Itse testin suhteen suurin tavoite oli olla itse rauhallinen ja kannustava. Suurelta osin onnistuinkin, joskin alun seuraaminen oli ala-arvoista Sissi kiipeillessä radalla ja se selvästi häiritsi niin minua kuin Pippiäkin tällä kertaa. Sen sijaan viimeksi hankala koiran ohitus meni hienosti ja Pippi vaan paransi loppua kohti. Vieraan ihmisen kanssa jäädessä oli vähän kitinää, mutta ei sentään raivaria. Vielä saadaan puoli vuotta treenata näyttökoetta varten liivit päällä. Oli ihan voittajatunne, kun tässä projektissa on päästy näin pitkälle :)
Treenaus verensokereiden tunnistamisen suhteen on jäänyt turhan vähälle, kun korkeiden tai matalien verensokerien aikaan Sebastianilla on paha olo, ja juuri silloin pitäisi treenata. Sen sijaan huhtikuussa Pippi alkoi merkkaamaan oikeita hypoja tosi ahkerasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti