lauantaina, helmikuuta 25, 2012

Lottelle 15 vp tulos agilityssä :)

Lotte eli Jangas Elin Kelin Klot pääsi kanssani kisaaman agilityyn tänään HSKH:n omiin kisoihin Ojankoon. Treenit ovat neidin kanssa edelleen ihan retuperällä ja edellisten kisojen jälkeen on raahauduttu hallille vain kertaalleen viime keskiviikkona. Pujottelua ei siis varsinkaan osata galantisti, mutta muutenhan neitokainen onkin hyvin pätevä tyyppi. Tuomarina toimi Seppo Savikko ja ekalta agilityradalta päästiin virheettömästi pujotteluun (valssi taas ennen keppejä ja hah hah), mutta siellä mietittiin sisäänmenoa ja lisäksi neiti karkasi toiseksi viimeisestä keppivälistä putkeen. Hyllyä oli siis tarjolla. 
Loppuradalla neiti sikaili vielä puomin kontaktin ollessani pahasti jälkijunassa ja kyllä kisan jälkeen sapetti. Päätin, että käydään katsomassa ulkokentällä, josko siellä olisi kepit. No, olihan siellä. Keskellä kenttää saarrettuna polven korkuiseen lumihankeen. Hankikanto kyllä kesti Lotten painon, mutta itse konttasin (onneksi meillä on paljon konttailtu kotona viime aikoina ;) kepeille. Siellä sitten treenailimme pujottelua kisojen välissä, kun tamppasin itselleni polun keppien viereen.  V-itutuskin hävisi lumihangessa ja palasimme autolle punaisin poskin ja varsin tyytyväisinä odottelemaan seuraavaa rataa.

Huokasin helpotuksesta rataan tutustumisessa kun hyppiksellä kepit oli sijoitettu niin, että koira pääsi sinne hieman helpommasta kulmasta ja ohjaajan vasemmalla puolella. Yksi rima tippui laskiessani käden alas toisen esteen jälkeen (so soo, kuinka monta kertaa Raila onkaan huomauttanut noista käsistä ja kyyristelystä!!) ja juuri ennen keppejä mentiin ohi aidalta (siitä siis kielto), ilmeisesti ennakoidessani jo meidän mörkö-estettä. Pujottelusta tuli yksi kielto ennen kuin sujahdettiin oikeaoppisesti sisään. Kuitenkin saavutuksena oli ensimmäinen tulos (15 vp ja silti hyvä aika!), jonka Lottis on saanut kanssani. Koira on ihan äärettömän pätevä ja sen kanssa on todella kiva kisata. Jos keppejä ei vaan vielä osata kunnolla, niin eihän niitä osata kunnolla. Kakkosluokan ajan olinkin sitten töissä kisoissa ja sain nähdä Maisa-walesin reippaat suoritukset myöskin.

Torstaina käytiin Lotten ja Niinan kanssa Liikasen Kirsin kanssa juttelemassa. Keskustelu avasi silmäni monella tapaa ja ymmärsin muutaman asian neidin sielunelämästä. Lotte on tosi reipas, taisteluhaluinen, ahne ja siksi äärettömän helposti koulutettava. Kuitenkin se suhtautuu joihinkin ihmisiin (toisinaan) arastelevasti tai epäluuloisesti. Kirsin kanssa jutellessa tajusin itsekin vasta, että Lotte todellakin on hyvin dominoiva ja se vahvasti valitsee ihmiset joista se pitää ja joista se ei pidä. Se ei tietenkään koskaan opi rakastamaan kaikkia ihmisiä, mutta sille ei pitäisi sitä valintaa antaakaan. Ihmisen tulisi olla niin selkeä johtaja neidille, että se ei saa tehdä päätöstä, vaan ohjaaja kertoo palkitsemalla ja ohjaamalla miten ihmisiin suhtaudutaan. Ja mieluiten ennen kuin neiti on päässyt reagoimaan itse tilanteeseen. Tiukassa kurissa Liselotten parhaat puolet pääsevät esiin ja ongelmat peittyvät tottelevaisuuden alle, kun neidin ei tarvitse itse tehdä päätöksiä. Kisoissa minulla oli kaverina todella kuuliainen ja kiltti spanieli, joka suhtautui ympäristöön välinpitämättömästi, ihmisiin ystävällisesti ja jäi kiltisti rataantutustumisen ajaksi vieraan ihmisen pidettäväksi. Lotte on parhaimmillaan ihan mieletön tyyppi, pahimmillaan tosi rasittava riiviö ;)  Tänään ja eilen seurassani oli se mallikoirakansalainen. 

Torstaina treenattiin kasvattien kanssa pienellä porukalla. Tällä kertaa tokoiltiin ja harjoiteltiin eteenmenoja niin TOKOssa kuin agilityssäkin. Ada, Piko, Dante, Pihla ja Raisa olivat mukana. Ada teki hienoja eteenmenoja peräti neljällä esteellä (!) ja Pihlakin jo kolmella. Dante osoitti olevansa myös pätevä TOKO-koira, saas nähdä josko he uskaltautuisivat kokeeseenkin kesällä.  Myös Piko keskittyi hienosti seuraamisiin  muiden seurassa. Raisakin pääsi verestämään TOKO-muistoja, kun torstaina treenattiin ruutua ja luoksetulosta seisomista ja perjantaina ohjattua noutoa, seuraamista ja merkkiä. Josko kohtapuoliin pääsisi taas tokoilemaan uloskin, nyt ovat treenit jääneet puolen metrin hangessa ihan olemattomiin. 
 
Lähettänyt klo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)