D-pentuetta ei millään uskoisi jo veteraani-ikäisiksi, mitä tulee käytökseen, mutta koko porukka on jo harmantunut varsin lahjakkaasti. Isäänsä Veikkaan ja eritoten isänemään Saijaan ovat tulleet. Tämä lauma on ehtinyt koheltaa elämänsä aikana enemmän kuin normaali pataljoona ja rapatessa roiskuu. 17.10 porukka täytti 8 vuotta eli onneksi olkoon Remu, Paavo, Tarmo, Tico, Nuppu, Manteli ja Raisa!
Eikä ainakaan meitin Raisalta vauhti ole lainkaan hiipunut. Nyt kun olen jo kohta kaksi kuukautta ollut enemmän tai vähemmän puolikuollut ensin flunssan takia ja sitten olemattomien yöunien johdosta (5 tuntia unta ja 3 tuntia sängyssä pyörimistä ei vaan millään riitä! Ja aiheuttaa helposti ihan fyysistä päänsärkyä), on Raisa edelleen näyttänyt millainen Riesa se osaa olla, jos sen kanssa ei treenata. Lenkillä sikaillaan ja kotona syödään lattioilta Sebastianin legot ja kynät ja muut siivoamatta jääneet tavarat (joita tässä väsymyksessä äiti ei vaan saa siivottua). Jos mitään ei tapahdu, niin sitten hakeudutaan viereen vaikka nuolemaan tassuja, kun "näethän, ettei mulla ole mitään muutakaan tekemistä..." Niin, siis niissä tassuissa ei ole mitään vikaa ja nuoleminen tapahtuu vain neitokaisen turhautuessa emännän maatessa keskellä päivää sohvalla yrittäen jahdata kadonnutta untaan. Yritän hiljalleen taas ryhdistäytyä, jotta saan takaisin sen maailman parhaan treenikaverin, joka on aina innokas ja yrittää ja joka rakastaa kaikkea yhdessä tekemistä ja kärsii vaan laakereilla lepäämisestä.
Poikien kuulumiset voi lukea kunkin omasta blogista kuvineen! Manteli elelee edelleen onnellisesti Turussa Milla-tätinsä kanssa, Tico muutti perheensä kanssa takaisin Helsingin puolelle Vantaalta ja edelleen kaitsee perheen lapsia ja Nuppu sai tämänkin syksyn kulkea Paulin kanssa metsällä ja nauttia koko perheen huomiosta. Myös Paavo on päässyt menestyksellisesti linnustamaan Reetan veljen kanssa syksyn kunniaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti