Pieni hypokoiran alku

Olen viime aikoina päivittänyt blogia älyttömän vähän ja yksi syy on ollut kiireissä (koulussa kokeet, koulun muutto väistötiloista takaisin saneerattuihin tiloihin joululoman aikana, Springerin-lehden teko yms) ja toinen siinä, että meillä on pieni hikari hypokoiran alkuna. Pippi eli Jangas Pippi Långstrump meinaan aloitti kuukausi sitten yöllä herättämisen, jos Sebastianilla tuli yöllä hypoja. Yleensä neiti on oikeassa minua herätellessään, mutta joskus toki sattuu mokia ja lopputuloksena on ollut se, että nukun itse huonommin aamuyöstä ja usein herätessäni käyn tarkistamassa pojan verensokereita, vaikkei Pippi olisi minua herätellytkään... Tosin silloin ne ovat oikeastaan poikkeuksetta olleet hyvällä tai korkealla tasolla. Olo kuukauden valvomisen jälkeen ei vaan ole koko ajan ihan freesi. Samalla tulee tietysti mieleen se sairaustumisen alkuajan huoli ja yöllinen sokereiden kyttääminen. Toisaalta tuntuu ihanalta, että pojalla ei ehdi olla pitkään matalia, kun Pippi kertoo niistä. Toissayönä minut herätettiin puoli kahdelta ja toden totta Libre-mittarin mukaan arvot olivat juuri menneet mataliksi ja mittari näytti 3,0... Mutta yöt ovat siis olleet rikkonaisia, mikä vaikuttaa jaksamiseen. Onneksi joululoma on jo ovella :)

  Marraskuussa saatiin Pipin kanssa tehtyä osatavoitteet ilmaisu ja erottelu eli siis Pippi osaa erottaa hypohajun muista hajuista ja meillä ilmaisuna on reiden tökkiminen. Itse kukin kurssilaista on valinnut itselleen sopivan tavan ilmaisuun kouluttajien ehdotusten joukosta. Tosin yöilmaisuksi on muodostunut ihan itsestään sängyn laidalle tai Sebastianin sänkyyn hyppääminen ja naamaan/olkaan tökkääminen.

    Saimme iloksemme jatkaa treenejä laudalla vielä kuukauden, kun osallistuimme eilen Helsingin yliopiston tutkimukseen siitä, voidaanko koirille opettaa luotettavasti hypohajun tunnistus. Melkein kahdestakymmenestä kurssilaisesta meitä oli kolme, jotka osallistuivat.  Valitettavasti itse hieman hosuin eka kerralla, kun olisi pitänyt muistaa antaa Pipin rauhoittua ollessamme uudessa paikassa ja tilanteessa "vieraiden" ihmisten kanssa, mutta sen jälkeen kaikki 11 muuta toistoa menivät ihan nappiin. Pippi todellakin tietää mitä tekee ja pystyy nykyisellään toimimaan jopa rauhattomassa agilityhallissa :) Saimme kehuja siitä, että harvoin noin nuori (vasta 9 kuukautta, joskin huomenna tulee 10 kk täyteen ;) on noin varma ja tarkka. Se todellakin jähmettyy keskittyneesti hypohajulle ja vain puhaltelee purkkiin.

Pipin hieman impulsiivisempi Martta-sisko sylinteritestissä

 SmartDog-sivuilla facebookissa oli referoitu 3.9.2019 uusia tutkimuksia seuraavasti:

"Nicola Rooney puhui hypokoirista ja näiden tarkkuudesta ilmoittaa alhainen verensokeri, sekä myös seikoista, jotka vaikuttavat koiran suoritukseen. Diabeetikko lapsen koira ei aina suoriudu yhtä hyvin kuin aikuisen koira, ja myös perheen kiireinen elämäntyyli vaikuttaa negatiivisesti. Omistaja-koira suhteella on merkitystä, ja myös koiran persoonallisuudella – koira, jotka sitkeästi yrittävät uudelleen, eivätkä lannistu, ovat tässä työssä parhaimpia.

Esittelin myös illan lopuksi posterimme, joka tehtiin yhteistyössä Suomen Poliisikoiralaitoksen Antti Tikkasen kanssa. Lyhyesti, impulsiiviset (smartDOG testin sylinterin avulla testatut) koirat suoriutuivat huonommin räjähdekoirien tasokokeessa, kuin hyvän itsehillinnän omaavat koirat. Korkea kiihtymystaso ei todennäköisesti edesauta tarkkaa hajutyöskentelyä, ja monesti myös lisää läähätystä, mikä puolestaan heikentää nenän tarkkuutta."

Pippi omaa SmartDog-testienkin mukaan aika loistavan itsehillinnän (90 % oikein itsehillintää mittaavasta kokeesta, keskiarvo on 77 %) ja se on sitkeä. Sen sijaan Sebastianin ja Pipin suhdetta pitäisi vahvistaa huomattavasti myös jatkon kannalta. Josko heille keksittäisiin jokin yhteinen harrastus :)