Ensin muutama sana päivitysten kanssa olevista ongelmista. Uusi tietokone on saapunut, mutta nettiyhteys uudessa taloyhtiössä pätkii ja siis siitä syystä päivitykset eivät pääse nettiin saakka. Tällä erää ollaan käymässä Tampereella ja vierailun ansioista pääsen taas muuten netin ääreen.
Raisa oli tänään lääkärissä. Syynä tosin oli vaan tylsästi rokotukset, ja jatkoa rokotteluun seuraa kuukauden päästä. Nyt Raisa sai nelosrokotuksen ja rabieksen. Kuukauden päästä mennään hakemaan vahviste-rabies rokotus, koskapa lääkärimme mukaan kahden rokotuksen jälkeen 85% koirista kehittää vasta-aineita ja kolmen rokotuksen jälkeen jopa 99% koirista on tuottanut vasta-aineita riittävän määrän. Miksikö minua sitten kiinnostaa rabies-vasta-aineiden määrä, vaikkemme susiin törmääkään ja riski sairauteen on aiva minimaalinen? Raisa on tarkoitus astuttaa Ruotsissa loppuvuonna ja siitä syystä täytyy rokotusrumba aloittaa näin hyvissä ajoin. Vasta-ainetestit kun voi ottaa vasta 4 kk viimeisestä rabies-rokotuksesta. Tuntuu hullulta ajatella kakaran astuttamista näin aikaisessa vaiheessa, kun tällä hetkellä odottelemme vasta toista juoksua ja astutus on suunnitelmissa vasta syyskuulle...
Toisaalta muuten Raisuli jää astuttamalla ainakin kyseisellä ruotsalaisherralla.
Lisäksi Raisalla on aivonystyrä päässä. Olen saanut monelaisia diagnooseja aiheesta (etenkin Sarin käsitys poistuvasta viimeisestä aivosolusta oli varsin viihdyttävä), mutta näyttäisi siltä, että leikkiessään Riesa on saanut hampaasta päähänsä (syytän sua Tico-sisko... ;) ja haavaan on mennyt karvoja ja karvatuppia, jotka ovat alkaneet kasvaa sisäänpäin. Patti on siis vaaraton, mutta kannattaa poistaa ennenkö se tulehtuu.
Olemme jatkaneet tokoilua edelleen, paikallaolot piilossa on tehty Hannan ja niinan valvovan silmän alla. Kokonaisuudessa menee ihan hyvin. Kisoihin vaan ei tunnu pääsevän ja laskee emännän motivaatio hurjasti.
Agilityssä Raisa osaa jo aikas itsenäisesti kontaktiesteet, keinulla yleensä vielä autan, jotta sen ei tartte ruveta jännitämään. Kepit ovat jo 5 cm levyisenä kujana ja ilmassa on jo pientä pujottelun poikasta, mutta töitä riittää vielä ennen kuin pääsemme suorille kepeille. Levämmässä kujassa olemme edelleen harjoitelleet puolenvaihtoja edessä ja takana sekä erilaisia keppikulmia. Onneksi agilitykenttä on kävelymatkan päässä ja käymmekin siellä 1-2 kertaa viikossa. Muuten Raisa osaa esteet varsin itsenäisesti ja on tosi innokas oppilas. Takaa puolenvaihdot, valssaukset yms se sietää kohtuullisen hyvin. Yritän edelleen tähdätä ekoihinn kisoihin huhtikuussa. Kaikki lienee keppejen osaamisesta kiinni ;)
lauantaina, tammikuuta 19, 2008
torstaina, tammikuuta 10, 2008
Uuden vuoden osittain epäonninen alku
Tämä uusi vuosi on alkanut hieman hankalissa merkeissä, mutta eipä vielä heitetä kirvestä kaivoon. Eka TOKO-koe oli katastrofi ja muihin ilmoittautuminen vaikuttaa olevan sula mahdottomuus, vaikka yrittäisi kokeeseen ilmoittautumisen takia valvoa yökaudet ilmoittautumisten avautumista odotelessa. Tietokone on kaput, siellä olevat tiedot ehkä tallessa ehkä menetetyt ja nettiyhteyskin pätkii vanhalla kannettavalla. Kotisivujen päivityksetkin ovat koneen uumenissa, kun niitä ei yrityksestä huolimatta saanut viikko sitten koneelta nettiin siirrettyä.
No, jotain hyvääkin. Sanotaanhan sitä, että jokaisessa pilvessä on hopeareunus. Agilitytreenit alkoivat hallissa ja liukaasta alustasta huolimatta siellä treenaaminen tekee hyvää. Eilen käytiin treenaamassa TOKOa Niinan toimiessa liikeenohjaajana ja se on hyvää treeniä sekä minulle että Raisalle. Paikallaoloissa jouduttiin palaamaan hetkeksi helpompiin harjoituksiin. Agilitykentälle on vain kilometrin verran matkaa ja se on tietysti ihan luksusta. Hemuli ja Kristina kävivät viime viikolla viettämässä Hemulin 4-vuotis synttäreitä agilityn ja maksalaatikko/nakkikakun merkeissä ja parista on tullut jo tosi taitava agilityn saralla. Kisat kutsuvat heitä pian. Tänään odotellaan tietoja Vilman ultrasta ja sitten tietääkin, onko Hemulista tulossa helmikuussa isä.
Raisalla on vanhaan malliin kova vauhti päällä ja oma piha on ihana :) Se helpottaa elämää uskomattoman paljon. Nyt taas töistä kotiin. Ensi viikolla pitäis olla taas kotona sekä tietokone että netti, molemmat toivottavasti toimivia...
No, jotain hyvääkin. Sanotaanhan sitä, että jokaisessa pilvessä on hopeareunus. Agilitytreenit alkoivat hallissa ja liukaasta alustasta huolimatta siellä treenaaminen tekee hyvää. Eilen käytiin treenaamassa TOKOa Niinan toimiessa liikeenohjaajana ja se on hyvää treeniä sekä minulle että Raisalle. Paikallaoloissa jouduttiin palaamaan hetkeksi helpompiin harjoituksiin. Agilitykentälle on vain kilometrin verran matkaa ja se on tietysti ihan luksusta. Hemuli ja Kristina kävivät viime viikolla viettämässä Hemulin 4-vuotis synttäreitä agilityn ja maksalaatikko/nakkikakun merkeissä ja parista on tullut jo tosi taitava agilityn saralla. Kisat kutsuvat heitä pian. Tänään odotellaan tietoja Vilman ultrasta ja sitten tietääkin, onko Hemulista tulossa helmikuussa isä.
Raisalla on vanhaan malliin kova vauhti päällä ja oma piha on ihana :) Se helpottaa elämää uskomattoman paljon. Nyt taas töistä kotiin. Ensi viikolla pitäis olla taas kotona sekä tietokone että netti, molemmat toivottavasti toimivia...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)