sunnuntaina, tammikuuta 05, 2020

Voihan mälsä!

Vuosi ei ole alkanut ihan ruusuisesti. Perjantaina kävimme Pipin kanssa osteopaatilla, koska se on elo-syyskuun vaihteesta alkaen ollut selvästi kipeä. Kipu on ilmennyt lähinnä selän nahan värähdyksenä koskettaessa, rapsutteluna (iho, tassut, suupielet ja korvat siistit ja maha kunnossa), jalkojen puremisena ja helpottanut hieronnan sekä Back On trackin avulla. Reetan edellisestä käynnistä ehti joulun takia kulua niin kauan, että tilanne kriisiityi joulun aikaan ollessamme äidin luona Tampereella, missä muutenkin ympäristö on stressaavampi, kun koiria on yhteensä viisi ja ne ovat ns. kahden kerroksen väkeä.

Osteopaattti totesi Pipin tosi kipeäksi ja löysi etuosasta ongelmia. Todennäköisesti kyse on trauman aiheuttamasta pehmytkudosvammasta, joka vaikuttaisi todennäköiseltä, kun tiedän ja tunnen pienen pyörremyrskyni, mutta se saattaa johtua myös luustosta. Selän hermostossa oli jo kroonistunut kiputila. Nyt ollaan pikkuneidin kanssa treenikiellossa ja levossa, jos toki päät sekoavat mitään tekemättä eli nyt on kehitettävä kroppaa rasittamattomia temppuja, joilla pää saataisiin väsytettyä. Sääli, ettei enää saada ahkerasti treenailla laudalla hypohajuja, kun se oli Pippiä sopivasti väsyttävää toimintaa, josta se tykkäsi ihan hirmuisen paljon. Niina oli mukana osteopaatilla ja hyvä olikin. itse purskahdin itkuun, kun tuntui, että pahimmat pelkoni oli sanoitettu, että tältä näyttää...

   Olen saanut itsenikin ihan jumiin ja päänsärkyiseksi samassa syssyssä, joten olo on ihan tosi elävä. Parin päivän päästä alkaa työt saneeratussa koulussa muuttolaatikoiden keskellä, joten tammikuusta on tulossa aikas vaativa.

Eilen olin seuraamassa Tiia Vitikaisen luentoa ja agilitytreenejä, joihin olin ilmoittanut Pipin, mutta emme siis saaneet osallistua. Paljon hyviä fysiikkatreenejä tuli esiin ja jatkamme niiden parissa jos/kun joskus saamme siihen luvan. Sissikin oli muakna pari tuntia ja otti hauskoja kuvia, joita ehkä joskus jaksan lisätä blogiinkin. Aina joskus on sellainen olo, että tekisi mieli vaan pistää pää peiton alle ja jäädä koko päiväksi sinne särkylääkkeen voimin. Parempi kait kuitenkin lähteä ylös, ulos ja lenkille, kun kerrankin taivaalla on kummallinen valoilmiö, joka johtunee auringosta.

Ei kommentteja: