21-22.4 järjestettiin MH (koirien luonnekuvaus) koulutusviikonloppu, jonne pentujen isän omistaja Niina osallistui ja niin Veikka pääsi harjoituskoiraksi luonnekuvaukseen. Nyt selvisi monen pentujen luonteenpiirteen periytyminen. Luonnekuvauksessa arviot ovat 1-5, jolloin 1 on pienin reaktio ja 5 suurin.
Veikka oli
* hyvin sosiaalinen (4 ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen ja 3 lähtee testinjohtajan mukaan, muttei ole kiinnostunut hänestä 3 hyväksyy käsittelyn)
* leikkisä niin lähellä kuin etäleikissä (4 aloitta leikin nopeasti, leikkii aktiivisesti, etäleikissä 3 saapui piilossa olevan avustajan luo ja 4 tarttuu, vetää vastaan, mutta voi irrottaa ja tarttua uudelleen)
* voimakas noutohalukkuus ja taistelutahto ilmeni siinä, että Veikka 4 tarttuu leikissä heti koko suulla ja vetää vastaan, tempoo ja ravistaa myös testinjohtajan ollessa passiivinen. Tuominen ei tosin ollut Veikalla hallussa, vaan se juoksenteli pitkin maita ja mantuja esine suussaa ennen kuin se saatiin jallitettua takaisin taluttimeen.
* Saalisviettiäkin oli reippasti: takaa-ajossa se 4 aloitti vauhdilla ja päämäärähakuisesti ja jarrutti saaliilla, muttei ollut erityisen innostunut tarttumaan saaliisen. Ensimmäisellä kerralla se tarttui epäröiden, toisella kertaa ei lainkaan.
* Puolustushalua/aggressiota löytyi ehkä keskimääräistä spanielia hieman enemmän. Aina kun Veikka koki uhkaa, se haukahti komentavasti muutamaan kertaan niin etäleikissä, haalareilla yllätettäessä kuin aaveillakin. Kaikissa näissä arvosanat olivat 3, eli uhkaelkeet eivät kuitenkaan olleet liioiteltuja.
* Pelkoreaktioit olivat kohtuullisia: haalarilla 4 pakenee korkeintaan 5 metriä, räminälaitteella 1 ei pysähdy tai pysähtyy nopeasti ja aaveilla 3 pysyttelee pääasiassa ohjaajan edessä ja sivulla. Vaihtelee paon ja kontrollin välillä.
* Jäljellejääviä pelkoja ei ollut, vaan sekä haalarilla että räminälaitteella Veikka unohti samantien kokemansa uhan (1 ei minkäänlaista temponvaihtelua tai väistelyä).
* Uteliaisuus eli rohkeus kohdata pelottavat asita oli myös kohdallaan:
haalarilla: 3 menee haalarin luo, kun ohjaaja seisoo vieressä ja
räminälaitteella: 5 menee räminälaitteen luo ilman apua, itse asiassa Veikka hypähti räminälaitteen päälle tutkimaan kattilankansia.
Aaveilla tulos oli 5 menee katsomaan ilman apua.
* Ampumiseen Veikka ei reagoinut millään tavalla: tulos 1 ei osoita häiriintymistä. Kontrolloi nopeasti ja sen jälkeen välinpitämätön.
* Koko luonnekuvauksesta Veikka ei ottanut itseensä, koskapa leikki lopuksi lähes yhtä innokkaasti kuin alussakin.
Kaikenkaikkiaan olin siis erittäin tyytyväinen, että oli valinnut Veikan pentujen isäksi. Vaikka kyllähän jo pentujen luonteetkin ovat kertoneet omaa kieltään. Täplältä pennut ovat onneksi saaneet jonkin verran keksittymiskykyä, miellyttämishalua ja alistuvuutta, joten näitä taistelutahtoisia, vilkkaita ja leikkisiä tättähääriä on varmastikin helpompi kouluttaa kuin isäänsä ;)
Raisa on puolestaan aloittanut huhtikuussa TOKO-kurssin kanssani ja toivottavasti jaksan alkaa pitää tokoilupäiväkirjaakin tässä. Neitokainen on ahne ja leikkisä, joten kouluttaminen on sinänsä helppoa. Treenipaikalla harjoitellaan nurmella, jossa oleskelee aika paljon variksia, joten siellä vapaa-käsky Raisun mielestä tarkoittaa, että se on vapaa kuin taivaan lintu. Hmm.
Harjoittelemme seuraamista kahdella tapaa: vapaana vieressä kulkemista ja namin kanssa perusasennosta perusasentoon siirtymistä. Liikkestä psyähtymiset on myös aloitettu: seuraamisesta seisominen sujuu jo salamannopeasti pelkästä käskystä, toisinaan Raisu meinaa vaan kääntyä jo puoliksi taaksepäin odottaessaan lelun lentävän taakse. Myös seuraamisesta maahanmenot onnistuvat minun liikkuessani.
Paikallaoloja ollaan harjoiteltu jonkin verran sekä istuen että maaten. Sanoisin että 10 metriä ja 15 sekuntia on tällä hetkellä maksimi kohtuullisen rauhallisessa paikassa ulkona. Varsinaisiin häiriötreeneihin siirrytään, kun nämä alkavat olla tarpeeksi varmoja.
Luoksetulo alkaa hiljalleen muotoutua koko liikkeeksi, vaikka Riesa saattaakin sutaista minusta ohi, jos vauhtia on tarpeeksi.
Myös ruutua olemme alkaneet harjoitella kurssilla. Nyt kun selviäisin flunssasta, niin voisimme alkaa treenit myös kotosalla.
Remusta sen verran uutisia, että se osallistui ekaan näyttelyynsä (Tampere 17.5) ja oli toinen kahdesta urospennusta, tuomarina Raija Tammelin.
Tässä pojan arvostelu: "Mask. aavistuksen lyhyt runkoinen. Hiem korkea kallo, silmät saavat tummua iän myötä. Hyvä kaula ja selkä. Sopiva runko, vankka luusto. Kulmauksia voisi olla enemmän. Hyvät sivuliikkeet. Hyvä karva. Reipas luonne. Suuret korvat."
Tässä myös uudet kuvat siarusparvesta: Ensin Remu, sitten Paavo ja lopuksi Manteli. Sinttu lähetti niin ihania kuvia Tarmosta, etten malta olla pistämättä yhtä potrettia mukaan. Kaikilla kakaroilla on ikää kuvissa 6-7 kk.
Paavosta Reetta kirjoitteli seuraavaa: "Uimaankin ovat pojat päässet, niin kotana lenkeillä kuin mökilläkin, ja Paavosta on tullut hirveä vesipeto. En tosin tiedä, miten pentu reagoi jos rannasta pitää h
ypätä suoraan uimaan, mutta sen kai sitten viimeistään Oittaalla näen :D.Uhmaikä alkaa olla Paavolla ja hermot tuon kanssa menee. Naapuriin on_pakko_mennä, eikä sieltä tietenkään tulla vapaaehtoisesti takaisin. Remmissä kävelykin on unohdettu kerralla ja sängyillekin on Paavon mielestä lupa mennä. Nyt rikottujen asioiden listaan sohvan lisäksi ovat tulleet mm. pöytä, isän silmälasit, kirjastonkirja ja parit sähköjohdot, lisäksi liiallisen ajan takia Paavo on opettellut avaamaan roskiksen ovet ja hyppimään ilman tuolien apuja suoraan pöydille. On se pennun omistaminen niin luksusta. Porukka kotona alkaa olla hysteeristä, jos Paavo
on hiljaa. Heti kuuluu kysymys "Missä Paavo on?" ja vasta sitten aletaan katsomaan ja saattaapa pentu röhöttää silloin vain jalkojen päällä. "Uhmaikäiset pennut ovat niiin suloisia, Raisa on tähän mennessä keksinyt vasta pari kertaa miettiä tuomista ja luoksetuloa, pahinta uhmaikää sen kanssa vasta siis odotellaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti