Viime viikkoina on ollut aika paljon treeni-iltoja ja joskus vepe-treeneistä kotiin ajellessa soi päässä Eppu Normaalin baarikärpänen vähän eri sanoituksella:
Mua puri treenikärpänen, mut miksi suremaan?Jo kauan sitten lääkkeen löysin siihen puremaanAlla treenipaikan onnellisten tähtien,on hyvä olo ollut mulla siitä lähtien.
Siis treenaamaan, treenaamaan joka ilta sännätäänja kun päivä on ohi niin lisää mietitäänTahdon olla treenaamassa aina sekä maanantaina,tiistaina, keskiviikkona ja torstaina.
Onneksi on muuten kesäloma, kun sunnuntaina agiliideltiin Marjon silmien alla, eilen oli vepe-treenit (kokeet täältä tullaan!), tänään rally-tokoa, (keskiviikkoisin on pentutreenit vain joka toinen viikko) ja torstaisin taas agilityä.Eilen Pippi oli hirmu pätevä tytsykkä ja hoiti vepessä hommansa niin hienosti, että niillä suorituksilla olisi selvitty myös alokasluokan kokeessa kunnialla. Vielä ehditään hioa pari viikkoa ennen oman seuran kokeita. Ruskakin edistyy hyvää vauhtia lajissa, samoin veljensä Totti. Eilen ei haitannut vesisade, märät vaatteet tai puoli yhdeltätoista kotiin saapuminen, kun Sissi oli äidin ilona matkassa mukana ja ehti pulahtamaan uimaankin.
Olen monesti miettinyt, että mikä siinä treenaamisessa ja kouluttamisessa koukuttaa, että sitä jaksaa vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Silti se on aina vaan kivaa :) Lajit vaihtuu, koirat vaihtuu, mutta ilo pysyy (ja jos välillä ärsyttääkin, niin haasteethan on tehty voitettaviksi).
 |
| Kuvassa Micarobian Harry joskus 20 vuotta sitten ;) Kuvaajan nimikään ei ole muistissa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti