Oma perhe ja koti kullan kallis. Stigin kanssa olemme hioituneet vuosien varrella varsin hyväksi tiimiksi ja lapset ovat mainioissa iässä (nyt jo 11- ja 6-vuotiaat). Jos toki näin on mielestäni aina. Työkaverini totesi aikanaan viisaasti: "Alla åldrar har sin charm" ja tämän voin huoletta allekirjoittaa.
Korona on toki varjostanut vuotta, mutta omalta osaltani se ei ole aiheuttanut suurtaakaan huolta. Rokotusten jälkeen maskit ja visiirit lähinnä ärsyttävät ja syöhän se naista, jos päätä kivistää koko työpäivät virukselta suojautumisen takia, etenkin kun lukiessa omikronin tyypillisiä oireita rokotetuille toteaa, ettei liene suurta merkitystä tuleeko päänsärky ja kurkkukipu viruksen vai maskin/visiirin takia ;) Toisaalta tässäkin on kiitollisuuden paikka, onneksi on rokotukset ja viruksen evoluutiokin alkaa seurata normaalia maailmankulkua muuttuen hiljalleen helpommin tarttuvammaksi ja vaarattomammaksi. Joskus Marjukka nauroi, että maailma tuntuu turvalliselta, kun se on arvattava. Virukset käyttäytyvät suurilta osin samoin tavoin ja Tiina on aina myöhässä tai vähintään väärässä paikassa ;)
Agilityhallimme oli suljettu koko kevättalven aina huhtikuun loppuun saakka ja yhdistyksen sisäiset riidat johtivat koko hallituksen eroon. Toukokuussa lupauduin HSKH:n puheenjohtajaksi, vaikka kylmäsihän se päätä. Jotakuin kunnialla kait hommasta on suoriuduttu, kun olen ensi vuoden vielä jatkoajalla.
Pakollisen treeni- ja kouluttamistauon aikana iski paremman puutteessa neuloosi, jonka ansiosta tein seitsemän villapaitaa suunnilleen yhtä monessa viikossa. Kesällä innostuimme Sissin kanssa tekemään Pikko Njuschin ohjeen mukaan tilkkupeittoja pennuille. Kirjojakin on luettu taas iso kasa niin lapsille kuin itsellekin. Opuksia on ollut laidasta laitaan Auschwitzhin tautuoijasta, Miten ollaa piittaamatta paskaakaan, Idiootit ympärilläni (jonka olin lukenut jo pitkälle pari vuotta sitten), Neiti Etsivistä ja Maija Poppasesta romanttiseen hömppään ja Keksijöiden kuninkaaseen. Niin - ja saatiinhan me firma uusimaan sähköt vanhalle puolelle, ettei tarvitse pelätä, että talo pärähtää palamaan aataminaikuisten (pikkuisen liioiteltu, tarkoitan oikeasti vuotta 1955) sähköviritysten takia.
Vapaaehtoistyötä on tullut tehtyä vuoden aikana muutenkin reippaasti: Marjukan (ja Hanna&Hennan) kanssa Springeri-lehden teko on aina yhtä inspiroivaa, vaikka arvostaisin jos inspiraatio iskisi hieman aeimmin ennen deadlinea. MH-luonnekuvaus saatiin vuoden tauon jälkeen järjestettyä ja jalostustoimikunnassakin on perusasiat hoidettu. Kenttätalkoita Ojangossa tuli ahkeroitua parikymmentä tuntia, viimeksi eilen oltiin koko perheen voimin siirtämässä esteitä sisälle lumesta (joka yllätti?). Nyt on lumitöiden ja talkoilun jälkeen kaikki lihakset hellinä, mutta nukuinpa aamulla yhdeksään saakka, mitä ei tapahdu montaakaan kertaa vuodessa - etenkään kun menin nukkumaan normaalisti kymmenen-yhdentoista maissa.
Olen saanut kasvatteja äärettömän kivoihin koteihin ja tämän vuoden moninaiset naurut olen saanut kiitos kasvattien ja niiden omistajien. Q-kkelit ja Riiviöt ovat ihan oma lukunsa, mutta kyllä monesti on on ollut hauskaa S- ja T-pentueiden sekä vanhempien kasvattien ansioista. Olen saanut onnekseni kouluttaa ja treffailla pentuja pihalla viikoittain, joten tunnen itseni todella onnekkaaksi saadessani seurata noiden hassujen kasvattamieni nelijalkaisten taivalta pennusta vanhukseksi.
Vaikka koronan takia moni asia on peruttu, on kuitenkin paljon tullut kivoja tuloksia vuoden aikana.
Pipin kanssa selvitimme hypokoirien käyttätymistesti (HKT) ja saimme liivit, joiden kanssa pitäisi vaan nyt ryhdistäytyä treenaamaan, kun saatiin uusia hypolappuja pakkaseen. Uskaltauduimme myös ensimmäisiin koiratanssikisohin, jotka menivät varsin kivasti - tästä on hyvä jatkaa! Synttärilahjaksi pari päivää sitten sain Stigiltä uuden matkalaukun edellisen hajonneen korin tilalle... Saimme myös kokeilla itselleni käytännössä ihan uutta lajia eli vepeä. Pippi on opettanut minulle monta asiaa ja olen saanut todeta, että olen vain luullut osaavani jotenkin kouluttaa koiria ;)
Taippareissa kävi monta pätevää kasvattia. Q-kkeliporukasta kaikki yhtä lukuunottamatta osallistuivat ja niistä vain Camoulla hyväksytty tulos jäi vaikean rannan päähän. Seitsemän selvitti kokeen ensi yrittämällä: J. Q-hun Kurkottaa, Q-lemma Komia, Q-ppa Punaisena, Q-makoira, Q-luisa Ensi Lempi, Q-nlilja ja Q-rankukka. Myös Jangas Pygmalion selvitti taipparin ensi yrittämällä.
Mejässä Windy eli Jangas Rämäpää Penny teki huiman debyytin saaden Avo1-tuloksen 48 pisteellä!
Rally-tokossa J. Legend of Zelda palkittiin hyväksytyllä tuloksella alokasluokassa.
Agilityssä N-pentueen emä Doniol High Five to Jangas eli Femma nousi Kirsin kanssa pikkumaksien 2-luokkaan.
MH-luonnekuvauksen suorittivat J. Pomperipossa i Monismanien, J. Pygmalion, J. New Tricks, J. Never Worry, J. Nonesuch ja J. Old School.
Näyttelyissä Iines eli J. Legend of Zelda ja poikansa Laki eli J. Q-lemma Komia palkittiin vara-SERTillä ja siskot Usva (J. Q-luisa Ensi Lempi) ja Minni (J. Q-nlilja) palkittiin ERIllä. R-pentueesta J. Rapunzel ja J. Raya and the Dragon olivat ROP-pentuja, J. Risto Reipas VSP-pentu ja myös siskot J. Rämäpää Penny ja J. Rivo-Riitta palkittiin KP:llä.
R-pennuista neljä ehti myös SmartDog-pentutestiin.
Nuoriso-osasto on käynyt epävirallisissa kisoissa, joissa Minni, Mickey ja Molly ovat pärjänneet hienosti. Tällä menolla meillä on paljon uusia walesikisaajia niin agilityssä kuin rally-tokossakin :)
Ei vuosi tietystikään ole ollut vain aurinkopaistetta ja elämään kuuluvat valitettavasti myös vastoinkäymiset kuten Windyn etujalan ontuminen (kyynärnivelessä vikaa, virallinen tulos saataneen helmikuussa). Vuoden aikana oli aika hyväsellä rakastetut lähes 15-vuotias Paavo (J. Dirty Harry), 12-vuotias Tara (J. Enni-Menni), 10-vuotiaat Piko (J. Field Fennel) ja Nelli (J. Fleur-de-Lis), 9-vuotiaat Ronja (J. Hissun Kissun) ja Heta (J. Heikun Keikun) sekä vasta 6-vuotias Messi (J. Jack-A-Dandy). Onneksi nämä punavalkoiset saivat elää hyvän elämän rakastettuina perheenjäseninä.
Pentuiloakin vuoteen mahtui, kun tammikuu temmellettiin R-pentueen kanssa, maalis-huhtikuussa kävimme moikkaamassa viikoittain S-pentuetta Tuusulassa ja heinäkuun viime päivinä päivänvalon suljettujen luomiensa läpi näki T-pentue. Olisin toivonut Nemolle pentuja joulukuun alkuun, mutta onneksi meillä on Stig (toisinaan myös järjen ääni), joka oli sitä mieltä, että neljä pentuetta vuoden sisällä oikeuttaa pidempään pentutaukoon. Tämä oli hyvä ratkaisu ja nyt odotetaan entistä suuremmalla innolla seuraavaa pentuetta loppukesään/syksyyn, kun toivottavasti saan lainata Pipin siskoa Hallaa (Jangas Pomperipossa i Monismanien) jalostukseen :)
Tulkoon uusi vuosi uusine hauskuuksineen, haasteineen, paskoine päivineen, iloineen ja karvoineen kaikkineen :) Onnea itse kullekin seuraavaan vuoteen!
