Onnea rallyn voittajaluokan tuloksista!

 Eilen peräti kaksi walesilaista kisasi Tampereen seudun koirakerhon järjestämissä rally-kisoissa, jotka tuomaroi Hannele Pirttimaa. . 

Iines eli Jangas Legend of Zelda ja Anne Mansikkamäki saivat ensimmäisen voittajaluokan hyväksytyn tuloksen eli 76 pistettä!

Lurps! Nyt on huippupalkka ansaittu :)

 

N-pentueen emä ja T-pentueen mummu Femma eli Doniol High Five to Jangas ja Kirsi Kangasmaa ahkeroivat samassa kisassa myös ensimmäisen voittajaluokan tuloksensa 85 pistettä ja sijoitus 3.

Femma-mummukin tarkkana tyttönä

 Onnea päteville!!

Toivottavasti Iineksen poika ja Femman tyttörenpoika pääsevät ensi viikonlopuuna kisaamaan rallya :)

Puolivuotiaat Vintiöt

 V-pentue täytti eilen puoli vuotta ja sen kunniaksi Topi eli Jangas Vaahteramäen Eemeli on ollut meillä hoidossa ja kolme sisarusta kävi lisäksi pentutreffeillä. Samalla otettiin uudet seisotuskuvat: 

Jangas Vili Vilperi eli "Rico"

Jangas Vaahteramäen Eemeli eli "Topi"

Jangas Vilda Milda Matilda eli "Tosca"

Jangas Voice of Wind eli "Selma"

Yhteiskuvan ottaminen olikin mielenkiintoinen projekti - ei oikein onnistunut :D

Neljä pentua samassa kuvassa ;)

Jep. jep - laske viiteeen!

On ne tässäkin!

Ja

Kaikki kuvassa...

Istuisitteko kaikki samaan kuvaaan - ai ei vai?

Samassa puskassa

Juomatauko

Ei me kerjätä!

Hanaa - sanoo Selma!

Onnea 8-vuotiaalle K-pentueelle!

 Kahdeksan hurraa-huutoa veteraani-iän saavuttaneelle K-pentuelle - Onnea Korppu, Toivo, Taavi, Netta, Kaneli, Elsa ja Lyyli!

R-pentueen emä Lyyli (J. Kajsa Kavat)

Elsa (J. Kiss And Make Up)

Korppu (J. King of Can-A-Lot) harjoittele temppua "ujo"

Toivo (J. Komisario Palmu)

Tässä vielä muutamia pentumuistoja vuosien takaa. 

Pentupainia

Lyyli vauvana

Perinnölliset munuaissairaudet walesinspringerspanieleilla

Löysin loman kunniaksi blogista monta luonnosta, jotka ovat jääneet julkaisematta. Munuaisen vajaatoimintaa aiheuttava geeni löytyy taas MyDogDna-testipaneelissa, joten sitä voi taas testauttaa.

 

 

Walesinspringerspaneileilla munuaissairauksiin nuorena kuolleita koiria on harvakseltaan raportoitu niin Suomessa kuin Ruotsissakin. Rodussa tunnetaan ainakin kahden tyyppistä perinnöllistä munuaissairautta. Kumpikin sairaus puhkeaa nuorella iällä ja johtaa väistämättä kuolemaan. Kummastakin puhutaan kirjainyhdistelmillä ja toiseen on kehitetty geenitesti, joka tekee sen sairauden vastustamisen hyvin yksinkertaiseksi. Koitetaanpa siis hiukan avata mitä nämä kirjainyhdistelmät tarkoittavat.

Munuaissairauden oireet

Munuaiset tuottavat virtsaa ja poistavat virtsan mukana kuona-aineita elimistöstä. Ne säätelevät myös elimistön neste- ja elektrolyyttitasapainoa. Kun munuaiset eivät toimi – olkoon syynä sitten munuaisten kehityshäiriö, muu synnynnäinen vika tai myöhemmin ilmenevä krooninen vika – ovat oireet aina samantyyppisiä. Munuaisviasta kärsivä koira alkaa useimmiten oireilla juomalla ja virtsaamalla tavallista enemmän. Muita mahdollisia oireita ovat heikkokasvuisuus, oksentelu, ripulointi ja laihtuminen. Munuaisten vajaatoiminta johtaa vääjäämättä koiran kuolemaan ja sairastuneet yksilöt ovat yleensä nuoria. 

FN eli familiaalinen nefropatia = ARHN

Cockerspanieleilla pitkään tunnettu munuaissairaus Familiaalinen nefropatia (FN) tai toiselta nimeltään ”Autosomaalisesti resessiivisesti periytyvä nefropatia” (ARHN) on ollut pitkään tunnettu ja rodussa vastustettu sairaus.

Näin sairautta kuvaan cockerspanieleiden Jalostuksen tavoiteohjelmassa (JTO): ”Familiaarinen nefropatia johtaa munuaisten kuorikerroksen rappeutumiseen. Taustalla on munuaisen glomerulaarisen basaalimembraanin häiriö, joka johtuu tyyppi IV - kollageenin muutoksesta. Sairaus tulee esiin 6 kk iästä alkaen aina 2 vuoden ikään saakka. Koiralla on proteiinia virtsassa ja vähitellen etenevä krooninen munuaisten vajaatoiminta. Sairaus johtaa koiran menehtymiseen.”

FN-munuaissairauden aiheuttama mutaatio, IV collagen geneCOL4A4, löydettiin Teksasin yliopiston tutkimuksessa vuonna 2007 ja cockerspanieleilla siihen on kiinnitetty huomiota myös jalostuksessa. Sairaus periytyy autosomaalisesti resessiivisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että sairaus periytyy muussa kuin sukupuolisidonnaisessa X-kromosomissa ja vain kahden piilevästi sairautta kantavan koiran jälkeläinen voi sairastua. Kantaja on aivan terve yksilö eikä oirehdi mitenkään. Sairas yksilö on saanut viallisen geenin kummaltakin vanhemmaltaan. Sairaus puhkeaa sen verran aikaisessa vaiheessa, että käytännössä sairailla yksilöillä ei ehdi tulla jälkeläisiä.

Muutama vuosi sitten Genoscoperin MyDogDna-geenitutkimuksessa sama mutaatio löydettiin myös useilta erilinjaisilta walesinspringerspanieleilta. Tämän mutaation on todistettu aiheuttavan myös walesinspringerspanieleilla nuorena kuolemaan johtavan munuaissairauden, kun 10 kuukauden ikäisenä kuolleen pennun kummatkin vanhemmat voitiin todeta kantajiksi.

Ide-walesi (vaikkei kasvattini olekaan) kuoli nuorena munuaissairauteen. Se oli alusta alkaen pinikokoinen ja purentavikainen, mutta 1-vuotiaana alkoivat varsinaiset munuaissairauden oireet. Kuva: Marko Hovikorpi.

Miten voin tietää, onko koirani kantaja?

Koirasta voi lähettää poskisolunäytteen johonkin geenitestejä tekemään laboratorioon. Niitä löytyy ympäri maailmaa ja sairaus on mukana mm. suomanaisen Genoscoper-yrityksen testipaneelissa. Vastaus näkyy koiran tiedoissa kolmena vaihtoehtona: sairas, kantaja tai vapaa. Jos jalostuskäyttöön ajatellun koiran lähisukulaisissa on kantajia, tulisi koira testata tai astuttaa varmuuden vuoksi tutkitulla ja sairaudesta vapaalla partnerilla.

Miten kantajiin tulisi suhtautua jalostuksessa?

Kantajia saa ja tulisikin käyttää jalostuksessa, mutta niiden pariksi täytyisi etsiä geneettisesti sairaudesta vapaa yksilö, jotta ei syntyisi sairaita pentuja. Monesti geenitestit johtavat koko sairauden eliminointiin rodusta, mutta tämä ei ole järkevää geenipoolin pienenemisen kustannuksella. On kuitenkin hyvin tärkeää varmistaa, ettei sairaita yksilöitä syntyisi.

Kuvfassa keskellä ja oikealla olevat sisarukset Hertta ja Piko kantavat munuaissairauden geeniä, vaikka ovat itse täysin terveitä. Kuva: Jaana Jaakkola. 

 

 

Jalostustoimikunta on kerännyt listat geenitutkituista koirista ja ne julkaistaan yhdistyksen kotisivuilla sivujen uudistuksen jälkeen. Jos oman koiran lähisukulaisissa on tunnettuja kantajia, kannattaa omakin koira testata ennen jalostuskäyttöä tai käyttää pariksi testattua ja sairaudesta vapaata yksilöä.  Tällä hetkellä MyDogDna-testatuista walesinspringerspanieleista noin 12 % on sairauden kantajia.

Ohjenuorat jalostukseen:

-          sairasta koiraa ei voi käyttää jalostuksessa

-          kantajan voi astuttaa vain tutkitusti vapaalla koiralla

-          sairaudesta vapaan koiran voi astuttaa vapaalla, kantajalla tai tutkimattomalla yksilöllä

-          tutkimattoman saa astuttaa vapaalla tai toisella tutkimattomalla (jossa tietysti piilee riski, koska kummankaan kantajuudesta ei ole tietoa)

RD eli renal dysplasi = PNP

Ruotsissa walesinspringerspanieleilla perinnöllisestä munuaissairaudesta on aiemmin puhuttu nimellä PNP (juvenile progressive nephropathy), mutta nykyisin tapaukset kirjataan RD (Renal dysplasi) – nimen alle. Tätä ei kuitenkaan tule sekoittaa RD-silmäsairauteen. Renal dysplasi on nykytiedon mukaan perimältään familiaalisesta nefropatiasta eroava munuaissairaus, vaikka oireet ovatkin samanlaisia munuaisten tuhoutuessa kummassakin.

RD-munuaissairaus voidaan todeta kuolleen koiran munuaisen kudosnäytteen vaurioista eikä siihen ole kehitetty geenitestiä. Tässäkin on kyseessä munuaisen kuorikerroksen rappeuma ja diagnoosi voidaan tehdä virtsa- tai verikokeella, mutta juuri RD-diagnoosin varmistamiseen tarvitaan munuaisbiopsia eli mikroskooppinen tutkimus munuaiskudoksesta.

Ruotsissa on myös listattu diagnoosin saaneita koiria ja osa niistä on sukua suomalaisillekin waleseille.

Myös RD-sairaus periytyy ilmeisesti resessiivisesti, mutta geenitestin puuttuessa joudutaan laskemaan todennäköisyyksiä ja sulkemaan useimmiten jalostuksesta sairaan koiran vanhemmat ja käyttämään täyssisaruksia varauksella. Sairauden vastustaminen jalostuksessa on siis huomattavasti hankalampaa.

 

Jos walesini sairastuu munuaissairauteen?

Perheen rakkaan perheenjäsenen sairastuttua munuaissairauteen ja mahdollisesti menehdyttyä siihen, voi tuntua hyvin raskaalta toimia rodun parhaaksi. Kuitenkin yksittäinen koiranomistaja voi olla toiminnallaan auttaa, ettei muiden tarvitsisi kokea vastaavaa surua.

Jos walesinspringerisi sairastuu munuaissairauteen, olisi tärkeää tutkia kudosnäyte RD-munuaissairauden toteamiseksi ja toimittaa poskisolunäyte Genoscoper-laboratorioon.

Poskisolunäytteestä voidaan määrittää, onko kyseessä FN-munuaissairaus, johon on kehitetty geenitesti. Olisi ensisijaisen tärkeää toimittaa tieto sairaudesta myös jalostustoimikunnalle. Tämä onnistuu helpoimmin kotisivujen kautta ”Ilmoita koirasi sairaudesta” tai ”Terveyskysely”-lomakkeella. Jalostustoimikuntaan voi olla myös yhteydessä suoraan sähköpostitse. Voit myös kysyä neuvoa ja apua näiden tutkimusten tekemiseen jalostustoimikunnalta.

Jalostustoimikunnan kautta olemme saaneet sairaiden koirien ja niiden vanhempien FN-geenitestin ilmaiseksi Genoscoperilta, koska heille on yhtä lailla tärkeää tietoa varmistaa geenitestien toimivuus ja juuri tämän mutaation yleisyys rodussa. Tähän riittää poskisolunäyte eli ei tarvita edes verinäytettä. 

RD-munuaissairauden toteamiseksi tulisi lähettää kudosnäyte tutkittavaksi. Näitä tutkimuksia tekevät mm. Evira, suomalainen PatoVet ay ja ruotsalainen Biovet.

Lähteitä ja linkkejä:

RasDataan kirjatut RD (PNP)-tapaukset: http://www.rasdata.nu/welsh/pnp0000.htm

MyDogDna:n geenitestisivut ja tietoa FN-sairaudesta: https://www.mydogdna.com/crm/disorders/023_COL4A4/fi/023_COL4A4.pdf

Antagenen geenitestisivut ja tietoa FN-sairaudesta: http://www.antagene.com/en/no/familial-nephropathy-english-cocker-spaniel-breed

Maria Hurst, Lena Pelander, Katarina Tengvall, Astrid Hoppe ja Åke Hedhammar:  ”Terminologi, klinik, diagnostik, patologi och avelshänsyn: Renal dysplasi och andra progressiva nefropatier hos hund”, 1/2014 https://www.skk.se/contentassets/653aa3c2195a4da7934aec9a983ecbb4/renal-dysplasi-svt-1-2014.pdf  

Astrid Hoppe: ”Progressiivinen nefropatia (PNP) – monen koirarodun synnynnäinen munuaissairaus”, http://www.tiibetinspanielit.fi/images/artikkelit/pnp.pdf

Julkaistu Springeri-lehdessä 3/2017

Motivoinnin Ranking-lista

Tämä juttu julkaistiin Springeri-lehdessä 4/2018. Jutun alkulaukaus on kuitenkin melkein kahdenkymmenen vuoden takaa Bernoullin (nykyisin Nylund) Emman agilitytreenissä... 

 

Mikä on paras palkka juuri sinun koirallesi?

Tee oma ranking-listasi!

Joskus kannattaa testata, mistä juuri sinun koirasi pitää eniten. Tässä muutama vinkki testaamiseen:

Kerro, kerro koiraseni, ken on palkka parhahin?

Valinta on tehty – namit voittivat!

Kaverille lelu olikin kaikista hauskin palkka

 

 

Testitilanteeseen tarvitaan kolme koiralle tuttua avustajaa, joista yhden tehtävä on pitää koiraa taluttimesta kiinni, kun seuraava leikittää koiraa sen lempilelulla, toinen tarjoaa sen lempinameja ja kolmantena ohjaaja siirtyy kauemmaksi. Leluilla leikittävä ja nameja kädessään pitävä avustaja koittavat houkutella koiraa niillä luokseen ja ohjaaja voi mennä kyykkyyn tai olla muuten kutsuvan oloinen sanomatta mitään. Kun koira päästetään vapaaksi, se saa valita mieleisensä.

Vastaavasti voit vaihtaa avustajille erilaiset lelut, jolloin yksi kutsuu saalisleikkiin, toinen vinkulelun luo ja kolmas heittää maahan koiralle mieleisen pehmolelun.

Mitkä namit ovat parhaita?

 Koiran voi antaa valita, mitkä namit se arvottaa parhaiksi. Katso, että koira on suoraan edessäsi nameille tullessaan, ettei se nappaa ensin lähimpiä ja siirry sitten kauemmille nameille.

Nameja voit laittaa paremmuusjärjestykseen ihan omassa keittiössä. Ota kumpaankin käteesi erilaisia nameja ja anna koiran valita, kummassa kädessä on paremmat herkut. Testaa esimerkiksi keitettyä sydäntä, broileripyöryköitä, juustoa, itse tehtyjä nameja ja muita kaupan herkkuja. Anna oman koirasi valita, mistä juuri se pitää eniten. Näin voit valita eri opetusvaiheisiin erilaiset namit. Helppoihin tehtäviin, kun vahvistustiheys on suuri, voi valita hieman vähemmän kiinnostavat. Häiriöharjoituksiin hallille tai kinkkisiin ohitustilanteisiin käytetään ne kaikista herkullisimmat namipalat. Nameja voi käyttää treeneissä myös ikään kuin irtokarkkeina, jolloin sekoitat pussiin erilaisia herkkuja. Näin voit vaihdella treenin aikana erilaisia nameja, jos koirasi kyllästyy tietynlaisiin herkkupaloihin. 

 

On hyvä tiedostaa, mistä koira pitää kaikkein eniten, mutta on yhtä tärkeätä pystyä palkitsemaan koiraa eri tavoin erilaisissa tilanteissa. Vaikka namit motivoisivat koiraasi parhaiten, kannattaa silti palkkaustapoja vaihdella ja opettaa myös saalisleikkiä tai heittää nami namipallossa palkaksi. Ja vastaavasti saalisleikistä innostuvaa koiraa, kannattaa alkuopetuksessa palkita namipaloilla.

Geenitutkimustuloksia

 Pitkästä aikaa tilasin geenitestipaketit suurelle osalle sijoitusnartuista ja lisäksi Arja otti Lakille. Aiemmin MyDogDna-nimellä kulkenut monipuolinen testipaketti on kutistunut perinnöllisen monimuotoisuuden kannalta aika turhaksi eikä siitä ole jalostukselle kovastikaan apua, kun rotuja ei voi verrata keskenään, omaa koiraa ei voi verrata rodun muihin yksilöihin eikä aiempaa mahdollisuutta uroksen ja nartun "testiparituksen" monimuotoisuusvertailuun enää ole. 

Syynä testien ottoon oli uutena testipakettiin tullut CDDY-retrogeeni, joka on USA:ssa löydetty käsittääkseni (lähes) kaikilta testatuilta walesinspringereiltä homotsygoottina ja niin oli myös omien kasvattieni suhteen. Tämä geenimuoto lisää riskiä välilevytyriin ja vaikuttaa olevan pitkälti fiksoitunut niin walesinspringerspanieleihin kuin cockerspanieleihinkin. Niin ollen rodun sisäisellä jalostuksella tätä ei voi muuttaa, vaan tarvittaisiin roturisteytyksiä.

 Mukana on entuudestaan lievää verenvuotosairautta aiheuttava Factor VII Deficiancy, mutta yksikään nyt testatuista ei kantanut sitä.Tarkemmin katsoen (vai oliko se juuri lisätty, kun listassa luki "New") mukana oli taas FN eli munuaisen vajaatoiminta ei yksikään kantanut sitä. Walesinspringereillä FN-munuaisen vajaatoimintaan sairastuneet koirat kuolevat viimeistään vuoden-kahden iässä.

  Monimuotoisuudesta ilmoitettiin, että se on walesinspringereillä yleensä 29-34 %. Mitä korkeampi prosenttiluku on, sitä monimutoisempi perimä. Suurin osa testauista osui juuri keskiarvoon:

Nuoli eli Jangas Opportunity 31 % 

Tosca eli Jangas Vilda Milda Matilda 32 %

Rilla eli Jangas Villi Kortti 32 %

Ilo eli Jangas Uusi Lempi 32 %

Hulda eli Jangas Usvaa Putkeen 32 %

Laki eli Jangas Q-lemma Komia 33 % 

Nala eli Jangas Raya And the Dragon 34 %

Pikkuinen Selma eli Jangas Voice of Wind oli monimuotoisuudeltaan keskiarvoa parempi eli 35 %, samoin kuin aikanaan testattu isomummunsa Viima eli Jangas Gone with the Wind. Kummatkin hyvän kevyitä ja simpsakoita tyttöjä. . 

 

Testipakettiin on tullut koko ajan enemmän ja enemmän ihan turhia ominaisuuksia tärkeiden hävitessä sieltä. Kuriositeettina mainittakoon, että Toscalla on tan-merkit (jotka eivät siis ulkonäössä eli fenotyypissä tietenkään näy, kun väri on kauttaaltaan punainen) ja kaikilla, joilla jaksoin tarkistaa on kaksinkertaisena geeni, joka aiheuttaa vähäistä karvanlähtöä. Ehkä fiilis siitä, että spanieleiden karvanlähtö opn huomattavasti vähäisempää kuin noutajilla tai saksanpaimenkoiralla, pitääkin paikkansa ;) Muun muassa Selmalla ja Toscalla oli yksi takakannuksia aiheuttava geeni, ja niillä onkin takakannukset Rilla-siskostaan poiketen. 

Eilen otettiin myös seisotuskuvat siskoksista: 

Rilla eli Jangas Villi Kortti

Rilla

Tosca eli Jangas Vilda Milda Matilda

Rilla-sisko

Rillan ja Toscan painit

 Tänään kävivät V-pentueen kohta puolivuotiaat sisarukset Tosca (J. Vilda Milda Matilda) ja Rilla (Jangas Villi Kortti) pihassa painimassa. Aamulla näytti ihan pääkallokeliltä, mutta onneksi "saunan takana" löytyi ihan hyvä lumihanki painileikkejä ajatellen. Olen ollut koko viikon flunssassa, mutta onneksi olo alkoi helpottaa lomaa kohti. Ensi viikko saadaan nauttia hiihtolomailusta.

Eilinen synttärisankari seurasi pentujen painia sopivan matkan päästä

Nyrkit pystyssä?