kanssa, sai siis tulokseksi, ettei saavu edes avustajan luo ;) Elämä on. Ja koirat on vaan koiria. Räminälaitteella se sika ei viitsinyt edes pysähtyä, katsahti vaan ja meni tapaamaan lähellä autossa ollutta Herculesta saadakseen miesseuraa. Se kuitenkin tuli sieltä kohtuullisen nopeasti takaisin. Paavon kanssa räminälaitteella kävi Reetalla pieni moka, kun hän astui vahingossa Paavon remmin päälle ja se ei päässytkään heti räminälaitetta katsomaan, kuten yritti, kun talutin kiskaisi sitä taaksepäin (se olisi muuten saanut arvosanan 5 menee räminälaitteen luo ilman apua 4 sijaan). Nämä ovat kuitenkin pikkujuttuja. Nuppu osallistui kuvaukseen minun kanssani ja hyvin meillä menikin, vaikken sitä ole talven aikaan nähnyt kuin pariin kertaan! Manteli oli alusta asti hieman pelokkaan oloinen jo pihaan tullessan, mutta Jussi Nummelin luotsasi Mantelin MH:n läpi ansaiten 10 pistettä ja yhtä monta papukaijamerkkiä hyvästä ja säntillisestä toiminnasta. Manteli kuitenkin selvisi kohtuullisesti kaikista pelotteista, eikä mennyt missään vaiheessa lukkoon tai kieltäytynyt toimimasta. Remu puolestaan toisti isänsä jalanjäljissä räminälaitteen päälle hyppäämisen...
Sitten huomiotani pentueen tuloksista. Kaikki kuusi olivat hyvin välinpitämättömiä ääniä (niin räminää kuin ampumistakin) kohtaan. Ne pelästyivät enemmän tai vähemmän haalarilla, mutta pääsivät peloistaan niin hyvin ohi, että niille jäi todella paljon kiinnostusta jäljelle. Siis sen sijaan, että nille olisi jäänyt pelottavia, negatiivisia mielikuvia, olivat ne hyvinkin iloisen kiinnostuneita haalarista ja räminälaitteesta. Jos niillä olisi ollut kiinnostusta vielä aavistuksen enemmän olisivat ne alkaneet suorastaan haastaa ja näykkiä haalaria, että josko se vieläkin tekisi jotain kivaa. Olin siis erittäin tyytyväinen naperoiden rohkeuteen, mutta tämä määrä kiinnostusta on hyvä, ei kiitos liiotella sitäkään asiaa spanieleiden suhteen ;) Leikkisyyttä ja sosiaalisuutta oli hyvin, mutta osa näistä ei kuitenkaan enää ollut yhtä avoimen ystävällisiä niitä ensin pelotelleita ihmisiä kohtaan (aaveilla ja etäleikissä). Ne leikkivät poikkeuksetta yhtä hyvin/lähes yhtä hyvin alussa ja lopussa. Niille ei siis jäänyt ikäviä muistoja kuvauksesta, vaan ennemminkin ne tulivat loppuun entistä enemmän itseään täynnä olevana ja innokkaampina. Kiva jatkaa kasvatustyötä tämän luonteisilla koirilla. Tosin ne eivät kyllä sovi laiskan perheen sohvakoiraksi, mutta sen olisin osannut sanoa jo etukäteen. Aktiivisilla omistajilla niistä onkin kasvamassa loistavia harrastuskoiria ja ne ovat saaneet uskomattoman hyviä tuloksia jo ikäänsä nähden. Odotan innolla porukan viimeisen eli Tarmon luonnekuvausta heinälkuussa.
Kirjoittelen paremmalla ajalla ajatuksia pentutestien ja omistajien näkemysten ja MH:n välillä olevista yhtäläisyyksistä/eroista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti